ORWE – Kohti tutkivaa 2017

Ajattelimme koota ryhmämme päällimmäisiä fiiliksiä kurssista. Kurssi on edennyt yllättävän luontevasti ja työskentely on ollut tasaista. Aluksi koimme kurssin työmäärän jopa hiukan stressaavana. Myös kaukana häämöttävä tutkijatentti aiheutti epävarmuutta. Eri oppimistehtävien myötä tiedot karttuivat käsiteltävä asia kerrallaan, eikä tutkijatentti lopulta aiheuttanut viime hetken paniikkia. Valmennus kurssin aikana oli siis onnistunut!

Ryhmätyöskentelymme on ollut onnistunutta. Alusta lähtien ryhmämme toiminta on ollut yhtenäistä ja tasa-arvoista. Kaikki ovat saaneet äänensä kuuluviin ja lähestymistapamme on ollut hyvin keskusteleva. Jokainen on löytänyt oman paikkansa ryhmässä ja pystynyt olemaan oma itsensä. Näin pitkässä projektissa tämä on korostetun tärkeää.

Kurssin toteutus on mukavasti erilainen, mutta ohjeistus on välillä ollut melko epäselkeää. Informaation kulkua voisi parantaa. Mielestämme kurssilla käytetty lööppi-idea oli mainio ja auttoi ymmärtämään, kuinka asiayhteydestä irrotettuna mistä tahansa tutkimuksesta saa myyviä lööppejä.

Tämä kurssi oli hyvä johdatus tutkimuksen tekemiseen sekä sopivalla tavalla haastava näin opintojen alkuvaiheessa.

Miten te koitte kurssin kokonaisuudessaan?

Terkuin,

Alisa, Karoliina, Louna ja Saara / Lukiotiimi

Tutkijatentti oli positiivinen kokemus. Tutkija vastasi kysymyksiin hyvin ja esiin tuli uusia puolia tutkimuksesta vielä tässä vaiheessa. Saimme myös kysyttyä spontaaneja kysymyksiä, jotka avasivat uutta keskustelua. Mielestämme tilanteesta muodostui hyvin vuorovaikutuksellinen. Tämä tenttimuoto sopi hyvin tähän kurssiin. Tilanne oli todella rento ja paineeton. Oli kiinnostava verrata tutkijatenttiä ensimmäiseen tutkijatapaamiseen. Varjoryhmänä toimiminen syvensi omaa oppimista ja oli hyödyllistä kuulla palautetta meitä seuranneilta.

Kurssin alussa olimme hieman hukassa kurssin sisällöstä ja tehtävistä. Tutkijan tapaaminen avasi monia asioita ja selkeytti tutkimusta, mutta koemme, että kurssin rakenne on ollut koko kurssin ajan hieman repaleinen.

Tutkimuksen aihe herätti keskustelua niin meidän ryhmässä kuin koko kurssin kesken. Kävimme paljon keskustelua, missä menee opettajalle soveliaan käytöksen raja ja vaikuttaako siihen esimerkiksi paikkakunta. Tutkijatentissä tutkijamme Jukka Rantala totesi, että opettajat eivät voi elää kuin kanat pellossa, vaan heillä tulee olla tietty kasvattajan ja esikuvan rooli. Jäämme pohdiskelemaan missä menee soveliaan käytöksen raja ja kuka sen määrittää? Raja on muuttunut 1910-luvulta ja muuttuu todennäköisesti jatkossakin.

Vallankumoukselliset kiittää ja kuittaa.

Hyvää iltaa arvon opiskelijakollegat!

Haluaisimme tänään ottaa ryhmämme kanssa aiheeksi stressin ja kuinka liiallisesta stressistä voi päästä eroon. Käykää katsomassa linkkaamamme mielenkiintoinen video siitä, kuinka stressi vaikuttaa aivoihimme! Nykyihmisellä on hirveästi stressiä elämässään, ja onkin tärkeää purkaa paineita, jotta stressi ei ota yliotetta elämästä. Haluammekin siis kertoa teille vinkkejä siitä, kuinka stressiä voi lievittää.

https://www.youtube.com/watch?v=WuyPuH9ojCE

Motivaatiosta aiemmin kirjoitettuamme voimme yhdistää myös stressin opiskelijoiden arjen yleiseksi tunteeksi. Tiedämme sanomattakin, että esimerkiksi tapahtumien, tapaamisten ja velvollisuuksien runsaus tai päällekkäisyys aiheuttavat kovia stressireaktioita, joista on hankala päästä eroon. Produktiivisuus ja asioiden hallinta tuntuu auttavan, mutta haitallisen stressin purkaminen on haastavaa ja lisäksi hyvin tärkeää, jotta videossakin mainittua stressihormonia, kortisolia, ei muodostu elimistöihimme liikaa. Vuonna 2012 tehdyn Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 30 % opiskelijoista koki kärsivänsä voimakkaasta stressistä. Ajoittainen stressi kuitenkin on hyväksi pieninä määrinä. Linkkaamamme TED-Ed:in animaatio stressistä kuvaa, mitä krooninen stressi tekee aivoillemme sekä mitä muita oireita siitä seuraa. Siinä kuvataan hyvin biologisin ottein miten stressireaktio muodostuu: stressihormonin aktivoitumisesta sen mahdolliseen krooniseen vaikutukseen, ja siitä edespäin kroonisen stressin haitallisiin oireisiin kuten oppimisvaikeuksiin, huonompaan muistiin ja heikkoon stressinhallintakykyyn.

Stressiä voi hallita monin eri tavoin. Jos elämä alkaa tuntua stressaavalta ja kuormittavalta, on hyvä pysähtyä hetkeksi kiireen keskellä. Jaa tuntemuksiasi läheisten ihmisten kanssa tai keskustele tarvittaessa koulupsykologin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Huolien jakaminen keventää omaa taakkaa, niiden vatvominen yksin on vain haitallista ja pahentaa tilannetta. Tämän sijaan koita etsiä konkreettisia ratkaisuja tilanteeseen. Pyri järjestämään työ- ja opiskeluolosuhteet vähemmän kuormittaviksi ja aseta asiat tärkeysjärjestykseen; voitko luopua jostain hyvinvoinnin parantamiseksi. Tässä yhteydessä on hyvä tunnistaa omat rajat ja voimavarat. Mikä on se tekijä, joka aiheuttaa stressiä? Se mikä stressaa yhtä, voi olla toiselle voimavara. Miten stressioireet ilmenevät? Millä tavoin saat rentouduttua? Jokaisen on tärkeä löytää itselleen sopivat selviytymiskeinot. Ihmissuhteista, liikunnasta, riittävästä unen saannista sekä terveellisestä ja säännöllisestä ravinnosta on myös apua stressinhallinnassa. Lataa akkujasi tekemällä asioita, joista saat hyvän mielen. Stressi voi liittyä myös omaan asennoitumiseen koulutyössä. Helposti voi asettaa itselleen onnistumisen pakon, jolloin itselle on opeteltava olemaan armollisempi ja hyväksymään virheet. Toisaalta stressiä voi aiheuttaa myös aikaansaamattomuus ja kasaantuvat työt. Tällöin on taas hyvä opetella ajanhallintaa ja jaksottaa arkea niin, ettei tekemiset jää roikkumaan.

Laitoimme kirjoituksen mukaan myös Kauppalehden artikkelin (9.10.2017), jossa aivokirurgi Juha Hernesniemi jakaa oman haastavan työnsä aiheuttamia tuntemuksia ja ajatuksia. Sen lukemisen jälkeen omat pienemmät ongelmat, joista muiden henki ei riipu, tuntuvat hyvin pieniltä. Se avaa paineista, työstä ja stressistä toisenlaista perspektiiviä.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/huippukirurgi-hernesniemen-huono-paatos-johtaa-kuolemaan—ihmisten-elama-on-varomista-ja-valittamista/qxkQxAM6

Stressi kuuluu valitettavasti yliopisto-opiskelijan arkeen, tärkeintä on kuitenkin osata hallita sitä. Välillä emme välttämättä edes huomaa kuinka paljon stressaamme, ja pidämme stressiä normaalina olotilana. On elintärkeää tunnistaa liiallinen stressi arjessa ja purkaa sitä eri keinoin. Toivottavasti blogin lukijoille heräsi ajatuksia tästä postauksesta, ja ehkäpä kiinnittää enemmän huomiota siihe, ettei stressi yllä hallitsevaksi osaksi elämää. Muistakaahan pitää ansaittuja lepopäiviä ja nauttia koulutöiden ja muiden velvollisuuksien ohella!

Menestyksen hinta toivottelee kaikille stressivapaata viikonloppua!

Kyllä sitä ilmeisesti on, koska olemme vielä hengissä. Päällimmäisenä tunteena taisi olla helpotus. Se oli siinä.

Mitä nyt sitten? Hajaannummeko maailman tuuliin ja kadotamme toisemme? Unohdammeko koko kurssin kevääseen mennessä? No ei, päätimme, että kun saamme arvosanan kurssista, itkemme tai nauramme yhdessä ja menemme kahville (tai kaljalle) tarpeen mukaan.

Mikähän voisi olla kurssin suurin anti juuri meidän ryhmällemme? Varmastikin se, että olemme nyt hyvin perillä siitä, mitä tutkimuksen tekeminen vaatii; hyviä kysymyksiä ja istumalihaksia. Paljon päättelyä ja hyvää aineistoa. Asioiden pallottelua yksin tai yhdessä, paljon kahvia sekä sateenvarjon ja kumpparit. Useimpina aamuina nimittäin taivaskin itki, kun raahasimme itsemme Minervaan ihmettelemään, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä..?

Lisäksi itse tentissä kävi ilmi tutkijan kanssa puhuessamme, että me ryhmäläiset olimme toisistamme tietämättä tulleet samaan pisteeseen. Syksyn ensimmäisessä harjoittelussa olimme kukin tarkkailleet ohjaavaa opettajaamme “hiljaisen tiedon” silmälasit silmillä. Olimme ymmärtäneet, että opettajan otsaluun takana tapahtuu paljonkin nopeita päätöksiä, vaikka niitä ei kommunikoida suullisesti mitenkään. Näihin tilanteisiin pystyimme palaamaan myöhemmin ja kysymään miksi opettaja teki niin tai näin? Voisi siis sanoa, että valitsimme tutkittavan lööppimme kaukaa viisaasti itseämme (ja toivon mukaan muitakin) hyödyttäen. Ymmärrämme nyt, että asioista voi ja pitääkin puhua, koska noviiseina saamme silloin syvempää ymmärrystä omaan opetukseemme. Sekä hyvässä että pahassa, koska hiljaisen tiedon luonteeseen kuuluu myös sen arviointi, sopiiko kyseinen kokemusperäinen tieto omaan etiikkaan ja ajattelumalliin vai ei?

Tentti vilahti ohi nopeammin, kuin olimme osanneet etukäteen ajatellakaan. Nimikkotutkijamme Auli Toom on tehnyt omalla tavallaan uraauurtavaa työtä opettajan “salaisen toiminnan” selventämiseksi ja mikäpä onkaan mielenkiintoisempaa kuin ihmisen mieli ja sen toiminta erilaisissa tilanteissa. Opettajan työ on yksi haastavimmista ammateista; opettaminen ja nuoren ihmisen tai lapsen ohjaaminen onnistuneesti ei ole helppoa. Alan ymmärtää lampaita paimentavaa koiraraukkaa jo aika hyvin. Moni varmasti haluaakin välttää pahimmat sudenkuopat, jos se vain on jotenkin mahdollista. Uskon, että jo tietoisuus siitä, miten tekee asioita myös tiedostamattaan ja vaistoihin perustuen voi auttaa paremmin reflektoimaan omaa toimintaansa päivän päätteeksi.

Ainoa huono puoli tenttipäivässä oli mielestämme se, että emme voineet nähdä kaikkien tenttejä. Olisi ollut nimittäin erittäin mielenkiintoista tietää vieläkin enemmän Hulda Salmen kommelluksista tai nähdä tutkijat, joiden tutkimuksista raflaavat lööpit oli kehitelty. Samassa saunassa kanssamme olivat Digijengi ja Luova yhteisö ja haluammekin ryhmänä esittää kiitokset heidän hyville esiintymisilleen ja naseville kysymyksilleen. Itse käytän tässä seuraavat kaksi riviä oman ryhmäni kiittämiseen. Kiitos! Ilman teitä olisin luovuttanut. Olette ihania ja viisaita naisia. <3

Ensi viikolla ryhmämme jäsen Reeta on luvannut tehdä jotain jännää tänne blogiin, joten tulkaahan katsomaan, mistä se kana pissii!? :O

Anne/Salaseura

Näin tutkijatentin jälkitunnelmissa rupesimme pohtimaan, mitä oikeastaan opimme koko kurssin aikana. Uutta tietoa on tullut paljon tutkimuksen tekemisestä ylipäänsä sekä meille valikoituneesta aiheesta. Päädyimme siihen, että osaa opitusta on kuitenkin vaikea pukea sanoiksi, sillä olemme kurssin aikana varmasti oppineet asioita, jotka tulevat konkretisoitumaan vasta tulevaisuudessa.

Ensimmäisenä mieleen tuli kuitenkin se, mitä opimme nimikkotutkimuksestamme. Syvennyimme viimeisen kahden kuukauden aikana tavoiteorientaatioteoriaan syvemmin, kuin tavallisesti kursseilla pääsisi teoreettisiin näkökulmiin syventymään. Kurssin aikana luettujen artikkelien ja kurssikirjallisuuden myötä tieteellisten tekstien lukeminen harjaantui, mitä pidämme erittäin hyödyllisenä näin opintojen alkuvaiheessa.  Syvällinen perehtyminen tutkimukseen opetti meille myös paljon tutkimuksen tekemisestä ja sen analysoimisesta sekä opimme useita uusia tieteellisiä termejä. Opimme esimerkiksi kuinka paljon vaivannäköä aineiston kerääminen voi vaatia, etenkin pitkittäistutkimuksen kohdalla.

Kurssilla pääsi näkemään ja kuulemaan myös tutkijan työstä ja sen monipuolisuudesta. Opiskelija kohtaa tutkijan useimmiten luennoitsijana kursseilla kuulematta sen laajemmin tutkijan työstä, vaikka opettaminen on vain pieni osa heidän tehtävistään. Yksi tämän kurssin hyvistä puolista olikin se, että kynnys ottaa tutkijoihin yhteyttä madaltuu.

Alussa ryhmätyöskentely isossa ryhmässä tuntui jännittävältä; jokainen taisi pohtia tahollaan tuleeko työ jakautumaan tasaisesti, miten ryhmädynamiikka toimii, menevätkö näkemykset asioista yhteen ja niin edelleen. Kymmenen hengen ryhmämme koostuu eri ikäisistä, eri opintosuunnista ja opinnoissaan eri vaiheissa olevista opiskelijoista, eikä ryhmätyöskentelyn ja aikataulujen yhteensovittaminen ollut tietenkään itsestäänselvyys. Huomasimme kuitenkin pian kurssin lähdettyä käyntiin ryhmämme toimivan hyvin yhteen. Aihe oli kaikille mieluisa ja jokainen otti meille osoitetuista tehtävistä tasaisesti vastuuta. Yhteisen keskustelun kautta saimme helposti muodostettua yhtenevän näkemyksen kunkin oppimistehtävän kohdalla ja yhteistyö helpottui entisestään loppua kohden. Tutkijatenttikin sujui luontevasti hyvään aiempaan ryhmätyöskentelyyn pohjautuen.

Mikä teidän mielestänne oli kurssin suurin anti?

Tsemppiä loppuviikkoon ja haleja ja pusuja ja kaikkea hyvää tasapuolisesti jokaiselle <3

xoxoxoxo,

Menestyksen hinta

Viime viikolla valmistauduimme tutkijatenttiin miettimällä kysymyksiä ja lisäksi hahmottelimme aikataulua. Haasteelliseksi koimme varsinaisten kysymysten laadinnan, sillä käsittelemämme tutkimus oli hyvin selkeä ja aihepiiri oli kaikille tuttu.

Mietimme myös mm. ajankäyttöä, sillä tutkijatentti oli ajallisesti rajallinen ja nimikkotutkijamme oli hyvin intohimoinen sekä puhelias aiheesta. Emme kuitenkaan halunneet suunnitella tenttiämme liian tarkkaan, vaan halusimme jättää tilaa keskustelun aikana mieleen tuleville kysymyksille sekä luontevalle keskustelulle.

Tutkijatentissä pääsimme kuuntelemaan Vallankumouksellisten ja Pedagogien tenttiä ennen omaa tenttiämme. Nimikkotutkijat eri ryhmissä olivat hyvin erilaisia persoonia ja tutkimukset myös erosivat toisistaan, niin aiheiden, kuin aineistojen sekä tutkimusmetodien suhteen. Tenttitilaisuus muotoutui hyvin tutkijoiden näköisiksi ja mielestämme molemmat ryhmät suoriutuivat mainiosti.

Jännitimme kovasti etukäteen omaa osuuttamme, mutta itse tilanteessa kaikki meni hyvin. Hyvä valmistautuminen ja pitkään tehty työ tutkimuksen parissa varmasti auttoivat elämään hetkessä sekä tarttumaan keskustelussa ilmenneisiin aiheisiin. Se ei kuitenkaan ollut aina helppoa, sillä tutkijamme innostui toisinaan vastaamaan niin laajasti kysymyksiimme, että osa mieleen tulleiden jatkokysymysten aiheista ehti mennä ohi. Tässä näkyi kokemattomuutemme tällaisista tilanteista ja ehkä liiallinenkin hienovaraisuutemme tutkijavierasta kohtaan.

Tutkimuksemme aiheen ajankohtaisuus oli suuri plussa ja pidimme toisiamme Whatsappin avulla ajan tasalla mm. koulu-uudistuksista ja muista lukioon liittyvistä artikkeleista. Aiheen ajankohtaisuus oli syynä sille, että sivusimme tentin aikana käynnissä sekä suunnitteilla olevia uudistuksia.

Kurssin alussa ajatus tutkijatentistä kauhistutti, mutta loppujen lopuksi se oli mukava ja opettavainen kokemus.

Lämpimät kiitokset tutkijallemme Sirkku Kupiaiselle hyvästä yhteistyöstä sekä Vallankumouksellisille ja Pedagogeille mielenkiintoisista esityksistä sekä kannustavasta palautteesta!

Tiina, Tytti, Zainab, Noora, Melissa ja Sari Lukiotiimistä

Motivaatiosafkalla on pitkään odotettu tutkijatentti takanapäin! Huojentunein, mutta myös haikein fiiliksin kurssi alkaa pikkuhiljaa olla ohitse.

Tuttuun tapaan jännitimme tätäkin tehtävää ja eilen illalla kävimmekin Whatsapp-ryhmässämme kiivaat keskustelut kysymyksistä ja tutkijatentin kulusta. Onneksi olimme kuitenkin valmistautuneet hyvin jo etukäteen ja kaikilla oli jollain tapaa luotettava olo tentistä. Aamulla kuitenkin jännitystä oli ilmassa.

Toimimme Juànittelijoille ja Luonnonväri-tiimille varjoryhmänä. Ryhmien tutkimukset olivat aivan erilaisia kuin meidän. Muiden ryhmien esityksiä oli mukava seurata ja välillä myös haastavaa. Molemmat ryhmät hoitivat hommansa kuitenkin hyvin ja varjoryhmänä pyrimme keksiä parannusehdotuksia mahdollista seuraavaa tutkijatenttiä tai muuta vastaavaa varten. 😉 Jäimme pohtimaan, että varjoryhmää varten olisi voinut olla jokin valmis arvostelulomake, jonka avulla olisi ehkä ollut selkeämpää ja helpompaa arvioida ryhmiä. Olisi kiva kuulla mitä muut varjoryhmät ovat tästä mieltä?

Oma tutkijatenttimme meni mielestämme erittäin hyvin. Jokainen sai puheenvuoronsa ja haastattelun rakenne oli luonteva. Pystyimme käyttämään hyvin kurssilla opittuja tutkijan “taikasanoja” ja saimme aikaan kriittistä keskustelua. Olisimme jatkaneet tenttiä mielellämme pidempään, mutta valitettavasti aikataulu ei antanut myöden. Jälkeenpäin on muodostunut uusia kysymyksiä mihin olisi ollut mielenkiintoista saada vastaus. Nyt, kun tutkijatentti on ohi, niin jännitys siirtyy arvosanan saantiin. Saatiinkohan tarpeeksi tieteellisesti kysyttyä kysymyksiä? Oliko haastattelu juuri sellainen, mitä meiltä haettiin? Mitä olisi pitänyt parantaa? Varjoryhmiltä  saimme rakentavaa palautetta ja se auttaa meitä kehittymään tulevaisuudessa. Meille jäi kaikinpuolin hyvä fiilis tämän päiväisestä. Toivottavasti teillekin!

Millaisia fiiliksiä muilla heräsi? Miten teidän tutkijatentti meni?

Saitteko te kysyttyä kaikki kysymyksenne tutkijalta vai oliko aikataulu liian suppea? Huomasitteko jotain oleellista joka jäi puuttumaan? Onnistuitteko osoittamaan tieteellisen ajattelun kehittymistä?

♫ Ne sano, et upottais, mut pysyttiin pinnal, saatiin mitä haluttiin, mut kovalla hinnalla. Tänhän piti olla mahdotonta. Kiitän sitä mitä me saatiin, mut nyt meil ei oo tarjoo yhtään enempää. Mikä paljon antaa, paljon myös vaatii. Mikään ei oo kestävää, enkä vaihtais hetkeekään. ME TEHTIIN TÄÄ! ♫ -Robbari

Terkuin,

Tessy, Janette ja Milla / Motivaatiosafka

ps. Suuret  kiitokset tutkijallemme Kristiina Janhoselle osallistumisesta!

Nyt kun kurssin loppu häämöttää, päätimme kirjoittaa vielä jäähyväispostauksen, jossa kokoamme mietteitämme kurssista.

Tutkijatenttimme oli poikkeuksellisesti jo viime viikolla ja hetken sulateltuamme tenttiä ja koko opintojaksoa tunnemme olomme helpottuneeksi ja onnelliseksi. Ennen tenttiä olimme hieman pelokkaita ja epävarmoja siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Itse tentin alkaessa olo helpottui ja kaikki meni nopeammin kuin kuvittelimmekaan. Tunnelma oli rento ja myös tutkijamme, Pirita Seitamaa-Hakkarainen, vaikutti viihtyvän. Silti pystyimme haastamaan Piritaa, emmekä päästäneet häntä helpolla. Tentin jälkeen Pirita myös toivoi, että lähettäisimme kysymyksemme hänelle ja Tellervo Härkille, joka väittelee aiheesta keväällä. Pirita uskoo kysymysten olevan hyödyksi väitöstilaisuuteen valmistautumisessa, mistä olemme ylpeitä. Kurssin alussa emme olisi uskoneet onnistuvamme haastamaan tutkijaa niin sujuvasti.

Videoposterin (vlogi) rinnalla tutkijatentti oli ehdottomasti kurssin kohokohta. Kiitokset siitä tutkijallemme Piritalle. Olisimme voineet jatkaa keskustelua vielä ainakin toiset puoli tuntia. Ajanpuutteesta huolimatta saimme useimpiin kysymyksiimme vastauksen. Tutkijatenttimme päättyi Piritan luovuutta mittaavan sana-assosiaation jälkeiseen naurunremakkaan.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli tunteita herättävä kokemus. Sen edetessä ryhmämme hitsautui yhteen ja yhteistyömme parani. Nyt voimme hyvällä omallatunnolla kutsua ryhmäämme #Luovaksi yhteisöksi.

Kiitos kaikille blogimme lukijoille, ja hyvää joulun odotusta!

Tsemppiä opintoihin 🙂

terveisin LUOVA YHTEISÖ

Tutkijatentti koitti,

kumpi meistä voitti? 

Skype-yhteys luotiin,

Anne tilaan tuotiin.

 

Aiheena opettajaidentiteetti,

sen tutkimisessa hommaa riitti.

Puhelu meni välistä poikki,

uudestaan Anne meille soitti.

 

Hauska oli tutkijaa haastaa,

kysymyksillä tutkimusta raastaa.

Molemmille jäi tentistä hyvä mieli,

nyt sujuu tutkimuksen kieli!

 

Kurssi alkaa olla lopuillaan ja on aika pohtia mitä olemme oppineet. Ryhmätyöskentelystä saimme mukavia kokemuksia ja huomasimme ryhmätyön tehokkuuden. Myös isossa ryhmässä työskentely sujui yllättävän luontevasti ja ristiriidoitta. Tehtävä tehtävältä opimme lisää kasvatustieteellisestä tutkimuksesta, termistöstä ja kriittisestä suhtautumisesta tieteelliseen tekstiin. Yhteistyö ja kommunikointi tutkijamme kanssa on ollut sujuvaa ja opettavaista. Oli mukava huomata, että tutkijat ovat myös ihmisiä, joita on helppo lähestyä. Saimme tutkijalta myös kehuja ja kiitosta, mistä jäi hyvä fiilis koko porukalle!

Koemme saaneemme hyvän pohjan, josta on hyvä jatkaa kohti tutkivaa työtapaa.

Pedagogit

 

Etukäteen hieman jännitimme tulevaa tutkijatenttiä. Olimme viimeisiä ja pahin jännitys kerkesi laukeamaan muita seuratessa. Valmistauduimme tenttiimme muutamalla ydinkysymyksellä. Kysymyksemme koskivat validiteettiä, reliabiliteettiä, yleistettävyyttä ja tulosten siirrettävyyttä. Luotimme pääkysymysten avaavan laajempaa keskustelua aiheista.

Tutkijamme Heta Tuominen laukaisi viimeisimmätkin jännityksen rippeet toteamalla, että häntäkin jännittää. Heta teki keskustelusta sujuvaa ja helppoa, joten aika kului nopeasti. Tutkimuksemme on ollut helposti lähestyttävä ja looginen, joten kyseenalaistavien kysymysten keksiminen oli vaikeaa, emmekä kokeneet sitä tarkoituksenmukaisena. Halusimme tuoda kysymyksillämme esille sitä, että olemme tutustuneet hyvin aineistoon ja ymmärtäneet sen pääpiirteet. Meille jäikin tentistä positiivinen olo ja saimme kaikkiin kysymyksiimme kattavat vastaukset.

Tutkijatentti kokemuksena oli kaikille uusi. Esiintymistaidot ja julkisesti puhuminen on vaivihkaa kurssin edetessä muuttuneet luontevimmiksi. Alun pelottavasta möröstä tulikin siis kurssin kohokohta!

Millaiset fiilikset teille jäi  tutkijatentistä?

-Menestyksen hinta