University of Helsinki
Viime bloggauksesta on aikaa.
Olen ehtinyt tehdä esseen kurssia varten ja saada siitä arvostelunkin. Täytyy myöntää, että opiskelijan elämässä pitäisi osata varautua kaikkeen. En silti osannut ihan tähän valmentautua. =)
Elokuun lopussa elämääni tuli Mies ja pisti hieman asioita uuteen tärkeysjärjestykseen. Näinkin siis voi käydä ja sen kummemmin etsimättä! Tunnustan suoraan, nyt arvosanani jo tietäen, että kirjoitin loppuesseeni kurssille muutamassa tunnissa juuri ennen eräitä treffejä.
Ilmeisesti kiire ei pahemmin tekstini tuottamista häirinnyt, sillä nelonen kurssista kumminkin tuli, vaikka oma mielenkiinto arvosanaa kohtaan oli lähinnä tasolla “toivottavasti menee läpi”. Huonoa esimerkkiä nyt teille osoitan. Soosoo, näin ei sitten muiden kannata kyllä tehdä. Koulutyöt tehdään ajan kanssa ja tunnollisesti!
Toisaalta, omalla kohdallani ei se runsas ajankäyttö ole koskaan taannut menestystä. Viime kuussa olin varsinaisten opintojeni kurssimoduulin lopputentissä ja suoriuduin sieltä ulos tunnissa kirjoitettuani yhdeksän sivua. Arvostelu valmistuu vasta hieman ennen joulua, joten joudumme elämään jännityksessä siihen asti. Oma ensivaikutelma oli, ettei se nyt kovin huonosti voinut mennä. Kun se riitti, että kynän antoi lentää paperilla ja tekstiä tuli. Pahinta tentissä on, jos katsoo kysymystä, eikä osaa yhdistää mitään aiheeseen, aivan tyhjää päässä mitä kysymykseen tulee.
Mutta yritetään pitää se opiskelukin siellä top 3 -listalla prioriteeteissa omien rakkaiden ihmisten ja työn ohella. Sillä tavalla kaikille pitäisi jäädä tarpeeksi aikaa. Viimeinen loppurutistus ennen joulua!