Tag: kehitysmaatutkimus

Posted on

Back in the game, y’all!

Kesä on kuumimmillaan, mutta opiskelu ei lakkaa osaltani koskaan. Oli mulla ekan kerran työurallani pari viikkoa kesälomaa, kylläkin. Käytin ne tehokkaasti esseen kirjoittamiseen. Syksyn ja talven tuskailin brittiläisen avoimen yliopiston maisteriopintojeni kanssa ja sain kokea muutamia karvaita pettymyksiä mitä esseiden arvosanoihin tuli, mutta lopussa tuli kuitenkin kiitosta. Lopputentti oli järisyttävän suuri, puolen vuoden kaikki hankittu tieto testissä. Vaadittiin tarkkuutta, jollaiseen en ole muualla törmännyt, kun piti muistaa sanatarkasti lainauksia ja jopa sivunumeroita myöten.

Olin aivan kipsissä lukiessani muutamia vanhoja koekysymyksiä. Onneksi avoin yliopisto järjesti pitkän viikonlopun Readingin yliopistolla ja siellä vietimme kolme päivää tiukan pänttäyksen vallassa. Tämä toki maksoi jonnin verran, mutta en koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Sain tentistä kiitettävän arvosanan. Lukuviikonloppu toi minulle myös kestäviä opinto-ohjeita hyödynnettäväksi kaikkeen opiskeluun. Siksi ennen tenttiä ovat kaikki kaapin ovet meillä verhoillut keltaisilla muistilapuilla, joihin olen kirjoitellut määritelmiä ja lyhennelmiä teksteistä.

Syksyllä on Helsingin avoimessa development economics tjsp. nimetty kurssi, jonne olen ilmoittautunut. Keväällä näköjään alkavat vihdoin kehitysmaatutkimuksen aineopinnot, joita olen muutamia vuosia odotellutkin. Mullahan alkaisi kohta olemaan sitten kandin tarpeet kasassa ihan täältä kotimaisen avoimen kautta hankittuna, jos nyt sitten ajattelee, että AMK:ssa tekemäni kielisuoritteet sekä tilastotieteelliset kurssit voisivat paikata näiden suorittamattomuutta tällä puolen.

Työpaikaltani tarjoavat itseopiskeltua alan tutkintoa, jonka suorittamiseen menee noin vuosi. Palkka nousee about satasella, kun sen vaan saa kasaan. Toisaalta olen ajatellut myös ylempää AMK-tutkintoa ja tuota ammatilliseen opettajakorkeaan hakemista. Noh, jos kerran jalat Suomen kamaralla vielä joitain vuosia niin mikä etteivät kaikki nämä voisi toteutua?

Syksyllä aloitan erään vapaaehtoistyönkin, olen kovin innoissani. Vastapainoa palkkatyölle, opinnoille ja perheelle. Lämpöisiä kelejä kaikille, minä alan työstää seuraavaa esseetäni Nepalin sisällissodasta ja odottelen ensi kuuta, että pääsen kontaktiluennoille avoimeen!

Posted on

Loppusuoralla!

Verkkotenttipäivän aamuna havahduin tyytyväisiin ajatuksiin siitä, että kohta kehitysmaatutkimuksen perusopinnot on jo suoritettu. Enää tämäniltainen tentti ja viimeinen verkkokurssi, ja kokonaisuus on kasassa. Asioiden loppuunsaattaminen on minulle joskus vaikeaa, mutta jokainen saavutus tuokin sitten erittäin hyvän mielen.

Kun viime syksynä aloitin kehitysmaatutkimuksen opinnot, minusta tuntui, että kolme lukukautta oli ihan liian pitkä aika perusopintoja varten. Uudesta aiheesta kiinnostuneen innolla ajattelin, että kyllähän ne kaikki kurssit olisi ehtinyt kahdessa lukukaudessa suorittaa ja ehkä vielä jotain muuta siihen lisäksi. Sen sijaan olen ollut tähän tahtiin tyytyväinen. Kursseissa on ollut tarpeeksi haasteita, enkä oikeastaan usko, että olisin pystynyt järkevästi tekemään yhtään tämän enempää työn ja arjen pyörittämisen ohella.

Ajatuksissa pyörii kuitenkin jo seuraava kiinnostuksen kohde: viestinnän perusopinnot, jotka alkavat ensi keväänä. Onneksi sekin kokonaisuus on jaettu kolmelle lukukaudelle, niin ei tarvitse luulla itsestään liikoja tai stressaantua liian kiivaan opiskelutahdin vuoksi.

Posted on

Runoja ja kehitystä

Kehitysmaatutkimuksen meneillään oleva kurssi alkoi ehkä hieman yllättävästi runoanalyysillä. Tehtävää varten luettiin kaksi kehitysyhteistyötä kriittisesti tarkastalevaa runoa, joissa kuitenkin oli myös hieman humoristinen sävy. Tarkoituksena oli esimerkiksi miettiä, millaisen kuvan kehitysyhteistyöstä saa runojen perusteella ja mitä runoilla halutaan sanoa. Lopuksi runoista keskusteltiin muiden kurssilaisten kanssa.

Mielestäni tämä oli mukava tapa aloittaa kurssi ja päästä taas mukaan kehitysajattelun maailmaan kesätauon jälkeen. Runojen lukeminen tuntui toisaalta helpolta tavalta aloittaa uusi opintojakso, ja toisaalta analyysi antoi mahdollisuuden pohtia myös omaa näkemystään siitä, mitä kehitysyhteistyö oikein on ja mikä siinä on hyvää ja huonoa. Tämän jälkeen tehtävä kirja-analyysi ja kaksi esseetä houkuttelevat nekin jo pariinsa, kun kurssin alku oli niin kivasti toteutettu.

Innostun helposti uusista asioista, joten minua motivoi erityisen paljon se, että kursseille keksitään erilaisia tehtäviä ja tapoja lähestyä käsiteltävää aihetta. Perinteisen kirjatentin suorittaminen tuntuukin nykyisin hyvin vaikealta, ja siksi olen jättänyt yhden sellaisen roikkumaan.

Runojen voimalla, tai ehkä vain muun energianpuuskan valtaamana ilmoittauduin nyt vihdoinkin marraskuun verkkotenttiin. Vain kolme paksua kirjaa ja yksi artikkeli – kyllä minä ne ehdin lukea kolmessa viikossa!

Posted on

Luentoa pukkaa

Olen erittäin tyytyväinen uuden kurssini ajalliseen järjestelyyn. Joulukuun alkupäiviin asti joka ikinen keskiviikko luento klo 16.30-18. Sopiva pituus, sopiva väli. Pidän kyllä intensiivisistäkin kursseista, mutta kokopäivätöitä tekevälle on tämä juuri passeli.

On ensimmäinen luentosarja minulle, jonka kerrottiin avoimesti olevan sponsoroitua tuotantoa. Ulkoasiainministeriö häärii ilmeisesti jonain taustavoimana kurssilla ja täten lisäsisältöä saa heidän tarjoamiltaan sivuilta osoitteesta http://global.finland.fi jos joku muukin haluaa tutustua.

Ensimmäinen kurssi oli pintaraapaisu. Kuten aina ensitapaamisella tehtiin taas pelisäännöt selviksi. Huomasin jälleen kerran, että työtaakka vaihtelee kurssista kurssiin. Tällä luentokokonaisuudella on kirjoitettava 10-12 sivun luentopäiväkirja sekä 8-10 sivun essee viittä pongoa varten, suunnilleen samat määrät, mitä juuri päättyneellä kurssilla tarvitsi tehdä 10 opintopistettä varten! Toki on eri asia vain istua ja kuunnella kuin osallistua luentoon aktiivisesti ja jopa opettaa muita.

Saas nähdä kuinka tuo istuminen meikäläiselle sopii. Aihe on kuitenkin sydäntäni lähellä niin poliittisten arvojeni kuin työnikin kautta; työskentelen sosiaalivakuutuksen parissa ja nyt tutustumme työhön kaikissa muodoissaan kaikkialla maailmassa! Opiskeluvire on viimein kesän jäljiltä löytynyt. Britteihin lähti tarkalleen 4042 sanan essee, jota ei ollut olemassa sanaakaan, kun lauantaina työn aloitin ja sunnuntaina aamupäivällä se oli valmis kokonaisuus. Arvosana toki jää nähtäväksi, mutta itse mielestäni onnistuin kohtalaisesti.

Työssäkin on jatkuvaa koulutusta, viimeksi tänään olin kuulemassa työhöni liittyvistä seikoista firman juristin pitämässä selonteossa. Ehkä se mieli ei rasitu oppimisesta, vaan sen puutteesta?

Posted on

Opinnot etenevät

Sain juuri kursittua kasaan esseeni viimeisintä kehitysmaatutkimuksen kurssia varten. Olipas se intensiivistä! Tapasimme jopa useamman kerran viikossa, viettäen yhden viikonlopunkin yksissä. Kurssin tyyliin nopeus kuitenkin sopi, sillä se toi lisämakua kurssiin. Ja kun periaatteessa viisi pongoa kurssista irtosi tulemalla paikalle ja kirjoittamalla päiväkirjaa tapaamisista, ei työtaakkakaan liiaksi rasittanut. Essee lupailee viittä lisäpistettä kurssista, jonka vuoksi sen kirjoitin.

Olin hieman epäileväinen, että miten voi ottaa vakavasti kurssin, jolla katsotaan leffa ja vähän jutellaan. Opin kuitenkin valtavasti. Afrikka on minulle hieman vieraampi alue ja oli hyvä saada nopealla pikakelauksella hieman syvemmälle ulottuva katsaus aiheesta.

Elokuvaakin pääsimme ruotimaan useammasta suunnasta ja yli kolmetuntinen pätkä oli sekin jo omiaan tuntumaan ankaralta puurtamiselta. Keskustelu avasi lisää näkökulmia aiheeseen ja antoi miettimisen aihetta. Ei sitä yksi silmäpari aina huomaa kaikkea!

Koltaani oli materiaalina minulle ventovieras, mutta kun omilla tutkimusretkilläni esseetäni varten selvisi, että pygmejä jopa syödään Kongossa ja osasyynä kännyköiden ja tietokoneiden valmistuksessa tarvittava koltaani, saa siitä aivan uudenlaista ravintoa omille arvoillekin. Keskustelu, interaktiivisuutta parhaimmillaan, voi antaa enemmän kuin monen tuhannen sivun lukeminen ilman sitä syvintä oivallusta. Monta päätä yhdessä pohtimassa on kuitenkin voimakkaampi medium kuin multimediaesitys. Kurssilla oli käytössä Moodle, mutta sen käyttö jäi kyllä omalta osaltani siihen, että latasin kurssin tehtävät sinne ja kävin lukemassa kurssin lukemistot sieltä. Ei siis lainkaan vastaavaa vuorovaikutuksellisuutta kuin luokassa. Toisaalta, meille merkityt luokkatilat olivat sen verran pieniä kooltaan, että oli pakkokin tulla toimeen, keskustella jne. tai muuten olisi klaustrofobia meidät vallannut.

Kehitysmaatutkimuksen osalta matka jatkuu lokakuussa, kun osallistun kurssille Kaiken maailman työ. Taas hieman erilainen kurssi, mutta saa nähdä, miten se tulee toimimaan. Samaan aikaan jään jännäämään arvosanaani tältä loppuneelta kurssilta.

Posted on

Opintoaddiktio

Nyt on kesäksi tekemistä: 35 op. Ilmoittauduin psykologian perusopintoihin, sekä kehitysmaatutkimuksen 10 op mittaiselle englanninkieliselle kurssille. Ilman tekemistä olen kuin Sherlock Holmes vailla rikosta, mitä tutkia. Ainoa mahdollisuus on pitää itseni kiireisenä; oleminen ei riitä. Olen ehtinyt aloittaa kuntosalikäynnitkin jälleen. Juoksumatolle vien mukanani kurssikirjallisuutta – aivot saavat uuden otteen tekstistä fyysisen rasituksen aikana.

Onnekseni huomasin eilen bussissa, että olen päässyt tekstin sisään. Yritin loppusyksystä lukea etukäteen erästä tenttikirjaa ja nyt sen lukeminen tuli ajankohtaiseksi taas. Kirja avautui minulle, johtuen ilmeisesti siitä, että opintoja aiheesta oli jo käytynä enemmän kuin syksyllä. Jos se riippuu vain minusta, toivon loppuelämäni voivani kokea niitä ihania hetkiä, jolloin ymmärtää todella sisäistäneensä jotakin uutta.

Psykologian kurssikirjat ovat vaikuttavia kooltaan. Saa nähdä millaisen määrän tietoa ehtii omaksua kesän aikana. Onneksi oppimisen ei tarvitse tapahtua ainoastaan kurssia varten. Pyrin ostamaan kaikki kurssikirjat, jos vain mahdollista ja jos näen ne hyödyllisinä myöhempää käyttöä varten. Jokaisella uudella lukemisella tajunta laajenee ja mieleen jää uusia seikkoja. Vaikka tila uhkaakin loppua sen suhteen, ettei enää yhtään uutta kirjahyllyä mahdu kotiini, niin olen ainakin saanut kohtalaisen lähdekirjaston luotua. Helpottaa esseiden kirjoittamista, kun voi napata omasta hyllystään juuri sen kirjan, missä se oli se hyvä kohta, joka summaa juuri sen, mitä haluaakin sanoa.

7. toukokuuta pitäisi LUMID-tulosten tulla. Toivottavasti kehitysmaatutkimuksen lopputyön tulokset tulisivat myös siihen mennessä. Minulla on opiskeltavaa brittipuolella ennen psykologian ensimmäisen perusopintokurssin alkamista. Hyvä niin! Holmes turvautui keinotekoisiin stimulantteihin tylsyyden vallitessa, mutta onneksi avoimesta saa kursseja kaikkina vuodenaikoina.

Posted on

Aurinkoisia ajatuksia

Aurinko paistaa ja houkuttelee viettämään aikaa ulkona. Vulkaaninen tuhkapilvi tuntuu melko kaukaiselta ajatukselta keväisen lämpimänä iltana, vaikka moni tuttava onkin joutunut hankaluuksiin peruttujen lentojen vuoksi. Itse mietin, löytäisikö nettikaupasta tilaamani kurssikirja perille vai joutuisiko sekin tuhkapilven saartamaksi. Eilen kirja kuitenkin toimitettiin perille DHL-lähetin kautta – erittäin hyvää asiakaspalvelua.

Meneillään oleva kurssi kehitysmaatutkimuksen yhteiskuntatieteellisistä perusteista on hyvin mielenkiintoinen, ja erityisesti sitä on kurssikirja, Anthony Giddensin Sociology. En muista pitkiin aikoihin nähneeni moista järkälettä. Kirjaa ei meinaa edes jaksaa nostaa, on se sen verran painava ja iso kooltaan. Sitä ei tarvitsisi lukea tenttiä varten kokonaan, mutta en varmaankaan voi vastustaa kiusausta lukea koko teosta, niin mielenkiintoiselta se vaikuttaa.

Olen taas hyvin iloinen siitä, että aloitin kehitysmaatutkimuksen opinnot, vaikka aluksi mietinkin, miten selviän tästä haasteesta perhe-elämän ja töiden ohessa. Oivalluksen ilo uusien asioiden yhdistyessä aiempaan tietoon ja palasten loksahdellessa kohdalleen on aina yhtä hieno tunne.

Posted on

Verkkokurssi ilman tenttiä?

Uusi kehitysmaatutkimuksen verkkokurssi on alkanut, ja olen innoissani, koska kurssille on valittu taas hieman aiempaa erilaisia tehtäviä. Tällä kertaa esimerkiksi kirjoitetaan yhden pitkään esseen sijasta useita lyhyempiä esseitä, joista yksi pohjautuu aineistotehtävään.

Aloituskeskustelu on korvattu sosiaalisen mielikuvituksen tehtävällä, jossa kukin osaltaan miettii, mitä yhteiskunnallisesti merkittävää voi sisältyä arkipäivän tilanteisiin. Muut opiskelijat voivat kommentoida toisten luomia kuvitelmia arkisista tilanteista, josta toivottavasti syntyy kiinnostavaa keskustelua arkielämän yhteiskunnallisista taustoista.

Tähänkin kurssiin kuuluu kuitenkin lopuksi verkkotentti, jota oikeastaan vähän ihmettelen. Mielestäni kurssin olisi voinut rakentaa niin, että muut tehtävät korvaavat tentin kokonaan. Olisin mielelläni kirjoittanut vaikka neljännenkin esseen jonkun mielenkiintoisen aineiston pohjalta.

Tentit ovat tietysti hyviä siinä mielessä, että perustietoa aiheesta kuin aiheesta saa helpoiten tenttikirjoista, joita tuskin tulisi luettua, jos tietämystä ei testattaisi mitenkään. Olen siitä huolimatta sitä mieltä, että erityisesti aikuisopiskelijoille suunnatut verkkokurssit voisi aivan hyvin suunnitella niin, että asetetut tehtävät riittävät jo sinänsä mittaamaan perustiedon hallintaa samalla kun innostavat luovempaan ajatteluun.

Posted on

Kaksi viikkoa deadlineen

Armoton kirjoitusrumba meneillään. Kurssin lopputyön palautuspäivä on tasan kahden viikon päästä. Tällä hetkellä kahdeksan sivusta viidestätoista vaaditusta on valmiina. Lähdeluettelo on jo kahden sivun mittainen (ei siis sisälly niihin kahdeksaan sivuun tämä).

Osaanko valita relevantteja lähteitä? Vastaanko tarpeeksi hyvin omaan otsikkooni? Pääseekö tällä kurssista läpi? Jos näin, niin tyydyttääkö saatu arvosana minua? Tähän mennessä on jo paljastunut, että valitsemastani aiheesta on tarpeeksi materiaalia saatavilla; sitä minun ei enää tarvitse pohtia. Voin siis onnitella itseäni aiheen hyvästä valikoinnista sekä aiheen riittävästä rajaamisesta.

Ainakin tiedän, miten vietän pääsiäisen. Viilaan esseetä ja pidän silmäni auki Nepalin tilanteen suhteen. Olen oppinut valtavasti uusia asioita aloitettuani kirjoitusprojektin ja taas ymmärsin, miksi tällaisia tehtäviä meille opiskelijoille asetetaan. Väistämättä tulee oppineeksi enemmän kuin paperille tihkuukaan. Omaehtoinen etsintä aiheen parissa tuo valtavasti enemmän uutta tietoa kuin passiivinen kuuntelu luennoilla.

Toinen etu tästä työstä on se, että se mittaa myös omaa mielenkiintoani aineeseen. En ehkä kuitenkaan olisi “pelkän” Kehitysmaatutkimuksen opiskelija – yhteiskuntatieteellinen kiehtoo ehdottomasti, mutta tämä ei ole se kaikista omin aine. Useamman avoimen yliopiston kurssin jälkeen on huomannut, että mikä on sitä ominta alaa. Vaikka tähän on mennyt aikaa, on se kuitenkin vienyt vähemmän vuosia kuin, että olisin aloittanut päätoimisen opiskelun aineessa x ja sitten havainnut muutaman kurssin jälkeen, etten olekaan matkalla kohti unelma-alaani. Voin kuitenkin todeta, että suhteellisen läheltä liippaa. Kirjoitan siis esseetäni ja jään odottelemaan noin kuukauden päästä julkaistavia LUMID-maisteriohjelmaan valikoituja hakijoita.

Posted on

State of the Planet 2010

Maaliskuun 25. päivä järjestetään maailmanlaajuinen State of the Planet 2010 -konferenssi. Tapahtumapaikkoja ovat New York, Beijing, New Delhi, Nairobi ja Lontoo. Erityisen kiinnostavaksi tilaisuuden tekee se, että kenellä tahansa on mahdollisuus seurata konferenssia  reaaliaikaisesti internetin välityksellä. Webcastin seuraajaksi voi rekisteröityä tapahtuman nettisivuilla, http://www.stateoftheplanet.org/.

Konferenssin keskustelunaiheet koskettavat koko maailman väestöä. Aiheiden esittelyssä kerrotaan, että maailmassa vallitsevan köyhyyden vähentämiseen tähtääviä suunnitelmia ja tiettyjen maiden edelleen jatkuvaa äärimmäistä köyhyyttä peilataan YK:n vuosituhattavoitteisiin. Ilmastonmuutosta käsitellään esimerkiksi vastuukysymysten ja kansainvälisten sopimusten sitovuuden kannalta. Ympäristönäkökulma on läpileikkaava teema myös, kun pohditaan talouden elvyttämistä ja kansainvälisten järjestelmien toimivuutta erilaisissa kriisitilanteissa.

Konferenssin osallistujaluettelosta löytyy kansainvälisten järjestöjen, valtiojohdon, liike-elämän ja yliopiston edustajia. Paneelikeskusteluihin osallistuvat esimerkiksi Unicefin pääjohtaja Ann Veneman, Beijingin yliopiston ympäristöekonomian professori ja tutkija Xu Jintao, sekä Equity Bankin toimitusjohtaja James Mwangi. Alustavan puheenvuoron kansainvälisten järjestelmien roolista pitää YK:n pääjohtaja Ban Ki-moon. Tarkempi luettelo osallistujista ja keskustelun moderaattoreista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Tilaisuus alkaa klo 14.30 Suomen aikaa ja jatkuu klo 23.30 saakka. Webcastin seuraajat voivat osallistua keskusteluun internetissä, tai esimerkiksi lähettämällä kysymyksiä Twitter-palvelun kautta. Kannattaa osallistua!