Presidentti Koiviston jalanjäljissä

En viittaa otsikolla Suomen presidenttiyteen – tavoitteeni opiskelun ja uran suhteen eivät ole ihan niin korkealla, tai politiikassa ylipäänsä, vaikka minussa kuulemma oli poliitikon aineksia lapsena. Luulen kuitenkin, että ne ainekset ovat kadonneet johonkin matkan varrella. 🙂

Politiikan sijaan viittaan Mauno Koiviston historiaan suunnannäyttäjänä meille aikuisopiskelijoille ja elinikäisille oppijoille. Kuten presidentti Sauli Niinistö Koiviston hautajaispuheessa sanoi, “Tänä päivänä puhumme paljon elinikäisestä oppimisesta ja aikuiskoulutuksesta; Mauno Koivisto tiesi ne jo vuosikymmeniä sitten.” Koivisto kirjoitti ylioppilaaksi 25-vuotiaana ja jatkoi opintojaan filosofian tohtoriksi asti. Näissä jalanjäljissä on hyvä kulkea ja olla kiitollinen siitä, että opiskeluun aikuisena on tänä päivänä hyvät mahdollisuudet.

Täytän viikon päästä 32 ja nyt kun olen nähnyt ja kuullut tittelin “aikuisopiskelija” nimeni yhteydessä niin usein, kai se on vihdoin uskottava; olen aikuinen. Ollessani 30-vuotias, jouduin auton töytäisemäksi kotikadullani. Onnettomuudessa ei onneksi käynyt pahasti mutta siitä joka tapauksessa kirjoitettiin nettiuutisessa, jossa sanottiin, että “nainen jäi auton alle”, en siis ollut enää “nuori nainen”.

Jos olen rehellinen olen taistellut tämän asian kanssa opiskelut aloitettuani paljon. Jossain sisimmässä on se ääni, joka sanoo, ettei tästä tule mitään, että olen liian vanha aloittamaan yliopisto-opinnot, on liian myöhäistä. Mutta eihän se niin mene. Asia, joka on rohkaissut enemmän kuin mikään muu on ollut kuulla ja lukea muiden opiskelijoiden kokemuksia muun muassa tämän blogin kautta. Tarinoita on yhtä paljon kuin opiskelijoitakin ja toivon, että voin osaltani olla rohkaisemassa muita kertomalla omasta opintopolustani.

Kai ne pääsykokeetkin pitää vielä mainita! Sain tulokset ja olen varasijalla 8. Yliopistopaikka jää siis luultavasti tältä syksyltä saamatta ja opiskelut avoimessa yliopistossa jatkuvat. Totta kai tulos oli pettymys, pettymys oli varsinkin oma pistemäärä siihen nähden miten hyvä fiilis kokeen jälkeen oli. Mutta näin se menee, on vain totuttava opiskelun ylä- ja alamäkiin ja siihen, että joka kerta ei välttämättä onnistu, perfektionismi täytyy hylätä ja virheistä oppii. Pettymyksissä on turha jäädä rypemään, sen sijaan katson eteenpäin ja positiivisiin puoliin.

Nyt on vähän enemmän aikaa miettiä mitä oikeasti haluan opiskella ja säilytän ensikertalaisstatukseni. Filosofia on edelleen yksi vaihtoehdoista mutta toisaalta minua kiinnostaa psykologia ja teologiakin. Olen myös leikitellyt ajatuksella ottaa muutaman seuraavan vuoden harrastukseksi lääketieteellisen pääsykokeissa käymisen. Katsotaan mitä seuraavaksi keksin – hirveästi miettimisaikaa ei kuitenkaan ole sillä minun pitää suunnitella tulevan syksyn opintoja ensi vuoden hakuja silmällä pitäen. Syksyn opinto-ohjelmat julkaistaankin jo ensi viikolla!

Presidentti Mauno Koiviston elämänohjetta hänen viimeiseksi jääneestä haastattelustaan Helsingin Sanomista vuodelta 2013 on lainattu paljon, mutta syystä. Tämän yritän itse aina muistaa ja siihen on hyvä lopettaa tämän illan pohdinnat. “Yleensä elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Yleensä se kannattaa siinäkin tapauksessa, ettei siihen edes uskoisi. Sillä usein on käynyt niin, että uhkakuvat alkavat toteutua juuri sen takia, että niihin varaudutaan.”

Pääsykokeet ohi!

Haluan sanoa muutaman sanan pääsykokeista, vaikka ne eivät suoranaisesti liity avoimen yliopiston opintoihin, uskon, että kokeisiin lukiessani olen oppinut opinnoissani ja etenkin tulevissa tenteissä hyödynnettäviä taitoja. Ensimmäinen tentti onkin edessä jo kesäkuun puolessa välissä, joten tässä ei ole juurikaan aikaa ottaa rennosti vaikka pääsykokeisiin lukeminen on ohi. Sanottakoon vielä, että jos on puhetta hyvistä fiiliksistä elämässä rankkaisin aika korkealle sen tunteen kun olet antanut henkisesti ja fyysisesti kaikkesi kokeisiin lukiessa ja jälkeenpäin tiedät tehneesi ehdottomasti parhaasi mihin sillä hetkellä pystyit. Ei mitään hajua riittääkö se loppujen lopuksi, ja sitä tietoa tässä odotellaan seuraava kuukausi, mutta tällä hetkellä riittää se, että tiedän tehneeni parhaani. 🙂

Opiskelutaidoista olen tässä prosessissa oppinut ainakin sen, että minulla on vielä paljon opittavaa mutta on hienoa kun koko ajan kehittyy! Muutamia muita huomioita pääsykoeprossesista seuraavassa;

-Keskity yhteen asiaan jos aikaa on rajallisesti. Yritin aluksi lukea kaksiin eri pääsykokeisiin (filosofia ja englanti) töiden ohella, mutta kun aikataulu alkoi näyttää mahdottomalta keskityin ainoastaan ykkösvaihtoehtooni ja olisi kannattanut toimia näin jo alusta asti.

-Aikatauluta ja suunnittele opiskelusi. Opiskelin alussa liikaa päivän fiiliksen pohjalta ja loppua kohden tein suunnitelmaa seuraavaa päivää ajatellen. Jatkossa suunnitelman voisi tehdä ainakin koko viikolle etukäteen ja on tärkeä myös kirjata ylös opiskeluun kulunut aika. Huomasin, että arvioin ihan liian optimistisesti lukemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen kuluvan ajan.

-Lähesty opittavaa asiaa monesta eri kulmasta, eri metodein. Tee muistiinpanoja, miellekarttoja, piirrä kuvia ja katsele videoita, nauhoita tai kuuntele audiomateriaaleja, kirjoita esseitä ja referaatteja, tee muistikortteja… Kokemuksesta varmasti löytyy ne itselle parhaiten toimivat tavat ja on myös olemassa testejä, joiden avulla voi kartoittaa omaa oppimistyyliään.

Mitä itse ehdin konkreettisesti tekemään oli koealueen lukeminen tehden muistiinpanoja, koealueen lukeminen toiseen kertaa alleviivaten ja kolmannen kerran lukeminen tehden vielä tiivistetymmät muistiinpanot. (Koska muistiinpanojen tekemisessäkin oli ja on minulla opittavaa.) Näitä muistiinpanoja kertasin useampaan kertaan. Katselin aiheeseen liittyviä videoita (vahva suositus – Crash Course YouTubessa). Seuraavaksi olisin siirtynyt miellekarttojen tekoon ja referaattien/esseiden kirjoittamiseen – jos aika ei olisi loppunut kesken. Uskon, että tämä olisi tuonut lisävarmuutta esseemuotoisessa kokeessa mutta olin onneksi ehtinyt edes muutaman lyhyen tekstin kirjoittaa, joten tekstin tuottaminen sujui ilman suurempia ongelmia. Oli kuitenkin tärkeää, kaikista kirjoitusvirheistä päätellen, että ehdin myös oikolukea ja korjata vastauksieni virheet kokeessa. Oikolukiessa löytyi vielä myös muutamia uusia ajatuksia vastauksiin.

-Älä jännitä, luota itseesi ja oppimaasi. Tein jonkin verran visualisointiharjoitusta koetilanteeseen liittyen ja uskon, että se auttoi – tilanne ei jännittänyt lainkaan vaan oli päinvastoin hauska, uusi kokemus. Luota siihen, että opitut asiat kyllä löytyvät koetilanteessa. Jätin enemmittä huomioitta ensireaktioni, etten tiedä yhtään mitään. Aloin listaamaan asioita, joita tiedän. Aloitin helpoimmista kysymyksistä ja vaikeammat, joihin en ensin uskonut voivani edes vastata tuntuivatkin paljon helpommilta kun palasin niihin. Tämän neuvon sain useammastakin lähteestä ennen koetta ja se todella toimi. Hyviä neuvoja voisi olla myös olla katsomatta Helsingin Yliopiston hakijatilastoja ja puhumatta kavereiden kanssa siitä kuinka vaikeaa yliopistoon pääseminen on. Itsehän tein molemmat virheet. 🙂

-Nuku tarpeeksi! Neuropsykologian kurssilla tähän mennessä opittua, aivot, muiden toimintojen ohella, luovat uusia muistiyhteyksiä unen aikana. On siis tärkeämpää nukkua ennen tenttiä kuin valvoa väkisin viimeinen yö viime hetken lukemisen parissa.

Näitä (ja muita) oppeja lähden nyt soveltamaan kurssien kanssa. Asiat eroavat ainakin niin, että nyt joudun keskittymään useampaan asiaan samalla kertaa – toisaalta kurssitenttien kanssa ei ole samanlaisia paineita onnistumisesta kuin pääsykokeen kanssa.

Päätinpä lukea pääsykokeisiin… Ja lopettaa lukemisen

Innostuin niin Avoimen psykologian opinnoista, että päätin alkaa lukemaan psykan pääsykokeisiin. Kaksi kuukautta jaksoin tankata 450-sivuista tilastotieteen opusta. Eilen printtasin netistä kokeeseen tulevat 10 artikkelia ja niitä silmäiltyäni alkoi näyttää kirkkaalta: Tämä ei olekaan minun juttuni. Artikkelit olivat mm. aiheista Psykofysiikka, Magnetoenkefalografia ja Ihmisaivojen peilausjärjestelmät. Tuli olo, että tämä ei kyllä ole sitä, mitä minä haluan opiskella. Se psykologia, josta minä olen kiinnostunut, ei ole fysiikkaa, tilastotiedettä eikä biologiaa. Voinemme todeta, että pääsykoemateriaali toimi tarkoituksensa mukaisesti: Karsi pois ne, jotka eivät syystä tai toisesta sovellu alalle. Ja luojan kiitos on avoin yliopisto – siellähän voin suorittaa psykasta perusopintojen lisäksi aineopinnotkin!

Päätöstä eilen pohtiessani mielessä pyöri monta asiaa. Päällimmäisenä vaivasi se, että ehdin käyttämään meneillään olevasta vuorotteluvapaastani kaksi kuukautta tähän lukemiseen. Lisäksi nolotti, että ehdin jo kertoa niin monelle lukevani psykan pääsykokeisiin. Tarkemmin pohdittuani tulin siihen tulokseen, että tämä on ollut minulle erittäin tärkeä prosessi läpikäydä. Eipä tarvitse myöhemmin pohtia, olisiko pitänyt. Muistui mieleeni myös aiemmista taloustieteen opinnoistani käsite “uponneet kustannukset”. Tulevaisuuden päätöksiä ei koskaan tulisi perustaa siihen, mitä on jo menneisyydessä tullut tehtyä. Vain tulevaisuus on edessä ja elämättä… Ja so what, jos olen kertonut muille ihmisille lukemisestani. Minullahan oli  hyvin perusteltu syy lopettaa lukeminen.

Ehdin lukemisputkeni aikana pohtimaan myös moraalisia kysymyksiä: Olisiko minulla oikeus viedä joltain nuorelta opiskelupaikka, kun minulla on jo yksi korkeakoulututkinto ja hyvä työpaikka? Tähän en löytänyt yhtä oikeaa vastausta. Toisaalta se on väärin, mutta ihmisellä pitää kai olla oikeus myös muuttaa elämänsä suuntaa vielä “keski-iässäkin”.

Mutta kuulkaas – nyt paistaa upea keväinen aamuaurinko ja minulla on vielä vuorotteluvapaastani neljä kuukautta jäljellä. Taidanpas lähteä Kaivarin rantaan kävelemään ja aurinkoon lueskelemaan – ilman tavoitteita ja päämääriä!