Syvällisiä mietteitä opintotuesta, kandista ja tulevasta kesästä

Tässä ollaan palailtu joululomilta. Joulu tuli vietettyä rauhallisissa merkeissä kotona. Pidin selkeästi yhden viikon ansaitun tauon opiskeluista. Täytyy muistaa palkita itseään opiskelusta. Minä onnistuin, minä pärjäsin, eli  jos muut eivät huomaa minua kiittää hyvästä työstä, niin muistanhan itse! Opiskelu on kovaa työtä. Ei auta, vaikka opintotukia pienennetään (höh!).

Työssä käynti opintojen ohessa (sitä itsekin tehneenä tiedän), niin on hyvin, hyvin rankkaa. Ei sitä montaa vuotta jaksa, ellei sitten halua päätyä uupumukseen ja sekin kuluttaa yhteiskunnan varoja.  Toki on niitä, jolle se ei ole ongelma; puolipäivätyö on varmaan silloinkin enemmän kyseessä. Toisaalta on hyvä muistaa jokaisen yksilöllisyys, varsinkin niiden, joille ylöspäin pyrkiminen vaatii enemmän ponnisteluja.  Ja näin yhteiskuntapolitiikkaakin tässä opiskelleena, niin voin ajatella, ettei kaikkien kulttuurinen pääoma (Bourdieu, sosiologian teoreetikko) ole samanlainen. Eli ei omaa kaikki samalla tavalla tietoa siitä, kuinka opiskeluissa pärjätään. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei siis mielestäni toimi. Ei vaan ole vaikeissa oloissa kasvaneilla samaa kykyä hyödyntää peruskoulun, lukion ja muita eri koulujen opiskelumahdollisuuksia. Eli olen oppinut näillä avoimen yhteiskuntapolitiikan perusopinnoilla lisää jotakin arvokasta ja tärkeää.  Joku viisas on puhunut viisaita sanoja ja parhaani mukaan niitä yritän tässä pienenä ihmisenä ymmärtää.

Olen tässä aloitellut kandidaatintutkielmaani. Se täytyy suorittaa täydentävänä opintoina sosiaalityön maisteriopinnoissani Kuopiossa. Teen kirjallisuuskatsauksen. En ole aiemmin sellaista tehnyt, eli ihan uusi juttu minulle. Pääsee siinä tutustumaan tähänkin tutkimuksen tekotapaan. Se koittaa jokaiselle opiskelijalle jossain vaiheessa, jos jatkaa opintoja pidemmälle. Ehkä kannattaa jo opintojen alkuvaiheessa vähän miettiä, mikä aihe kiinnostaa niin kandia voi jatkaa tavalla ja toisella graduun asti.

Samalla minulla pyörii muitakin kursseja ja tänä keväänä suoritan täällä avoimessa vielä joitakin yhteiskuntapolitiikan perusopintoihin kuuluvia kursseja. ”Johdatus ympäristöpolitiikkaan 5op.” on niistä yksi. Mielenkiinnolla odotan sitä. Saa nähdä, tuleeko kurssista yhtä suosittu, kuin ”Viha ja valta 5op.” kurssi oli. Ainakin opiskelijoilta on havaittavissa innostusta asian tiimoilta.

Ensimmäisen sähköisen tentin suorittaminen Kuopiossa oli mielenkiintoista. Tenttijärjestelmät kehittyvät ja nykyään verkkotentin lisäksi on tarjolla muitakin kuin ”paperia ja kynä”-tenttejä. Sähköisen tentin voi suorittaa kun se sopii omiin aikatauluihin. Se sopii etäisyysopiskelijalle hyvin. Internet ja kehityksen edistyminen tarjoaa paljon hyviä puolia kuten edellä mainitut. Toki se tuo tullessaan myös paljon huonoa. Lisäksi siellä on tarjolla kaikenlaista, joiden todenperäisyydestä voi olla montaa mieltä. Tieteellisessä tutkimuksessa ”Google” ei tarjoa riittävää tietoa juurikaan. Lasten mediakasvatus on tässä tärkeässä roolissa myös.

Toivon saavani kandin valmiiksi nyt kevään aikana, ja jos en saa, niin esittelen sen syyskuun kandikonferenssissa. Yhteiskuntapolitiikan perusopinnot täällä avoimessa olisi tarkoitus saada valmiiksi myös nyt kevään 2017 aikana ja on minulla muitakin kursseja. Tarkoituksenani on lisäksi ottaa kesäopintoja täältä avoimesta mahdollisesti. Jos näin on, niin jatkan kirjoittelua täälläkin ensi syksyyn 2017 asti. Kesäopintoihin ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa. Ennakkotiedot näyttivät niistä hyviltä. Toivotaan ensi kesälle 2017 siis hyviä kursseja. ”Johdatus vammaistutkimukseen 5op.” on kiikarissani ainakin.

 

 

 

Aurinkoenergiaa ja katse kesään

Kesäopinnot avoimessa yliopistossa läppäriä mukana kuljettaen vai rentoilua hiekkarannalla meren tuntumassa varpaat lämpimään hiekkaan upottaen?

Tulevana kesänä ajattelin yhdistää molemmat. Ainakin pyrin niin tekemään.

Näin kevään kynnyksellä, kun talven lumesta on jäljellä enää muutama pieni kasa varjoisammissa paikoissa, krookukset valtaavat kukkapenkit ja leskenlehdet kylpevät auringossa, huomaa löytävänsä itsestään mielettömän määrän lisäenergiaa. Malttamattomana jo odotan, että ekat hiirenkorvat kurkistaisivat kotipihan koivusta ja ilma lämpenisi sen verran, etteivät varpaat palelisi (liian) aikaisin käyttöön otetuissa tennareissa.

Näen silmissäni lukuisat hetket perheen ja ystävien kanssa kotipihalla grillaillen ja herkutellen, uimarantareissut lasten kanssa piknikkori ja huopa matkaan napattuina, aurinkorasvasta tahmaiset aurinkolasit sormenjälkineen ja lasten onnellisen kikatuksen merenrannassa, kiertelyt kauniissa Porvoon vanhassa kaupungissa(mme) tunnelmallisissa pikkuputiikeissa, Muumimaailman ja Titi-Nallen talon. Paljon ystäviä, jäätelöä, aurinkoa, valoa, onnellisia muistoja. Kiireetöntä aikaa.

Kiireetön aika ja lukuisat valitut kesäopinnot – ristiriita?

Toivon, ettei. Niinä illan hiljentyvinä hetkinä, kun pikkutytöt nukahtavat ja puoliso saa oman hetkensä elokuvan tai kirjan ääressä, ajattelin itse toisinaan sukeltaa verkkoviestinnän, kriisiviestinnän, sosiaalisen median ja journalistisen työn maailmaan. Olen vakuuttunut, että ihan joka kerta konetta avatessa ei motivaatio ole huipussaan, mutta silti se, että opinnot mielenkiintoisine kokonaisuuksineen etenevät kesälläkin, tuntuu oikealta ratkaisulta. Hyvältä ratkaisulta.

Innostusta lisää se, että monet opintojaksoista vaikuttavat ainakin kuvauksensa perusteella oikeasti käytännönläheisiltä. Verkkojulkaisemista, sosiaalista mediaa verkkoviestinnän työkaluna, mediatekstien ja mainonnan sukupuolioletuksia, kriisiviestintää ja sen johtamista. Ei vain (sinänsä merkityksellistä) teoriaa, vaan tartuntapintoja teorian kautta käytäntöön.

Tätä kesää odotan erityisen paljon. Pääsemme muuttamaan vapun tienoilla uuteen kotiimme rempan valmistuessa ja saan olla lasten kanssa koko kesän kotona yhteisestä ajasta ja tekemisestä iloiten. Koko perheen yhteiselle kesälomallekin on mukavia, odotettuja suunnitelmia. Kyllä sinne muutamat verkkokurssit mahtuvat lomittuen väliin.

Auringosta saa juuri nyt huiman paljon energiaa.

– Marika

kesa

Viimeisiä rutistuksia ennen kesälomaa

Itselläni alkaa olla viimeisiä rutistuksia opiskeluissani ennen kesälomaa.. yksi tehtävä vielä tekemättä, johon olen kohta lukenut tarvittavan aineiston. Tämä tehtävä on osa sosiaalityön aineopintojeni kokonaisuutta ja liittyy nuoriin eli valinnainen erityisalakurssi. Sosiaalityön avoimen yliopiston opintojeni painopisteet ovat olleet samoja kuin sosionomi AMK-opinnoissanikin eli “lapsuus ja nuoruus” sekä “mielenterveys ja päihteet” ovat olleet siis niitä alueita, joihin olen opinnoissani erikoistunut, lisäksi vielä vammaisten asiat.

Heinäkuussa on sitten luvassa ihan vain lomaa, joka kuluu lepäillen ja perheen kanssa aikaa viettäen. Olen myös löytänyt itselleni uuden samanhenkisen ystävän, josta olen suunnattoman kiitollinen, hänen kanssaan on mukavaa rupatella ja jakaa omaa arkeaan. Nämä ovat niitä hetkiä, joista todella saa voimaa arkeen työn, opiskeluiden ja perheen keskellä.

Ensi syksyllä on luvassa yksi viikon työharjoittelu  omien töiden ylityövapailla todennäköisesti sosiaalitoimistossa tai muussa paikassa, jossa tehdään sosiaalityötä, esim. sairaalassa. Odotan harjoittelua innolla, on hienoa päästä tekemään sitä työtä käytännössä, mitä on viime aikoina opiskellut. Ensi syksyn opinnot ovat syventäviä, joten aikaa opiskeluihin on hyvä varata.

Lopuksi haluan toivottaa Sinulle lukijani oikein ihanaa ja rentouttavaa kesää! Tavataan taas viimeistään syyskuun alussa, kun opintoni jatkuvat! :-)

kesä

Back in the game, y’all!

Kesä on kuumimmillaan, mutta opiskelu ei lakkaa osaltani koskaan. Oli mulla ekan kerran työurallani pari viikkoa kesälomaa, kylläkin. Käytin ne tehokkaasti esseen kirjoittamiseen. Syksyn ja talven tuskailin brittiläisen avoimen yliopiston maisteriopintojeni kanssa ja sain kokea muutamia karvaita pettymyksiä mitä esseiden arvosanoihin tuli, mutta lopussa tuli kuitenkin kiitosta. Lopputentti oli järisyttävän suuri, puolen vuoden kaikki hankittu tieto testissä. Vaadittiin tarkkuutta, jollaiseen en ole muualla törmännyt, kun piti muistaa sanatarkasti lainauksia ja jopa sivunumeroita myöten.

Olin aivan kipsissä lukiessani muutamia vanhoja koekysymyksiä. Onneksi avoin yliopisto järjesti pitkän viikonlopun Readingin yliopistolla ja siellä vietimme kolme päivää tiukan pänttäyksen vallassa. Tämä toki maksoi jonnin verran, mutta en koe, että rahani olisivat menneet hukkaan. Sain tentistä kiitettävän arvosanan. Lukuviikonloppu toi minulle myös kestäviä opinto-ohjeita hyödynnettäväksi kaikkeen opiskeluun. Siksi ennen tenttiä ovat kaikki kaapin ovet meillä verhoillut keltaisilla muistilapuilla, joihin olen kirjoitellut määritelmiä ja lyhennelmiä teksteistä.

Syksyllä on Helsingin avoimessa development economics tjsp. nimetty kurssi, jonne olen ilmoittautunut. Keväällä näköjään alkavat vihdoin kehitysmaatutkimuksen aineopinnot, joita olen muutamia vuosia odotellutkin. Mullahan alkaisi kohta olemaan sitten kandin tarpeet kasassa ihan täältä kotimaisen avoimen kautta hankittuna, jos nyt sitten ajattelee, että AMK:ssa tekemäni kielisuoritteet sekä tilastotieteelliset kurssit voisivat paikata näiden suorittamattomuutta tällä puolen.

Työpaikaltani tarjoavat itseopiskeltua alan tutkintoa, jonka suorittamiseen menee noin vuosi. Palkka nousee about satasella, kun sen vaan saa kasaan. Toisaalta olen ajatellut myös ylempää AMK-tutkintoa ja tuota ammatilliseen opettajakorkeaan hakemista. Noh, jos kerran jalat Suomen kamaralla vielä joitain vuosia niin mikä etteivät kaikki nämä voisi toteutua?

Syksyllä aloitan erään vapaaehtoistyönkin, olen kovin innoissani. Vastapainoa palkkatyölle, opinnoille ja perheelle. Lämpöisiä kelejä kaikille, minä alan työstää seuraavaa esseetäni Nepalin sisällissodasta ja odottelen ensi kuuta, että pääsen kontaktiluennoille avoimeen!

Onnellista kesää

Opiskelu on ollut kokonaan sivussa ainakin kuukauden. Olen touhunut niin innolla kokonaan muita asioita etten muista koska viimeinen verkkotentti oli. Syksyllä kuitenkin jatketaan.

Olen huomannut olevani yhden asian ihminen. Yhdellä asialla tarkoitan tekemistä johon uppoudun kokonaan. Viimeiset pari viikkoa se yksi asia on ollut ompelu. Ostin kunnon ompelukoneen, vanhan ns. puoliteollisuuskoneen jolla olen kaventanut, pidentänyt  ja hieman muodistanut omia ja ukon vaatteita. Ollaan molemmat pitkiä ja laihoja joten täydellisiä valmisvaatteita emme helposti löydä.

Ensin tutustuin uusiin ompelukoneisiin. Oli alalangan automaattista ylösottoa, automatisoitua kankaan huomiomista plus muuta ihmeellistä. Eli myytiin mielikuvaa helposta ja sujuvasta ompelusta  lukuisine pikku herkkuineen. Vähän kuin autot jotka korjaavat kuljettajan tekemän virheliikkeen ja osittain peruutavat itse. Pitää kuitenkin osata ommella, ei kone tee sitä puolestasi. Tai ajaa. Halusin “vanhan ajan” koneen,  joka tekee kunnon jälkeä, koostuu metalliosista  ja jossa on voimakas moottori. Halusin ja sain.

Olen myös tuntenut itseni onnelliseksi aamuisin. Jotenkin näyttää kornilta koko lause. Totta kuitenkin. On mukavaa istua  pellolla puun alla varjossa aamukahvilla koiran pyöriessä ympärillä, on mukavaa lukea iltaisin muutama sivu kirjaa ennen nukahtanista, on vaan mukavaa. Mukavuus korostuu niissä asioissa joiden tekemisestä muutenkin pidän. En siivoa onnellisuutta uhkuen, inhoan siivousta yhtä paljon joka mielentilassa.

Muistissa on muitakin onnellisia kesiä. Se esimerkiksi, kun asuin kauan sitten Hakaniemessä alivuokralaisena. Vuokraemäntä oli boheemi sanomalehtinainen. Mahtava tapaus, viisas elämännautiskelija. En muista mistä tuon ajan onnellisuus koostui, se vain muistuu mieleeni semmoisena.  Kai osansa toi mukanaan myös mies,  joka tarttui mukaani jostain.  Asuimme kolmisin, lipittelimme viiniä ja keskustelimme.  Mies oli hyvä laittamaan ruokaa ja me naiset lihoimme. Ja laihduimme  ennalleen miehen haihtuessa aikanaan pois.

Tunnen vahvasti tämän kesän kuuluvan niihin hyviin kesiin.

Eväitä tulevaan

Eilen sain tulokset Ruotsin yliopistohausta. Olen toisella varasijalla LUMID-maisteriohjelmaan. Vaikka tuo kuulostaa kohtuullisen hyvältä sijoitukselta, on opintojen aloittaminen Ruotsissa vielä kiinni siitä, että kaksi ihmistä jättää väliin tarjotun opiskelupaikan himoitussa ohjelmassa. Jos elokuussa päätyisinkin Ruotsiin, olen saanut Avoimesta hyvän pohjan useammasta aineesta.

Omat tunnelmani ovat hieman sekaisin; on mahtavaa tulla edes 42. noin kahden tuhannen ihmisen joukossa. On erittäin mieltäylentävää, että Ruotsissa “arvoni” on näin korkealla, kun olen monta vuotta pyrkinyt suomalaisiin yliopistoihin koskaan pääsemättä edes varalle asti. Suurin oivallus tuloksen perusteella on siis: “Wau, en olekaan tyhmä”.

Yritän saada mahdollisimman paljon brittiläisen puolen töitä tehdyksi, sillä ei ole enää montaa päivää Avoimen yliopiston luentojen alkamiseen. Jos kesä sujuu suunnitellusti, olen lokakuusta 2009 elokuuhun 2010 suorittanut tasan 100 op (ECTS) kahdessa eri yliopistossa, jos viime kesäkin lasketaan mukaan niin 125 op. En koe silti olleeni ylettömän työllistetty, on jäänyt aikaa myös olla vaan.

Jos Ruotsiin lähteminen toteutuu, jäänee brittitutkinto yhtä kurssimoduulia vaille valmiiksi. Noh, lasken jo kuukausia, ettei 2 vuotta ole niin pitkä aika oikeastaan. 🙂

Kohti kesää

Pakkanen paukkuu, mutta kesä siintää jo mielessä! Heti kesäopintojen tultua näytille ensi kuussa täytynee käydä niitä tutkailemassa. Joku ihana kurssi pitämään aivot virkeänä aikana, jolloin päätoimisissa opinnoissa on tauon paikka. Viime kesänä en ajoituksen takia päässyt toiselle haluamalleni kurssille, ehkä latinan opinnot voisivat siis alkaa tänä vuonna? Tai kenties suuntaankin psykologian puolelle, jota mietiskelen pääaineekseni maisteriopintoihin ulkomailla.

Eilen oli jälleen luentoilta. Aiheena oli maailmankauppa, kuten koko kurssillakin, mutta nyt katsoimme hieman sitä, kuinka suurta (pientä) osaa köyhimmät maat siinä pelaavatkaan. Tuntuu, että monitieteellisyys tai mikä se virallinen termi lieneekään, ulottuu hyvin laajalle. Enää ei voi olla vain kapean alan x tuntija, vaan täytyy tietää myös aloista y, z, å, ä sekä ö. Aiempien opintojeni myötä kirjahyllyyni tiensä löytänyt John Slomanin Economics on päässyt taas tiuhaan lukuun. Lopputyötä varten olen muutenkin ratsannut omia kirjavalikoimiani ja ajattelin hyödyntää perusopintojen parista kirjaa Kicking away the Ladder (Ha-Joon Chang). Taloustiedettä ja politiikkaa ei siis voi päästä karkuun kehitysmaatutkimuksen parissa.

Eilinen tunti herätti minussa mietteitä: onko se kauppa niin tärkeää kuitenkaan? Voidaanko kaikkea mitata bruttokansantuotteella ja onko kansainvälinen kauppa kehitystä? Jos on, niin mihin suuntaan? Eivät uusia kysymyksiä, mutta tahdon ajatella opiskelemani asian mielekkyyttä ja merkitystä, en vain opetella “hauki on kala”, vaan miettiä mitä tarkoitetaan termillä “kala” ja toisekseen tahdon tietää myös kaiken eliöstä nimeltä hauki. Jos oikein ahkera olen, tarkistan myös vastapuolen mielipiteen; kenties muilla on erilainen kuva siitä, mikä hauki on.

Tällaista tällä kertaa, kalat ja kesä mielessä!