Halvin tenttikirja olikin kallein

Lähes fanaattisena alleviivaajana joudun ostamaan itselleni tenttikirjat.

Hienoa, kun on  netti, jossa voi vertailla kirjojen hintoja ja ostaa sitten itselleen halvimman. Näin ainakin luulisi. Minun nettitodellisuuteni ei kuitenkaan ole ollut näin ruusuinen.

Käytin ensimmäisten kurssikirjojeni hankintaan jumalattomasti aikaa kuvittellen, että vielä voisi löytyä jostain halvemmalla. Lopulta tärppäsi – kirja oli eräässä ulkomaalaisessa nettikaupassa n. 30% halvempi kuin missään muualla. Vaan kuinka ollakaan, kun kirja saapui, se olikin väärä kirja – lähes samanniminen, mutta tämä olikin merkillinen lyhytversio kirjasta, ilman kuvia. Ja neuropsykologian tenttiin (jossa kuvat ovat erittäin tärkeitä) tämän tiivistelmän avulla ei voinut kuvitellakaan lukevansa. Eipä muuta kuin uutta kirjaa tilaamaan. Tällä kertaa katsoin tarkkaan, että nimi oli pilkulleen sama kuin tenttivaatimuksissa. Kuitenkin valitsin jälleen halvimman eräästä toisesta ulkomaalaisesta nettikaupasta. Tilasin samalla seuraavankin kurssikirjan.

Molemmista kirjoista tuli n. viikon päästä ilmoitus, että toimitus viivästyy. Lopulta toinen kirja saapui tentin kannalta aivan liian myöhään ja toisesta tuli ilmoitus, että sitä ei kyetä lainkaan toimittamaan. Alkoi jo näyttää siltä, että en ehdi lukemaan kumpaankaan tenttiin. Päätin kuitenkin vielä kokeilla onneani ja yrittää, josko perinteinen suomalainen kirjakauppaketju palvelisi netissä paremmin. Ja tottavie, näinhän se teki. Kirja (ja oikea kirja!) saapui kolmessa päivässä tilauksesta. Ehdin kuin ehdinkin lukemaan vielä (toiseen) tenttiin.

Mitä tästä voi oppia? Ainakin sen, että netissä halvin ei todellakaan aina ole halvin. Aika paljon kalliimmaksi tulivat nuo mukahalvat kirjat, etenkin jos laskee mukaan myös ajankäytön… Kaiken lisäksi sieltä ulkomaalaisesta nettikaupasta tuli vähemmän kohtelias huonolla suomen kielellä kirjoitettu meili, joka väitti, että en muka ollut maksanut laskuani (vaikka maksoin se välittömästi).

Tiedonkulku on tärkeintä

Japania koettelevat luonnonmullistukset vetävät hiljaiseksi. Tietoa tulee joka mediasta liiallisuuksiin asti, eikä Suomessakaan ole säästytty uhkakuvien maalailulta. Kiinnostavaa tilanteessa on se, että valtion ylläpitämien palveluiden kohdalla on paljastunut epäkohtia: STUKin nettisivut eivät pysyneet pystyssä kansalaisten hakiessa ajantasaista tietoa Japanin ydinvoimaloiden tilanteesta. Valtion suunnittelema kriisiportaali on ollut kehitteillä jo 6 vuotta, mutta vieläkään sitä ei ole saatu valmiiksi. Mistä kiikastaa?

Kun viralliset tiedotuskanavat eivät pysy vauhdissa mukana, on sosiaalinen media saamassa entistä tärkeämpää roolia: erityisesti Twitter ja Facebook pääsivät näyttämään voimansa tärkeinä, nopeina ja luotettavina tiedontuojina, joiden infrastruktuuri on rakennettu palvelemaan suuria käyttäjämääriä kaatumatta.

Tietysti osa sosiaalisessa mediassa liikkuvasta tiedosta on virheellistä. Käyttäjällä itsellään on suuri rooli siinä, miten hän tietoa hakee ja mitä tietolähteitä seuraa. Tärkeintä kuitenkin on se, että voi luottaa tiedonkulkuun, myös katastrofin keskellä.

Tule jo, kevät!

Alkaa olla se aika vuodesta, jolloin lumi näyttää likaiselta, kadut ovat liukkaita ja sulavien lumimassojen alta vapautuva hiekka pölyttää keuhkot. Tästä kaudesta olisi mukava päästä ohi muutamassa päivässä, mutta edessä taitaa olla vielä useita viikkoja vaihtelevaa säätä ennen kuin kevät voittaa.

Sää vaikuttaa mielialaan, mutta siihen voi vaikuttaa myös itse. Olisikohan aika jo kaivaa kaapista kevättakki, vaikkei siihen ihan vielä uskallakaan pukeutua? Villaisen huivin voi ainakin vaihtaa kevyempään. Itse en ole kovin hyvä käyttämään värikkäitä vaatteita, mutta vanhan rikki menneen lompakon tilalle sentään hankin uuden, kirkkaanvärisen!

Opiskeluintokin toivottavasti taas nostaa päätään lisääntyvän valon ja lämmön myötä. Ensimmäisiä leskenlehtiä odotellessa: hyvää alkukevättä kaikille!

Uusia tuulia

Tämän vuoden ensimmäinen kurssi ja tenttikin on jo ohi. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni lauantaitentissä. Vähän hirvitti etukäteen, miten aivosolut lähtisivät viikonloppuaamuna käyntiin. Kahvin ja suklaan voimin kävin yhdeksältä tentin kimppuun, ja kyllä ne aivotkin tulivat mukaan. Nyt sitten vain odotellaan tuloksia.

Olen jotenkin leimallisesti ei-aamuihminen, siksi iltaopiskelu ei ole tuottanut tuskaa. Tosin iltaan ja yöhön painottunut aktiivisuus kostautuu aina aamuisin, kun lapsi herää äidin näkökulmasta liian aikaisin ja on pirteä kuin peipponen, siis lapsi tietenkin, ei äiti… Uusi luentokurssi, kulttuuriantropologian perusteet, alkoi limittäin edellisen luennon kanssa, joten en joutunut luentopuutteen ikävään tilaan. Elämänkatsomustieto on virkistävän monitieteinen kokonaisuus, suosittelen lämpimästi!

Opiskelukärpänen taisi päästä yllättämään näin kevätauringossa, sillä ilmoittauduin viestinnän perusopintoihin, jotka keskittyvät erityisesti verkkoviestintään. Kiinnostus tuli vähän puun takaa ja yllätti, mutta nyt odotan innolla ensimmäisen kurssin alkamista maaliskuun lopulla. Toki luontevasti opinnot toteutetaan verkossa, kun kyse on kerran verkkoviestinnästä.

Ensimmäinen kurssi tuosta opintokokonaisuudesta ehti jo olla ja mennä, ennen kuin tartuin tähän uuteen aluevaltaukseen, mutta mukavan joustavaa on tämä avoimen yliopiston systeemi, sillä voin tehdä puuttuvan kurssin kesäopintoina. Viestintä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja mukavan yleispätevältä aiheelta. Siitä on varmasti myös käytännön hyötyä yleisen mielenkiinnon lisäksi.