Mitäs sitä tulikaan tehtyä ja opittua?

Kurssi on edennyt jo kohti päätöstään, on tullut aika miettiä, mitä on tullut tehtyä ja mitä on tarttunut mukaan tältä kurssilta.  Uskallan väittää, että kurssi on vaikuttanut jokaisen kurssilla olleen ajatteluun. Jos ennen olemme olleet sitä mieltä, että fakta on fakta, niin nyt jo ehkä kyseenalaistamme kuulemiamme asioita. Voisimme ehkä jopa innostua kysymään normaalin keskustelun lomassa ”miten niin”, ”mistä tiedät”, ”jaa, olet itse tutkinut, minkälaista menetelmää käytit, minkälainen aineisto oli, miten analysoit, voitko yleistää ja miksi.” En kuitenkaan tarkoita, että olisimme tulleet epäluuloisiksi kaikkea olemassa olevaa tietoa ja tutkittuja asioita kohtaan, vaan osaamme ajatella kriittisesti kuulemiamme asioita. Ymmärrämme tutkimusten takana olevia prosesseja paremmin ja sen, että tutkijatkin ovat vain ihmisiä.

Myöhempää tieteellisten tutkimusten ja muiden teosten lukemista ajatellen olemme oppineet myös pohtimaan käytettyä näkökulmaa, ja sitä, mikä vaikutus sillä on käsiteltävän aiheen kannalta. Tiedämme, että kokonaisuus on usein laajempi ja taustalla on muitakin tekijöitä, joita ei ole vain tällä kertaa valittu käsiteltäviksi.

Tulevia kandi- ja gradu-tutkielmia varten olemme saaneet jo hieman esimakua siitä, mitä on tehdä tieteellistä tutkimusta. Enää nämä tutkielmat eivät tunnu niin ylitsepääsemättömän hankalilta ajatuksen tasolla. Oli hyvä tutustua väitöskirjoihin, sillä ne ovat olleet tähän asti sellaista kirjallisuutta, jota on oikeastaan vältellyt, koska on ollut ajatus siitä, että ne ovat niin vaikeita ja tylsiä. Nyt tämä ajatus on hieman muuttunut, niitä ehkä osaa jo käyttää tiedonhakuun muiden kirjojen ohella.

Meidän ryhmällämme, kuten monella muullakin ryhmällä, tutkimusartikkeli oli englanniksi, joten tulipahan palauteltua mieliin englantiakin! Se oli kyllä haastavaa, sillä aina tutkimusartikkelit eivät ole niin helppolukuisia suomeksikaan. Näin hyppäämällä todella kauas mukavuusalueelta opimme lukemaan tutkimustekstiä englanniksi ja mieleen tarttui myös uusia sanoja. Kurssilla opimme myös ihan suomeksi paljon uusia käsitteitä, sekä niiden merkityksen tutkimuksessa.

Tämä kurssi oli haastava, sillä suuri osa asioista oli aivan uusia, ja näitä uusia asioita piti heti soveltaa tehtävissä. Kurssin aikana piti välillä sietää omaa tyhmyyttään sekä osaamattomuuttaan. Toisaalta sai kokea myös oppimisen ja onnistumisen riemua, kun ymmärsi sellaisia asioita, jotka tuntuivat aluksi mahdottomilta. Suuri merkitys on ollut myös ryhmällä. Vaikka ryhmätyöskentely onkin tuttua, oli tämä projekti kaikista isoin ryhmätyöprojekti ainakin itselleni. Ryhmätyötaidot pääsivät kehittymään, kun oli iso ryhmä ja haastavat tehtävät. Kurssin edetessä onnistuimme hyvin käyttämään jokaisen vahvuuksia hyväksi ja jaettua tehtäviä tasaisesti kaikille. Ryhmätyöskentely on mahdollistanut myös tutustumisen uusiin mukaviin tyyppeihin! Pilke silmäkulmassa harmittelimme, miksi kurssi nyt loppuu kun yhteistyö alkoi sujumaan niin hyvin. Vitsailimme jopa, olisiko pitänyt vetää tutkijatentti aivan ali riman, jotta olisimme päässeet kurssille uudestaan.

Myös ryhmienväliset tehtävät ovat haastaneet sosiaalisia taitoja. Ryhmien välisissä tehtävissä on päässyt myös antamaan palautetta ja saamaan palautetta. Näistä palautteista sai hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia tehtävien jatkamiseen.

Paljon ollaan siis tällä matkalla opittu, mutta uskon, että matka on vasta alussa!

Motivaatiosafka kiittää kurssista kaikkia siihen osallistuneita.

-Iiris/Motivaatiosafka

 

luonnonväritiimin fiiliksiä kurssista.

Luonnonväri-tiimin fiiliksiä kurssin viime metreillä 

Kurssin palautetilaisuus lähenee ja mielenkiinnolla odotamme tulevaa palautetta sekä arviointia. Kurssin avulla pääsimme lähemmäs tutkijan työtä ja sen inhimillisyyttä, mikä muutti käsitystämme tutkijuudesta vaikeana ja monimutkaisena, “vain neroille” mahdollisena uravaihtoehtona. Kurssi siis täytti tehtävänsä paremmin kuin hyvin!  

Päätimme tehdä 6. oppimistehtävän heti alta pois ja tätä tehdessämme kävimme myös hyvää keskustelua kurssin kulusta, tuntemuksistamme sekä siitä mitä olimme kurssin aikana oppineet. Vaikka useampaan otteeseen kurssin aikana pähkäilimme tehtävien ja artikkelimme kanssa, lopulta olimme kiitollisia saamistamme opeista. Kurssin avulla myös huomaamatta oppi asioita, syventymällä teksteihin ja tutustumalla aiheisiin.  

Ryhmätyön lomassa sekä muiden ryhmien kanssa keskustellessa saimme erilaisia näkökulmia asioihin ja samalla tutustuimme muiden tutkimuksiin. Ennen kaikkea opimme toimimaan ryhmässä, minkä kannalta kurssin pituudesta oli hyötyä. Kymmenen hengen yhteen hiileen puhaltaminen ei ole mikään itsestäänselvyys ja toimivan yhteisön kehittyminen vaatii aikaa. Nauroimmekin, että juuri kun yhteistyömme alkoi kukoistamaan, niin kurssi lähenee loppuaan. No, meillä on tässä valmiina moninainen, tulevaisuuden huippu-osaajista koostuva Luonnonväri-tiimi, jonka jäsenillä on valmiudet hioa yhteistyötaitonsa priima-kuntoon!  

t. Luonnonväri-tiimi

 

Minä tutkijana?

Kurssin lähestyessä loppuaan, ajattelimme hieman reflektoida omaa oppimistamme ja tarkastella mahdollista tulevaisuuttamme tutkijana. Kurssin alussa kaukana odottava tutkijatentti pelotti ja tuntui melkein mahdottomalta suoritukselta. Olikin hassua huomata, miten viimeisten viikkojen aikana tenttiä jo odotti tulevaksi, jotta pääsemme vihdoin keskustelemaan tutkijamme kanssa kurssin aikana heränneistä kysymyksistä ja ajatuksista. Vaikka olimme jo ehtineet Miran kanssa tavata, oli kurssin aikana mieleemme juolahtanut kysymys jos toinenkin. Tentin jälkeinen fiilis oli kaikilla positiivinen ja siinä konkretisoitui hyvin kaikki kurssilla oppimamme. Oli myös helpottavaa huomata, että tutkijatkin ovat tavallisia ihmisiä, joiden kanssa noviisinkin on mahdollista käydä keskustelua.

Kurssin alussa yksi haastavammista ajatuksista tuntui olevan, kuinka uskallamme haastaa tutkijan hänen omasta tutkimuksestaan ja mahdollisesti esittää artikkelista tai tutkimusmenetelmistä jotain kritiikkiä. Mukavuusalueen ulkopuolelle meno kannatti tälläkin kertaa ja tutkijamme Mira Kalalahti kertoi miettineensä samoja asioita, mitä me nostimme tutkimuksesta esille mahdollisiksi kehityskohteiksi. Oli mukava huomata, kuinka Mira Kalalahden vastauksista tuli mieleemme usein uusi kysymys ja pääsimme tutustumaan vielä syvällisemmin tutkimukseemme. Oli positiivista huomata, että olimme oikeilla jäljillä, kun tarkastelimme artikkelia ja tutkimusmenetelmiä, sekä mietimme mitä olisi voinut tehdä toisin.

Tutkijatentissä meidän varjotiiminämme oli Suunnannäyttäjät, jolla oli tutkittavanaan tutkimuksemme jatkotutkimus. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisia kysymyksiä heillä oli tullut tutkimuksesta mieleen. Suunnannäyttäjien tutkijatenttiä oli myös hauska ja helppo seurata, koska heidän tutkimuksensa oli jo osittain meille ennestään tuttu. Jokainen ryhmämme jäsen oli kiinnostunut tutkimuksessamme käsiteltävästä aiheesta, maahanmuuttajien koulutussiirtymistä, joka teki tutkimuksen lukemisesta sekä tutkimisesta mielekästä.

Loppujen lopuksi koimme, että kurssi selvensi ajatusta tutkijoiden työnkuvasta ja siitä, mitä kaikkea tutkimuksen tekeminen vaati ja pitää sisällään. Lisäksi jokaiselle varmasti tuli jonkinlainen kuva siitä haluaisiko tulevaisuudessa itse toimia tutkijana. Varmasti kurssista on myös tulevissa opinnoissa paljon hyötyä.  Kiitos kurssista kaikille !

Kuinka moni teistä kokee, että haluaisi tulevaisuudessa tutkijaksi?

Terkuin,

Mamut rokkaa

Menestyksen hinta heittää hyvästit

Kohti tutkivaa työtapaa -kurssi on tullut päätökseensä. Takana on useamman kuukauden tiivis yhteistyö ennalta tuntemattomien opiskelukavereiden kanssa. Meistä on tullut yhteenhioutunut porukka. Samalla kun olemme päässeet sisään tutkimuksen maailmaan, olemme oppineet toimimaan tehokkaasti ryhmänä. Meillä on ollut yhdessä hauskaa, eikä opiskelu ole tuntunut aina työnteolta. Onneksemme tutkijamme Heta Tuominen osoittautui erittäin mukavaksi, helposti lähestyttäväksi ja maanläheiseksi, eikä vastannut mielikuvaamme vaikeaselkoisesta tieteellisiä käsitteitä viljelevästä yliopistotutkijasta omassa kammiossaan. Kurssin parasta antia on ollut hieno porukka, jonka kanssa olemme selättäneet vaikeimmatkin haasteet. Kiitos kaikille kurssitovereille!

Toivomme kaikille oppimisorientoituneita opintoja tuleville vuosille!

Menestyksen hinta

PS – Luovan yhteisön jälkikirjoitus

Edellisessä blogikirjoituksessamme osa ryhmän jäsenistä ehtikin jo jättää hyvästinsä, mutta hei, hei, hei! TÄÄLLÄ ON VIELÄ SANOTTAVAA!! Kurssin kovimman työrupeaman ollessa takana, tarjoutuu edelleen hedelmällinen mahdollisuus reflektoida yhdessä koettua ja opittua ja miksipä ei reflektoida, kun mahdollisuus siihen tarjoutuu! Mitä siis tapahtui? Monelle lienevät tuttuja seuraavat projektin vaiheet (laatija tuntematon):

  1. Valtava innostus
  2. Jumalaton hämminki
  3. Helvetillinen sekaannus
  4. Järkiintymisvaihe
  5. Syyllisten etsintä
  6. Syyttömien rankaisu
  7. Niiden palkitseminen, jotka eivät osallistuneet projektiin

Ryhmätyöskentelymme ei nyt ihan noudatellut edellä esitetyn kaavaa, vaikkakin jotain tunnistettavaa tuossa kieltämättä on. Avaisin työskentelymme etenemistä seuraavan kahdeksan vaiheen kautta:

Ensimmäinen vaihe: Roolien ja näkökulmien hakeminen. Ensimmäisellä tapaamiskerralla yhteen törmäävät erilaiset tavat olla vuorovaikutuksessa, erilaiset ryhmätyöskentelyyn liittyvät sekä akateemiset valmiudet ja kokemus. Keskustelu ajautuu jankuttavaksi ja jopa melko kärkkääksi.

Toinen vaihe: Hämmennys. Alkuinnostuksessa keskeiseksi nostetusta käsitteestä luovuus luopuminen pitkin hampain. Havaitaan nopeasti, että tutkimus on vaikeaselkoinen ja omaa aiheen johon ryhmän jäsenillä on hankaluutta päästä sisään ja sisäistää. Ryhmätyöskentelyn tarkoituksellisuutta ei tunnu löytyvän.

Kolmas vaihe: Yhteistoimintaan pyrkiminen. Ryhmä löytää yhteisen sävelen siitä, että tutkimus on vaikea, eikä siitä oikein kärjistäen ”tule hullua hurskaammaksi”. Yhteisöllisyys vahvistuu, mutta tutkimukseen syventymisestä tulee entistä hankalampaa. Ilmapiiri hyvä, luovuus kukkii ja ryhmä tuottaa mainion videon.

Neljäs vaihe: Lamaannus. Tutkimuksen sisällön ollen haastava suuri osa ryhmän jäsenistä selkeästi luovuttaa aiheeseen syventymisen kanssa. Ryhmätyöajat kuluvat ns. metakeskusteluun (tarttis tehdä jotain, mitä tehtäis), keskustelun kuitenkaan johtamatta mihinkään tulokselliseen ja taustatyötä tehdään laiskasti. Keskustelu ajautuu entistä enemmän sivuraiteille ja hällä-väliä tunnelma vallitsee.

Viides vaihe: Rakentavan yhteistyön edistäminen ja edistyminen. Ryhmässä nousee uusia aktiivisia rooleja, aletaan keskustelemaan enemmän tavoitteista ja laatimaan selkeitä toimenpiteitä sekä jakamaan työtä ryhmän jäsenten kesken. Ryhmässä havaittu virheellinen käsitys ja tehtävän toteutus hieman ohi aiheen saa aikaan tarvittavan pysähtymisen ja edistää oikean suuntaista työskentelyotetta.

Kuudes vaihe: Ryhdistäytyminen. Ryhmässä sovitaan tavoite ja mitä tehdään ja siihen sitoudutaan. Työskentely alkaa kantamaan hedelmää. Drivessä olevaan tiedostoon yhteistyössä tehty luonnostelu alkaa tuottamaan tulosta ja luo nopeasti yhteisen näkökulman sekä hyvän ja toimivan työnjaon. Ryhmä alkaa toimimaan, kun prosessista karsiutuu häly pois ja ryhmän jäsenet aidosti fokusoituvat toimintaan.

Seitsemäs vaihe: Vaikeuksista voittoon. Tutkijatenttiin panostetaan ja se menee hienosti – varmasti paremmin kuin useimmat ryhmän jäsenistä alun sekaannuksessa uskalsivat odottaa.

Kahdeksas vaihe: Loppuhuojennus ja opitun reflektoiminen.

Yhdessä toteutetun kollaboratiivisen* luonnostelun käyttäminen ryhmätöissä, tai esimerkiksi suunnittelussa, kuten käsillä olleessa tutkimuksessamme, voi vaikuttaa ensi ajattelemalla itsestään selvältä metodilta lähestyä yhdessä työskentelyä. Kuitenkin olettaisin ja väittäisin kokemusperustaisesti, että harvassa ryhmätyötilanteessa tätä kuitenkaan tavoitteellisesti tai spontaanisti käytetään. Haasteena saattaa olla se, että luonnostelun ja suunnittelun ajoittuessa projektin alkuun, kollaboraation edellyttämää asiantuntijuutta tai asiasisällön hallintaa ei välttämättä ole vielä ole kertynyt riittävästi, jotta työtapa ottaisi tuulta siipiensä alle.

Tämä näkyi erityisen hyvin ryhmämme työskentelyssä: kyseessähän oli ryhmä opintonsa vasta-aloittaneita opiskelijoita ensimmäisillä kursseillaan. Jotta kollaboratiiviseen työskentelyyn päästiin, täytyi ryhmän muodostaa yhteiset pelisäännöt ja sitoutua yhteisiin tavoitteisiin. Tämä edellytti rakentavien roolien ottamista ja ylläpitoa, erilaisten työskentelytapojen hyväksymistä sekä ennen kaikkea työskentelyyn edellytettävän tiedon sisäistämistä: hedelmällisen työskentelyn onnistuminen edellytti ryhmän jäseniltä paitsi tieteellisen tutkimuksen ja metodien perusteiden myös tutkimuksen sisällön riittävää haltuun ottamista – eli kovaa työtä.

Lopussa se kiitos seisoo, joten kiitos Luova yhteisö! Vaikeuksien kautta voittoon tiivistänee ryhmätyön etenemistä, kuten varmasti monella muullakin kurssin ryhmällä. Vielä nähdään 🙂

* Kollaboratiivinen (Hennessy & Murphy 1999, John-Steiner 2000, Härkki ym. 2016) = yhteinen yhteistyö, tavoite, omaksuminen ja mukauttaminen yhteisen lopputuloksen saavuttamiseksi

Kristiina/ Luova yhteisö

Ajatuksia kurssista

Ensimmäinen opiskeluvuosi alkoikin tosiaan runsaalla kattauksella erilaisia kursseja. Kohti tutkivaa työtapaa-kurssi oli yksi näistä. Heti ensimmäisillä ryhmäkerroilla ymmärsin, että haastetta löytyy ja kerkesin hetken pelätä, että jopa liiaksikin. Jo sana ”tutkijatentti” tuntui pelottavalta, vaikken tosiasiassa edes tiennyt mitä se tarkoittaa (varmaan myös juuri siksi).

En osannut aavistaa miten kokonaisvaltaisesti pääsisimme tutustumaan tutkimuksen maailmaan. Tuskin oli oman kandin- tai pro gradu tutkielman tekeminen kerennyt edes ohi kiitävän hetken  pyörähtää mielessä, kun kurssi alkoi. Tässä saimme kuitenkin runsaasti ajattelemisen aihetta ja itse ainakin rohkeutta uskoa että aikanani oman tutkimuksen tekeminen on mahdollista eikä ehkä ihan niin pelottavaa kun olen sen mielessäni kuvitellut olevan. Ja tässähän ollaan ihan alkumetreillä!

Kymmenen hengen ryhmämme lähti tuumasta toimeen ja tuntui, että jokainen ”löysi paikkansa” ryhmässä nopeasti. Jokainen ryhmäpalaveri valoi porukkaa yhteen ja matkan edetessä onnistuimme mielestäni annetuissa tehtävissä hienosti, nimenomaan ryhmänä. Ryhmämme nimikkotutkijan Kai Hakkaraisen meille tutustuttavaksi antamassa artikkelissa aiheena olikin verkostoälykkyys. Moneen otteeseen totesimmekin aiheen olevan, sen lisäksi että on mielettömän kiinnostava, myös nappivalinta huomatessamme ryhmässä toimimisen kautta konkreettisesti miten kollektiivinen mieli ja verkostöäly toimii.

Ensimmäinen tutkijatapaaminen Kai Hakkaraisen kanssa lisäsi aiheen kiinnostavuutta entisestään. Saimme vastauksia moniin kysymyksiimme ja moniin asioihin, mitä ei oltu osattu edes kysyä. Lisäksi tapaaminen poisti ahdistusta tulevasta tutkijatentistä.

Tutkijatentti sitten tuli ja meni ja mielestäni hienosti menikin! Oman ryhmämme kohdalla keskustelu tuntui luontevalta eikä tutkijatenttipelkoa eikä ahdistusta ollut enää läsnä. Jälleen saimme vastauksia ja ajattelemisen aiheita runsain määrin. Pääsimme osallisiksi myös kahden toisen ryhmän tilaisuuteen ja hekin onnistuivat upeasti! mielestäni kokemuksena tämän kaltainen järjestetty tilaisuus oli onnistunut ja muistettava.

Kohti tutkivaa työtapaa onnistui hienosti johdattamaan ajatuksen tutkimuksen saloihin sekä poisti ainakin itseni kohdalla monia ”pelkoja” liittyen tutkimuksen tekoon ja kirjoittamiseen. Kiitos kaikille osallistujille ja opettajille sekä nimikkotutkijoille!

Tästä on hyvä jatkaa!

Anni/Luova-verkosto

Kiitos kurssista!

Kurssin alussa jännitimme Minerva-torilla, mitä kaikkea kurssi tuokaan tullessaan.  Monet uudet kasvot ja haasteet odottivat meitä. Oli hauska huomata kurssin lopussa, miten meistä saman lööpin valitsijoita muodostui niin yhtenäinen ryhmä. Ryhmämme koostui pääasiassa kässän- ja köksänopeopiskelijoista, lisäksi  saimme joukkoomme yhden yleis- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijan. Ryhmän tuki ja tiivis ryhmätyöskentely oli erittäin tärkeää kaiken kiireen ja uusien haasteiden keskellä!

Kurssin aikana tieteelliset artikkelit ja tutkimukset tulivat tutuiksi. Oppimistehtäviä tehdessä ja artikkelia aina uudelleen ja uudelleen tutkiessa Janne Varjon artikkeli avautui aina vain enemmän. Alun peloista ja jännityksestä huolimatta selvisimme hienosti eteenpäin oppien paljon uutta. Nyt osaamme lähestyä tieteellisiä tutkimuksia ja tekstejä aivan eri näkökulmasta kuin ennen kurssia.

Tutkijatentti oli kurssin kohokohta! Odotimme sitä kuin kuuta nousevaa. Pienestä jännityksestä huolimatta oli kivaa päästä haastamaan ja keskuselemaan Varjon kanssa mielenkiintoisesta artikkelistaan. Tentti sujui hyvin ja jokainen ryhmäläisemme osallistui koitokseen. Tutkijatentin odotus on nyt ohi ja pääsemme vihdoin odottamaan joulua! Jeejou(lu)jee!

Kiitos kurssista opettajille, Janne Varjolle, kurssikavereille palautteista ja yhteisistä keskusteluista, ryhmällemme pitkistä tunneista ja huonoista (eli parhaista) läpistä, UniCafelle (kahvista, jota meni monta kuppia tutkimusta tutkiessa)! Erityinen kiitos vielä Iinalle upeasta Varjo-räpin tulkinnasta  ja eläytymisestä.

Hyvää joulun odotusta kaikille! <3 Jeejou(lu)jee!

Suunnannäyttäjät

Tutkijatentin jälkeiset fiilikset

Tuntui mahtavalta selvitä tutkijatentistä! Olimme onnellisessa asemassa, kun saimme seurata kahden muun ryhmän tenttiä ennen omaamme ja näin “virittäytyä tunnelmaan”. Suurempi jännitys hävisi muita ryhmiä kuunnellessa ja taukojen aikana kerkesimme vielä sopivasti keskustella ja hioa omaa suunnitelmaamme. 

Aikataulussa olleen pienen virheen vuoksi jouduimme hieman odottelemaan tutkijaamme, joka oli saanut väärän tiedon tentin ajankohdasta. Hetken odottelun jälkeen pääsimme lopulta aloittamaan ja itse tentti sujui aikataulun mukaan.  

Tutkimamme artikkelin erilaisuus korostui jälleen tentin jälkeisessä keskustelussa, sillä kuulijamme eivät kertomansa mukaan meinanneet pysyä perässä keskustelussa. Jälkiviisaina jäimme pohtimaan, olisiko meidän pitänyt pohjustaa jollain tapaa artikkelimme erilaista luonnetta. Artikkeli ei sisällä “perinteistä” tutkimusta, joten se vaatii hyvinkin erilaista lähestymistapaa. Olimmekin kuulijoitamme ajatellen laatineet tiivistelmän avaamaan artikkelimme erilaisuutta ja sen esiin nostamia eri näkökulmia. Toisaalta, ehkä hämmennyksen ilmeneminen kuulijoissa oli hyvä asia, sillä uskokaa tai älkää, hämmentyneitä olimme mekin lähestulkoon koko kurssin ajan. Vaikka artikkeli olikin aiheeltaan epätavallisempi, se synnytti onneksi kuulijoissa keskustelua ja pohdintaa. Keskustelu sujui mielestämme soljuvasti ja eteni ryhdikkäästi. Aiheesta olisi riittänyt asiaa vielä pidemmäksikin aikaa niin kuin varmasti monen muunkin ryhmän kohdalla.  

Jälkikäteen meillä kaikilla oli onnistunut fiilis ja keskustelimmekin paljon omista tuntemuksistamme ja kurssin aikana syntyneistä oivalluksista. Tutkijana oleminen ei ehkä tunnukaan enää niin kaukaiselta ajatukselta! Oli myös todella mielenkiintoista seurata kahden muun ryhmän tutkijatenttejä sekä huomata, kuinka todella oli kurssin aikana oppinut paljon erilaisista tutkimuksista sekä niiden tekemisestä. Tutkijatenttien seuraamista helpotti suuresti se, että jo aikaisemmin kurssin aikana oli päässyt kuulemaan muiden ryhmien esityksiä. Tutkijatenttitilaisuus oli siis mielestämme kaiken kaikkiaan onnistunut! 

T. Luonnonväri-tiimi

Kurssista

Seikkailulliset tervehdykset! Kurssin loppu alkaa jo häämöttää horisontissa ja pian on aika siirtyä joulun viettoon. Tämän syksyn kurssi on todellakin ollut antoisa, se on antanut paljon uusia näkökulmia tutkimiseen, oppimiseen ja opettamiseen. Ennen tätä kurssia ei olisi tullut mieleenkään miten paljon erilaisia tapoja on opettaa ja oppia. Oppimista tapahtuu niin oppilaitoksissa, kuin myös niiden ulkopuolella, mikä tulee ilmi meidän nimikkotutkijan artikkelissa. Kokemusoppiminen oli minulle aivan uusi asia ja sen takia erityisen kiinnostava aihe.

Tieteellinen tutkimus on kuitenkin ollut se kurssin pääaihe kokoajan, ja se onkin tässä syksyn mittaa tullut hyvinkin tutuksi, niin Tutkimuksen Voimasanat-teoksen kautta, kuin lähitapaamisten ja nimikkotutkijoiden artikkelien muodossa. Tärkeintä kuitenkin mielestäni oli yhdessä ryhmänä toimiminen sekä uusien haasteiden kohtaaminen. Mielenkiintoista oli myös perehtyä Suomessa tehtävään kasvatustieteelliseen tutkimukseen sekä tutkijoihin. Kurssi oli erityisen mukavasti toteutettu, koska se poikkesi perinteisistä luento kursseista ja Minerva-tori tilaratkaisuna suorastaan kutsui vuorovaikutukseen. Oli mukavaa myös kun pääsi työskentelemään ja tutustumaan toisen opintosuunnan opiskelijoihin, ja sen avulla saimme kaikki varmasti uusia näkökulmia niin kurssin töihin, kuin muihinkin opiskeluihin. Yhteistyömme parani myös huimasti kurssin aikana.

Tutkijatenttiäkin jännitettiin paljon ja pohdittiin osuvia kysymyksiä, ja hyvinhän se loppujen lopuksi meni. Vaikka aluksi olikin varmasti jännitystä ilmassa, niin äkkiä tutkijatentti muuttui ilmapiiriltään rennoksi. Mielestäni haastoimme hyvin tutkijaamme Hanna Posti-Ahokasta, ja kaikki ryhmästämme pääsi ääneen. Kiitokset hänelle mukavasta ja antoisasta tutkijatentistä. Olisi ollut mukava tavata myös hänet henkilökohtaisesti, mutta välimatkaa häneen oli yli 250 kilometria. Välimatka ei ollut kuitenkaan este hänen kanssaan kommunikointiin ja tutkijatenttiin, kiitos Skypen.

Kaikenkaikkiaan kurssi on ollut mielestäni tosi antoisa ja mielenkiintoinen, ja siitä on varmasti hyötyä jatkossa. Tästä on hyvä lähteä kohti tutkivaa työtapaa!

Mikko/Seikkailijat

Maaliviiva häämöttää

Kurssi lähestyy loppua ja pelätty tutkijatenttikin on jo ohi. Kuten opettajat kurssin alussa ennustivat, aiheutti kurssi ryhmällemme moneen kertaan ahdistusta ja epätietoisuutta. Meille aiheutti päänvaivaa tutkimus, josta kurssin tehtävät teimme. Päädyimme vaihtamaan orientoivan artikkelin kokonaan toiseen tutkimukseen koska emme olisi saaneet orientoivasta tekstistä paljonkaan irti. Varsinainen tutkimuksemme oli vielä keskeneräinen ja käsittelimme vain jo julkaistua artikkelia. Kaikista tehtävistä kuitenkin selvittiin yhteistyöllä ja voimme olla itseemme tyytyväisiä.

Ryhmällämme oli koko kurssin ajan hyvä meininki. Jos jollakulla meinasi loppua usko tehtävistä selviytymiseen, oli aina myös joku joka keksi ratkaisun ongelmaan. Ison ryhmän hyvä puoli olikin mielipiteiden ja kokemusten kirjo, vaikka välillä näin monen ihmisen aikataulujen yhteensovittaminen tuottikin ongelmia. Ryhmässämme oli useamman alan opiskelijoita ja kurssin aikana oli hyödyllistä jakaa kokemuksia koulunkäynnistä. Eri alojen opiskelijoista koostuva ryhmä oli yksi kurssin parhaista asioista ja toivottavasti käytäntö säilytetään jatkossakin.

Tutkijatentti häämötti koko kurssin ajan jännittävänä peikkona tulevaisuudessa. Valmistauduimme tenttiin huolella ja se helpotti tentin kulkua, tentti oli lopulta jopa miellyttävä kokemus. Olimme sisäistäneet ja ymmärtäneet tutkimuksen ja keskustelu tutkijan kanssa oli sujuvaa ja mielenkiintoista. Iso vaikutus oli tutkijalla, joka vastaili kysymyksiimme ja otti osaa keskusteluun. Oli todella mielenkiintoista myös seurata ”varjoryhmänä” muiden ryhmien tutkijatenttiä ja saada uusia näkökulmia eri tutkimustavoista ja aiheista. Sekä Luova verkosto, että Salaseura esittivät kriittisiä ja pohdiskelevia kysymyksiä tutkijoilleen.

Kurssin aikana tutustuimme paitsi tutkimukseemme ja tieteellisen tutkimuksen tekemiseen, myös toisiimme. Kiitämme kaikkia kanssamme kurssilla hikoilleita ja toivotamme kaikille onnea opintoihin!

 

Heidi ja Sandra/Digijengi