”Pääpaino kielessä ja kaunokirjallisuudessa, vähäisissä määrin kulttuurihistoriassa”

Iisakkila Niina

Nimi: Niina Iisakkila
Pääaine: Venäjän kieli ja kirjallisuus
Sivuaineet: Poliittinen historia, kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen metodiopinnot
Tiedekunta: Humanistinen

”Parasta venäjän opiskelussa on se, että opiskelualansa tärkeyden tajuaa varsin hyvin jokapäiväisessä elämässään. Helsingissä on nimittäin varsin vaikeaa kävellä Kampista Senaatintorille ilman, että vastaan kävelee useita venäläisiä turisteja karttojensa kanssa. Edes Helsingin Sanomia ei voi avata ilman että viimeistään viidennellä sivulla olisi mainittu sanaa Venäjä.”

Mikä sai sinut kiinnostumaan lukiossa tai lukion jälkeen alastasi?

Opiskelin lukiossa lyhyen venäjän, ja se oli yksi lempiaineistani, mikä myös näkyi ylioppilaskokeen arvosanassa. Pääsin lukion jälkeen opiskelemaan valtiotieteelliseen tiedekuntaan poliittista historiaa, mutta venäjää jatkoin kuitenkin yliopiston Kielikeskuksen kursseilla. Saadessani valtiotieteiden kandidaatin tutkinnon ulos 22-vuotiaana koin erikoisen ikäkriisin – tunsin olevani liian nuori aloittamaan suoraan maisteriopintoja. Niinpä päätin välillä kokeilla jotain aivan uutta, ja päädyin hakemaan toista pääaineoikeutta venäjän kielestä ja kirjallisuudesta.

Kuinka valmistauduit valintakokeeseen?

Valintakokeeseen luettavia tekstejä oli neljä: kielitieteellinen teos, venäjän peruskielioppi, Puškinin romaani ”Kapteenin tytär” sekä kielenkääntämisestä kertova tieteellinen artikkeli. Peruskielioppi oli hyvin hallussa edellisten venäjänopintojen pohjalta, joten sitä luin varsin vähän. Puškinin romaani tuli luettua useita kertoja kevään aikana. Eniten vaivaa aiheutti kielitieteellinen teos, sillä teksti oli todella raskasta jopa kolme vuotta yliopistossa jo opiskelleelle. Lauseet olivat kirjassa todella pitkiä, ja ne sisälsivät paljon uutta käsitteistöä. Onnistuin kuitenkin omaksumaan teoksen varsin hyvin valintakokeeseen mennessä mm. havainnollistamalla lauseita piirtämällä. Paljon apua valintakokeeseen valmentautumiseen toivat humanistisen tiedekunnan nettisivut, joilta löysin vanhoja valintakoekysymyksiä. Monissa aineissa valintakoekirjat ovat useina vuosina samat, joten vanhoja valintakokeita voi tehdä harjoittelumielessä lukemisen yhteydessä.

Mistä omassa oppiaineessasi on kysymys?

Venäjä on suuri naapurimaa todella lähellä, mutta silti suomalaiset tietävät Venäjästä ja venäläisistä varsin vähän. Myös kieli aiheuttaa monille ongelmia jo erilaisen kirjaimiston takia, ja monet eivät tunnu pääsevän aakkostoa pidemmälle. Useat venäjänopiskelijat ovat kertoneet sukulaisten jopa kauhistuneen tämän pääaineen valitsemisesta, sillä etenkin vanhemmilla ihmisillä neuvostoaika on yhä tuoreessa muistissa. Itse olen kuitenkin aina halunnut tietää, mitä venäläisyys oikeasti on. Toisin kuin monet luulevat, opintoihimme kuuluu varsin vähän Venäjän nykytilanteen seurantaa tai neuvostoajan historiaa – pääpainohan on kielessä ja kaunokirjallisuudessa, vähäisissä määrin kulttuurihistoriassa. Monet venäjän opiskelijat ottavatkin sivuaineita valtiotieteellisestä tai Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksesta. Myös yliopiston yhteydessä toimiva Aleksanteri-instituutti järjestää Venäjää käsitteleviä kursseja.

Miten alasi opiskelu yliopistossa eroaa lukio-opinnoista?

Yliopistossa venäjää opiskellaan paljon syvemmin kuin lukiossa. Myös työmäärä on huomattavan iso, oppitunteja saattaa olla klo 10–18, jonka jälkeen on vielä tehtävä läksytkin. Suosittelisinkin uusille opiskelijoille, ettei ainakaan ensimmäisten opiskelukuukausien ajaksi kannata ottaa aikaa vievää työtä tai harrastusta.

Kerro esimerkki kiinnostavasta kurssista.

Ensimmäisellä viikolla venäjän fuksit jaettiin kolmeen tasoryhmään, minkä jälkeen saimme opetusta pienryhmissä. Pienryhmäopetus oli tehokasta, opettajat olivat valtiotieteelliseen nähden helposti lähestyttäviä. Opetusta saimme kaikilta mahdollisilta kielen sektoreilta: ääntämisestä, kieliopista, rakenteesta, puhumisesta, sanastosta, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Näiden lisäksi opiskelimme myös venäläistä kirjallisuutta, eli ensimmäisenä vuotena niin Anna Karenina kuin Tohtori Živagokin tulivat tutuiksi. Teokset saa alussa lukea käännöksinä, alkukielisiä aletaan usein lukea vasta kandidaatintutkielmaa tehdessä.

Oletko ollut vaihto-opiskelijana tai suunnitteletko sellaista?

Kaikille venäjänopiskelijoille on pakollista oleskella Venäjällä, ja oleskelun saa hoitaa joko osallistumalla yliopiston koordinoimaan matkaan tai järjestämällä oleskelun itse. Päätin jo opintojen alussa, että osallistun tuohon yliopiston järjestämään matkaan, joka sisälsi kymmenen viikkoa opiskelua kesällä Tverissä Moskovan lähellä. Kesä oli antoisa, Moskovassa tuli käytyä parinakin viikonloppuna ja onnistuin jopa löytämään paikallisia tuttavia. Suomalainen opintotuki riitti elämiseen Venäjällä varsin hyvin, junalippu Moskovaan saattoi maksaa noin kuusi euroa ja taksimatka kaupungin laidalta toiselle kolme euroa. Venäjälle – ja muuallekin ulkomaille – kannattaa kuitenkin aina lähteä avoimin mielin, sillä Venäjä on maa, jossa esimerkiksi elämisen taso on Suomea matalampi. Jos siis suihku ja netti eivät joka päivä toimi, ei paras ratkaisu ole junalipun osto takaisin Suomeen. Oleskelua helpotti paljon se, että noin puolet vuosikurssini opiskelijoista oli matkalla mukana, ja kymmenen viikon aikana tutustuimme toisiimme uudella tavalla. Suomeen palasin mukavan ruskettuneena ja muutamaa opintopistettä rikkaampana. Kieliharjoittelu lisäsi huomattavasti kielitaitoa ja etenkin puhumisvalmiutta. Lisäksi matkan aikana tuli huomattua, että Venäjälläkin voi vallan hyvin elää.

Mitä sivuaineita luet ja miksi?

Humanistinen tiedekunta sallii sivuaineiden ottamisen muista suoritetuista tutkinnoista. Käytin tätä mahdollisuutta hyväkseni ja sisällytin poliittisen historian opintoja 60 opintopistettä. Venäjän kielessä ja kirjallisuudessa on kuitenkin myös yksi pakollinen sivuaine, jonka saa valita neljästä: opettajan pedagogiset, yleinen kieli- tai kirjallisuustiede tai kielen ja kirjallisuuden tutkimuksen metodiopinnot. Olen valinnut näistä jälkimmäisimmän, koska kyseinen sivuaine sisältää varsin suuren määrän valinnanvapautta ja työelämäopintoja.

Millaisiin tehtäviin haluaisit työllistyä?

Tulevaisuudensuunnitelmiini kuuluu kandidaatintutkinnon suorittaminen venäjästä ja maisteriopintojen jatkaminen valtiotieteellisen puolella. Toiveenani on löytää työpaikka, jossa pystyisin yhdistämään jouhevasti molemmat pääaineeni. Parasta venäjän opiskelussa on se, että opiskelualansa tärkeyden tajuaa varsin hyvin jokapäiväisessä elämässään. Helsingissä on nimittäin varsin vaikeaa kävellä Kampista Senaatintorille ilman, että vastaan kävelee useita venäläisiä turisteja karttojensa kanssa. Edes Helsingin Sanomia ei voi avata ilman että viimeistään viidennellä sivulla olisi mainittu sanaa Venäjä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*