Verkko-opintojen haasteita ja mahdollisuuksia

Viimeksi luennolla ollessani huomasin, että melkein jokaisella opiskelijalla oli edessään joko tietokone tai älypuhelin. Laitteiden käyttökin näytti olevan aktiivista, ehkä opiskeluun liittyvää, tai sitten johonkin muuhun. Muutos on valtava siihen verrattuna, kun aloitin ensimmäisiä yliopisto-opintojani 2000-luvun alussa. Sen lisäksi, että laitteet ovat kehittyneet ja arkipäiväistyneet, ovat niiden käyttömahdollisuudet monipuolistuneet opiskelijan näkökulmasta huomattavasti. Enää ei esseitä tarvitse palauttaa paperiversioina. Ryhmätyöt ja verkkokursseilla luentojen seuraaminen ja tentitkin hoituvat omalta koneelta sijainnista riippumatta. Teknologian kehittyminen lisää opiskelun joustavuutta ja säästää aikaa, kun aina ei tarvitse siirtyä paikasta toiseen. Saa nähdä, miten opiskelijan arki muuttuu jatkossa, jos kehitys säilyttää vauhtinsa. Merkittävää on myös se, miten uusia mahdollisuuksia osataan tai halutaan hyödyntää niin opiskelijoiden kuin opettajienkin osalta.

Omat kokemukseni verkko-opinnoista ovat olleet myönteisiä, erityisesti aikataulujen helpottumisen vuoksi. Kotona oleminen on kieltämättä myös mukavampaa kuin luentosalissa istuminen. Mutta haasteitakin löytyy. Se, että internetin tarjoamat mahdollisuudet ovat jatkuvasti napin painalluksen päässä, vaatii kurinalaisuutta. Pahimmillaan kirjoittaminen keskeytyy vähän väliä, varsinkin jos se tuntuu muutenkin vaikealta. Toisinaan, ainakin lapsiperheessä, luennon seuraaminen kotona voi olla mahdotonta. Lisäksi tekniset ongelmat voivat aiheuttaa omat haasteensa. Sosiaalisten kontaktien rajoittuminen sähköiseen muotoon saa joskus kaipaamaan vanhanaikaista yhteisöllisyyttä.

Luennoilla on nykyään kätevää, kun voi seurata luentorunkoa Moodlesta, hakea aiheeseen liittyvää lisätietoa tai tarkistaa kurssikirjojen saatavuuden. Mutta samalla voi lukea myös sähköpostit ja päivän uutiset. Perheelliselle opiskelijalle yhteydenpito kotiin tuo usein mielenrauhaa ja sitä kautta auttaa keskittymään. Toisaalta keskittyminen voi olla todella heikkoa, jos huomio kohdistuu koko ajan muuhun kuin opiskeluun. Viime kerralla kirjoitin ajankäytön suunnittelemisesta. Verkossa tai verkon ulottuvilla opiskelun suurin haaste on, että se vaatii suunnitelmallisuutta vielä enemmän kuin perinteinen opiskelu. Verkko-opinnoissa vastuu aikatauluista on opiskelijalla itsellään. On kuitenkin muistettava, että laitteiden puuttuminen ei takaa hyvää keskittymistä, eikä luennoitsijan läsnäolo poista opiskelijan vastuuta omasta oppimisestaan.

Voimia syyslukukauden viimeisiin haasteisiin!
Johanna