Kännykkä käy koulua

Kuva: David Sudgen

Kännykkä on koulussa yleinen näky. Samalla oppilaiden taskuissa kouluun kulkevat kännykät ovat mahdollistaneet negatiivisten ilmiöiden uusia toteutumismuotoja. Niinpä ongelmia on ratkaistu Pellossa (Lapin Kansa 24.5.2013) ja Kiviojan koulussa (Opettaja-lehden 7/2013 Keskustelua-palsta) radikaalein tavoin. Kännyköillä on koulussa kuitenkin monenlaisia vaikutuksia. Vuorenmäen koulun rehtori Esa Kukkasniemi blogissaan korostaa kännyköiden ja oppimisen kytkeytymistä jokaisen tarvitsemiin taitoihin. Dosentti Päivi Hakkarainen taas toivoisi kieltojen sijaan kasvatusta kohti myötätuntoisia ja eettisiä median parissa toimivia nuoria (Lapin Kansa 24.5.2013).

Mitä sitten pitäisi ajatella kännyköiden ja muiden mobiililaitteiden kaikkialle ulottuvasta luonteesta? Onko pedagogiselta kannalta hyötyä ottaa oppilaiden kännykät käyttöön koulussa?

Etäopetuksen teoriasta käsin voidaan miettiä kännykän hyötykäytön kysymystä. Mobiili opiskelu -kirjassa dosentti Heikki Kynäslahti korostaa mobiililaitteiden käytön keskeisiä pedagogista arvoa sisältäviä näkökohtia. Ilman oppilaan mediataidon kehittämisen näkökulmaakin mobiililaitteita on mielekästä käyttää oppimisessa kun

  • mukana kulkevalla laitteella tuetaan tiettyyn maantieteelliseen/fyysiseen sijaintiin kytkeytyvää oppimista tai
  • on luontevaa ottaa talteen tai reflektoida sillä hetkellä käytettävissä olevalla laitteella oppimista joka tapahtuu “lennossa”.

Kun ensimmäisen kohdalla on kyse fyysisen paikan merkittävyydestä, toisessa on taas kyse opiskelulle sopivan ajan tarjoutumisesta. Käytännön tasolla mobiilin tulisi viitata oppimisen liikkuvuuteen, ei mobiililaitteen tyypin tai laadun hehkuttamiseen.

‘Kilauta kaverille’

Näin tehtiin tietovisassa, entä koulussa? Oppimisen tutkimuksessa on toiselta oppijalta avun pyytäminen ja toiselle avun tarjoaminen, mediavälitteisesti tai ei, nähty merkittävänä yhteisöllisen oppimisen toimintatapana. Onkin hyvä kysyä, miksi tyypilliset vapaa-ajalla tapahtuvan oppimisen tavat – kuten asioiden selvittäminen verkosta tai vertaisilta – olisivat lähtökohtaisesti suljettava koulun ulkopuolelle. Uskoakseni moni opettaja Suomessa näkee niin tiedonhaun verkosta kuin vertaisilta oppimisenkin arvokkaana asiana.

Koulun ulkopuolella opitaan paljon myös tekemisen kautta. Tässä tullaankin sitten mediataidon rakentamiseen. Nykyaikaisilla mobiililaitteilla synnytettävät mediaesitykset ovat merkittävä oppimisen konteksti. Opitaan tekemään erilaisia mediaesityksiä mutta opitaan myös aiheista, joita mediaesitykset koskevat. Esimerkiksi lapsi oppii valokuvaamastaan kukasta siinä missä valokuvaamisestakin. Kuvan jakaminen verkossa taas lisää oppimisen sosiaalista ulottuvuutta, jossa oppijan tekemiset kytkeytyvät vertaisiin ja jopa asiantuntijoihin. Tällä on suuri vaikutus oman tekemisen merkityksellisyyden kannalta. Vain opettajalle tuotettava sisältö ei ole yhtä merkityksellistä oppijalle kuin laajemmalle yhteisölle jaettu sisältö.

Kännykästä voi puhua negatiivisenakin ilmiönä, mutta se on nykyään muun tieto- ja viestintätekniikan tavoin yhä useammin myös ajattelumme ja tekojemme jatke. Sen luonnetta pitää pysähtyä miettimään. Se kun ei automaattisesti ole hyvästä tai pahasta. Tästä syystä emme aikuisinakaan olisi kovin myötämielisiä esimerkiksi työnantajan asettamille kännykkäkielloille (HS 25.5.2013). Meidän aikuisten onkin syytä miettiä myös omia kännykkäkäytänteitämme ja pyrkiä tasapainoon niin oman jaksamisemme kuin sosiaalisen tilannetajunkin osalta.

Mielestäni opettajalla tulee säilyä valta kieltää kännykän käyttö tilapäisesti, mutta koulun tasolla annetut täyskiellot, puhumattakaan säädösten rakentamisesta laajemmalle kiellolle, ovat väärä suunta keskustelussa. Sellaiset ratkaisut myös sulkisivat meiltä aikuisilta valtavan oppimisen mahdollisuuden. Oppilaat nimittäin voivat opettaa medioista ja maailmasta yhtä ja toista, jos annamme välillä heille tilaa tuoda esille, mitä he ovat oppineet ja miten he ovat oppineet.

3 Comments

  1. Posted 27.5.2013 at 13:08 | Permalink

    Hyvä Olli, on tärkeää että myös mediakasvatuksen suunnalta otetaan kantaa keskusteluun. Kännykkäkeskustelua leimaa helposti yksipuolinen ajatus kännykästä, jossa ei oteta huomioon sen potentiaalia oppimisen, ajattelun ja toiminnan apuna. Tällaisten mediataitojen lisäämiseen tarvitaan kuitenkin usein tavoitteita ja ohjausta myös koulun suunnalta, kiellot eivät siihen ainakaan auta. Mobiililaitteiden hyödyntämiseen koulussa tarvitaan myös lisää tietoa nuorten vapaa-ajalla luontevasti syntyvistä mediakäytänteistä ja tosiaan on tarpeen miettiä niiden kannalta uusia pedagogisia avauksia.

  2. Olli Vesterinen
    Posted 28.5.2013 at 8:44 | Permalink

    Olet oikeassa, Lauri. Tavoitteita ja ohjaustahan kännyköiden koulukäytön hyötyjen esille saamiseen tarvitaan. Pelkät laitteet eivät tee hyvää eikä pahaa, mutta niiden käyttötottumukset kumpuavat oppilailla vapaa-ajan kentästä. Mediakasvatuksen tärkeä tehtävä on silloittaa negatiivisten mediailmiöiden käsittelyä kohti positiivista mediasuhdetta. Samalla silloitetaan oppimisen yleisiä lainalaisuuksia ja mediataitoa, ja tämä kytkös on mielestäni päivä päivältä näkyvämpi ympärillämme.

  3. Kimmo Jorasmaa
    Posted 4.11.2013 at 21:08 | Permalink

    Kännykkäkeskusteluun haluaisin tuoda oman kokemukseni yläasteen opetuksen maailmasta muutaman vuoden takaa.
    Oppilaat käyttivät kännyköitään sekä tiedonhakuun netistä että taululle ja valkokankalle heijastettujen tietojen tallentamiseen. Kerättyä tietoa sai sitten hyödyntää kokeessa, vain liveyhteys nettiin oli kokeessa kielletty (simkortit open pöydällä).
    Tabletteja ei vielä juuri ollut, muutamalla oppilaalla oli käytössään läppäri, jota jotkut selvästi kadehtivat.
    Mobiili-ja muiden laitteiden käytölle ei mielestäni ole muita esteitä kuin vempainten häiritsevä viihdekäyttö. Mutta kun tunnilla tapahtuva viihdekäyttö johti vempaimen käyttökieltoon kokeessa, ei ongelmia enää esiintynyt.
    Nuoret omaksuvat helposti johdonmukaiset säännöt ja ovat tiukan rationaalisia näitä valintoja tehdessään.
    Perinteiset vihot alkoivat menettää heti merkitystään ja oppilaat alkoivat myös käyttää muita tvt välineitä oppilastöidensä tallentamiseen ja esittämiseen. Ainoastaan matikan tehtävät pysyivät sinikantisissa, mutta niidenkin sisältöjä kuvattiin valkokankaalle heijastettuina. Kaikkea digimatskua kun sai pitää kokeissa mukana.
    Opetin tuolloin epäpätevänä yalla hissaa, yhteiskuntaoppia, matikkaa, kemmaa ja fyssaa. Kokemukseni olivat todella rohkaisevia.

2 Trackbacks

  1. By Classroom Technology | Pearltrees on 27.5.2013 at 13:36

    [...] Niinistö (ps) komppasi Karjalaista ja kannatti kännykät koulussa kieltävän lain kirjaamista. Olli Vesterinen » Kännykkä käy koulua Where Did Your Smartphone Come From? – Edudemic Mobile Learning: 5 Advantages and 5 Disadvantages [...]

  2. By Olli Vesterinen » Kännykkä k&au... on 14.6.2013 at 19:15

    [...] Kännykkä on koulussa yleinen näky. Samalla oppilaiden taskuissa kouluun kulkevat kännykät ovat mahdollistaneet negatiivisten ilmiöiden uusia toteutumismuotoja.  [...]

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*
*

WP-SpamFree by Pole Position Marketing