Month: September 2014

Posted on

Epätahdissa

Viime viikon lauantaina se sitten kosahti. Lähdin töistä hieman aikaisemmin, jotta ehtisin nukkua pienet päikkärit ennen luentoa. Luonnollisesti heräsin pari tuntia luennon alkamisen jälkeen ilman mitään havaintoa kellon soinnista. Meni noin neljä sekuntia, että sisäistin tapahtuneen ja siitä noin kolme minuuttia kun olin ovesta ulkona matkalla kouluun. En toista kaikkea mitä päässäni liikkui, olenhan sitoutunut tiettyihin sääntöihin blogia aloittaessani, mutta kauniisti sanottuna ketutti. Paljon.

Tunnille päästessä meni hetki tajuta missä mennään ja mietin kannattiko edes juosta reiluksi tunniksi ja häiriköidä muiden luentoa. Pääsin kuitenkin kärryille ja pulssikin tasoittui normaaliin tasoon. Tauolla sain luntata kaverilta muistiinpanoja ja riemu oli valtaisa, kun eivät olleet vielä ehtineet Descartesin Mietiskelyissä pidemmälle. Se on kurssin tenttikirja enkä halua missata mitään mitä asiasta puhutaan. Vinkkinä muuten vastaavaan tilanteeseen: paras keino lainata kaverin muistiinpanoja on kysyä “Voinko vilkaista sun muistiinpanoja?”. Samalla voi kysäistä “Mitä kävitte läpi?” ja “Missasinko jotain todella oleellista?” Huomasin, että toimivat yllättävät hyvin!

Tällä viikolla ei luentoja sitten ollutkaan ja opiskelu ollut omassa varassa. Oppimaan opiskelun kursseja oli lukemisesta ja esseen kirjoittamisesta ( Suosittelen! Oppimateriaalit löytyvät matskut.helsinki.fi), mutta muuten piti ihan itse ottaa kirjat esille ja päättää kuinka paljon lukee. Ei muuten ollut mitenkään helppoa! Kävin Kaisassa tutustumassa paikkoihin, ostamassa Gaudeamuksesta pari kirjaa ja yritin edes puolet ajasta vaikuttaa siltä, että tiedän mitä teen. Onneksi Gaudeamuksessa oli ihanan avuliasta henkilökuntaa ja löysin hakemani ilman itkua! Opin viikon aikana mm. etten voi lukea kuin maksimissaan 45 min ilman taukoa, Kaisassa pitää olla ajoissa jos haluaa ison ihanan tuolin alakerrasta, älypuhelin on opiskelun vihollinen, nälkäisenä on turha edes haaveilla keskittymisestä ja aloittaminen on välillä vaikeampaa kuin Shatnerille dialogin opettelu. Hyödyllisiä asioita tietää, mutta näiden löytämiseen meni yllätävän paljon aikaa. Ensi viikolla alkavat onneksi taas luennot ja toivon mukaan pääsen takaisin rytmiin!

Sisko

Posted on

Kivijalan kimppuun

Hämmentävä kokemus: en tiedä lukemastani aiheesta mitään. Joka kappaleessa on noin kolme sanaa, joita en ole koskaan ennen edes kuullut. Sanat, jotka ymmärrän, viittaavat jatkuvasti asioihin tai käsitteisiin, joista minulla ei ole aavistustakaan. Opiskelen pitkästä aikaa asiaa, josta minulla ei ole alunperin minkäänlaisia pohjatietoja – ja se tuntuu ihan käsittämättömän hyvältä!

Tervehdys, täällä iältään vähän päälle kahdenkymmenen oleva naishenkilö, joka on vielä toistaiseksi jäänyt vaille lukion jälkeistä opiskelupaikkaa. Valkolakin saatuani vietin ensin superintensiivisen vuoden kansanopistossa opiskellen näyttelijäntyötä ja sen jälkeen toisen vuoden lähinnä maaten kotisohvalla mietiskellen nuoruuden tuskaa. Ensin mainitusta opin korvaamattoman paljon sekä elämästä että teatterin tekemisestä ja toisesta lähinnä sen, että ihmisen, eikä varsinkaan minun henkilökohtaisesti ole hyvä olla liikaa jouten. Joten kun pääsykokeissa ei tärpännyt myöskään viime keväänä, mietin, mikä voisi olla seuraava suunta elämälle ja vastaus löytyi mitä ilmeisimmin avoimesta yliopistosta.

Ilmoittautumistiedoissani lukee tällä hetkellä yleisen kirjallisuustieteen ja yleisen teologian perusopinnot. 50 opintopistettä vuoden 2015 loppuun mennessä. 40 niistä lukuvuoden 2014-15 aikana, yksi viiden pojon kurssi kesällä 2015 ja viimeiset viisi ensi syksynä. Saattaa kuulostaa jonkun korvaan paljolta, mutta kun vähentää monille aikuisopiskelijoille tutut, perheelliset velvoitteet ja ottaa huomioon tuntimäärällisesti vaatimattoman työn (ala-asteen opettajan sijaisuudet) niin määrä on oikein sopiva. Ja jotain haastetta tässä on kaivattukin.

Syksyn kaksi kurssia (eksegetiikka ja kirjallisuustieteen perusteet) ovat molemmat verkkokursseja, joten itseopiskelua on paljon. Viime viikolla olivat orientaatiot ja tällä viikolla olen viettänyt ensimmäisiä päiviäni kirjastossa. Mistä tulenkin takaisin aloitukseeni. Olen aloittanut eksegetiikan (eli Raamatun tutkimuksen) kurssikirjojen lukemisen ja törmännyt jo mainitsemaani asiaan – perusteiden opetteluun. Olin jotenkin alitajuisesti kuvitellut hakevani opiskeluun saman tatsin kuin pari vuotta sitten yo-kokeisiin, mutta ei mennyt kuin parin luvun verran huomata, että tähän tarvitaankin ihan uudenlaiset otteet. On täysin eri asia kerrata jo osaamiaan asioita ja soveltaa tietoa, kuin jäsennellä ihan uutta asiakokonaisuutta. Toisin muotoiltuna ajatuksellinen ero voisi olla karkeasti myös: mitä minun pitäisi tällä asialla sanoa vs. mitä minulle yritetään tässä sanoa?

Viimeiset pari päivää olenkin väkertänyt hyvin huolellisia muistiinpanoja kaikesta lukemastani, mikä on ollut hidasta, mutta erittäin, erittäin hyödyllistä. Olen oppinut paitsi itse asiaa, myös hahmottanut todella konkreettisesti, mitä se tiedon prosessointi oikein tarkoittaa. Kun yrittää miettiä, miten tiivistäisi sivun tekstiä yhdeksi virkkeeksi, on pakko miettiä samalla kertaa läpi kaikki käsitteet, syy-seuraus-suhteet ja omat mielikuvat vielä päälle. Tajusin, että kai se kivijalka on pakko ensin valaa kunnolla, että seinät pysyisivät ylipäätään pystyssä. Onneksi alkuinnostus kantaa toistaiseksi.

Tietysti myös käytännön asioissa saa opetella uutta. Yliopiston kirjasto on toki käyty katsastamassa ja verkkotunnusten aktivointi yms. kuuluu alkuhässäkkään oli kyseessä koulu mikä hyvänsä, mutta ihan oikeaa vaivannäköäkin on vaatinut verkkokurssien toimintakuvioihin tutustuminen Moodlen kautta. Parin verkkoluennon perusteella voisin sanoa tykkääväni ainakin live stream-opiskelumuodosta ja nyt odotan mielenkiinnolla, millaista on osallistua verkkokursseihin kuuluviin teemakeskusteluihin netissä. Ja sokerina pohjalla tietysti tämän blogin kirjoittajajoukkoon liittyminen…

Innostavaa syksyä kaikille toivoen,
Taru

 

Posted on

Jos oppisi oppimaan?

Päätin jo opiskelua suunnitellessani, että otan kaiken avun vastaan mitä vain saan. Edellisestä opiskelusta on aikaa ja yliopisto-opiskelusta ei ole sitten pienintäkään kokemusta. Heti kun mahdollista, ilmoittauduin kaikille mahdollisille kursseille ja laitoin ylös kaikki orientaariot, tervetuliaistilaisuudet ja selasin netistä vinkkejä ja ohjeita. Eikä kaduta!

Filosofian opiskeluihin kuuluu jo itsessään hyvin opastusta ja neuvontaa ja muutaman kerran on tullut kerrattua samoja asioita peräkkäisinä päivinä, mutta suurempaa haittaa en ole vielä siitäkään löytänyt. Kalenteri on kyllä tiukoilla. Ajatuksena; minkä nyt opin tekemään oikein, säästää aikaa ja vaivaa myöhemmin.

Uusi tuttavuus elämässäni on oppimispäiväkirja. En voi sanoa vielä sisäistäneeni mitä sillä aina haetaan ja, jos olen ymmärtänyt oikein, sanan merkitys on aika väljä. Itse ostin hienon mustan kovakantisen kirjan ja olen kirjoittanut sinne luentomuistiinpanojani puhtaaksi. Muistiinpanoni muistuttavat lähinnä (huonoa) katutaidetta ja uudelleen kirjoittaminen auttaa hahmoittamaan asiat paremmin.

Kirjoitan kokonaisuus kerrallaan tiivistäen luentojen kalvot sekä omat muistiinpanoni ja liitän mukaan omia ajatuksia ja ihmetyksen aiheita, sekä listaan aiheista kirjoittaneita ja teoksia tulevaisutta varten. Idea tuli Startti Opiskeluun illassa ja ehkä paras vinkki koko syksynä! Jos et ole vielä löytänyt omaa tyyliäsi opiskella tai haluat kokeilla jotain uutta, suosittelen lämpimästi! Itse olen (kuten aikaisemminkin sanottu), hieman vanhanaikainen ja kaipaan paperia ja kynää, mutta eiköhän tuo sama onnistu sähköisessäkin muodossa. Hyvänä apuvälineenä voi kokeilla esim. popplet.comia (taas vinkki yhdeltä tutor illalta) tai vastaavia sivustoja. Syksyn aikana luvassa vielä ohjausta tenttimiseen, kirjoittamiseen, lukemiseen ja tiedonhakuun ja lupaan palata asiaan vielä uudestaan.

-Sisko-

Posted on

Ystäväni Kalenteri

Nyt seuraa muutama sananen ajankäytöstä. Koko ajan siitä puhutaan, mutta ihan syystä!

Tiistaina oli Startti opintoihin ilta ja siellä puhuttiin miten rakentaa opiskelua, että kaikki tulisi tehtyä ja tiedostaisi oikeasti miten sitä aikaa käyttää. Itse en vielä elektronisesta allakasta niin välitä, vaan suuntasin Porthaniasta suoraan Akateemiseen ostamaan vanhan “mahtuu vaikka lompakkoon” kalenterin tilalle jotain hyödyllisempää. Samalla ostin myös oppimispäiväkirjan, siitä toinen kerta lisää.

Kotiin päästessä lähti kynä viuhuamaan! Ensin luennot ja tentit, sitten työvuorot. Onnellisena voin sanoa, että ne on jo loppuvuodeksi selvät ja käy yksiin koulun kanssa. Löytyipä muutama sosiaalinen rientokin. Lisätään kauppakäynnit ja siivouspäivät. Nekään ei ole itsestään selviä vuorotyöläisillä. Ja nukkua pitäis? Ja opiskella luentojen lisäksi!

Päätin laskea itselleni minimin, jonka ainakin käytän itseopiskeluun. Tavoitteena olisi kuitenkin kerätä niitä opintopisteitä! Otinkin opintopisteet pohjaksi laskemiselle. Nyt käymäni kurssi on 5op arvoinen, eli laskennallisesti 27h/op = 135h. Luennoilla siitä istuu 40h, kotiin jää 95h. Viikkoja tenttiin on 7, eli viikossa pitäisi lukea reilu 13 tuntia, noin 2h/päivä. Kalenteria silmäillen ei vielä mahdoton, mutta pitää oikeasti keskittyä mihin sitä aikaa käyttää. Käytäntö tietysti näyttää, riittääkö tuo edes mihinkään. Epäilen, että aikaa jäisi yli.

Kaikki annetut tehtävät kannattaa kirjata kalenteriin ja tehdä välietappeja, ettei kaikki jää viimeiseen iltaan. Oma elämäni on helpottunut, kun olen laittanut kaiken ylös, eikä tarvitse pyöritellä päässä ja spekuloida onnistuuko aikataulu oikeasti. Jokainen tietysti lentää tyylillään, mutta aina voi kokeilla! Itsensä motivoimiseen/huijaamiseen tuo laskelma on muuten loistava työkalu! Kun olen opiskellut se kaksi tuntia, voin jo lopettaa hyvällä omallatunnolla ja rentoutua hetken. Ja kaikki aika minkä käytän sen yli, on tietysti Erittäin Ahkeraa ja ansaitsee palkinnon. Itse toimin ruokalahjuksilla. Itsensä huijaaminen on taitolaji, eikä sen arvoa onnistumisille tule vähätellä!

-Sisko-

 

Posted on

Se eka kerta

Aamu alkoi sumuisena. Niin sään puolesta, kuin omalta kohdalta. Kymmenen tuntia töitä takana ja yleensä suuntaan tässä vaiheessa suoraan sänkyyn. Tänään kuitenkin voimarokkia kännykästä ja kohti keskustaa!

Kaupunki vasta keräsi itseään yön jäljiltä ja huomasin, että en tiedä yhtään paikkaa suoralta kädeltä, joka seitsemän aikaan lauantaiaamuna palvelisi kofeiinin janoista vaeltajaa. Päätin suunnata kohti Fabianinkatua ja katsoa mitä löytyy. Sumu ja auringonnousu sai Helsingin näyttämään upealta!

Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20
Mikonkadun ja yliopistonkadun kulmasta n. klo 7:20

Kluuvissa oli Alepa auki ja kahvi kourassa, leipä kainalossa päätin suunnata Yliopiston päärakennukselle ja nauttia evääni aamua ihastellen. Ei mennyt kauaa, kun tuttuja kasvoja rupesi ilmestymään ja herrasmiehen pienoisella avustuksella löysin oikean salinkin.

Vaikka olen aina ollut kiinnostunut filosofiasta, en olisi ikinä uskonut, että luennolla istuminen voisi tuntua näin oikealta . Olen viihtynyt koulussa joskus enemmän, joskus vähemmän innokkaana, enkä ollut yhtään varautunut fiilikseen joka tulee, kun kuuntelee oikeasti itseään kiinnostavaa aihetta! Mieletöntä!

Kuunnellessa aukeni myös hiukkasen enemmän, mitä opiskelu tulee vaatimaan. Pääpaino on itseopiskelussa ja kalenteriin pitää aurata aikaa. Ilmoittauduin tenttiin (hui!), lainasin oheislukemiston E-kirjana, odotan materiaalin ilmestymistä intraan ja kertaan mitä tunnilla käytiin. Onneksi tuli lukion opit juuri kerrattua. Kaipa homma toimisi ilmankin, mutta apua siitä oli.

Luennon jälkeen päässä pyöri ja mieli oli pirteä, mutta kotona ei montaa sekuntia mennyt kun uni voitti. Noin kuusi tuntia unta ja takasin töihin. Kiitos C8H10N4O2:n ihmeen, olen vieläkin hereillä ja näyttää epäilyttävästi siltä, että jaksan aamuun asti! Sunnuntaina meinasin nukkua hyvin, syödä hyvin, hengata perheen kanssa ja yöllä töissä lukea Descartesia. On ollut kyllä hieno viikko!

-Sisko-

Posted on

Oriennoinnin jälkeen

Ensimmäistä kertaa viikkoihin on olo, että tietää mitä on tekemässä. Tänään oli filosofian orientointi ja täytyy sanoa ettei sille varatut pari tuntia olleet mitenkään hukkaan heitettyä aikaa.

Hellettä riitti pitkästä aikaa ja en usko tehteeni mitenkään mieletöntä ensivaikutelmaa könyttyäni ensin fabianinkatua ylös ja siitä kielikeskuksen neljänteen kerrokseen. Yritä siinä nyt olla chillisti, kun puuskutus kaikuu pitkin käytäviä. Orientaatioon tuli paikalle parisenkymmentä opiskelijaa ja en tainut olla ainoa jota hiukan jännitti.

Orientointi oli hyvin rakennettu ja toi (ainakin minulle) varmuutta asioihin. Käytiin läpi Moodle, Oodi, ja Flemma, mistä saa apua, miten tenttiminen ja muu käytäntö toimii ja tuli myös ihan aineen opiskeluunkin liittyviä vinkkejä. Oli myös hienoa nähdä muita opiskelijoita ja saada kasvoja mieleen. Nimet muistan todennäköisesti vasta keväällä.

Fiilis oli korkealla, kun kiputin kohti raitiovaunupysäkkiä ja illan kruunasi kuski, joka odotti ja avasi uudestaan takaovetkin kun kiiruhdin sporaan. Hieno päivä!

-Sisko-

Posted on

Kauhean mahtavaa

Pään sisällä käydään tiukkaa asemasotaa. Toinen puoli laulaa riemuisia taistelulauluja itsensä voittamisesta, uuden valloittamisesta ja matkasta tuntemattomaan. Toisesta leiristä kuuluu mutinaa aikatauluista, liian isoista haukuista omenasta ja kannustusta karata kun vielä voi.

Olen siis aloittamassa opiskelun työn ohessa, enkä tee sitä edes yksin. Mieheni (myös vuorotyöläinen) aloitti eilen kemian opiskelun Avoimessa ja odotettavissa on tiukkaa vääntöä kalenterin kanssa. Mieheni on tässä parin vuoden sisällä käynyt iltalukiossa kirjoittamassa pitkän matematiikan, mutta itselläni viime opiskelusta on vierähtänyt jo vuosikymmen. Ja hiukkasen päälle.

Silti olo on mahtava! Pelottaa kun pientä possua, mutta hyvällä tavalla.  Kesällä kertasin lukion filosofiaa, latasin akkuja talveksi ja haaveilin tulevasta. Huomenna on orientointi ja homma pyörähtää oikeasti liikkeelle.

Tänä iltana riemuisat taistelulaulut voittavat

-Sisko-

Posted on

Syksyn suunnitelmia

Kesä on nyt vaihtumassa syksyyn ja ilmoittautumiset syksyn opintoihin alkaneet. Lupasin kirjoittaa tänne blogiin syksyllä – joten täältä pesee!

Olen päässyt opiskelemaan sosiaalityön aineopintoja (jihuu!!) sekä julkisoikeutta. (Julkisoikeus on kurssi, jonka lähes jokainen virkamies tietää ja siellä opetellaan lakia..)

Olen tyytyväinen, että jätin kesän opiskelut väliin. Pitkä loma tuli tarpeeseen. Kävin perheeni kanssa muutamalla lähialueen lomamatkalla, mm. Ruotsin risteilyllä kesän aikana. Lapset kävivät tutustumassa komentosiltaan risteilyn aikana ja meille selvisi, kuinka vastuullista laivakapteenin työ onkaan: vastuulla on tuhansia henkiä ja erityistä tarkkaavaisuutta vaaditaan etenkin satamiin peruutettaessa, virheisiin ei ole yhtään varaa (huh!) jne. Risteilyt ovat myös lasten paratiiseja ja koululaisetkin niistä nauttivat. Itse sai ruoat taas valmiina buffet-pöydästä (perheenäidin luksus!) ja saunaosastolla sai lekotella hetken porealtaassa.

Tälle syksylle on luvassa sekä verkkokurssia että lähiopetuspäiviä, lähinnä viikonloppuisin. Molemmissa on oma viehätyksensä. Livenä kuitenkin opiskelutoverien tapaaminen on sitä parasta antia, sanoisin. Olen iloinen mahdollisuudesta, että luentoja voi kuunnella luentotallenteena, koska verkkoluentoja saattaa sattua päällekkäisille päiville. Virtuaaliopiskelu on sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa nykypäivää ja myös avoimessa yliopistossa se on joustavaa!

Olen iloinen jatkaessani nyt sosiaalityön perusopintoja aineopintoihin. Se on jo tietynlainen päätös siitä, että tämän aineen opiskelua haluan jatkaa.. tosin olin sen jo päättänyt aiemmin, mutta nyt asia on vielä todellisempi. On syytä muistaa, että tieteelliseltä kirjoittamiselta vaaditaan aineopinnoissa jo enemmän. Eli opiskelu on intensiivisempää. Siksipä olen raivannut tälle syksylle mahdollisimman paljon aikaa opiskelulle ja jättänyt muuta vähemmälle (palkkatyötä lukuun ottamatta, mikä nyt kulkee muutenkin rinnalla tässä opiskellessa). Se on varmasti oikea päätös. Nyt vain innolla tarttumaan uusiin kursseihin ja positiivinen draivi päälle. Jouluna on sitten suuremman hengähtämisen aika.