University of Helsinki
Vuodenvaihde jakoi hujauksessa tunteman opiskelijat kahteen ryhmään: tiukalla aikataululla spartalaisen päämäärätietoisesti pääsykokeisiin lukevat Tulevat Opiskelijat ja kunhan nyt huvikseen ja virikkeeksi opiskelevat Huviajelijat. Itse kuulun Huviajelijoihin ja mussutan nyt hetken omieni puolesta!
Kaikki alkaa vapaudesta olla oma itsensä. Vaikka en tänä keväänä olekaan hakemassa mihinkään oppilaitokseen, olen silti ihan oikea opiskelija. Ei riitä, että muut joskus vähättelevät opiskeluamme; teemme sen pätevästi itsekkin! Olen kuullut jo liian monta kertaa keskusteluissa “Joo ei. Mä luen muuten vaan” ja vielä anteeksi pyytävään sävyyn! Mitä ihmettä ihmiset? Opintopisteet on kaikilla yhtä päteviä.
En ole myöskään koskaan hakenut yliopistoon enkä ammattikorkeaan, mutta osaan silti antaa joitakin vinkkejä esim. ajankäytönsuunnitteluun, lukemiseen ja omasta jaksamisesta huolehtimiseen. Olen myös loistava suunnittelemaan opiskelueväitä jotka eivät sotke sormia ja säilyvät repussa. Kukaan ympäriltäni ei hae filosofiaa lukemaan, joten tunnustan että oppiaineesta puhuttaessa apuni voi olla vain lähinnä hämmentävää; kemiaa opiskellessasi et halua harhautua miettimään onko materia todellista eikä monikaan halua miettiä opeteltavan tiedon oikeutuksen perusteita. Pelkkä pänttääminen on jo ihan tarpeeksi. Jos kuitenkin tuot ongelmasi minulla ja tarjoan siihen apua, älä ohita sitä vain siksi että ole Huviajelija. Ohitusoikeus on silloin, kun neuvoni on huono ja olen väärässä, mutta sellaistahan ei tapahdu.
Huviajelijanakin minulla on oikeus elintilaan. Kun saavut kirjastoon tunti aukeamisen jälkeen (kuten kaikki) ja hakeudut siihen rauhallisen, mutta valoisan pöydän ääreen (kuten kaikki) ja huomaan minut siinä lukemassa, on ihan turha tuhahdella vaikkei kädessäni olekaan pääsykoekirjaa. Ei edes lukion oppikirjaa. Vaikka lukisin Suomen suosituinta filosofia Aku Ankkaa, minulla on oikeus vallata oma paikkani auringosta ja lekotella siinä. Nyt kun abitkin vaeltavat opiskelumaillamme, on elintila välillä vähissä, mutta yritetään silti käyttäytyä.
Jos annat minulle nämä perusoikeudet opiskelijana, lupaan pitää pitkää pinnaa kevään ajan. En anna pienten räjähdysten, hullujen aikataulujen, käsittämättömien sisäänpääsyprosenttikeskusteluiden enkä sponttaanien hermoromahdusten tulla opiskelutoveruutemme väliin. Ja sitä paitsi. Kenen muun kanssa voin tuhahdella ihmisille joilla on vapaa-aika ja muuta elämää?
Huvihurjastelija
Sisko
Antaa kaikkien kukkien kukkia. Avoimessa opiskeluun on monta eri syytä. Huvikseen siellä opiskelevat luovat sille hyvän pohjan, tulee mieleen lapsi karkkikaupassa. Itse pääasiassa opiskelen avoimessa päästääkseni lukemaan yhteiskuntatieteitä eli ensisijaisesti näen sen siltana. Toki myös muut asiat kiinnostavat. Sisäänpääsyprosenteista puhe ei ole tavoitteilleni käsittämättömiä. Luulisi kemiaa opiskelevien olevan kiinnostuneita kaikesta kemiaan liittyvästä, en tosin tunne kunnolla yhtäkään. Harmillista jos jotkut todella tuhahtelevat toisten lukemisile, aika käsittömätön kupla heillä. Opiskelutoveruus on mielestäni myös sitä, että osaa kunnioittaa toisten eri päämääriä. Tehdään me näin! 🙂