Lukuvuosi 2015-2016: mitä jäi käteen?

Tämä lukuvuosi alkaa olla paketissa minun osaltani ja on aika katsoa mitä tuli opittua.

Sain valmiiksi sosiaalipsykologian perusopinnot! Ou jea! Tähän isot aplodit ja hurraa! -huudot. Kyllä se vaan hyvältä tuntuu saada tällainen kokonaisuus valmiiksi, vaikka jossain kohtaa tutkimusmenetelmäkurssia mietinkin miksi en vaan voinut keskittyä niihin kiinnostavimpiin kursseihin ja unohtaa järjestelmän sanelemat raamit opiskelulle.

Tämän blogin nimi ei sattumalta ole “Elämää ja opintoja” -erityisen tärkeä on tuo sana “ja”. Viimeisen vuoden aikana hetkittäin oli vain töitä ja opintoja ja elämä jäi elämättä.

Tutustuin psykologian opintoihin. Kaksi kolmesta kurssista jäi kesken. Ymmärsin, että psykologian opinnot eivät ole (ainakaan juuri nyt) minun juttuni. Ihmisellä on taipumus ehtiä ne asiat, jotka haluaa ehtiä.

Luovuttaminen ei olekaan niin paha juttu. Sen myöntäminen, että tämä ei olekaan nyt minulle, on myös voimauttavaa ja vie eteenpäin. Turha puskea ehdoin tahdoin vastavirtaan, kun voi myös heittäytyä kellumaan myötävirtaan ja antaa elämän mennä.

—> Oma kiinnostus on onnistuneiden opintojen salaisuus.

Luota omiin kykyihisi. Työtä pitää tehdä, mutta ei sen enempää. Liian usein ennen tenttiarvosanan katsomista käyn mielessäni läpi “kunhan menee läpi” tai “jos ei mene läpi, niin vielä on uusintatenttejä” -ajatukset. Aivan turhaan. Joka kerta.

Sanoisin, että aika hieno lukuvuosi takana siis. Kesäopinnoille sanon päättäväisesti tänä kesänä “ei” ja keskityn jäätelön syöntiin, pilvien katseluun ja muiden kuin tenttikirjojen lukemiseen.

Iloa ja valoa kaikkien kesään, kuuluipa siihen sitten opintoja tai ei!

T:T