Month: April 2011

Posted on

Identiteetin etsintää aikuisiällä

Hei, olen normaali! On kuulkaas ihan asiaankuuluvaa, että ihminen nelissäkymmenissä pohtii, kuka oikeastaan on ja mitä haluaa loppuelämältään. Moni laittaa elämänsä vielä kerran piirustuspöydälle ja katsoo peruutuspeiliin, millaisia valintoja on tullut tehtyä sekä pohtii, millaisia valintoja tulisi tehdä, jotta loppuelämä sujuisi “oman näköisenä”. Osalle saattaa tulla myös paniikinomaisia “nyt tai ei koskaan” – reaktioita. Mm. tällaista opin, kun tein kehityspsykologian harjoitustyötä aiheesta Identiteetin kehitys aikuisiällä.

Entä onko keski-iän kriisi todistetusti olemassa? Tästä ei tunnuta akateemisessa maailmassa oltavan ihan yhtä mieltä. Nykyihmisillä kun elämän suuret tapahtumat ja käännekohdat eivät enää ajoitu niin samoille ikävuosille kuin vanhempiemme ja isovanhempiemme elämässä. Nykyään samassa nelikymppisten kaveriporukassa saattaa olla yksi pienen vauvan äiti, yksi isoäiti ja yksi edelleen elämänsä miestä etsivä ikisinkku.

Näitä pohtiessa tulee väkisin mieleen myös, että kai sitä on aika hyväosainen, kun on varaa pohtia tällaisia ja pyöriä oman napansa ympärillä. Sota-ajan elänyt mummini oli lukenut jostain lehdestä, kuinka joku julkkisnainen kertoi, että hänen miehensä etsii itseään. Mummini ihan tosissaan päivitteli: “Mitä sellainen tarkoittaa? Siis miten joku voi etsiä ITSEÄÄN?”

Posted on

Päätinpä lukea pääsykokeisiin… Ja lopettaa lukemisen

Innostuin niin Avoimen psykologian opinnoista, että päätin alkaa lukemaan psykan pääsykokeisiin. Kaksi kuukautta jaksoin tankata 450-sivuista tilastotieteen opusta. Eilen printtasin netistä kokeeseen tulevat 10 artikkelia ja niitä silmäiltyäni alkoi näyttää kirkkaalta: Tämä ei olekaan minun juttuni. Artikkelit olivat mm. aiheista Psykofysiikka, Magnetoenkefalografia ja Ihmisaivojen peilausjärjestelmät. Tuli olo, että tämä ei kyllä ole sitä, mitä minä haluan opiskella. Se psykologia, josta minä olen kiinnostunut, ei ole fysiikkaa, tilastotiedettä eikä biologiaa. Voinemme todeta, että pääsykoemateriaali toimi tarkoituksensa mukaisesti: Karsi pois ne, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu alalle. Ja luojan kiitos on avoin yliopisto – siellähän voin suorittaa psykasta perusopintojen lisäksi aineopinnotkin!

Päätöstä eilen pohtiessani mielessä pyöri monta asiaa. Päällimmäisenä vaivasi se, että ehdin käyttämään meneillään olevasta vuorotteluvapaastani kaksi kuukautta tähän lukemiseen. Lisäksi nolotti, että ehdin jo kertoa niin monelle lukevani psykan pääsykokeisiin. Tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että tämä on ollut minulle erittäin tärkeä prosessi läpikäydä. Eipä tarvitse myöhemmin pohtia, olisiko pitänyt. Muistui mieleeni myös aiemmista taloustieteen opinnoistani käsite “uponneet kustannukset”. Tulevaisuuden päätöksiä ei koskaan tulisi perustaa siihen, mitä on jo menneisyydessä tullut tehtyä. Vain tulevaisuus on edessä ja elämättä… Ja so what, jos olen kertonut muille ihmisille lukemisestani. Minullahan oli  hyvin perusteltu syy lopettaa lukeminen.

Ehdin lukemisputkeni aikana pohtimaan myös moraalisia kysymyksiä: Olisiko minulla oikeus viedä joltain nuorelta opiskelupaikka, kun minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka? Tähän en löytänyt yhtä oikeaa vastausta. Toisaalta se on väärin, mutta ihmisellä pitää kai olla oikeus myös muuttaa elämänsä suuntaa vielä “keski-iässäkin”.

Mutta kuulkaas – nyt paistaa upea keväinen aamuaurinko ja minulla on vielä vuorotteluvapaastani neljä kuukautta jäljellä. Taidanpas lähteä Kaivarin rantaan kävelemään ja aurinkoon lueskelemaan – ilman tavoitteita ja päämääriä!

Posted on

Takatalvi?

Kevään kolmas luento on alkanut ja toinenkin lauantaitentti on jo takana. Nyt se lauantaiaamukin tuntui jo ihan siedettävältä, tosin ajatus liikkui huomattavan tahmeasti. Liekö takatalvea ajoittain aistittavissa ikkunan molemmin puolin. Vaikka antropologian johdatuskurssi oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja tenttikirjakin hyvä, en meinannut millään saada luettua tenttiin. Nuokuin todella vakavasti tenttikirjan päällä ja ajatukset karkailivat mikä minnekin. Sitkeästi puurtamalla sain kuin sainkin kirjan ja aineistot luettua läpi edellisenä iltana ja tentissä ilokseni huomasin, että jotain ainakin oli jäänyt kirjastakin mieleen. Mutta kyllä otti koville.

En ole koskaan itse kärsinyt kevätväsymyksestä, ennemminkin olen hidastunut syksyisin alkavasta pimeydestä, mutta nyt täytyy kai jo harkita tuota toistakin selitysmallia. Opiskeluintokin oli jo vähän aikaa aika nollassa, mutta onneksi mielenkiintoiset luentokurssit kykenevät herättelemään ajoittaisesta apatiasta. Nyt on siis meneillään johdatus yhteiskuntafilosofiaan. Taas kerran erittäin mielenkiintoista ja näin vaalien alla myös hyvin ajankohtaista!

Viestinnän opintojen aloittaminenkin kohtasi takatalven, kun huomasin, että alkava kurssi on vaihtoehtoinen toisen, syksyllä alkavan kanssa. Molemmat aiheet olisivat kyllä hyödyllisiä ja mielenkiintoisia, ja aikani pähkäiltyäni päädyin valitsemaan sen syksyllä alkavan. Asiaan voi myös vaikuttaa se, että loppukeväästä ja alkukesästä näyttää tulevan opintojen suhteen todella kiireistä aikaa, muutama luento menee osittain päällekkäin ja aika intensiivisiä kolmen tunnin luentoja on luvassa. Voimia siis kaivataan, ehkäpä takatalvesta voi ottaa ilon irti ja keräillä vielä hetken voimia horrostamisesta ennen kevään koitoksia.

Posted on

Kurssikirjaa mä metsästän…

Anu Vuokko kirjoitti äskettäin omista kokemuksistaan opintoihin liittyvien kirjojen hankkimisessa. Itsekin olen samoissa mietteissä, kun Viestinnän perusopinnoissa pyörähti käyntiin uusi kurssi, jonka tenttimiseen tarvitaan kolme mielenkiintoisen kuuloista opusta.

Kehitysmaatutkimuksen kursseilla hovihankkijani oli verkkokauppa Amazon, josta englanninkielistä kirjallisuutta saikin suhteellisen edulliseen hintaan. Viestinnän opinnoissa sen sijaan käytetään paljon suomenkielisiä kirjoja, joten Amazon ei siinä auta.

Lähdin kuitenkin lähestymään ongelmaani netin kautta, koska se on minulle luontainen kanava sekä tiedonhakuun että ostosten tekemiseen. Huuto.net osoittautui yllättävän hyödylliseksi, koska sieltä kautta löytyi yksi etsimistäni kirjoista. Toisen ostin Booky.fi-verkkokaupasta. Kolmas oli loppuunmyyty joka paikasta, joten päätin kokeilla Twitteriä ja Facebookia. Se kannatti: huuteluuni vastattiin jo saman päivän aikana, ja pääsin noutamaan kirjan lainaksi ystävälliseltä twitteristiltä – en tuntenut häntä ennalta, mutta koska molemmat esiinnymme sosiaalisessa mediassa omilla nimillämme ja kuvillamme, ei luottamuspulaa tarvinnut pelätä.

Olen nyt entistäkin varmempi siitä, että haen jatkossakin tenttikirjani mieluiten netistä!