Millaisena sovelluskehittäjä näkee luovuuden

ap2Ari-Pekka Lappi
Hybridifilosofi-insinööri, Flowa
Filosofia, tietojenkäsittelytiede, fysiikka

“Tavoitteeni on olla mielipidevaikuttaja ja uusien ajatusten esiintuoja jollain ajattelun ja tekemisen saralla. Haluan vaikuttaa työlläni ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ja siinä ohessa haluan päästä tekemään uusia siistejä softapalveluja!”

Aloitit opiskelusi matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa, mutta valmistuit maisteriksi humanistisesta. Kerro opintopolustasi.

Hain lukion jälkeen opiskelemaan sekä teoreettista filosofiaa että fysiikkaa. Teoreettisen filosofian opiskelupaikka ei tärpännyt, mutta pääsin papereillani opiskelemaan fysiikkaa. Aika pian oivalsin, että yliopistossa voi valita eri aineiden kursseja hyvin vapaasti. Minua kiinnosti monet asiat, ja opiskelin pääaineeni lisäksi mm. tietojenkäsittelytiedettä, filosofiaa, kognitiotiedettä, semiotiikkaa, viestintää ja kieliä.

Vaihdoit pääaineeksesi teoreettisen filosofian. Mikä sinua kiinnostaa filosofiassa?

Filosofiaa voi opiskella kahdessa tiedekunnassa. Valtiotieteellisen tiedekunnan käytännöllinen filosofia käsittelee mm. moraalia, etiikkaa ja yhteiskuntaa. Teoreettisessa filosofiassa painopiste on todellisuuden ja tiedon olemuksessa, kielen ja merkityksen rakenteissa, mielessä ja tietoisuuteen liittyvissä kysymyksissä sekä logiikassa. Molemmat kiinnostivat, mutta päädyin opiskelemaan teoreettista filosofiaa. Graduni käsitteli kvanttifyysikko David Bohmin työtä kielen- ja mielenfilosofian saralla.

Valmistumisen jälkeen kiinnostus peleihin ja pelitutkimukseen on ajanut minut hyvin erityyppisten kysymysten ääreen. Olen kirjoittanut artikkeleita muutamaan kirjaan pelien eettisyyteen ja merkitysrakenteisiin liittyvistä kysymyksistä.

Kuinka yliopisto-opintosi ovat vaikuttaneet sinuun?

Olen oppinut ajattelemaan monipuolisemmin. Asioihin ei ole olemassa vain yhtä oikeaa näkökulmaa. Nyt pystyn tarkastelemaan asioita esim. kognitiotieteen, psykologian, kielitieteen, fysiikan tai logiikan menetelmien ja ajattelutapoja kautta. Yksi luovan ajattelun edellytyksistä on, että pystyy yhdistelemään jo olemassa olevia asioita aivan uusilla tavoilla. Hyvin harvoin luovat oivallukset syntyvät tyhjästä.

Lisäksi filosofian opiskelu on harjoittanut minusta nopean omaksujan. Vielä opiskeluaikoina kuvittelin, että olen hidas lukija. Työelämä it-alalla on paljastanut, että kyky omaksua tarpeen vaatiessa noin kirjan verran uutta viikossa, on poikkeuksellisen nopea tahti. Myös se, että tulin opiskelleeksi hyvin monia asioita on auttanut: pääsen varsin nopeasti kärryille erityyppisistä ajatuksista ja ajattelutavoista.

Kerro työurastasi.

Ennen opiskelua ja opiskelujeni alkuaikoina tein kesätöitä isäni it-firmassa. Jossain vaiheessa helpohkot rutiininomaiset koodaustehtävät alkoivat maistua puulta, ja ajattelin, ettei koodaaminen ole minun juttuni. Opiskelin siitä huolimatta tietojenkäsittelytiedettä, joka avasi hieman näköalaa siihen, mitä sovelluskehitys voisi tarjota.

Ensimmäinen valmistumisen jälkeinen työpaikkani oli lyhyt, parin kuukauden mittainen määräaikainen copy-paste -toimeksianto. Nokian verkkosivujen uudistusprojekti ei ollut mennyt ihan nappiin, ja puuttuvia dynaamisia ominaisuuksia korvattiin sillä, että palkattiin suuri määrä html-kieltä osaavia tuottamaan dynaamisia näkymiä manuaalisesti koodia naputtelemalla. Tämä sinänsä melko tylsä toimeksianto kuitenkin avasi mahdollisuuden siirtyä kiinnostavimpien teknologioiden pariin samassa firmassa – ja käytin tilaisuuden hyväksi.

Työnkuva oli pääasiassa ylläpitää Microsoft-teknologioilla rakennettuja extranet- ja intranet-järjestelmiä sekä julkisia verkkosivuja. Valtaosa teknologioista ja alustoista oli minulle ennestää tuntemattomia, ja niiden opettelu oli osa työtä. Uuden opettelu ja virkistävällä tavalla täysin erilainen teknologiastäkki valoi uutta innostusta. Ajatus siitä, että “koodaaminen ei ole minun juttuni” muuttui muotoon “koodaaminen on selvästikin minun juttuni”. Halusin päästä suuremmassa määrin tekemään jotain täysin uutta sen sijaan, että korjaan vanhoja järjestelmiä. Kun silloisessa työpaikassa työnkuvan muutos ei käytännössä onnistunut, päädyin vaihtamaan työpaikkaa.

Seuraavassa firmassa aloitin sovelluskehittäjänä. Titteli päivittyi noin vuoden jälkeen vanhemmaksi sovelluskehittäjäksi ja pari vuotta myöhemmin arkkitehdiksi. Jonkin mielenoikun takia olin ottanut tavoitteeksi edetä arkkitehdiksi alle viidessä vuodessa. Tyypillisesti arkkitehdiltä vaaditaan vähintään 5-10 vuotta kokemusta käytettävistä teknologioista. Olemalla innokas ja opiskelemalla ahkerasti uusia asioista pääsin toimimaan arkkitehdin roolissa projektissa noin neljän vuoden työkokemuksella Microsoft-teknologioista, ja titteli päivittyi virallisestikin hieman alle viiden vuoden kokemuksella käytettävistä teknologioista. Pääsin siis tavoitteeseeni.

Ironisesti alle vuosi ylennyksen jälkeen aloin kärjistää: ”Sovelluskehitystiimin kaksi haitallisinta roolia ovat arkkitehti ja projektipäällikkö.” Aloin kutsua itseäni systemaattisesti tiimin jäseneksi ratkaisuarkkitehdin sijaan. Näihin aikoihin olin tutustunut tarkemmin sellaisiin teemoihin kuten itseorganisoituvat tiimit, motivaatioteoria ja ryhmädynamiikka. Innostuin lean-ajattelusta ja ketterän sovelluskehityksen ideaaleista.

Noin vuosi ennen työpaikan vaihtoa minulle oli selvää, että sellainen on edessä, jos haluan elää arvojeni mukaan ja pystyä idealistina. Tokihan halusin. Se on jokaisen akateemisen ihmisen – ja etenkin filosofin – velvollisuus. Jos tietää ja näkee, ettei jokin asia toimi, vähintä mitä voi tehdä on tuoda asia ilmi ja yrittää muuttaa toiminta- ja ajattelutapoja. Kun en siihen silloisessa työpaikassa pystynyt, oli järkevintä vaihtaa toiseen firmaan, jossa vaikutusmahdollisuudet olivat paremmat.

Perustimme viime kesänä kolmen samanhenkisen kaverini kanssa nykyisen työpaikkani Flowan.

Flowan ytimessä on asiakkaan todellisten ongelmien ratkaiseminen sovelluksia kehittämällä – jumittumatta kuitenkaan ajatukseen siitä, että ratkaisun pitää olla softaa. Tavoitteena on auttaa organisaatioita toimimaan tehokkaammin hyödyntämällä tarkoituksenmukaisia uusia teknologioita ja työskentelytapoja.

Tällä hetkellä toimin erään asiakkaamme sovelluskehitystiimissä sovelluskehittäjänä ja scrum masterina eli eräänlaisena organisaatiovalmentajana. Samalla teen firmamme sisältömarkkinointia, eli käytännössä tuotan verkkosivuillemme kiinnostavaa materiaalia: toteutan podcasteja ja kirjoitan tekstejä blogiin. Sisältömarkkinoinnin lisäksi teen myyntikäyntejä, osallistun yleiseen ideointiin ja hoidan firman byrokratiaan liittyviä tehtäviä.

Olet kiinnostunut peleistä ja peliteoriasta. Olet myös kirjoittanut aiheesta artikkeleja. Millä tavalla voit ammentaa harrastuksestasi työelämään?

Minua on nuoresta asti kiinnostanut mm. roolipelit ja erilaiset tarinankerrontapelit. Pelitutkimus ja pelisuunnittelu ovat antaneen hyvin monenlaisia työkaluja työelämään aina ryhmädynamiikan kehittämisestä organisaation arvovirran ymmärtämiseen.

Tätä nykyä it-alalla käytetään varsin yleisesti pelillisiä elementtejä, eikä pelillistäminen ole ennenkuulumatonta it-alan ulkopuolellakaan. Valitettavan usein pelillisiä keinoja käytetään työelämässä väärin, kun niiden logiikkaa ei ymmärretä kunnolla. Tyypillisin esimerkki tällaisesta väärinkäytöstä on se, että työntekijät ja tiimit laitetaan kilpailemaan keskenään erilaisten bonusjärjestelmien avulla. Lopputulos ei suinkaan ole motivoituneempi työyhteisö, vaan organisaatio, jossa ihmiset eivät uskalla tehdä yhteistyötä bonuksen menettämisen pelossa.

Pelillistäminen menee pieleen silloin, kun yritetään tuoda organisaatioon vain pelien motivaatio- ja voitontavoittelumekanismit erotettuna hauskanpidosta ja yhdessäolosta. Järkevämpää olisi ajatella täysin päinvastoin: miten tehdä työelämässä jo olevista motivaatio- ja voitontavoittelumekanismeista hauskempia ja yhteisöllisempiä? Ideaalitilanteessa itse työ on antoisaa ja hauskaa, eikä sen päälle ole tarvetta rakentaa ulkoista motivointikehikkoa. Työn ja leikin ei tarvitse olla tosistaan täysin erillään olevia elämänaloja.

Opiskelijaelämääsi kuului myös toimiminen osakunnassa. Antoiko se eväitä urallesi?

Olin opintojeni alussa selvästi enemmän introvertti kuin ekstrovertti, mutta järjestötoiminta avasi minua ulospäin. Toimin osakunnassa isäntänä, lehden päätoimittajana ja neuvoksena eli hallituksen jäsenenä. Opin kohtaamaan osakunnassa hyvin erilaisia ihmisiä. Osakunta auttoi myös kansainvälistymään. Virolaisiin ja ruotsalaisiin ystävyysjärjestöjen edustajiin tutustuminen madalsi myöhemmin kynnystä laajentaa verkostoja Suomen rajojen ulkopuolelle. Tätä nykyä minulla on kymmeniä tuttuja ympäri maailma sekä työn että pelitutkimuspiirien kautta. Myös tuttavapiiri Helsingissä on tätä nykyä varsin kansainvälinen. Päätoimittajan viran myötä julkaisujen kirjoittaminen, toimittaminen ja taittaminen helpottui.

Millaisia visioita sinulla on tulevaisuudelle?

Tavoitteeni on olla mielipidevaikuttaja ja uusien ajatusten esiintuoja jollain ajattelun ja tekemisen saralla. Haluan vaikuttaa työlläni ihmisten ajatteluun ja toimintaan. Ja siinä ohessa haluan päästä tekemään uusia siistejä softapalveluja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*