Mitä voisi jakaa?

Kannanottoni koulussa tapahtuvaan tiedon jakamiseen.

Mielestäni kouluyhteisöt ovat hyvin omanlaisensa työyhteisö. Olen nähnyt aika monta muutakin työyhteisöä, mutta edelleen minua aika ajoin hämmästyttää kouluyhteisö. Ovatko opettajat jotenkin niin erilainen työyhteisö kuin monet muut vai mistä johtuu, että monien asioiden hoitaminen on niin vaikeaa. Koulussa voisi jakaa kaikenlaista tietoa vaikka kuinka paljon, mutta miksi se on niin vaikeaa!

Koulussa pidetään erilaisia opettajien kokouksia, mutta niissä ei ehditä käymään läpi läheskään kaikkia tärkeitä asioita. Miksi tieto ei siirry sitten muita kanavia pitkin? Tätä ihmettelen. Useimmiten asioista kuulee aivan sattumalta, kun joku mainitsee sivulauseessa jostakin asiasta. Sosiaalista mediaa voisi oikein hyvin käyttää tiedon siirtämiseen.

Opettajat ovat nykypäivänä niin kiireisiä, että se voi olla yksi syy siihen, että ei haluta enää lisää informaatiota mistään suunnasta. Sähköpostejakaan eivät kaikki ehdi seurailla puhumattakaan niihin vastaamisesta.

Koulu, jossa olen töissä yrittää käyttää Wilmaa monipuolisesti hyödykseen. Monia ongelmia on edelleen sen käytössä. Vanhemmat eivät lue sitä, eivätkä kovin hyvin opettajatkaan. Olen mm. lähettänyt muutamille opettajille sitä kautta viestiä, mutta vastauksia ei niin vaan saa.

Opettajat kokevat sen ongelmana, että vain pieni osa luokan oppilaiden vanhemmista seuraa Wilman viestejä, kuten poissaoloja tai muita  viestejä.

Onko jollakin hyviä vihjeitä näihin kysymyksiin?

 

Posted in Sekalaista | 1 Comment

Lahjan talous

(Tutkailin  kommenttiosuuksia, ja huomasin, että kaikki joskus loppukesästä kirjoittamani kommentit eivät näemmä näy täällä. Olen ehkä mählinyt jotain, joten kirjoitan nyt nämä muutamat jutut vielä tänne omien otsikoiden alle.)

Pitkin matkaa olen pohtinut talouden tai yhteiskunnassa vallitsevan hengen merkityksiä tai vaikutuksia jakamisen kulttuuriin.Missä määärin opetus on lahjaa? Pitäkö opetukseen suhtautua kuin lahjaan? Ja tästä pohdintaa eteenpäin. Onko jakamisen kulttuuri esim. sosiaalisessa mediassa kuin pikkujoululahjojen vaihdantaa?

Naskali, Päivi 2010. Yliopisto-opetus vaihdon ja lahjan taloudessa. Teoksessa Katri Komulainen, Seija Keskitalo-Foley, Maija Korhonen & Sirpa Lappalainen (toim.) Yrittäjyyskasvatus hallintana. Tampere: Vastapaino, 251-268.

 

 

Posted in Sekalaista | 31 Comments

Jakamisen kulttuuri

Tämä blogin rakennus lienee hyvä esimerkki jakamisen kulttuurin hankaluuksista ja hyvistä puolista nykyaikana.

Uskon, että sosiaalinen media ei  perusajatukseltaan ole millään tavoin uusi. Ihmiset ovat kautta aikain muodostaneet ryhmiä, perhe- suku- ja tavoiteyhteisöjä, kyläkuntia, joukkoja, luokkia ja rintamia. Uutta on vain tekniikka, jota hyödynnetään. Jakamisen kulttuuria on ollut siitä lähtien, kun on käyty yhteisillä metsästysmailla, käytetty yhteisiä välineitä ruoan hankintaan, suojauduttu ja varustauduttu yhteistä vihollista vastaan ja etsitty toinen toisilta tietoja, turvaa ja tukea.

Mitä uusi tekniikka on tuonut jakamisen kulttuuriin? Ajattelen, että jakamisen kulttuuri kyselee edelleen samoja kysymyksiä kuin vuosituhannet. Kuka jakaa, keneltä otan vastaan, mitä minulta odotetaan, mitä kykenen itse antamaan, mikä on tavoitteemme, mihin pyrimme…? Ehkäpä siltä osin on kulttuuri muuttunut, että elämme ylenpalttisuudessa. Joudumme valikoimaan, mikä on tarpeellista ja mikä on turhaa ja mitä teemme kaikella turhalla.Se vaatii taitoja, joita meillä ei ehkä vielä ole ja joita ei nykykoulutus ja kasvatus kenties vielä edes opeta.

Viestintä on vanha asia, mutta välineet ovat uusia. Välineiden kanssa vielä takkuilemme kuten ehkä aikoinaan vaikkapa painotekniikan käytön kanssa. Suurin ongelma ei ole tekniikka vaan tekniikan mielekäs käyttäminen/ hyödyntäminen. Balanssi yleensä löytyy aina. Vesi luo uomansa, halusimmepa sitä tai emme.

Sattumoisin opiskelin kasvatustieteitä, kun piirtoheittimet tulivat koululuokkiin ja kokoustiloihin. Niitä puolustettiin ja niitä vastustettiin. Kumpaankin suuntaan löytyi vahvoja argumentaatioita. Nyt se tuntuu huvittavalta…piirtoheittimet…miksi niistä piti käydä opettajienhuoneissa kiivaita pedagogisia ja ei niin pedagogisia väittelyitä?

Posted in Sekalaista | 2 Comments

Sosiaalinen media suomalaisissa yrityksissä

Löysin erittäin mielenkiintoisen diplomityön, joka liittyy sosiaalisen mediaan suomalaisissa yrityksissä. Työ on valmistunut reilu vuosi sitten Aalto yliopistosta. Linkin työhön löydät tekstin alaosasta.

Tutkimuksessa kyselylomake, koskien sosiaalisen median käyttöä yrityksessä, lähetettiin Suomen 500 suurimmalle yritykselle. Kyselyyn vastasi reilu 20 % yrityksistä. Tulokset osoittivat, että noin puolet vastanneista yrityksistä käytti toiminnassaan somea. Kaikki kuitenkin näkivät, että tulevaisuudessa sen rooli tulee kasvamaan huimasti.

Diplomityö antaa yleistä kuvaa Suomen suuryritysten sosiaalisen median käytöstä. Itse koin työn parhainta antia olevan kuitenkin sosiaalisen median määrittelyn. Työssä perehdytään laajasti sosiaalisen median määritelmään, historiaan, perusedellytyksiin jne. Jos teillä on aikaa ja mielenkiintoa tutustua yleisesti sosiaaliseen mediaan, suosittelen diplomityön lukemista tai selailua!

http://lib.tkk.fi/Dipl/2010/urn100305.pdf

 

Posted in Sekalaista | 30 Comments

Miten yritys voi käyttää sosiaalista mediaa hyväksi yrityksen sisällä?

Jonna pohti kirjoituksessansa (29.7.11) mielekkään sosiaalisen median käyttöä työaikana. Usein kun puhutaan sosiaalisen median käytöstä tai sen mahdollisuuksista yrityksille, keskitytään enimmäkseen yrityksen ulkoiseen toimintaan. Tällöin usein puhutaan somen markkinointivoimasta, tiedon levittämisestä, asiakkaiden kuulemisesta ym. Sosiaalisesta mediasta voi olla merkittävää hyötyä myös yrityksen sisällä. Asiasta on toki kirjoitettu melko paljonkin, mutta yleisessä keskustelussa se on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Vanhassa työpaikassani sosiaalista mediaa pyrittiin käyttämään hyväksi henkilöstön asiantuntijuuden esiintuomisessa ja sen hyödyntämisessä. Some tarjoaa työntekijöille välineitä tuoda ideoita, mielipiteitä tai vaikkapa esiin tulleita ongelmia esiin sisäisessä ja suojatussa järjestelmässä. Vanhalla työpaikallani on henkilökuntaa kaikissa pohjoismaissa. Saman osaston henkilökunta tapaa kasvoittain ehkäpä vain kerran vuodessa. Tämän takia koin ainakin itse erittäin tärkeäksi, että yrityksessä oli oma ”messenger” –palvelu. Työkaverilta tai halutessaan usealta työkaverilta pystyi reaaliajassa kysymään apua. Ohjelman avulla pystyi myös laittamaan Facebookin tavoin päivityksiä. Tämän avulla pystyi pitämään kaikki ajan tasalla ilman sähköpostien lähettämistä. Tämän tapainen kommunikointi tuntui rennommalta ehkäpä jo hieman kahvipöytäkeskustelumaiselta, mikä mahdollisti sen, että kaikki rohkenivat käyttää sitä.

Yrityksen työntekijät, jotka tekevät samaa työtä, mutta eri toimipisteissä, voivat tehdä työnsä hyvin eri tavalla. Yhteisen sosiaalisen median sovelluksen avulla tätä työntekijöiden tietoa voidaan tuoda arkisesti esiin, kun ”jotain tulee mieleen”. Tätä tietoa voidaan pohtia myöhemmin kasvotusten ja ideoista voidaan tehdä koonteja, jotka voivat kenties johtaa uusiin innovaatioihin, tuotekehitykseen ja työn kehittämiseen.

Selailin aiheeseen liittyviä verkkosivuja ja löysin alla olevan artikkelin, joka sivuaa aihetta.

http://mashable.com/2010/03/05/companies-crowdsourcing/

 

Posted in Sekalaista | 29 Comments

Olen tässä omista näkökulmistani miettinyt, että miten jakamisen kulttuuria saisi jotenkin turvallisemman tuntuiseksi? Jotenkin tuntuu, että varsinkin vanhemman sukupolven työntekijöitä saattaa hirvittää oman osaamisen ja opitun tiedon jakaminen muiden kanssa. On kivempi pantata tietoaan ja päästä sitten brassailemaan sillä, kun tietää enemmän kuin joku nuorempi työntekijä. Ja varsinkin se, että se jaettaisiin jossain sosiaalisessa mediassa tai edes internetin välityksellä. Oman kokemukseni perusteella ehdotukset tiedon jakamisesta tässä tapauksessa vain yrityksen sisäisesti on mennyt kuin kuuroille korville. Tai usein ehdotusta pidetään hyvänä, mutta hyvin harvoin tästä seuraa jatkotoimenpiteitä. Onko vasta työelämässä tapahtuvan sukupolven vaihdoksen myötä tulossa radikaalimpaa muutosta näihin nykyisiin käytäntöihin?

Posted in Sekalaista | 28 Comments

Philosophy of Shared Problemsolving

philosophyofsharedproblemsolving

Posted in Sekalaista | 8 Comments

Netissä surffailu- tutkimus..

http://www.uusisuomi.fi/raha/115031-nettisurffailijat-parhaita-tyontekijoita-sanoo-tutkimus

Vähän tynkä artikkeli/uutinen, mutta hei, se sanoo et on ihan ok surffailla netissä työaikana! 😀 En usko tosin että vakuuttanee vielä työnantajia 🙂

Posted in Sekalaista | 28 Comments

Mikä on mielekästä sosiaalisen median käyttöä työaikana?

Jatkan tuosta Milan aiheesta eteenpäin, oli sen verran hyvä lähtökohta tälle syksyn keskustelelulle.

Eli edellisessä viestissä nostettiin esille, että sos.median käyttö työpaikalla pitää olla mielekästä työn kannalta tai ainakin työpaikan olisi hyvä hyötyä siitä jotenkin. Tämä on varmaan aika hyvä periaate, kun arvioi sosiaalisen median käyttöä töissä.

Toisaalta ainakaan itselläni ei ole erillisiä profiileita sosiaaliseen mediaan riippuen siitä, kirjaudunko esim. facebookiin töistä vai kotoa, eli samalla näkyy sekä työjutut, että muut jutut näytöllä. Olisiko siis ideaa, että työnantajat ohjeistaisivat luomaan erillisia profiileita työtä varten, sillä isommassa työpaikassa on todennäköisesti jopa hyötyä siitä, että voit kysyä pikaviestillä työkaverilta jonkin yksinkertaisen asian sen sijaan, että kirjoittelet sähköposteja tai juokset käymään toisen huoneen ovella. Samalla tulisi jaettua vain työminään liittyviä asioita töissä ja toisaalta ei tulisi häirittyä muuhun elämään kuuluvia ihmisiä työongelmilla.

Ideaa voi myös jatkokehitellä, eli toimisikohan järjestelmä, jossa voisi luoda myös ammattiryhmä-profiilin, johon kirjautumalla voisi ihmetellä ja pohtia ammatillisiin asioihin, työnkuvaan ja osaamiseen liittyviä asioita. Käytännössä nämä varmaan olisivat esim. julkisella puolella aina yhden kunnan välisiä järjestelmiä, jossa sitten opettajat ym. voisivat pohtia pedagogiikkaa. Toisaalta mikään ei kai estä käyttämästä järjestelmää myös laajempana.

Posted in Sekalaista | 27 Comments

http://intunex.fi/wp/blogi/

Täältä löytyi taas tällainen mielenkiintoinen postaus 🙂 Samanlaista pohditaan kuin mitä mekin.

Mitä olen lukenut ja kattonut sivustoja, niin hyvin monet suosittelevat työpaikkoihin tosiaan jonkinlaista strategiaa sosiaaliseen median käyttämiselle työssä/työnaikana jne. Täältä toiselta sivulta löytyy yhteenvetomaisesti hyviä puolia ja huonoja puolia sos.median käytöstä töissä. Ikäänkuin muistutukseksi ettei sos.media ole niin yksinkertainen.. tai jotain..

http://www.information-management.com/specialreports/2009_165/social_networking_media-10016208-1.html

Itse olen tosiaan samaa mieltä että sosiaalisen median käytön työssä/työnaikana jne. pitäisi olla mielekästä. Se, että kuinka mielekkäästi käytän aikani sos.mediassa pomojeni mielestä on asia erikseen ja vaatii nimenomaan sitten työnantajilta pikkasen miettimistä. Kuinka paljon rajoittaa työntekijää, jos käytöllä saattaa olla yhtiön kannalta tärkeää? Ja miten saada aktiivikäyttäjät ja muut tulemaan paremmin toimeen keskenään, koska toisten mielestä toinen ei tee töitä vaan hilluu jossain “sos.mediassa”. Ehkä yksinkertaisin vastaus on lisätä ihmisten tietoisuutta, puhua ja kouluttaa työntekijöitä.

Hmm..ajattelin muuten itse, että olisi kiva jos tosiaan voisi keskustella että minkälainen se meidän lopputuotoksen olisi tarkoitus olla. Tätä materiaalia asiasta on paljon ja erilaista, ehkä virallisempaa tutkimusta vähemmän koska aihekin on vielä itsessään epäselvä. Ehkä olen jotenkin ite vähän hukassa, mut jonkinlainen päämäärä, ehkä visio siitä että mitä ois tarkoitus saavuttaa vois saada mutkin vähän aktiivisemmaks tän suhteen. Ja se facebook ryhmä ois tosi kiva, koska en tosiaan oo muistanutkaan tätä pitkään aikaan. ^^

Noh, raapustellaan! 🙂

Posted in Sekalaista | 43 Comments