University of Helsinki
Opinto-oikeuteni päättyi puolentoista vuoden opiskelun jälkeen. Sen verran oli varattu aikaa filosofian aineopintojen suorittamiselle. Pari asiaa pitäisi vielä sinnitellä läpi, koska en ole päässyt tenteistä läpi jokaisella yrityskerralla. Avoimessa opiskelee 17 000 opiskelijaa joista kaikki muut ovat selviytyneet opinnoistaan hienosti ja ajoissa, koska ylimääräisiä tenttejä ei järjestetä.
Olen kyllä käynyt tenteissä jokaisen puuttuvan kirjan takia ja huojennuksekseni reputtamisen syyt ovat olleet joka kerta erit. Olen vain sellainen: minun on pakko oikeasti lukea kirja ja vieläpä tasan tarkkaan se oikea painoskin ennen kuin pääsen läpi. Lukustressiä ei helpottanut ympäristön kommentointi: ”ite katoin edellisenä iltana prujut läpi”. Rästitenttejä oli yksi mutta silloin oli Tukholman maraton eikä ollut aikaa hengenravinnolle.
Opintoni säilyvät rekisterissä 10 vuotta, pitää muistaa hypätä mukaan seuraavalle kierrokselle. Onneksi ei ainakaan tarvitse aloittaa alusta.
Yleisesti ottaen olen pitänyt Avoimen järjestelmiä jokseenkin kankeina: ehkä yhteistyö ei toimi yliopiston kanssa, vaikka on vaikea kuvitella mitä pahaa avoimen opiskelijat voisivat lähietäisyydeltäkään yliopistolle tehdä. Pakollisia kursseja ei voi vaihtaa varsinaisille opiskelijoille tarkoitettuihin kirjatentteihin, yliopiston henkilökuntaan ei saa ottaa suoraan yhteyttä eikä ylimääräisiä tenttejä järjestetä, vaikka kolmesta tentistä kaksi on arkena neljältä, parhaaseen työssäoloaikaan. Kolmannella kerralla reputtajalle ei ole tarjolla lämmintä kättäkään.
Sellaiset asiat harmittavat. Opintojen viivästyminen, jolle en näe muuta syytä kuin mahdottomat tenttiajat, ehkä myös oma kyvyttömyys aloittaa sitä lukemista tarpeeksi ajoissa. Avoimessa opiskelua on myös vaikea hoitaa muualta kuin Helsingistä tai jos aikoo samaan aikaan olla jossain töissä. Pakollisille läsnäoloille ei tarjottu vaihtoehtoja, ei edes maksullisia.
On minulla ollut toki kivaakin: filosofian proseminaarin aikaan vastaanotin nuorten filosofian ylioppilaiden tuottamia tutkielmia omista erityisaloistaan ja sain kerran viikossa matkustaa junalla kuuntelemaan itseäni fiksumpien ajatuksia maailman eri ilmiöistä. Se oli ihastuttavaa, kerta kaikkiaan.