Keskustelu uutismedioissa – miksei yleisö enää osallistu?

KUVA- Yau Hoong Tang - Flickr
Kuva: Yau Hoong Tang/Flickr, http://www.hs.fi/kotimaa/a1460598877664

Törmään Talouselämän nettisivuilla kärkkääseen kolumniin Panaman papereista. Skrollaan alas jutun kommenttiosioon päästäkseni oikaisemaan kirjoittajan harhaluuloja Suomen kokonaisveroasteesta sekä tarjoamaan oman arvokkaan näkemykseni aiheesta. Kirjoitan nasevan mutta asiallisen, lyhyehkön kommentin ja painan enteriä.

Kommenttini ei kuitenkaan ilmesty saitille. Päivitän nettisivua muutaman minuutin ajan, mutta tekstini on edelleen esimoderoitavana. Jatkan oman Facebook-feedini selailemista ja Talouselämän kolumni unohtuu toiseen välilehteen. Mitä on tapahtunut uutismedioiden keskustelukulttuurille? Sisältöjen kommentointi ei palkitse tai motivoi. Keskustelu on hidastempoista ja hiljaista.

Vuonna 2011 Julkisen sanan neuvosto laati journalistin ohjeisiin liitteen, joka velvoittaa jäsenjulkaisunsa ottamaan vastuuta yleisön tuottamasta aineistosta tiedotusvälineiden verkkosivuilla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mediat loivat ohjesäännöt oman kommenttifooruminsa käyttöön ja alkoivat moderoida keskustelua joko etu- tai jälkikäteen. Journalistin ohjeiden liitteen mukaan käyttäjillä tulee myös olla mahdollisuus ilmoittaa löytämästään asiattomasta sisällöstä toimitukselle.

Kuulostaa kohtuulliselta – onhan kaikkien etu, etteivät journalistiset julkaisut tarjoa alustoja esimerkiksi yksityisyydensuojan tai ihmisarvojen loukkaamiseen. Useat uutispalvelut ovat kuitenkin huomanneet, etteivät resurssit riitä epäasiallisten kommenttien vyöryn alla. Nyt.fi ja MTV-uutiset sulkivat vuonna 2015 kommentointimahdollisuuden nettisivuillaan, koska maahanmuttoaiheiset jutut kuumensivat liiaksi lukijoiden tunteita.

Et itse ehkä ole edes huomannut tätä muutosta. Keskustelu toimittajien esille nostamista aiheista ei suinkaan ole loppunut, vaikka julkaisut itse ovatkin sen suhteen jo luovuttaneet. Keskustelu on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja vaihtoehtomedioiden foorumeille. Nyt.fi:n keskustelun alas ajaneet rasistit ovat luoneet omaa kuplaansa MV-lehden sivuille. Valitettavasti myös Facebookissa uutisjuttuja jaetaan usein vain omalle samanmielisten verkostolle. Kaikille avoimet, moniääniset ja demokraattiset keskusteluareenat vaikuttavat olevan yhä harvinaisempia.

Mediayritykset käyttävät palvelukeskeistä sisällöntuotannon logiikkaa (service dominant logic) jo sujuvasti, kun yleisön kokemuksien kuulemisesta on välitöntä hyötyä yritykselle itselleen. Yleisön tuottamaa sisältöä käytetään uusien juttujen lähteenä kysyen esimerkiksi mitä mieltä he ovat työpaikkojen kesätyörumbasta. Yhteisöllisyyden ja yhteyksien luomisen markkinat perinteiset mediayritykset ovat kuitenkin hävinneet sosiaalisen median palveluille. Kun keskustelu ajankohtaisista aiheista siirtyy uutismedian kommenttikentästä kavereiden Facebook-seinille, Facebook voittaa käyttäjien määrässä sekä heidän tuomissaan mainostuloissa.

Löytyykö internetin maailmasta sitten mediaa, joka olisi onnistunut osallistamaan käyttäjät keskusteluun? Vaihtoehtomedia MV-lehti on ainakin saanut yleisönsä keskustelemaan. Lehden keskustelufoorumilla sääntöjä ei ole paljon ja lähes kaikenlainen keskustelu on sallittua. On toinen kysymys, onko keskustelu sitten kehittävää ja voiko MV-lehteä kutsua suureksi demokratian areenaksi. Keskusteluja lukemalla huomaa, että MV-lehden foorumi on kerännyt ne kommentit, jotka suodattuisivat valtamedioiden moderoinnissa. Keskustelu on pääsääntöisesti vihasta kumpuavaa haukkumista, eikä rakentavaa dialogia. Kovinkaan paljon eriäviä mielipiteitä ei keskusteluista löydy.

Osallistavan, kiinnostavan ja asiallisen kommentointikulttuurin rakentaminen on journalistiselle julkaisulle kallista ja vie aikaa. Se on suuri sijoitus, jota ei voi toteuttaa ilman johtoportaan sitoutumista ja tukea. Yhteiskunnallisista asioista keskusteleminen voisi kuitenkin olla asia, jossa journalistinen eetos menee vielä liiketaloudellisen voiton edelle . Uutismedia, joka onnistuu saamaan maineen laadukkaiden uutisjuttujen lisäksi ajatuksia herättelevästä ja demokraattisesta keskustelusta, saisi asemastaan varmasti myös markkinaetua.

Käyn katsomassa myöhemmin uudestaan Talouselämän raflaavan kolumnin kommenttikenttää. Kommenttini on julkaistu 13 päivää sitten. Harmikseni kukaan ei ole vastannut siihen, eikä antanut sille plus- tai miinuspisteitä. Jos olisin jakanut näkemykseni Facebook-seinälläni, olisin varmaankin saanut edes muutamia tykkäyksiä kavereiltani.

Martta ja Linda-Liisa