Epäonnistumisen oikeutus

Jukka Väisänen kirjoitti tuossa alempana blogissaan: “Epäonnistumisen tuottama pelko ja sen toteutumisen tuoma pettymys” epäonnistumisesta opinnoissa. Itse olen miettinyt viime aikoina samaa teemaa. Opiskelijalla on kovat paineet pärjätä opintojen suhteen, opintoihin liittyvät tuet ovat esim. riippuvaisia opintosuorituksista ja kurssien palautuspäivät pakkaavat päälle yms.Kaikille on varmasti tärkeää menestyä opinnoissa. Ja suurimmaksi osaksi se monelle toteutuukin, nyt tarkoitan siis, että menestyminen opinnoissa tarkoittaa ihmisille monia asioita.. toiselle kurssista läpipääsy on tavoite, toiselle hyvä arvosana. Mutta.. tuskin kukaan selviää opinnoista epäonnistumatta joskus, se on inhimillistä. Ja toisaalta, meillä täytyy olla myös oikeus epäonnistua, koska siitä voi oppia. Ja liiaksi arvosanoihin ei pitäisi mielestäni tuijottaa, tuskin sillä on merkitystä työelämässä saanko arvosanaksi kurssista parhaan mahdollisen vai pääsenkö läpi. Työelämässä on omat säännöt.

Jos olen vaikka tehnyt opintosuunnitelmani liian tiukaksi.. voin vähentää sitä seuraavalla lukukaudella, tehdä siitä sellaista, että se on helpompi minulle toteuttaa. Onneksi tutkinnon suorittamisaika ei ole täysin rajattu “maksiminopeusaikaan”, vaan joustoa on jonkin verran. Opiskelu on nykyään sen verran vaativaa, että “maksiminopeusaika” ei vaan aina riitä, varsinkin jos oikeasti haluaa oppia opettavat asiat ja sisäistää ne, eikä vain ulkomuistaa niitä. Lisäksi tässä on huomioitava se, että esim. perheellisellä opiskelijalla (tai muut erilaiset elämäntilanteet) ei ole saman verran aikaa opiskella velvollisuuksiensa takia kuin esim. nuorella, lukiosta vastapäässeellä. Siksikin lisäaika on tarpeellinen.

Olkaamme itsellemme armollisia ja antakaamme itsellemme myös aikaa levätä ja kerätä voimia opiskeluun, sillä kaikki nämä tasapainottavat opintojen kanssa toisiaan,

Maria