University of Helsinki
Jos tämän blogin tarkoitus on antaa rehellinen kuva opiskelusta avoimessa yliopistossa sitä kenties harkitseville, niin nyt seuraa muutama painava varoituksen sana verkko-opiskelusta. Olet tosi yksin. Oikeasti.
Vastuunotto ei sinänsä ole ollut mikään yllätys, kun kerran yliopistossa ollaan. Kukaan ei tule potkimaan pepulle sitäkään vähää mitä lukiossa. Verkkokursseilla tämä vielä korostuu, sillä mitään luentoihin verrattavaa ”lukujärjestystä” ei ole olemassa. Kirjallisilla tehtävillä on deadlinet, mutta niiden tekeminen edellyttää ensin jonkinlaista materiaalin omaksumista, eli: tartu kirjaan ja lue! Ota tai jätä.
Tämä oli siis kuitenkin odotettavissa. Sen sijaan en osannut varautua vertaistuen puutteen ongelmiin. Minulle on tullut yllätyksenä se, miten voimakkaasti opiskellut asiat saattavat muuttaa omaa mielenmaisemaa. Varsinkin teologia on ymmärrettävästi sellainen aine, jossa ollaan tekemisissä melko syvien asioiden kanssa. Niinkin ”vaatimaton” asia kuin oma maailmankuva on mennyt remonttiin, jossa kukaan ei kuitenkaan ole mukana antamassa kommenttia tapetin kuviosta. Eikä onnittelemassa siitä, että sain listat asennettua viivasuoraan. Ei saa edes porakonetta lainattua, jos oma menee rikki. Kyllä on kuulkaa ollut välillä aika orpo olo läppärin ruudun takana istuessa.
Toki Moodlen kurssisivulla on sekä yleinen keskustelufoorumi, että ryhmätehtäviä, joissa on suorastaan pakotettu kommunikoimaan muiden opiskelijoiden kanssa. Varmasti joku saakin tätä kautta tarvitsemansa jakamisen kokemuksen tai ei edes osaa kaivata sellaista. Itse kuitenkin koen nettikeskustelun käytännössä täysin tuntemattomien ihmisten kanssa aika näennäiseksi jakamisen muodoksi. Omien ajatusten testaus ja kehittäminen vuorovaikutuksessa on oikeastaan mahdotonta, koska vuorovaikutus on niin hidasta ja vaatii jo jonkinlaista muodollista esitystapaa (vrt. keskustelukumppanin välittömät reaktiot). On vähän vaikea esittää kirjallisia kysymyksiä, kun ei oikein itsekään tiedä, että mitä haluaa kysyä.
Tarkoitukseni ei ole lobata verkko-opiskelua vastaan. Itsenäisille oppijoille se on loistava vaihtoehto. En itsekään vaihtaisi tällä hetkellä verkkokurssejani luentoihin muun elämän kiireisten aikataulujen takia, mutta neuvo niille, jotka tietävät itsensä vahvasti sosiaalisiksi oppijoiksi: käykää se kurssitarjonta vielä kerran läpi. Jos sittenkin löytyisi luentoversio.
Valoisaa joulunodotusta kaikille, terveisin yksi jouluhullu ja adventtiaddikti (:
-Taru
Itselläni ollut ihan samoja ongelmia! Ehkä kyseessä on myös hieman ainevalinnat? Uskoisin, että teologiaa (kuten filosofiaa) opiskellessa ajatukset mylläävät ja tarve puhua asioista vain kasvaa. Moodlessa keskustelu jää hyvin pinnallisesti ja “akateemiselle” tasolle. Ensimmäisellä kurssilla painin Pahuuden ongelman parissa ja viimein avasin sanaisen arkkuni moodlen foorumilla. Vastauksia sain yhden ja sekin lukuvinkki aiheesta. Hyvä kirja kyllä, mutta kaipasin ihmistä jonka kanssa vatvoa.
Kiusaan tietysti perhettäni säälimättömästi asioilla, mutta olisihan se ihana puhua ihmisen kanssa jota kiinnostaisikin aihe
Itselläni ollut ihan samoja ongelmia! Ehkä kyseessä on myös hieman ainevalinnat? Uskoisin, että teologiaa (kuten filosofiaa) opiskellessa ajatukset mylläävät ja tarve puhua asioista vain kasvaa. Moodlessa keskustelu jää hyvin pinnallisesti ja “akateemiselle” tasolle. Ensimmäisellä kurssilla painin Pahuuden ongelman parissa ja viimein avasin sanaisen arkkuni moodlen foorumilla. Vastauksia sain yhden ja sekin lukuvinkki aiheesta. Hyvä kirja kyllä, mutta kaipasin ihmistä jonka kanssa vatvoa.
Kiusaan tietysti perhettäni säälimättömästi asioilla, mutta olisihan se ihana puhua ihmisen kanssa jota kiinnostaisikin aihe
En taas osaa käyttää uutta tabia :/
Enkä näköjään pääse itse editoimaan omia kommenttejani? Jätti lopun pois, mutta julkaisi tuplana…. Hämmentää
Voi armas nykyaika ja digisekoilu :DD
Helpottavaa kuulla, että ei ole yksin tän kanssa. Onneksi multa jopa löytyy teologi perheestä, niin voi sit pahimmissa ajatuspyörteissä aina purkaa jollekulle, joka tietää mistä on kyse. Mutta voi vertaistuki… osaa sit tulevaisuudessa arvostaa sitäkin vähän enemmän.
Hei Taru ja Sisko
Hienoa, että kirjoitatte tästä. Tämä asia on meillä Avoimessa tiedossa. Väitöskirjassani, jonka aineisto koottiin 2006 vertaistuen puute nousi jo esille. Lisäksi Avoimen opiskelijapalautteissa olemme saaneet kuulla vertaistuen puuttumisesta ja siitä ilosta, kun sitä on ollut. Olemme kouluttaneet opettajia käynnistämään vertaistukea. Avoimen oppiaineorientaatioissa yleensä myös jutellaan vierustovereiden kanssa ja kehotetaan vaihtamaan yhteystietoja. Mutta myös vertaistuen organisoiminen jää opiskelijan omalle vastuulle.
Myös verkkoympäristöissä on tehtäviä, jotka edellyttävät vuorovaikutusta. Mutta kuten kuvaatte, verkko on helposti älyllinen ja akateeminen väline. Nettisivuillamme on myös ohjeita sekä opettajille että opiskelijoille. Jatkamme tätä työtä yhdessä. Kuten Taru hienosti kuvaat, yliopisto-opiskelu saattaa mullistaa maailmankuvan ja samalla omat asenteet, toiminta ja oma identiteetti ovat muutostilassa. Siihen tarvitaan peiliä ja toista ihmistä jakamaan, ihmettelemään, rauhoittamaankin: ei ole mitään hätää, “kuuluu taudin kuvaan”. Oppiminen on muutosta! Sitä varten kait opiskelemaan on lähdettykin.
Jatkamme Avoimen puolesta työtä sen eteen, että mahdollisimman moni opiskelija löytäisi tarvitessaan vertaistukea.
Ystävällisin ja empaattisin terveisin,
Saara Repo
pedagoginen yliopistonlehtori Avoimesta yliopistosta
Ohjeita opettajalle: http://www.avoin.helsinki.fi/opettajille/opiskelijoiden_vertaistuki.htm
Ohjeita opiskelijoille: http://www.avoin.helsinki.fi/opiskeluntaito/opitaan_yhdessa.htm
Kiitos Saara valaisevasta kommentista!
Oikeassa olet, muutostahan tässä haetaan ja sitä nyt ei ole ainakaan onneksi puuttunut. Ihan turhaahan sitä muuten olisi opiskella, jos mitään ei tapahtuisi, vaikka sitten ahdistaviakin asioita.
Verkkokurssien ongelma tässä suhteessa lienee kai myös se, että osallistujat asuvat kaukana toisistaan – mikä osittain alun perin ajaa verkko-opiskelun valintaan, kun ei tarvitse tulla luennoille pidemmän matkan takaa. Plus miinus nolla kai siis siinä suhteessa. Mutta on toki mahdollisuuksia linkittäytyäkin, kuten kirjoitit! Täytyy pitää vastaisuudessa silmiä ja korvia paremmin auki niiden varalta.
-Taru
Hei!
Olen itse huomannut saman ongelman, opintojen ohjauksesta voi olla apua opintojen suunnitteluun, mutta toki muuten opintojen kanssa voi tuntea olevansa aika yksin.
Mutta ehkä se lohduttaa, ettet ole tämän tunteen kanssa ainoa. Minua on auttanut suuresti aikatauluttaminen.. esim. jakamalla luettavien kirjojen alueet osiin, joita luen sitten päivittäin eli ts. tekemällä lukuohjelman. Silloin ei tarvitse itseään pakottaa lukemaan yhtenä päivänä 100 sivua tenttikirjaa vaan lukeminen ajoittuu pidemmälle jaksolle ja kuormittaa näin pidemmällä tähtäimellä vähemmän. Kohdallani se on toiminut ja tentitkin ovat menneet tällä systeemillä ihan hyvin. Mukavaa joulun odotusta kaikille ja tsemppiä! -Maria-