Month: September 2010

Posted on

Opinnot etenevät

Sain juuri kursittua kasaan esseeni viimeisintä kehitysmaatutkimuksen kurssia varten. Olipas se intensiivistä! Tapasimme jopa useamman kerran viikossa, viettäen yhden viikonlopunkin yksissä. Kurssin tyyliin nopeus kuitenkin sopi, sillä se toi lisämakua kurssiin. Ja kun periaatteessa viisi pongoa kurssista irtosi tulemalla paikalle ja kirjoittamalla päiväkirjaa tapaamisista, ei työtaakkakaan liiaksi rasittanut. Essee lupailee viittä lisäpistettä kurssista, jonka vuoksi sen kirjoitin.

Olin hieman epäileväinen, että miten voi ottaa vakavasti kurssin, jolla katsotaan leffa ja vähän jutellaan. Opin kuitenkin valtavasti. Afrikka on minulle hieman vieraampi alue ja oli hyvä saada nopealla pikakelauksella hieman syvemmälle ulottuva katsaus aiheesta.

Elokuvaakin pääsimme ruotimaan useammasta suunnasta ja yli kolmetuntinen pätkä oli sekin jo omiaan tuntumaan ankaralta puurtamiselta. Keskustelu avasi lisää näkökulmia aiheeseen ja antoi miettimisen aihetta. Ei sitä yksi silmäpari aina huomaa kaikkea!

Koltaani oli materiaalina minulle ventovieras, mutta kun omilla tutkimusretkilläni esseetäni varten selvisi, että pygmejä jopa syödään Kongossa ja osasyynä kännyköiden ja tietokoneiden valmistuksessa tarvittava koltaani, saa siitä aivan uudenlaista ravintoa omille arvoillekin. Keskustelu, interaktiivisuutta parhaimmillaan, voi antaa enemmän kuin monen tuhannen sivun lukeminen ilman sitä syvintä oivallusta. Monta päätä yhdessä pohtimassa on kuitenkin voimakkaampi medium kuin multimediaesitys. Kurssilla oli käytössä Moodle, mutta sen käyttö jäi kyllä omalta osaltani siihen, että latasin kurssin tehtävät sinne ja kävin lukemassa kurssin lukemistot sieltä. Ei siis lainkaan vastaavaa vuorovaikutuksellisuutta kuin luokassa. Toisaalta, meille merkityt luokkatilat olivat sen verran pieniä kooltaan, että oli pakkokin tulla toimeen, keskustella jne. tai muuten olisi klaustrofobia meidät vallannut.

Kehitysmaatutkimuksen osalta matka jatkuu lokakuussa, kun osallistun kurssille Kaiken maailman työ. Taas hieman erilainen kurssi, mutta saa nähdä, miten se tulee toimimaan. Samaan aikaan jään jännäämään arvosanaani tältä loppuneelta kurssilta.

Posted on

Lukupiirien viehätys

Joitakin vuosia sitten kävin melko aktiivisesti ystävien kesken perustetussa kirjapiirissä, jonka perimmäisenä tarkoituksena oli kaiketikin mukavien ihmisten tapaaminen kahvikupillisen äärellä samalla, kun keskusteltiin viimeksi luetusta kirjasta. Ja tietysti vähän muustakin. Se kirjapiiri kuivui kasaan osallistujien elämäntilanteiden muuttuessa tai ehkä vain siksi, että keskusteluihin ei enää tullut mitään uutta.

Nyt kuulun Facebookissa lukupiiriin, jonka jäsenistä muutamat tunnen, mutta suurinta osaa en. On taas tuntunut innostavalta keskustella kirjoista, kun ei osaakaan arvata, mitä mieltä muut niistä ovat. On myös jännittävää odottaa, mitä kirjaa muut ehdottavat luettavaksi. Oma lukulista kun harvemmin laajenee, jos ei kuuntele muiden ehdotuksia tai nimenomaan keskity sellaisten kirjojen etsimiseen, joita ei muuten tulisi lukeneeksi. Erittäin kiinnostavia ovat muiden näkökulmat sellaisiin kirjoihin, joita itse on ehdottanut luettavaksi. Joskus niihin kirjoihin suhtautuu melkein suojelevasti.

Mietin, että kannattaisiko verkko-opintojen kurssisivuille perustaa virtuaalinen lukupiiri, jossa opiskelijat vaihtaisivat ajatuksia kurssimateriaalista ja tenttikirjoista. Tulisiko tenttikirja luettua tarkemmin, jos tiedon omaksumisen lisäksi siitä pitäisi muodostaa mielipiteitä nimenomaan kirjallisena teoksena? En oikein tiedä. Mahdollisesti kyllä. Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että luen kirjapiirin valitsemat kirjat ihan vähän tiedostavammin kuin sellaiset, jotka olen muuten vaan poiminut kirjaston hyllystä.

PS Kaikille avoin kirjapiiri netissä on esimerkiksi Hesarin Lukupiiri-blogi.

Posted on

Opiskelijan velvollisuus itseään kohtaan

Toisinaan on hyväksi olla itselleen armollinen. Veljeni poismenosta tulee maanantaina kaksi viikkoa. Hän sai tietää viimeisinä päivinään, että aikaa on vähän, muttei jakanut tietoa eteenpäin. Me luulimme, että syöpää voitaisiin hoitaa, mutta emme ehtineet edes tottua ajatukseen siitä, kun hän jo siirtyi rajan taa.

Olenkin päättänyt lopettaa psykologian opinnot. Turha roikkua jossain, mikä ei kiinnosta, jolle ei riitä aika jne. Hyvä tietää, ettei se ole minua varten.

Olen näin lauantaina varhain hereillä, sillä viikonloppuseminaarin toinen osuus starttaa ysiltä. Eilen iltasella katsoimme elokuvan Ilmestyskirja. Nyt – ihan vain kurssia varten. Tänään luultavasti keskustelemme siitä ja linkitämme kurssin kirjallisuuden siihen.

Ehdottomasti minulle sopivampi muoto opiskella pienessä interaktiivisessa ryhmässä tai sitten ihan omillaan kuin suuressa ryhmässä massaluennoilla hiljaa kuunnellen. Kun tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet, omat suurimmat mielenkiinnon kohteet ja ne, jotka eivät innosta: tämä itsetietous antaa voimia tulevaan.

Ei vain tietoa tiedon itsensä tähden, vaan relevanttia tietoa tavalla, joka on minulle helppo omaksua. Onneksi avoimessa on paljon vaihtoehtoja. Seuraavalle kurssillekin olen jo ilmoittautunut; Kaiken maailman työ on listallani seuraavaksi.