Sosiaalinen tuki edistää opintoja

Mietin välillä sitä, miksi opinnot silloin tällöin jäävät kesken. Syitä varmasti on monia. Sama koskee myös sitä, mikä edistää opintojen sujuvuutta. Asiat, joista nyt kirjoitan, ovat pääosin omakohtaisia pohdintojani.

Asun yksin. En ole täysin terve ja vammaton. Se tarkoittaa sitä, että jaksamiseni on koko ajan haastavassa tilanteessa. Minun on hoidettava monia asioita ja otettava muut huomioon. Toki minulla on ihan kunnolla opiskelukykyä, mutta se ei yksin riitä.

Sosiaalinen tuki on mielestäni avaintekijä. Tätä ei pidä sekoittaa sosiaalitukiin, joka on taloudellista tukea, jota myöskin tarvitaan. Sosiaalinen tuki on kaveruutta ja ystävyyttä. Toki jokaisella on tällaisen tuen antamiseen ja vastaanottamiseen henkilökohtaiset kykynsä ja resurssinsa. Vaikka suhtautuisikin myönteisesti yhteiseen ajanviettoon, on kaikilla varmasti omat kiireensä.

Sosiaalisen tuen merkitys on valtava. Välillä elämässä tulee aikamoisia vastatuulia ja niiden kohdatessa saatu ja koettu tuki vaikuttavat. Kuitenkin se, että tuetaan toista esimerkiksi auttamalla jollakin tavalla, on positiivista. Toisaalta on hyvä muistaa, että avuntarjous voi hajoittaa asian käsittelyä. Esimerkiksi näin voi käydä, jos ehdottaa tehtävään teoriaa, joka ei ollenkaan avaudu tehtävän tekijälle. Toisaalta esimerkiksi ehdotus yhdessä tekemisestä voi auttaa. Ainakin itse koen tehtävän tekemisen motivoivammaksi, kun sitä saa tehdä yhdessä ja mukavassa porukassa.

Aloin etsiä suomenkielisiä lähteitä sosiaaliseen tukeen liittyen ja vastaani tuli melko tuore Laura Sundströmin kasvatustieteellinen maisteritutkielma, jossa oli tutkittu Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden kuormittumista ja sosiaalista tukea. Laura Sundström tuo esiin sosiaalisesta tuesta kaksi tukea antavaa tahoa eli ohjaajan ja yliopistoyhteisön. Tämä pätee mielestäni hyvin avoimen yliopiston opintoihinkin, sillä opettajan ja yliopistoyhteisön antama tuki helpottavat opiskelua. Hän myös viittaa perheen ja ystävien antamaan sosiaaliseen tukeen, jota pidetään tärkeänä. Kyseinen maisteritutkielma on luettavissa ainakin Helsingin yliopiston kirjaston nettisivujen kautta.

Ensi kertaa avoimen yliopiston opintoihin lähteminen saattaa olla hankampaa, jos sosiaalista tukea ei tule. Esimerkiksi, jos perheessä ja kavereissa ei ole akateemista taustaa (eli yliopistokoulutusta), voi ymmärrys opiskelun vaatimuksista ja henkisestä vaativuudesta olla vähäistä. Näin ollen verkostoituminen opiskelijoiden kesken on tärkeämpää. Toki itsenäisissä opinnoissa se voi olla hyvin haastavaa. Silloin kannattaa pyytää hyvää kaveria mukaan. Kansanopistoissa onkin hyvä tehdä opintolinjan sisällä avoimen yliopiston opintoja, sillä niissä usein tutustuu samoja opintoja opiskeleviin ihmisiin.

On hyvä muistaa, että vuorovaikutteinen toiminta on reilua. Näin ollen kannattaa antaa tukea itsekin muille. Muutama mukava sana piristää päivää usein. Siispä haluan muistuttaa sinua siitä, että sinun kannattaa uskoa itseesi, rohkaista mieltäsi ja edetä tavoitteellisesti unelmiasi kohti. Vaikka et saisikaan juuri sitä, mitä haluat, voit osaamisen hankkia tavalla tai toisella ja päätyä unelmiasi vastaavanlaisiin tehtäviin hiukan eri tavalla kuin olit kuvitellut. Usein myös se elämänkokemus voi olla todella antoisa.

Marraskuisin terveisin,

Jukka

Ristiinopiskelua

Miksi opiskelen? Miten opiskelen? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, joihin liittyvä vastaus vaihtelee elämän myötä. Jokaisen vastaus on ihan omanlaisensa. Asiaa voi lähestyä motivaation näkökulmasta.

Suuri osa haluaa tutkinnon. Niin minäkin. En sinänsä ole tilivelvollinen julkisesti kenellekään, miksi minulla ei jo sitä maisteritutkintoa ole. Siihen on monta syytä. Kuitenkin viimeinkin alkaa näyttää siltä, että yksi maisteritutkinto edistyy.

Harrastan otsikon mukaista ristiinopiskelua. Vaikka joku voisi olettaa, että kertoisin nyt teologian opinnoista, niin ohimennen mainitsen, että se on yksi oppiaine, jonka todennäköisesti liitän johonkin Turun yliopiston tutkintooni. Tarkoitankin ristiinopiskelulla nyt sitä, että osan opinnoista suorittaa jossakin toisessa yliopistossa.

Otan esimerkiksi Turun yliopistossa minulla tekeillä olevan kasvatustieteen maisterin tutkinnon. Pääaineenani siinä on erityispedagogiikka. Teen siihen sivuaineenaaikuiskasvatustieteen aineopinnot, mutta lisäksi vielä muun opintokokonaisuuden. Voisinkin nyt laittaa kuvittelunäkökulmasta ajatusharjoituksen. Millä tavalla esimerkiksi Helsingin yliopiston avoimen yliopiston opintokokonaisuus joko teologiasta ja uskonnontutkimuksesta (30 op) tai viestinnästä (35 op) vaikuttaisi työllistymiseen?

Teologian ja uskonnontutkimuksen hyöty ei välttämättä olisi työllistymisnäkökulmasta mitenkään erityinen verrattuna moneen muuhun alaan. Toisaalta se voisi auttaa työllistymisessä hengellistä tietoa vaativaan työhön, mutta erityispedagogiikan kenttää (jonne en kyllä koe olevani ollenkaan sopiva) ajatellen en keksi sille hyötyä. Sen sijaan viestinnän opinnoista voisi olla apua esimerkiksi erityispedagogiikan alan tiedotusta silmällä pitäen. Vastaavasti voisin kuvitella lapsuuden- ja nuorisotutkimuksen opintokokonaisuuden tai kriminologian opintokokonaisuuden antavan erityistä sisällöllistä tietoa.

Toinen kuvitteluni koskee humanistista tutkintoani, jossa pääaineeni tulee olemaan uskontotiede. Vaikka suuntaudunkin opettajalinjalle, mahtuu aikaisempien opintojeni myötä siihenkin muita opintoja. Kulttuurien tutkimus on niin laajasti ulottuva ala, että mikä tahansa ihmistieteisiin kuuluva sopisi siihen. Vaikka lukiossa luinkin laajan matematiikan, olisi minun vaikea kuvitella jotakin matemaattista tiedettä, ellei sitten mennä tilastotieteeseen tutkimusmenetelmäajatuksien kanssa. Toki mafyke-opettajia tarvitaan nyt, mutta en näe itseäni opettamassa matematiikkaa, kemiaa, enkä varsinkaan fysiikkaa. Sen sijaan esimerkiksi tutkimusintressejä ajatellen voisin harkita jurikin aikaisemmin mainitsemaani teologiaa ja uskonnontutkimusta, mutta myös sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa.

Miksi kannustan ristiinopiskeluun? Se antaa monille uusia näkökulmia. Ristiinopiskelulla voi myös saada uusia ajatuksia ja näkökulmia sekä jopa muokata alan tutkimuskenttää.

Hyvää joulun odotusta,

t. Jukka

Vakavaa ja vegaanista vuustokastiketta

Edellisestä kirjoituksestani vierähtikin hiukan enemmän aikaa kuin kuvittelin. Flunssani oli yllättävän pitkä, joskaan ei mitenkään vakava. Sen sijaan oloni oli kuitenkin heikompi pitkään. Neljä koronatestiä antoivat negatiivisen tuloksen.

Vakavaa sen sijaan on Vakava-koe, joka on valtakunnallinen kasvatusalan valintakoe. Sillä karsitaan soveltuvuuskokeeseen eri varhaiskasvatuksen opettajien, luokanopettajien, kotitalousopettajien ja käsityön opettajien sekä erityisopettajien koulutuksiin. Itse osallistuin tähän siksi, että pyrin opinto- ja uraohjaajan koulutukseen Itä-Suomen yliopistoon. Laitoin kokeilun vuoksi myös Turun yliopiston luokanopettajan koulutukseen hakemuksen.

Olin osallistunut myös eri maisterihakuihin opinto-ohjaajuus pääasiallisesti mielessäni. Valitettavasti Joensuussa soveltuvuuskoekutsu maisterihakuun liittyen jäi omassa erillisessä pääsykokeessaan 0,19 pisteen päähän ja Jyväskylässä 4 pisteen päähän todistusvalinnassa. Sen sijaan Vakavan kautta pääsin soveltuvuuskokeeseen sekä opinto- ja uraohjaajan koulutukseen että luokanopettajan koulutukseen.

Kokemus oli toki jännittävä, mutta myös hyvä. Ymmärsin tehneeni henkilökohtaisesti tietyn tyyppivirheen ja ajattelin, ettei minulla sen vuoksi ole mitään mahdollisuuksia. Viikko sitten maanantaina olinkin yllättynyt, kun tuloksena oli 3. varasija sekä Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjauksessa että Turun luokanopettajakoulutuksessa. Uskonkin vahvasti avoimen yliopiston opintojen antaneen vahvaa pohjaa kasvatusajatteluni kehitykseen.

Varasijoilla on myös tapa liikkua. Kun olen ei-ensikertalaishakija, liikehdintää on varmasti vähemmän, sillä paikkojakin on vähemmän. Kuitenkin tätä kirjoittaessani olen 1. varasijalla Itä-Suomen yliopiston opinto- ja uraohjaajan koulutukseen ja 2. varasijalla Turun yliopiston luokanopettajakoulutukseen. Lisäksi vielä suurempana yllätyksenä olen 1. varasijalla Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen koulutusohjelmaan, jossa suuntautuisin uskontotieteeseen ja uskonnonopettajaksi. Vielä suurempi yllätys on se, että tuossa haussa olin alun perin varasijalla 12.

***

Jollakin kurssilla mainostin tätä ja kerroin itsestäni esimerkiksi nykyisen vegaaniuteni. Pyydettiin jotakin hyvää ruokavinkkiä, joten itse asiassa tässä sellainen on.

Vegaaninen vuustokastike (vegaaniseen lasagneen tai zitiin)

2 prk kaurafraichea
1 tlk maustettua kauraruokavalmistetta eli kaurakermaa
1 – 2 rs vegaanista pizzajuustoa (vegaaninen juusto = vuusto)
(halutessa perunajauhoa tai vehnäjauhoa)

Lisää kulhoon kaurafraichet ja kaurakerma. Sekoita vispilällä. Pilko pieniksi paloiksi vuusto ja sekoita. Voit myös lisätä peruna- tai vehnäjauhoja saadaksesi hiukan paksumpaa kastiketta.

***

Tulevan lukuvuoden avoimen yliopiston opetusohjelma on nyt pääosin julkaistu. Tähän palaan seuraavassa kirjoituksessani, jonka julkaisen toivottavasti pian.

Ystävällisin kesäterveisin,

Jukka

Flunssassa opintoja 

Määräajat ovat itse kullekin olemassa. Toiset ovat hyvinkin tarkkoja niiden noudattamisessa ja toiset taas eivät tee niin syystä tai toisesta. Itse kuulun näihin jälkimmäisiin,  mutta terveydentilalla on aina jokin osuus asiaan. 

Kuitenkin ryhmätyöskentelyä vaativat opintojaksot ovat sinänsä mukavia, jos kokee, että kuuluu jollakin tavalla ryhmään. Itseäni on piristänyt Viestinnän tutkimuksen perusteissa se, että yksi osasuoritus on ryhmätyö. Omassa ryhmässämme jakauduimme vielä työpareihin ja teimme yhdessä osuuksiamme. 

Viikko sitten tiistaina heräsin tukkoisen nenän hallitsemana. Minun piti lähteä sukupuolentutkimuksen kurssin luennolle Helsinkiin, mutta totesin, ettei minun kannata tehdä sitä. Päätös oli oikea, sillä tunnin kuluttua heräämisestäni sain niistellä nenääni koko ajan ja vetinen nuhavaihe jatkui aktiivisesti koko päivän. Kuitenkin flunssa jatkui ja tein  viikon aikana neljä koronatestiä, joista kaikki osoittautuivat negatiivisiksi.  

Olin perjantaina kahden vaiheilla, keskeytänkö tuon viestinnän kurssin. Ajattelin, että olen niin monta kertaa tehnyt eri suoritukset ja sitten kurssi on loppuvaiheissa jäänyt kesken, etten luovuta. Ryhmällä on usein voimaa. Tällä kertaa se voima ei ole ollut painostavaa, vaan motivoivaa. Kiitos koko ryhmälle! 

Olen myös osallistunut Helsingin yliopistolla väestötieteen opintojakson luennoille ja pitänyt Tutun yliopiston kasvatustieteiden syventävien opintojen laadullisten tutkimusmenetelmien kurssiin liittyvän pienryhmäesitelmänkin. Nyt vain olisi tarpeen saada lievästi flunssainen oloni vaihtumaan terveeksi oloksi, sillä tehtäviä on paljon monessakin paikassa. Kuitenkin on muistettava, ettei terveyden kustannuksella saa yrittää tehdä mitään. 

Terveyttä sinulle, hyvä lukija. Tavataan taas täällä!

Ystävällisin terveisin,

Jukka
optimisti

 

Hyvää joulua!

Aluksi haluan toivottaa hyvää joulua sinulle. Otin tämän kuvan kaksi vuotta sitten, kun lähdin joulun viettoon.

Olen ollut täällä blogimaailmassa hiljaa nyt viime ajat. Olen ollut opintojen ohella työelämässä, eikä kaikelle ole riittänyt aikaa. Toimin määräaikaisena ja osa-aikaisena opintoneuvojana Helsingin yliopistossa, aluksi Kaisa-talon tiimissä ja sitten opettajien arvioinnin tuessa humanistisessa ja teologisessa tiedekunnissa. Pidin työstäni kyllä, vaikka epävarmuus osaamisestani olikin vahvasti mukana. Toivottavasti jatkoakin tulisi.

Toisaalta elämääni ovat liittyneet uudetkin terveysongelmat. Olen nimittäin alkukesästä alkaen elänyt olkapää- ja olkavarsikipujen kanssa. Jos kyseessä olisi tuo oikea puoli, ei se vaikuttaisi asioihin niin paljon, mutta koska olen ns. yksikätinen (oikea on siis proteesi kyynärpään jälkeen), kivut ovat elämääni jopa takkia päälle pukiessa.

Kuitenkin elämässäni on tapahtunut hyvääkin. Otin nyt syksyllä rohkean kokeiluaskeleen avoimeen ammattikorkeakouluun ja kouluttauduin 10 opintopisteen kanssa työkykykoordinaattoriksi. En tiedä, tulenko hyötymään koulutuksen suorittamisesta, mutta kiinnostusta työelämäasioihin on aina ollut. Teinhän aikoinani työharjoitteluni liiketalouden opistotutkinnossa silloisessa Tuusulan työvoimatoimistossa.

Tällaisia kuulumisia minulla oli tällä kertaa.  Nyt jouluaattona on hyvä muistaa läheisiä ja hiukan muitakin. Yksi sopiva tapa on ostaa tiedonnälkäisille ja oppimishaluisille avoimen yliopiston lahjakortti. Se varmasti toisi iloa monille.

Siispä hyvää joulua! Ehkä tapaamme taas jo välipäivinä.

Lämpimin jouluterveisin,

Jukka

25 vuotta!

Täytin 25 vuotta 8.10.2002. Siitä ei ole siis nyt kyse, vaan ajattelin ottaa esiin sen, mitä tapahtui 25 vuotta sitten. Elämäni muuttui silloin monella tavalla.

Olin kirjoittanut edellisenä keväänä ylioppilaaksi ja toiminut kesällä puhelinmyyjänä. Osallistuin psykologian pääsykokeisiin Tampereella, mutta se ei tuottanut kunnon tulosta. Niinpä päädyin aloittamaan avoimessa yliopistossa psykologian perusopinnot ja toisen kotimaisen kielen kurssin eli niinsanotun virkamiesruotsin. Siitä alkoi taival, joka jatkuu edelleen.

Alkuni oli hiukan kankeaa. Koska en ollut mitenkään yliopisto-orientoituneesta piiristä lähtöisin, jouduin tekemään työtä oppimiseni ja opiskelutaitojeni kanssa. Kuitenkin lopputuloksenani oli psykologian perusopinnot arvosanalla erinomaiset tiedot ja 25 opintopisteen sivuaine myöhemmin kasvatustieteen kandidaatin tutkinnossa. Sen sijaan tein ruotsin vielä kahdesti uudestaankin, sillä halusin korottaa arvosanani tyydyttävistä tiedoista hyviin tietoihin. Lopulta onnistuinkin siinä.

Mikä muu muuttui 25 vuotta sitten, oli ruokavalio. Tein mainitsemiani opintoja eräällä kansanopistolinjalla ja asuin oppilaitoksen asuntolassa. Ryhdyin kasvissyöjäksi, josta sitten ajan myötä olen tiukentanut jonkin verran linjaani vegaanisempaan suuntaan.

25 vuodessa on tapahtunut paljon muutoksia. Silloin alussa ilmoittauduttiin opintokokonaisuuksiin, mikä ei enää ole kaikkien yliopistojen tapa. Kasvisruokana tarjottiin herne-maissi-paprikaseosta, eikä nykyajan kasviproteiinituotteista ollut juurikaan tietoa. Tofu oli harvinaista herkkua.

Näin se aika muuttuu.

Terveisin, Jukka

Tuutorointia tuplasti

Heippa täältä etäältä Turusta!

Olen saanut kunnian toimia sekä keväällä että syksyllä Sisu-tuutorina. Lisäksi olen saanut olla tuutorina neljälle eri maisteriohjelmalle humanistisessa tiedekunnassa.

Sisu? Siis mikä?

Helsingin yliopisto siirtyi Weboodista Sisuun, joka on varsinkin tutkinto-opiskelijoiden käyttämä järjestelmä. Siinä luodaan opintosuunnitelma, mutta sen kautta tapahtuu myös kurssi-ilmoittautuminen tutkinto-opinnoissa. Siinä myös valitaan joidenkin kurssien kohdalla, onko aikomus suorittaa kurssi tutkinto-opetuksessa vai avoimen yliopiston puolella. Sen sijaan pelkästään Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa opiskelevat ilmoittautuvat tavalliseen tapaan avoimen yliopiston kautta. Kuitenkin, jos yliopiston ovi avautuu tutkinto-opiskelijaksi esimerkiksi  ensi syksynä, näkyvät suoritetut opinnot Sisussa. Kuitenkin pieni huomio: Jos teet opintokokonaisuuden ja pyydät siitä merkintää, joudut tekemään hiukan työtä sen sovittamisessa pakollisiin opintoihin. Ilman koottua merkintää olevat kurssit on helpompi sijoittaa osaksi tutkintoa.

Maisteriohjelmat? Eli…?

Toimin viime vuonna tuutorina tuutoriparin kanssa kaikille eri maisteriohjelmille humanistisessa tiedekunnassa. Nyt vastaan alue- ja kulttuurintutkimuksen, kirjallisuudentutkimuksen, kulttuuriperinnön ja sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmien tuutoroinnista. Kaikki tuutoroitavat ovat suorittaneet ainakin alemman korkeakoulututkinnon. Maisteritutkinnon voi suorittaa noin kahdessa vuodessa, mutta nopeamminkin se on mahdollista tehdä. Joillakin elämä voi venyttää sitä pitemmällekin.

Elämä…?

Se on tässä ja nyt. Välillä asiat etenevät nopeasti. Joskus tulee myötätuulta paljon ja sen jälkeen voi olla myrskyviikkoja. Itselläni on ollut aina pinnistelyä, josta en ole puhunut vasta kuin viime vuosina. Voisinkin kirjoittaa asiaan liittyen oman tekstin.

Omassa elämässäni tapahtuu kaikenlaista. Minulle rakas perheemme vanhempi koira on ollut saattohoidossa jo toukokuun puolivälin jälkeen. Olen oleskellut sen vuoksi paljon Tuusulassa ja silitellyt koiraystävääni.

Elämässäni on myös joitakin muita uusia haasteita, mutta kerron niistä enemmän, kun on niiden aika. Koskaan ei tiedä, mitä eteen tulee. Siksi en kerro, etten tuota pettymyksiä julkisesti.

Olen toiminut myös sosiaalisessa mediassa sekä moderaattorina että sisällöntuottajana. Olen käsikirjoitellut joitakin kotiseurakuntani sosiaalisen median lähetyksiä, joissa olen myös esiintynyt joko yksin tai jonkun toisen kanssa. Toisaalta nyt jokailtaiset iltavirret muuttuivat jokaviikkoisiksi. Näin ollen minulla on hiukan enemmän aikaa iltaisin.

Takaisin tuutorointiin!

Vaikka Sisu-tuutorointi loppuikin nyt tältä erää, voin sanoa saaneeni tehdä unelmatyötäni. Opintoneuvonta on juuri se minun juttuni. Haluankin kiittää tuutorointiin osallistuneita. Uudet maisteriopiskelijat saavat toki vielä aikaani. Näin ollen kiitän tähänastisesta ja toivon yhteydenottoja jatkossakin.

Lämpimin syysterveisin,

Jukka

 

Opiskelua ja mielenterveyttä

Hyvää alkanutta mielenterveysviikkoa! Sen vuoksi kysynkin, mitä sinulle oikeasti kuuluu. Olen kyllä muutenkin utelias, mikä sopii hyvin sosiologian opiskelijalle. Kuitenkin ihmisessä on aina mielenterveydellinen ulottuvuus, joka aina vaikuttaa opiskeluun.

Itselläni on taustalla mielenterveyteen liittyviä opintoja niin psykologiassa kuin erityispedagogiikassakin. Sen sijaan minulla ei ole koskaan diagnosoitu mitään mielenterveyden sairautta. Sen sijaan asiaa on tutkittu tänä vuonna, kun olin AD(H)D-tutkimuksissa. Minulla on etenkin ADD-piirteitä, mutta ei riittävästi diagnoosia varten. Ylivilkkautta minulla ei ole.

Nämä piirteet näkyvät esimerkiksi joidenkin asioiden aloittamisen vaikeudessa. Motivaatio auttaa minua aika paljon, mutta myös aito tukeminen auttaa paljon. Silloin on vähemmän stressiä, kun tuntee osaavansa toimia opiskeltavalla kurssilla. Aina ei ohjeetkaan aukea. Erityisherkkänä ihmisenä koen välillä kuormitusta, kun yhtä aikaa tulee vaatimuksia monesta eri suunnasta. Se aiheuttaa suurta stressiä ja silloin helposti saan myös migreenin.

Elämä ei ole stressitöntä, mutta stressin kanssakin voi elää hyvin. Opiskelu voi stressata monin eri tavoin. Itseäni stressaa esimerkiksi moni englanninkielinen materiaali, koska olen niissä heikoilla. Samoin ryhmätyöt stressaavat: joudunko tekemään siellä itselleni hankalimpia tehtäviä tai joudunko ottamaan kaksinkertaisen vastuun, kun joku luistaa tehtävästä.

Opiskelut voivat myös auttaa mielenterveyttä. Itselläni on monta tuttua, jotka olen kohdannut avoimen yliopiston opintojen kautta. Uuden oppiminen voi antaa taitojen lisäksi mielihyvää. Hyvä oppimistulos mukavalla arvosanalla tukee mielekkyyttä elämässä. Vastaavasti heikko arvosana uurastukseen nähden lannistaa ja pahimmassa tapauksessa pinoaa henkisen muurin jatkamisen esteeksi.

Tutkinto-opiskelijana olen mennyt mukaan myös ylioppilaskuntapolitiikkaan. Lähdin ehdolle nyt ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin ja sen vuoksi päätin pistää itseni vaalikaranteeniin tämän blogin kirjoittelusta. Ylioppilaskunnan kautta voi saada hyviä tuttuja ja jopa ystäviäkin. Helsingissä tämä tieni on vasta alussa, mutta Turussa varmasti hiukan pitemmällä. Se on tuonut mukanaan monia kokemuksia, joista parhaimmat ovat onnistumisen tunteita.

Tällä hetkellä minulla on menossa muutama avoimen kurssi. Yksi niistä sopii erityisen hyvin tähän mielenterveysteemaan. Se on Johdatus johtamiseen (5 op), johon voi ilmoittautua aina 10.2.2021 saakka.

Lopuksi kysyisin, mitä keinoja sinulla on tuottaa hyvää mieltä ja voimavaroja opiskelua varten. Olisi mukavaa lukea vastauksia tähän kysymykseen.

Ystävällisin terveisin,
Jukka

Kesäkuulumisia

Korona-aika mullisti kaiken. Vaikka pandemia ei olekaan ohi, on monessa asiassa alettu palata kohti entistä.

Itselläni on ollut monenlaista haastetta asuinolojeni suhteen, kun viereiselle tontille rakentuu iso asuinkohde, jonka paalutus aiheutti parveketarkastusporauksia. Lisäksi omassa asuintalossani on ollut äänekäs putkiremontti ja myös parvekemaalaukset ovat tehneet omat haasteensa. Kaikki tämä on siis korona-aikana tapahtunutta.

Osallistuin yhteishakuun. Kokeilin hakua avoimen opintojen kautta VTM-tutkintoon sosiaalitieteiden maisteriohjelmaan sosiaalipsykologian opinalalle ja sain 6. varasijan. Se ei ole ihan heikko saavutus, koska hakijoita lienee paljon. Huomioitava seikka on se, ettei minulla ole valmista aineopintojen kokonaisuutta sosiaalipsykologiasta, vaan vain osa kursseista on tehtynä. Eikä sitä kokonaisuutta taida voida enää suorittaakaan.

Sosiaalipsykologia on eräs haaveistani. Toisaalta haaveita on monia. Olen sosiaalinen ihminen ja tahdon siten toteuttaa sosiaalista puoltani. Eräs tapa tässä korona-aikana minulla on ollut toimia someavustajan tehtävissä paikallisessa evankelis-luterilaisessa seurakunnassa. Tämä myös lisää minun potentiaaliani opiskella teologiaa.

Seuraavalla kerralla ajattelin antaa vinkkejä kaikille niille, jotka haaveilevat unelmiensa opiskelupaikasta. Toivoisin lisäksi, että antaisitte vinkkejä, mistä aiheista tahtoisitte lukea ja keskustella.

Terveisin, Jukka

Korona muunsi elämän uudenlaiseksi

Elämme poikkeusaikoja. Itselleni tämä aika on tuonut ihan uusia haasteita. Olen siis monivammainen, yksin asuva ja kuitenkin erittäin sosiaalinen ihminen. Lisäksi minulla on tyypin 2 diabetes ja siihen liitynnäisiä sairauksia. Siitä, kuulunko riskiryhmään, kiistelevät jopa terveydenhuollon ammattilaiset. Joka tapauksessa olen ottanut tämän viruspandemian erittäin vakavasti ja näin ollen käytän suojamaskia poistuessani asunnostani.

Avoimen yliopistot riensivät yliopiston tutkinto-opiskelijoiden avuksi tarjoten ilmaisia opintoja. Varsinaisesti tarjolla oli vain muutamia opintokokonaisuuksia, mutta joitakin kuitenkin oli minuakin kiusoittelemassa. Aikaisemmin olen vihjaillut, että taloustiede ja teologia olisivat tulevaisuudensuunnitelmissani ja nyt ne ovat todellisuutta. Helsingin yliopisto avasi maksuttomuuden joidenkin opintojaksojen kohdalla myös muillekin kuin tutkinto-opiskelijoille, mistä kiitän.

Jotenkin tämä koronatilanne on terävöittänyt sitä, mitä haluaisin tehdä työkseni. Toisaalta se on laittanut minut miettimään, haluaisinko papiksi. En tiedä vastausta, sillä mielestäni se on kutsumusammatti ja oma kutsumukseni on opetus- ja koulutusalalla ja siellä erityisesti opinto-ohjauksessa ja -neuvonnassa. Joku voi ajatella, että sinnehän minä olen menossa, kun opiskelen erityispedagogiikkaa. Valitettavasti se ei tuota itselleni mitään opettajan eikä ohjaajan pätevyyttä, eikä tästä pääse yli. Lähinnä minulle sen koulutuksen kautta olisi tarjolla vammaisuuteen liittyvät asiantuntijatehtävät ja koen, etten ole oikea ihminen sille kentälle.

Toki yritän saattaa opintojani niin, että pääsisin jotenkin työelämään, vaikka nyt erittäin työläs kesä onkin tulossa. Opiskelen Helsingin yliopistossa sukupuolentutkimuksen maisteriohjelmassa, johon olen tehnyt vammaistutkimuksen opintokokonaisuuden ja johon teen nyt etenkin viestinnän opintoja. Kuitenkin olen päättänyt yrittää niin, että saisin tehtyä sekä tässä maisteriohjelmassa vapaaehtoisena että Turun yliopiston sosiologian maisteritutkinnossa pakollisena harjoittelut. Aikuiskoulutuksessa varmasti jokaisesta tutkinnosta on jotakin hyötyä.

Viimeinkin alkaa olla sellainen tunne, että alan olla koronapandemian muuttamaan elämään tottunut. Iloa toivat viime viikolla politiikan tutkimuksen ja viestinnän suorat verkkoluennot. Toki muutoksia on tulossa, mutta silti tarkoitus on pysyä varovaisena. Siispä edelleenkin käyn vain pakollisilla kauppareissuilla. Muuten pysyttelen sisällä turvallisuussyistä. Lisäksi opiskelen. Näin ollen tulen ehkä kertomaan tuntemuksiani politiikan ja organisaatioiden tutkimuksesta, taloustieteestä, teologiasta, viestinnästä ja muista opinnoista.

Pysykää terveinä ja opiskelkaa,

t. Jukka