Miksi pikkuveli on mua parempi somessa?

Me nykyiset parikymppiset olimme varhaisteinejä, kun sosiaalisen median aikakausi alkoi. Sanotaan, että vuosi 2003 oli kaiken sen alku, mikä on nykyisin meille arkipäivää. Me olimme paikalla, kun Habbo Hotel eli kultavuosiaan. Olemme lukeneet blogeja lähestulkoon niiden synnystä asti, ja teemme niin yhä. Olemme Instagramissa, Facebookissa ja LinkedInissä kuin kotonamme.

Silti emme ole mitään verrattuna 2000-luvulla syntyneisiin Z-sukupolven edustajiin – todellisiin diginatiiveihin. Vaikka hekään eivät ole aivan syntyneet kännykkä kädessä, on teknologia ollut merkittävä osa heidän elämäänsä alusta alkaen. Heidän voi melkein sanoa oppineen käyttämään kosketusnäyttöjä ennen omia jalkojaan.

Mutta miten heidän internetin käyttönsä oikein eroaa meidän kymmenen vuoden takaisesta, tai jopa nykyisestä?

Kun ala-asteikäisinä internetin käyttömme keskittyi vahvasti lapsille suunnatuille sivustoille, tuntuvat nykyajan lapset olevan yhä enemmän erilaisissa sosiaalisissa medioissa. Me pelasimme Neopetsin ja Disneyn pelejä, kun taas nykyään suosittuja ovat Instagramin, YouTuben ja Snapchatin kaltaiset sovellukset. Sosiaalinen media oli meidän aikanamme vasta pientä kyhäilyä ja eliitin huvia. Se yleistyi samaa tahtia kun kasvoimme, ja otimme sitä ajan kuluessa yhä laajemmin ja laajemmin haltuun. 

Yksi syy internetin käytön eroihin voi olla se, että 2000-luvun alkupuolella vanhempamme käyttivät tietokoneita lähinnä töissä, emmekä näin saaneet heiltä suoraa esimerkkiä internetin ihmeellisessä maailmassa toimimiseen. Etsimme itse omat suosikkisivustomme, jolloin luontevasti Disney, Barbie ja muut tunnetut lapsille suunnatut brändit valikoituivat ajanvietteeksi. Nykyaikana netti on kuitenkin yhä enemmän läsnä myös vanhempien arjessa, jolloin he toimivat sen käytössä esikuvina lapsilleen. Eli kun vanhemmat ovat internetissä, seuraavat lapset sinne myös ennakkoluulottomasti perässä kokeilemaan eri sovelluksia.

Kun meidän lapsuudessamme Habbo Hotellin ja mesen vuoro oli vasta kotona koulun jälkeen, tänä päivänä sosiaalinen media kulkee älylaitteissa jatkuvasti mukana. Z-sukupolvi, joka on tavallaan aina ollut online, saattaa käsittää internetin vähemmän erillisenä paikkana tosielämästä. Se on tosielämää, tai ainakin irrottamaton osa sitä ja sosiaalisia suhteita.

Nuoruudessamme netti oli myös anonyymimpi paikka, jonne henkilökohtaista tietoa oli näin matalampi kynnys jakaa. Esimerkiksi muotiblogien rantautuessa Suomeen bloggaajat blurrasivat naamansa esitellessään asujaan, eivätkä he välttämättä kertoneet edes oikeaa etunimeään. Nyt noin kymmenen vuotta myöhemmin muotiblogit ovat kaupallistuneet ja muuttuneet henkilöbrändiin nojaaviksi lifestyle-blogeiksi, jotka haastavat monet perinteiset mediat tarjoamalla arvokasta mainostilaa. Suomen suosituimpien bloggaajien väitetään tienaavan jopa kuusinumeroisia summia blogillaan ja sen tuomalla julkisuudella. Kenen tahansa Facebook-kommentti voi päätyä uutiseen tai jopa uutiseksi. 

Vaikka internet ja sosiaalinen media ovat muuttuneet meidän nuoruudestamme, ovat huolenaiheet yhä samat: Vanhemmat olivat huolissaan nettipervoista jo 2000-luvun alkupuolella ja ovat sitä edelleen. Vain muutama kuukausi sitten Helsingin Sanomissa kerrottiin, kuinka nuorten Periscope-livelähetyksiin kommentoidaan paljon asiattomuuksia. Myös nettikiusaaminen hakee jatkuvasti uusia muotoja somealustojen lisääntyessä. 

Meitä nuorempiin diginatiiveihin liitetään usein odotuksia esimerkiksi siitä, kuinka he ottavat somen kotikentäkseen ja lunastavat vihdoin lupaukset sosiaalisen median demokratiaa lisäävästä voimasta. Puheita voidaan pitää osin liioiteltuina, sillä nuorten somekäyttäytymisessä korostuu pienten piirien kanssa viestiminen verkostoitumisen ja yhteisöjen luomisen sijaan, sekä myös passiivinen YouTube-tähtien seuraaminen pikemmin kuin aktiivinen sisällöntuotanto. Voi olla, että diginatiiveja ei edes kiinnosta demokratian lisääminen somessa, yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta puhumattakaan. Nämä lupaukset tullaan lunastamaan ehkä vuosikymmenien päästä, tai sitten ei koskaan.

Vuosien kuluessa lasten ja aikuisten sosiaalisen median käyttö tulee luultavasti lähentymään toisiaan yhä enemmän ja enemmän. Merkittävintä ja ehkä myös mielenkiintoisinta on kuitenkin se, ketkä tulevat johdattamaan kansan somevaellusta. Kun aiemmin nuoret ja lapset seurasivat vanhempiaan internetiin, on suunta sosiaalisessa mediassa selkeästi päinvastainen – me veimme ja vanhemmat seurasivat perässä. Ja vaikka nyt me parikymppiset pidämme itseämme melko ylivertaisina ja ennakkoluulottomina somekäyttäjinä, takaa on tulossa vielä toinen toistaan kovempia sukupolvia. Kohta se on se pikkuveli, joka vetää meitä hihnassa uusien somealustojen luokse meidän vain ihmetellessä ja voivotellessa perässä.

Emma ja Liina