University of Helsinki
Sopiva opiskelutahti on opinnoissa kaiken a ja o. Aikaa täytyy jäädä myös muulle kuin työlle ja opiskelulle. Tämä pätee mielestäni myös niille jotka tekevät ns. täyspainoisten opintojen ohella esim. osa-aikaista työtä. Pelkkä työssä käynti ja opintojen pänttääminen siinä ohessa saattavat viedä koko opinnoista kaiken sen mahdollisen ilon mikä niistä on mahdollista saada irti oikeanlaisella ajansuunnittelulla. Aikatauluttamiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa ja tehdä se huolella jottei käy kuten monelle yleensä; eli tehdään liian tiukka aikataulu itselle, mikä sitten johtaa kaiken vapaa-ajan käyttämiseen opiskeluun.
Monissa oppilaitoksissa tämä elämän tasapainottaminen onkin huolella suunniteltu ja tarjontaa erilaisiin vapaa-ajan käyttöaktiviteetteihin löytyy laidasta laitaan. Vai kuka esim. Kauppiksessa opiskellut voi olla unohtamatta Kuntiksia ym. lukuisia kulttuuritarjontaan liittyviä aktiviteetteja? Tuskin kukaan. Niiden avulla tutustutaan kurssikavereihin yhä paremmin, haetaan voimia uusiin opiskelukoitoksiin, sekä intoa työrintamalle. Ei niin väsynyt ja kiireinen voi olla ettei ottaisi osaa edes joihinkin opiskelijatapahtumiin. Jos kiirettä pukkaa päälle, niin ainahan kuitenkin jossain voi käydä. Vai mitä? Yhteisiä tempauksia ja kommelluksia on sitten kiva vaikkapa kaveriporukalla yhdessä myöhemmin muistella. Oi niitä aikojaJ
Nykytilanteestani täytyy todeta, että olen onnistunut aika hyvin tasapainottamaan elämäni; mukaan mahtuu niin työtä, opiskelua Helsingin avoimessa yliopistossa, kuin aikaa myös erilaisille vapaa-ajan aktiviteeteille. Kaikki aikani ei siis mene pelkästään työntekoon ja opiskeluun. Vaikka olenkin aika suorituskeskeinen ihminen, nautin kuitenkin suunnattomasti vapaan viikonlopun häämöttäessä edessäni. Se palkitsee, ja voimia sitä seuraaville viikoille kertyy taas lisää.
Toivoisin osaavani tuon aikatauluttamisen, mutta kyllä se usein menee niin, että välillä tekee paljon lyhyessä ajassa ja välillä ei saa tehtyä oikein mitään, vaikka aikaakin olisi.
No, kyllä mullakin se usein menee juuri noin. Vuosien varrella on kyllä kuitenkin jotain ajankäytöstä oppinut, mutta usein käy sillä lailla, että ajattelee että ehdin tuon ja tuon ja tuon, ja sitten huomaakin että on “hieman” yliarvioinut oman suoritusvauhtinsa:)
Kokemuksia on aikataulujen pettämisestä varmaan jokaisella. Olen viimehetken pänttääjä ja kirjoittaja ja tästä tuhoisasta tavasta on pakko päästä eroon. Yllättäjiä ovat huonosti nukuttu yö, päänsärky tai joku muu keskittymistä haittaava tekijä. Olen myös havainnut, ettei fysiikka enää kestä pitkää putkea lukemista ja kirjoittamista.