University of Helsinki
Näkyvä osa Avoimen yliopiston verkkokursseja ovat opiskelijoiden väliset verkkokeskustelut. Yleensä kursseihin liittyy ainakin aloituskeskustelu ja loppukeskustelu, joista toinen saattaa olla vapaaehtoinen. Lisäksi tehtäviin voi kuulua kriittinen keskustelu jostain annetusta aiheesta.
Olen miettinyt välillä paljonkin, miten näistä keskusteluista voisi saada enemmän irti. Ensimmäinen oma puheenvuoroni saattaa olla ihan asiallinen ja perusteltu, mutta toisten puheenvuorojen kommentointi tuntuu jo vaikeammalta, ja tulee kirjoitettua jotain sellaista, joka jää ajatuksena vain puolitiehen. Erityisesti aloituskeskustelussa omien mielipiteiden muotoilu on jo lähtökohtaisesti hankalaa, kun aihe ei välttämättä ole vielä lainkaan tuttu.
Keskustelujen tarkoitus ei varmastikaan ole se, että jokainen esittelisi omaa tietämystään mahdollisimman hyvässä valossa. Uskon, että tarkoituksena on synnyttää aitoa dialogia kurssin aiheista ja opiskelijoiden omista mielipiteistä ja kokemuksista. Ehkä kurssista vastaavan opettajan aktiivinen osallistuminen keskusteluihin innostaisi kurssilaiset syvällisempään pohdintaan. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että ihan jokaista keskustelua opettajan on hankala ehtiä kommentoimaan.
Kyseessä on ainakin omalla kohdallani jonkinlainen kynnys esittää mielipiteitä asioista, joita en koe osaavani vielä hyvin. Tästä kynnyksestä täytyisi päästä yli, ja luottaa siihen, että aito keskustelu on tärkeintä. Muut keskustelijat tietävät asioita, joita minä en tiedä, ja minun näkökulmani voi toisaalta tuoda oivalluksia muille. Verkkokeskustelu avaa hienon mahdollisuuden saada opintoihin ja pohdintoihin tukea melko suurelta vertaisryhmältä – täytyisi vain osata käyttää tätä tilaisuutta tehokkaasti hyväksi.
Erittäin hyvä kysymys. Mielestäni verkko-oppimisen kannalta on ihan keskeistä miettiä, millä keinoin syventää sisältöihin liittyvää dialogia. Asetun kannattamaan näkemystäsi siitä, että verkko-opettajan aktiivinen osallistuminen keskustelupalstalla on tärkeä keino vaikuttaa vuoropuhelun laatuun ja etenemiseen. Kyse on tietysti resursseista, mutta jos keskustelu on osa oppimista, sen pitäisi myös olla osa opetusta.
Kysymys verkkovuorovaikutuksen laadusta on kiinnostava yleisestikin, ei vain opetuksen kannalta. Hyvä, että olet ottanut asian esiin.
Kiitos kommentista. Kyllähän tuon ajatuksen voi laajentaa koskemaan vaikka tätä blogiakin. Kun kommentteja tulee lukijoilta, syntyy (laadukasta) vuoropuhelua, joka innostaa kirjoittajia taas pohtimaan uusia aiheita entistä syvällisemmin. Tai näin toivon.
Muistelen kaiholla sosiologiaan kuulunutta sosiaali-ja kulttuuriantropologian verkkokeskustelua. Opettajamme osallistui aktiivisesti keskusteluun. Toisaalta me opiskelijat olimme innokkaasti mukana. Välillä keskustelun sisältö oli hyvin henkilökohtaista, toki aiheeseen liittyvää.
Toinen motivoiva piirre oli opettajan henkilökohtainen palaute tehtävien suhteen. Tiesi missä onnistui ja mitä pitäisi parantaa. Minusta palaute oli tärkeä pointti yksinäisen puurtajan motivoimiseksi ja tämä taas lisäsi innokkuutta osallistua verkkokeskusteluun.
Kuulostaapa hyvältä! Henkilökohtainen palaute olisi tosiaan tärkeää, ja varmasti antaisi lisää motivaatiota osallistua keskusteluihin.
Entäpä jos verkkokeskusteluihin tuotaisiin mukaan vaikkapa kannustava moderaattori, joka toimisi opettajan lisäksi keskustelujen kommentoijana ja ulkopuolisen näkökulman tuojana?
Niin moderaattori olisi kuin jänis pitkän matkan juoksukilpailuissa kirittäjänä parempaan vauhtiin.
Tai innostuisiko joku tekemään tutkielman tms. opintotehtävien verkkokeskustelujen kulusta osallistuen itsekin keskusteluun. Pysytäänkö aiheen sisällä, kuinka paljon keskustelijat paljastavat itsestään, minkälaiset kannanotot aloittavat kommenttien jatkumisen.