Tag: kirjoittaminen

Posted on

Opiskelutaidot (kuiva, mutta tärkeä aihe)

Kirjoittaessani kevään viimeistä esseetä viime viikolla, tajusin kuinka paljon olen kehittynyt siinä lajissa nyt parin vuoden aikana. Ja kuinka iso osa opiskeluja ovat opiskelutaidot.

Monen mieli on varmasti jo aivan muualla kuin opiskelutaidoissa, mutta tässä kuitenkin kolme asiaa, joista on ollut minulle hyötyä opinnoissani:

  1. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Paras kokemus oppimispäiväkirjasta on kurssilta, jossa puolet arvosanasta tuli max. neljän sivun oppimispäiväkirjasta. Päiväkirjassa oli tarkoitus ottaa yksi tai muutama itseä kiinnostava kurssin aihe ja kirjoittaa siitä/niistä syvällisemmin, analysoiden ja reflektoiden tämän päivän ilmiöitä. Aiheeseen tuli paneuduttua kunnolla ja omakohtaisesti.
  2. Miellekartat. Tämä on melko työläs vaihtoehto, mutta sekavalta tuntuvien asiakokonaisuuksien kohdalla todella tehokas.
  3. Kirjoittamisen/opiskelun säännöt. Tämän opin Taitava kirjoittaja -kurssilla. Esimerkiksi minun opiskeluni keskeytyvät milloin mihinkin ajatukseen kauppalistasta laskujen maksuun. Yksi sääntöni onkin, että jos kesken opiskelujen tulee jokin muu asia mieleen, kirjoitan sen muistilapulle ja palaan niihin opiskelujen jälkeen. Se, etten lähde tekemään muita juttuja välillä, on parantanut keskittymistäni. Sääntöjen kirjoittaminen kannattaa aloittaa siitä, että miettii missä kohtaa opiskelu ei usein onnistu tai on vaikeaa. Sen jälkeen miettii konkreettisia asioita, joilla näistä tilanteista päästään eteenpäin ja kirjaa ne säännöiksi itselleen.

Millaisia opiskelutaito-vinkkejä muilla on?

Opiskelun iloa ja valoa kesäopintoihin!

T:T

_DSC0056

Posted on

Olipa kerran bloggausahdistus

Äsken vielä ahdisti. Vaan eipä ahdista enää.

Mistä moinen mielialan muutos? No siitä, että aloitin vihdoin tämän kirjoittamisen.

Todistan parhaillaan, kuinka tekemättömän työn stressi poistuu vain ja ainoastaan työ aloittamalla. Se pätee nähtävästi myös bloggaamiseen. Ihminen muuten kuluttaa huomattavasti enemmän aikaa ja energiaa tekemättömien töiden pohtimiseen kuin niiden töiden tekemiseen.

Jälleen kerran huomaan, että pitää vain kirjoittaa, mitä päässä pyörii ja muokata vasta sitten, kun on saanut tekstiä aikaiseksi. Jos miettii joka lauseen valmiiksi, kirjoittamisesta ei tule yhtään mitään. Ja luojalle sekä insinööritieteille kiitos tekstinkäsittelyn kehityksestä –  kyllä copy-paste ja delete helpottavat elämää!

Mikä muu tekee bloggaamisesta haasteellista paitsi aloittaminen? No, aiheen valinta ainakin. Aiheita on maailma täynnä, ja on vaikeaa päättää, minkä valitsee.

Myös pelko itsensä nolaamisesta ja omien ajatusten tyrmäämisestä ovat bloggaajan mörköjä. Ei ole ihan helppoa alistaa ajatuksiaan julkiselle keskustelulle – vaikka eipä minulla vielä miljoonayleisöä ole näitä lukemassa. Eikä näin säyseillä teksteillä taida tullakaan. Pitäisi kai uskaltaa olla räväkämpi ja provosoivampi. Vaan kun ei ole nyt mitään erityisiä agressioita mielessä.

Yksi syy bloggausmotivaation heikkenemiseen on myös vähäinen palautteen määrä. Vaikka ihmiset tuntuvat blogeja lukevan, harva niitä kommentoi. On epämotivoivaa huutaa, kun ei tiedä, kuuleeko kukaan.

Antakaa hei palautetta ja kertokaa, millaisia kokemuksia teillä on bloggaamisesta!

Posted on

Mistä tänään kirjoittaisin?

Kun avaa ruudulle tyhjän sähköisen arkin ja päättää ryhtyä kirjoittamaan, risteilee mielessä useitakin ajatuksia vielä syntymättömän tekstin aiheesta. Halu kirjoittaa on suuri, mutta ajatusten muotoileminen järkeviksi sanoiksi tuottaa usein vaikeuksia. Kirjoittaisiko elämän tarkoituksesta vai opintojen sujumisesta, arkisista askelista vai tavoittamattomista unelmista? Se on pienuudessaan hyvin suuri päätös.

Kirjoittamisen aloittamista vaikeuttavat myös muut kuin oman pään sisäiset ristiriidat. Ympärillä hälisevät lapset tai toisesta huoneesta kantautuva television ääni eivät edesauta rauhallisen hetken löytämistä ja ajatusten järjestelyä sanoiksi. Työpöydälle kasaantunut pino tenttikirjoja ja kirjahyllyssä lukemista odottavat lukemattomat romaanit tuijottavat syyttävästi, kun yrittää ottaa aikaa lukemisen sijasta tekstin tuottamiseen.

Löytyisikö kirjoittamiselle hyvä hetki työpäivän aikana, vaikkapa muiden ollessa kahvitauolla? Mahdollista se toki on, mutta ajatusten nollaaminen ja siirtäminen työympäristöstä aivan muualle ei onnistu kovin nopeasti, jos ei sitten mielessä ole aivan kuningasajatus, josta tarvittavan inspiraation saa kuin itsestään.

On kuitenkin hetkiä, jolloin mieli on kirkas eikä mikään tunnu häiritsevän. Silloin teksti syntyy nopeasti ja alkaa elää – ainakin itselle. Kirjoittajalle kai suurin toive on, että jostain löytyisi myös se lukija, jolle juuri minun tekstini tuntuu elävältä.