Vuoristoradan kyydissä

Olen kiukutellut (onneksi vain itsekseni ja itselleni) tänään koko lauantaipäivän sen sijaan, että olisin vain aloittanut tekemään psykologian kurssin tehtävää, jonka deadline häämöttää sunnuntai-illassa. Kun vihdoin pääsin alkuun kirjoittaminen alkoikin taas sujua – kun saa edes jotain paperille (tai ruudulle), pienen onnistumisen tunteen, on paljon helpompi jatkaa. Se aloittaminen vaan on aina niin vaikeaa. Mitä lääkkeitä aloittamisen vaikeuteen voisi olla? Pomodoro-tekniikasta olen kuullut paljon, mutta itselläni se ei oikein ole toiminut. Tänään auttoi juoksulenkille lähteminen ja se kun vaan alkoi kirjoittaa edes jotain.

Mutta tosiaan, aikamoista tunteiden vuoristorataa tämä opiskelu välillä on. Tuskailua mahdottomilta tuntuvien tehtävien edessä ja onnistumisen tunteita kun ne kuitenkin viimein onnistuvat ja alkaakin ymmärtää jotain, oppia uusia asioita. Voisin varmasti helpottaa omaa urakkaani suunnittelemalla ja aikatauluttamalla omia opintojani paremmin ja rauhoittamalla tahtia vähän. Ne ovat olleet suurimmat ongelmani ensimmäisen puolen vuoden aikana. Voisin hiljalleen oppia ettei kaikkia kiinnostavia kursseja tarvitse käydä heti ja samaan aikaan. Ei tässä ole mikään kiire mihinkään. 🙂

Odotan mielenkiinnolla opiskelutaitoiltoja, joita on tulossa useamman avoimen yliopiston yhdessä järjestäminä verkkoluentoina syksyn mittaan. Ensimmäisenä on 13.9. vuorossa juurikin tämä itselleni haastava asia eli “Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö”. Kannattaa käydä katsomassa tarkempi aikataulu opiskelutaitoilloista osoitteesta http://www.opiskelutaidot.fi/opiskelutaitoiltojen-aikataulu/.

Kuten olen aiemmin todennut, opiskelu on kuitenkin pääasiassa erittäin antoisaa ja tuo niin paljon hyvää elämään uusien asioiden oppimisen myötä. Kesältä onkin jäänyt käteen paitsi hurjasti uutta tietoa ja uusia ajatuksia, myös 32 opintopistettä kun olen suorittanut psykologian perusopinnot sekä yhden uskontotieteen kurssin ja kirjoittamisen kurssin. Tästä on hyvä lähteä kohti syksyä ja uutta lukuvuotta. Teologian perusopintojen lisäksi kertailen syksyllä ruotsin kieltä sekä laajensin opintojani vielä toiseen avoimeen yliopistoon kun ilmoittauduin juuri kreikan kielen kurssille Itä-Suomen yliopistoon. Opiskelujen suunnittelu ja ajankäyttö-vinkit tulevat siis tarpeeseen! Joka tapauksessa olen todella innoissani näistä tulevista opinnoista. 🙂

Pääsykokeet ohi!

Haluan sanoa muutaman sanan pääsykokeista, vaikka ne eivät suoranaisesti liity avoimen yliopiston opintoihin, uskon, että kokeisiin lukiessani olen oppinut opinnoissani ja etenkin tulevissa tenteissä hyödynnettäviä taitoja. Ensimmäinen tentti onkin edessä jo kesäkuun puolessa välissä, joten tässä ei ole juurikaan aikaa ottaa rennosti vaikka pääsykokeisiin lukeminen on ohi. Sanottakoon vielä, että jos on puhetta hyvistä fiiliksistä elämässä rankkaisin aika korkealle sen tunteen kun olet antanut henkisesti ja fyysisesti kaikkesi kokeisiin lukiessa ja jälkeenpäin tiedät tehneesi ehdottomasti parhaasi mihin sillä hetkellä pystyit. Ei mitään hajua riittääkö se loppujen lopuksi, ja sitä tietoa tässä odotellaan seuraava kuukausi, mutta tällä hetkellä riittää se, että tiedän tehneeni parhaani. 🙂

Opiskelutaidoista olen tässä prosessissa oppinut ainakin sen, että minulla on vielä paljon opittavaa mutta on hienoa kun koko ajan kehittyy! Muutamia muita huomioita pääsykoeprossesista seuraavassa;

-Keskity yhteen asiaan jos aikaa on rajallisesti. Yritin aluksi lukea kaksiin eri pääsykokeisiin (filosofia ja englanti) töiden ohella, mutta kun aikataulu alkoi näyttää mahdottomalta keskityin ainoastaan ykkösvaihtoehtooni ja olisi kannattanut toimia näin jo alusta asti.

-Aikatauluta ja suunnittele opiskelusi. Opiskelin alussa liikaa päivän fiiliksen pohjalta ja loppua kohden tein suunnitelmaa seuraavaa päivää ajatellen. Jatkossa suunnitelman voisi tehdä ainakin koko viikolle etukäteen ja on tärkeä myös kirjata ylös opiskeluun kulunut aika. Huomasin, että arvioin ihan liian optimistisesti lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen kuluvan ajan.

-Lähesty opittavaa asiaa monesta eri kulmasta, eri metodein. Tee muistiinpanoja, miellekarttoja, piirrä kuvia ja katsele videoita, nauhoita tai kuuntele audiomateriaaleja, kirjoita esseitä ja referaatteja, tee muistikortteja… Kokemuksesta varmasti löytyy ne itselle parhaiten toimivat tavat ja on myös olemassa testejä, joiden avulla voi kartoittaa omaa oppimistyyliään.

Mitä itse ehdin konkreettisesti tekemään oli koealueen lukeminen tehden muistiinpanoja, koealueen lukeminen toiseen kertaa alleviivaten ja kolmannen kerran lukeminen tehden vielä tiivistetymmät muistiinpanot. (Koska muistiinpanojen tekemisessäkin oli ja on minulla opittavaa.) Näitä muistiinpanoja kertasin useampaan kertaan. Katselin aiheeseen liittyviä videoita (vahva suositus – Crash Course YouTubessa). Seuraavaksi olisin siirtynyt miellekarttojen tekoon ja referaattien/esseiden kirjoittamiseen – jos aika ei olisi loppunut kesken. Uskon, että tämä olisi tuonut lisävarmuutta esseemuotoisessa kokeessa mutta olin onneksi ehtinyt edes muutaman lyhyen tekstin kirjoittaa, joten tekstin tuottaminen sujui ilman suurempia ongelmia. Oli kuitenkin tärkeää, kaikista kirjoitusvirheistä päätellen, että ehdin myös oikolukea ja korjata vastauksieni virheet kokeessa. Oikolukiessa löytyi vielä myös muutamia uusia ajatuksia vastauksiin.

-Älä jännitä, luota itseesi ja oppimaasi. Tein jonkin verran visualisointiharjoitusta koetilanteeseen liittyen ja uskon, että se auttoi – tilanne ei jännittänyt lainkaan vaan oli päinvastoin hauska, uusi kokemus. Luota siihen, että opitut asiat kyllä löytyvät koetilanteessa. Jätin enemmittä huomioitta ensireaktioni, etten tiedä yhtään mitään. Aloin listaamaan asioita, joita tiedän. Aloitin helpoimmista kysymyksistä ja vaikeammat, joihin en ensin uskonut voivani edes vastata tuntuivatkin paljon helpommilta kun palasin niihin. Tämän neuvon sain useammastakin lähteestä ennen koetta ja se todella toimi. Hyviä neuvoja voisi olla myös olla katsomatta Helsingin Yliopiston hakijatilastoja ja puhumatta kavereiden kanssa siitä kuinka vaikeaa yliopistoon pääseminen on. Itsehän tein molemmat virheet. 🙂

-Nuku tarpeeksi! Neuropsykologian kurssilla tähän mennessä opittua, aivot, muiden toimintojen ohella, luovat uusia muistiyhteyksiä unen aikana. On siis tärkeämpää nukkua ennen tenttiä kuin valvoa väkisin viimeinen yö viime hetken lukemisen parissa.

Näitä (ja muita) oppeja lähden nyt soveltamaan kurssien kanssa. Asiat eroavat ainakin niin, että nyt joudun keskittymään useampaan asiaan samalla kertaa – toisaalta kurssitenttien kanssa ei ole samanlaisia paineita onnistumisesta kuin pääsykokeen kanssa.

Opiskelutaidot (kuiva, mutta tärkeä aihe)

Kirjoittaessani kevään viimeistä esseetä viime viikolla, tajusin kuinka paljon olen kehittynyt siinä lajissa nyt parin vuoden aikana. Ja kuinka iso osa opiskeluja ovat opiskelutaidot.

Monen mieli on varmasti jo aivan muualla kuin opiskelutaidoissa, mutta tässä kuitenkin kolme asiaa, joista on ollut minulle hyötyä opinnoissani:

  1. Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen. Paras kokemus oppimispäiväkirjasta on kurssilta, jossa puolet arvosanasta tuli max. neljän sivun oppimispäiväkirjasta. Päiväkirjassa oli tarkoitus ottaa yksi tai muutama itseä kiinnostava kurssin aihe ja kirjoittaa siitä/niistä syvällisemmin, analysoiden ja reflektoiden tämän päivän ilmiöitä. Aiheeseen tuli paneuduttua kunnolla ja omakohtaisesti.
  2. Miellekartat. Tämä on melko työläs vaihtoehto, mutta sekavalta tuntuvien asiakokonaisuuksien kohdalla todella tehokas.
  3. Kirjoittamisen/opiskelun säännöt. Tämän opin Taitava kirjoittaja -kurssilla. Esimerkiksi minun opiskeluni keskeytyvät milloin mihinkin ajatukseen kauppalistasta laskujen maksuun. Yksi sääntöni onkin, että jos kesken opiskelujen tulee jokin muu asia mieleen, kirjoitan sen muistilapulle ja palaan niihin opiskelujen jälkeen. Se, etten lähde tekemään muita juttuja välillä, on parantanut keskittymistäni. Sääntöjen kirjoittaminen kannattaa aloittaa siitä, että miettii missä kohtaa opiskelu ei usein onnistu tai on vaikeaa. Sen jälkeen miettii konkreettisia asioita, joilla näistä tilanteista päästään eteenpäin ja kirjaa ne säännöiksi itselleen.

Millaisia opiskelutaito-vinkkejä muilla on?

Opiskelun iloa ja valoa kesäopintoihin!

T:T

_DSC0056

Itsenäistä opiskelua ja ajattelua

Kesäopintojen valinta on varmasti monella mietinnässä juuri nyt (ilmoittautuminen alkaa nimittäin ensi viikolla!). Kesällä yleensä luentokurssit ovat vähemmistössä ja suurinosa kursseista on enemmän ja vähemmän itsenäisesti opiskeltavia kokonaisuuksia. Viime kesänä suoritin muutaman kurssin. Toinen oli verkkotentin avulla suoritettava sosiaalipsykologian kurssi ja toinen läsnäoloa suorastaan vaativa kielikurssi. Keskitytään nyt siihen verkkotenttiin ja mitä siitä opin.

Kesästä huolimatta otin opiskelun tosissani. Kiitos viime kesän melko sateisten päivien, kirjastossa istuminen ei tuntunut mitenkään pahalta. Kun tentin aika koitti, olin mielestäni valmistautunut siihen hyvin. Toisin kuitenkin kävi. Tentissä asioista piti esittää omia näkemyksiä ja tehdä vertailua. Tähän en ollutkaan varautunut. Olin osallistunut aiemminkin saman tyyppisiin tentteihin, mutta jotenkin tämä kuitenkin tuli yllätyksenä.

Olin tehnyt ison määrän työtä ja kahlannut kurssiin liittyvät asiat läpi. Olin kuitenkin unohtanut aktiivisesti pohtia asioita kriittisesti, vertailla esitettyjä teorioita ja katsoa nykypäivää esitettyjen teorioiden valossa siinä samalla.

Kokemus on oiva muistutus siitä, mistä yliopisto-opinnoissa on kyse. Ei niinkään siitä, että tietää asioita vaan että osaa yhdistellä niitä, vertailla, olla kriittinen ja perustella kantansa. (Hyödyllinen taito muuten aivan kaikkialla elämässä.)

Vaikka kokemus oli paikka paikoin epämiellyttävä, suosittelen jokaiselle ainakin yhden kurssin suorittamista itsenäisesti. Se auttaa ymmärtämään omaa oppimista uudella tavalla. Se on auttanut minua myös luottamaan opiskelutaitoihini enemmän. Vaikka valitsenkin nykyään mielummin luentokurssin, sisältyy niihinkin itsenäistä työskentelyä ja tenttivastauksien kirjoittamista.

Joten lämmin suositus kaikille tentittäville, itsenäisen opiskelun kursseille! 🙂

Opiskelun iloa ja valoa kaikille!

T:T

IMG_20150924_163555

Tökkiikö esseen kirjoittaminen?

Muistatko miten lähteet merkitään? Aloitatko kirjoittamisen aina liian myöhään?

Olen selvinnyt tähänastisista tenteistä ja kursseihin sisältyvistä teksteistä melko hyvin. Kuitenkin ilmassa on leijunut tietty epävarmuus osaamiseni suhteen. Avoimessa opiskellessa voi joskus myös tuntua, että on hieman yksin opintojen ja opiskelutaitoihin liittyvien asioiden kanssa.

Syksyn aikana tähän kaikkeen apua minulle toi Taitava kirjoittaja -kurssi. Kurssin aikana käydään läpi kaikki akateemisen kirjoittamisen sudenkuopat, joita osaan ajatella -ja paljon muutakin. Tehtävistä saa todella kattavan henkilökohtaisen palautteen, joka vie eteenpäin. Lisäksi oli hienoa huomata kuinka yhteisöllistä verkko-opiskelukin voi olla. Kurssin opettajan lisäksi palautetta sai myös opiskelukavereilta ja myös kirjoittamiseen liittyviä huolia ja murheita jaettiin. Kurssi suoritetaan kokonaan etäopintoina Moodlessa, eikä siitä saa opintopisteitä. Kurssi on kuitenkin ilmainen (avoimen yliopiston opiskelijoille) ja sen suorittamisesta saa merkinnän opintorekisteriinsä. Vaikka kurssista ei saa opintopisteitä, kannattaa siihen suhtautua sillä vakavuudella, että varaa tarpeeksi aikaa tehtäville. Työtä joutuu siis tekemään, mutta eipä sitä muuten mitään opikaan 🙂

Tarkistin juuri, että kevään kurssille on vielä tilaa. Jos siis kirjoittaminen tuntuu hankalalta tai kaipaat vähän buustia tekstin työstöön, niin suosittelen lämpimästi tätä kurssia!

T:T

IMG_20151202_165817

Yliopisto-opintojen suorittamisen haasteista

Olen osallistunut alkuvuoden 2014 aikana ”Taitava kirjoittaja”-kurssille. Kurssi on ollut erittäin hyödyllinen jatko-opintojen kannalta, sillä kurssilla on käsitelty esim. miten essee ja lähdeviittaukset tehdään. Kun opinnot syvenevät, nämä ovat erittäin hyödyllisiä taitoja.

Itse olen aiempien sosionomi AMK – tutkintoni opintojen aikana tutustunut lähdeviittauskäytäntöihin tehdessäni opinnäytetyötä. Tosin nämäkin asiat olivat päässeet ajan mittaan unohtumaan ja kertaus oli enemmän kuin tarpeellista.

Esseen kirjoitin tuolla kurssilla mielenkiintoisesta näkökulmasta, johon kurssi tarjosi materiaalin, eli yliopisto-opiskelijoiden opintojen suorittamisen haasteista. Mitkä ovat niitä syitä, miksi opiskelijat saattavat keskeyttää opintonsa?

Yksi syy on se, että yliopisto on ensisijaisesti tutkimus- ja vasta toissijaisesti opetuslaitos. Opintojen suorittaminen on pitkälti itsestä kiinni ja vaatii suurta itsenäisyyttä. Itse täytyy hakea tietoa ja ottaa asioista selvää. Varsinkin opiskelijat, jotka tulevat suoraan lukiosta ja luulevat, että opintojen suorittamisessa aktiivisesti tuetaan, saattavat pettyä.

Opintojen suorittaminen vaatii myös ison määrän tietoa sulattelemista ja nivouttamista omiin käsityksiin. Tietoa pitää myös osata soveltaa. Itse olen huomannut, että elämänkokemuksestani on ollut hyötyä. En tiedä, kuinka itsenäisesti olisin suoraan lukiosta tulleena toimia. Selvää on kuitenkin, että perheenäitiys on kasvattanut minusta nopean organisoijan, jonka elämän kokemusta on ollut opinnoissa jopa nautinnollista soveltaa.

”Hei, mähän tiedän tästäkin, olen nähnyt tämän suoraan työelämässä!”

Opiskelu on täynnä ihania oivalluksia! 🙂

Aiemmin avoimessa yliopistossa opiskelemiani erityispedagogiikankin opintoja olen pystynyt hyödyntämään. Samoin ”Kasvun haasteet nuoruudessa” – kurssilla olen saanut soveltaa sosiaalipsykologian opintoja ja toiste päin. Koskaan mikään oppi ei niin sanotusti mene hukkaan!

Mutta keskustelu nuorempienkin opiskelijoiden kanssa on opettavaista ja tärkeää. Heidän etunsa on tuoreessa muistissa olevat opiskelutaktiikat esim. tentteihin lukeminen. Kaikkea ei tarvitse kerrata ja ihmiset ovat persoonaltaankin erilaisia, toisilla elämänkokemusta on jo nuorempana. Se juuri tekeekin opiskelusta mielekästä, uusiin ihmisiin tutustuminen ja toisiltaan oppiminen. Opiskelu voi myös olla mielekästä! 🙂