Miten ryhmäytymien tapahtuu verkko-opinnoissa?

Sosiaalinen kehitys, emootiot ja minuus – verkkokurssi on alkanut, ja ryhmät jaettu. Noin kuukausi on aikaa järjestäytyä, tehdä alustus tietystä teemasta kurssiin liittyen, tehdä essee ryhmänä sekä käydä keskustelua foorumilla. Sinänsä kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta, mutta miten se käytännössä toteutuu onkin oma juttunsa. Materiaalin hankinnassa oli haasteita, ja nyt vihdoinkin alkaisi olla kaikilla materiaalit kasassa.

Ryhmän muodostumisvaihe on siis käynnissä, mielenkiinnolla odotan kokemusta, että miten saamme tehtävät tehdyksi. Mitä ilmeisemmin emme aio ryhmänä tavata vaan tehdä kaiken verkossa. Saa nähdä tuleeko joku storming vaihe tässä prosessin aikana vai ähiseekö jokainen itse omassa kotonaan tai tietokoneen takana haasteiden kanssa. Meillä ei ole kovinkaan paljon aikaa päästä normiutumisvaiheeseen ja suoritusvaiheeseen, koska aikataulut tulevat vastaan.

Kai tämä on omaa muutosvastarintaisuuttani, että ei näe ihmistä kenen kanssa tekee työtä eikä pääse sopimaan työtavoista. Toiset ihmiset kun lähestyvät asioita yksityiskohdistsa ja toiset kokonaisuuksista, ja mielenkiinnolla odotan, että miten tämä ryhmä lähtee toimimaan.

Tämä on ensimmäinen puhdas verkkokurssini, jossa tehdään ryhmätyöt tuntemattomien ihmisten kanssa verkon välityksellä. Hieman ahdistaa ja jännittää, mutta eihän tässä auta kuin yrittää parhaansa. Eniten jännittää videon välityksellä pidettävä ryhmäalustus, miten se hoidetaan. Uskon että tästä tulee kuitenkin hyvä oppimiskokemus.

Toukokuun kiireitä

Rakas blogini

Toukokuu on kiireistä aikaa. Tänä vuonna minun sosiaalipsykologian opintoni jatkuvat aina kesäkuun puolelle saakka, sillä minulla on vielä kaksi kirjatenttiä. Opiskelu kauniina toukokuun päivänä vaatii kovaa itsekuria, joinain päivinä sitä löytyy ja joinain päivinä ote opinnoista tuntuu lipsuvan. Mielelläni puuhastelisin aurinkoisena toukokuun päivänä puutarhassa, muokkaisin maata ja laittaisin kasvimaan kuntoon. Näin keväällä siemenluettelot kilpailevat tenttikirjojen kanssa huomiostani. Tänä keväänä sain vihdoin ja viimein tilattua Sinipallo-ohdakkeen siemeniä ja tulenpunaisia unikoita, joita olen haaveillut saavani puutarhaani jo monta vuotta.

Olen yrittänyt vuorotella lukemisen ja puutarhatyön välillä. Ensin luen sekä sosiaalisista representaatioista että asenteista ja sitten seuraavassa vaiheessa siirryn kasvimaalle istuttamaan perunoita. Pudotellessani perunoita vakoihin pohdin, miten nämä sosiaalipsykologian ilmiöt eroavat toisistaan ja onko niillä jotain yhtäläisyyksiä. Parin perunavaon jälkeen palaan taas kirjojen pariin. Ulkona pyörähtäminen on saanut veren kiertämään paremmin ja koko keho on paremmassa vireessä. Väsyneenä ja hapen puutteesta riutuneena minun oppimiseni estyy ja tuloksia ei synny, eli suoraan sanoen mikään tieto ei uppoa minun kallooni.

Viime bloggaamisestani on jo vierähtänyt jokunen viikko ja ne lukijat, jotka sattuvat tuntemaan minut ulkoiselta habitukseltani, varmaan ihmettelivät suuresti miten keski-ikäinen, ”raskasluinen” naisihminen voi liidellä Helsingin keskustasta Ateenan Akropoliille tuosta noin vain. Kieltämättä ajatus ikkunalaudalla seisovasta ja lentoon lähtevästä pyöreästä naisfiguurista huvittaa itseänikin. Siinä saattaisi Helsinki – Ateena – Helsinki – lentomatka ja taidehistorian opiskelu loppua varsin lyhyeen, mutta lentäminen sujuu raskastekoisemmaltakin emännältä, jos apuna on vankat siivet.

Lentomatkaa varten tein joitain tiedusteluja vapaana olevista enkelin siivistä. Näin, minä keski-ikäinen nainen, sainkin kuulla, että voin lainata komean siipiparin tunnetun firenzeläisen taidemaalarin Fra Angelicon taideteoksen enkeli Gabrielilta. Enkeli Gabriel komeine siipineen esiintyy taiteilijan noin v. 1431 tekemässä maalauksessa Marian ilmestys. Gabrielin siivet ovat vahvat kuin kotkalla ja suotuisien ilmavirtausten ansiosta lentomatkani Ateenan Akropoliille ja takaisin taittui hyvin jouhevasti. Siivet olen palauttanut enkeli Gabrielille heti lennolta palattuani. Tarkistakaapa vaikka.

Nyt todellisuuden sosiaalinen rakentuminen ja sosiaaliset representaatiot kuuluvat jo kutsuvan minua. Yritän totella niiden kutsua, sillä ne ovat erittäin mielenkiintoisia aiheita opiskella ja pohdiskella, vaikka onkin kevät ja kaunis toukokuun päivä.