Netissä on kaikkea

Mediatutkija Anu Koivunen (HS 13.4.2010) kertoo nettivihasta, joka Ruotsin esimerkissä on kuitenkin saanut yleistä paheksuntaa osakseen, toisin kuin Suomessa. Keskustelupalstat ovat omituisia viestintä- ja vuorovaikutuskenttiä. Itseäni harmittaviin, toisten kunnioituksen unohtaviin kommentointeihin on vaikea keksiä helppoa ratkaisua. Kasvatustiede ei ole yleensä hakenut ratkaisua oikeusopista eikä teknologisista kikoista. Moralisointi ja tuomitseminenkin tuntuvat nykypäivän ymmärryksellä kasvatuksellisesti huonoilta vaihtoehdoilta. Se ei lisää lapsesta itsestä lähtevää moraalista pohdintaa. Mutta mitä tehdä kun aikuiset sekoavat keskustelupalstoilla?

Netin valjastamisessa on epäonnistuttu monta kertaa. Jos silti voisi toivoa, omaan ajatteluuni sopisi oikein hyvin, että pääosa keskustelualueista (esim. sanoma- ja aikakauslehtienlehtien verkkosivujen yhteydessä) toimisi vain omalla henkilöllisyydellä. Samaa miettii Koivunen. Verkko on mielestäni identiteetin rakentumisen paikka, ei sen hävittämisen paikka.

Helsingin Sanomien painetun version otsikointi ‘Verkko on vihan media’ on siis huono. Verkko kun on myös rakkauden media, toisten auttamisen media ja erilaisuuden ymmärtämisen media.

The dimension of subject didactics revisited

I presented the dimension of subject didactics (in Finnish here) in the beginning of my PhD project. The concept of subject didactics originates from German educational research tradition and it means the subject-specific pedagogy. In the Anglo-American research, the pedagogical content knowledge (some background in Wikipedia) is often used instead of subject didactics. After five years and some more empirical research on schools’ media education, I think it is time to revisit the ideas presented in 2006.

There are many ways to theorize media education. It may have various forms in primary school such as arts education, social studies, child protection or learning technologies. Schools may call their media educational activities among other things magazine time, film education or, for example, learning with social media in which case the used medium is the defining principle.

What I have found important is to have a view based on educational sciences, too. In school context and from the teacher’s point of view, subject didactics covers a large area of what is behind the concept of teaching. The dimension of subject didactics presented in 2006 had two types of approaches, namely ‘subject didactics I’ and ‘subject didactics II’. In addition, the moral form of media education appearing especially in situational ways is opened.

Subject didactics I (media-based approach)

The approach can be seen as traditional subject didactics where the goal is to learn some entity of content, in this case about media. The pedagogical question is: how this subject-like content can be taught “effectively” or “well”. Since in Finland, there is no school subject of media education, the content of learning is usually a small entity in one of the existing schools subjects: in arts education it can be visual communication, in Finnish language types and genres of text, for example.

Subject didactics II (cross-curricular media education)

The second area of subject didactics relates to the integrative role of media education. It is part of learning and teaching of other school subjects. The focus of the media education is in the pedagogical approach and mainly the content to learn is not anymore media educational: for example, playing mathematical online game to learn algebra or watching a movie about climate change in environmental studies. These activities should be seen as substantial elements of media education when there are rarely dedicated lessons for media education.

Moral dilemmas

Many difficult moments of being a media educator relate to general thoughts of children growing up. The German concept of Bildung describes the aims which are in connection with this third form of media education. However, this should not be mixed with the moral defensiveness (Buckingham, 1998) since teachers are not necessarily blaming the media for inculcating “false beliefs or behaviors and for encouraging children to believe that all their problems can be solved through violence or through the acquisition of material goods.” Teachers can reason their actions in these situations multiply and without terror of world falling apart. This came out during the empirical period of my research.

Teacher just faces difficulties in media education with, for example, inappropriate media content. These situations form an area of media education which is surrounding the two earlier forms of media education. There are several issues in media, such as age-limited material, copyrights or child marketing, which can be taught during the dedicated lessons of media education or within other school subjects but mainly just come into play as a matter that needs to be handled outside of lesson plan. Schools also have many rules which create norms for media use and content in school.

>> a draft figure for these three forms of media education in school

In Finland, the boiling discussion around the distribution of lessons in basic education has created a huge competition between existing school subjects and large push from different interest groups to get (their) new school subjects into curriculum. There are rarely winners in this competition. The distribution of lessons haven’t changed too much during the last 100 years. I wouldn’t advice to fight for a subject status for media education. But the problem is that the subject teaching comes first and the rest is rather haphazard.

The relevance of media education is still built in the pedagogical moments that happen in ordinary activities. If the frontier must be set somewhere, the struggle with the strong subject-division-based school system should not be forgotten. There must be space for values, aims and (learning) methods that are set outside of school subjects. The actual life for children is inevitably outside of the Lehrplan and the media literacy is often practiced in the meaning-making and social interaction. All three forms of media education are needed. Only then it can fulfil its place in school education.

http://www.flickr.com/photos/judybaxter/CC BY-NC-SA 2.0

Visual-Conceptual Representation

I have been working on the last article of my PhD “package” and I thought I could try to deliver my current thoughts without too many explanations yet. Excluded the ones I have used the most in my earlier posts, I collected some key concepts to wordle.net and here is the result :)

Koulutusko uus nokia?

nokia kouluKaikki on näköjään myynnissä tai ainakin myytävissä. Opetusministeriössä Heljä Misukan vetämä koulutusvientistrategiaa valmisteleva työryhmä ehdottaa panostusta koulutuksen vientiin. Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA komppaa. Nyt kun OECD/PISA “sanoo” että suomalainen koulu on maailman paras, yhdeksi vientiartikkeliksi on tempaistu myös opettajankoulutus.

Onko opettajankoulutuslaitosten kannalta kyseessä mielenkiintoinen kansallinen ja samalla kansainvälinen hanke, jossa opimme myös itse paremmiksi opettajiksi, opettajankouluttajiksi ja koulutuksen kehittäjiksi? Vai onko tässä jotain omituista, kun meille yhteiskunnallisessa keskustelussa outoina näyttäytyvät koulutuksen rankingit ovat ajaneet tilanteeseen, jossa taloustermein sanottuna “kysyntää on mutta ei tuotetta”?

Opetuksen ja opiskelun mallit ovat Suomessa hyviä. Kyllä niitä kelpaisi viedä. Mutta onko ne vietävissä ja sopiiko kohteena olevaan kulttuuriin meidän mallimme? Omat kokemukseni kehitysyhteistyöstä saavat epäilemään, että suomalaisten mallien juurruttaminen muihin maihin on sekä eettisesti että käytännöllisesti ongelmallista. Mutta nythän ei viedä väkisin, vaan muut maat olisivat mielellään ostamassa meidän mallejamme. Siinä taas törmätään ongelmaan, jonka itse kohtasin tänä syksynä.

Laitoksellamme vieraillut japanilainen delegaatio (ties kuinka mones kuluvana vuonna) lähetti ennen vierailuaan kysymyksiä, joihin toivoivat tapaamisessa vastauksia. Lista oli pitkä ja keskittyi osastoon “how to supervise this” ja “how to supervise that”. Yritin omassa osuudessani sitten kertoa, että tiukka kontrolli ei ole ollut Suomessa se tärkeä tekijä. Eivät vaikuttaneet vieraat tyytyväisiltä.

Olen melko vakuuttunut, että kiihtyvä innostus arviointiin ja vertailtavuuteen alkaa syödä suomalaisen koulun ja opettajankoulutuksen perusideaa, jonka mukaan tavoitteet johdetaan arvoista. Tulosten mitattavuuden vaade ei saa määrittää tavoitteita. Jos arvoista johdetut tavoitteet ja niihin parhaiten institutionaalisessa kontekstissa soveltuvat menetelmät tuottavat tuloksia, joihin olemassa olevat mittarit eivät pääse kiinni, ei mielestäni seurauksena saa olla tavoitteiden muokkaaminen.

Samoin kansainvälistä toimintaa kasvatuksen ja koulutuksen alueella pitää olla, koska se on arvokasta. Mittarien ja vertailujen seurauksena syntynyt kaupankäynti koulutuksen saralla sen sijaan tuntuu oudolta. Pitääkö joka elämänalueelle syntyä bisnestä? Pitääkö arvojen ja taloudellisen hyödyn väliin väkisin tunkea yhtäläisyysmerkki? Ei kai.

Suomi putos puusta – EVA vs. EC

chip_bank

Kuluneella viikolla on “todettu” että Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntavertailuissa hännille. EVA:n raportti maalaa ikävää kuvaa tämänhetkisestä tilanteesta.

[T]ietoyhteiskunnan kehitys on Suomessa jämähtänyt  paikoilleen. (…) Suomen julkisen sektorin pitää nyt tehdä ryhtiliike. Valtio ja kunnat hallitsevat lukuisia digitalisaation solmukohtia, joiden kimppuun pitää käydä välittömästi.

Samoihin aikoihin julkaistussa Euroopan kommission raportissa todetaan jotain aivan muuta. Valtionvarainministeriön julkaisema tiedote kuvaa Suomen hyvää kehitystä julkisten palveluiden “sähköistämisessä”.

Suomi on tehnyt paluun Euroopan parhaiden maiden joukkoon ja on nyt sijalla 7 kehittyneiden sähköisten palvelujen tuottajana. Edellisessä vertailussa vuonna 2007 Suomi oli 13.

Mihin tässä sitten pitää uskoa? Jos hämmennetään keitosta vielä, EVA:n raportissa todetaan myös kuinka helposti tilanne korjattaisiin.

Hyvä uutinen on, että kaikki valmiudet tietoyhteiskunnan seuraavaan vaiheeseen siirtymiseksi ovat olemassa. Kyse on lähinnä toimeenpanon ongelmista.

Hämmennystä Euroopan komission vertailusta vastaavasti aiheuttaa Hesarin uutisointi (HS Talous, 20.11.09), jossa johtava tuloksellisuustarkastaja Tomi Voutilainen Valtiontalouden tarkastusvirastosta epäilee raportin antamaa tulosta.

Nykyisen hallituksen aikana tulokset sähköisten palvelujen kehittämisessä ovat surkeita.

Ei muuta kuin medialukutaitoa tekemään: Mistä vertailuissa ja tutkimuksissa on kyse? Miksi Suomen tietoyhteiskuntakondiksesta voidaan piirtää kaksi erilaista kuvaa? Miten kuva vielä hämärtyy entisestään, jos asiantuntijat pääsevät kommentoimaan näitä lehdistössä?

Itse lähtisin siitä, että meille uutisoitavat vertailut tietoyhteiskuntakehityksestä ovat ylipäätään ongelmallisia. Kaksi tärkeää kysymystä pitänee esittää itselle. Ensinnäkin, mistä Euroopan komission vertailu on todellisuudessa kiinnostunut? Voisin kuvitella, että tärkeää on se, miten jäsenvaltiot toimeenpanevat komission ohjeita. Suomi on tunnetusti kuuliainen jäsen. Jos edellisen raportin suositukset on otettu virkamiestyössä huomioon – jopa käytännössä tai ainakin uutta maakohtaista raporttia kirjoitettaessa – niin muutaman sijan kipuaminen on tuskin merkittävä muutos.

Niin ja se toinen kysymys: Mikä on EVA:n tavoite raportillaan? Voisiko kyse olla yhdenlaisesta lobbauksesta? Mikäs sen parempi lähtökohta kuin pelon kylväminen digi-maineemme menettämisestä. Luulenkin, että “elinkeinoelämän etu” vaatii nyt “nopeita toimia”, jotka EVA:n raportti ystävällisesti meille kertoo.

Vuoden mediakasvattaja julkistettiin

Korian koulun luokanopettaja Lea Olli valittiin Vuoden mediakasvattajaksi 2009. Palkinnon luovutus osui valtakunnalliseen Koulujen Aikakauslehtipäivään.

leaolli_vuoden_mediakasvattaja

Sanoma Magazinesin tiloissa pidetty kaunis ja juhlava tilaisuus oli mielenkiintoinen siltäkin kannalta, että “korkealta tulleet puheet” keskittyivät lähinnä aikakauslehtiin ja niiden lukemiseen ja kuluttamiseen – palkinto kun on Aikakauslehtien liiton (nykyinen Aikakausmedia) myöntämä. Korulauseissa ei ollut mediakasvatuksen osaksi juurikaan tunnistettavissa oppilaiden aktiivista tuottamista, vaan omaehtoinen sisältöjen tekeminen ja osallistuminen näyttäytyi lähinnä haasteena, jopa uhkana, joukkoviestinnän ansaintamekanismeille tai sitten metodina tukemaan analyysi- ja kuluttajataitoja. Poikkeuksena oli Minna-Riitta Luukan mielenkiintoinen Suomen Akatemian hankkeen tulosten esittely.

Kun kuitenkin oltiin palkitsemassa vuoden mediakasvattajaa (ei vuoden aikakauslehtiopettajaa), oli kiva huomata, että Lea Olli on hyvin laaja-alainen mediakasvattaja, jolla on aina pedagogiset lähtökohdat ja myös oppilaiden omalle tekemiselle on tilaa.

Lean mediakasvatuksesta on näytteitä mm. Edukouvolan verkkosivuilla.

AO-perusharjoittelun aloitus 26.10.2009

Tieto- ja viestintätekniikka eri oppiaineiden opetuksessa -esitys Helsingin yliopistolla Siltavuorenpenger 10 aud. 2 ma 26.10.2009.

>> esitys Slidesharessa

Lähteitä:

Mylläri, J. (2007). Media education and pedagogical thinking in pupil’s mindset. Research report. G@ME project. Media Education Centre. University of Helsinki.
http://www.project-game.eu/docs/research_report_fi.pdf

Law, N., Pelgrum, W.J. & Plomp, T. (eds.) (2008). Pedagogy and ICT use in schools around the world: Findings from the IEA SITES 2006 study. Hong Kong: CERC-Springer.
http://ktl.jyu.fi/ktl/sites

Vesterinen, O. 2007. Mediakasvatuksen ainedidaktinen tarkastelu. Teoksessa J. Lavonen (toim.) Tutkimusperustainen opettajankoulutus ja kestävä kehitys. Ainedidaktinen symposiumi Helsingissä 3.2.2006. Osa 2. Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen laitos, Tutkimuksia 286, 597–609.

Vesterinen, O. 2007. Mediakasvatus oppilaitosinstituution yhte(nä)isenä alueena. Teoksessa H. Kynäslahti, R. Kupiainen & M. Lehtonen (toim.) Näkökulmia mediakasvatukseen. Mediakasvatusseura, 73–85.
http://www.mediaeducation.fi/publications/

Meediahariduse seminar Tallinnas

Tallinn University had a media education seminar in September 3–4, 2009. Interesting that Estonia is following the way our National Core Curriculum in Basic Education (2004) is taking the cross-curricular themes in.

I participated the sessions on both days. The following presentations (actually first Mac OS X Keynote presentations I’ve done!) are available on SlideShare.

Poster presentation in EARLI conference

A great poster session in EARLI conference.

A lot of good and critical feedback too. The attention was a big surprise to me.

The poster titled ‘An Analysis of Teacher Competence Descriptions in Eight European Countries’ can be viewed and downloaded here.

see also jomite.eu

JURE conference in Amsterdam

First time in Junior Researchers of EARLI conference (JURE). I have a round-table presentation on Monday. The title is ‘Media Education in School Context.’

>> vesterinen_JURE2009_handout

Should be nice and warm in Amsterdam – a lovely city altogether. Expecting a lot from this week.

Biking in Amsterdam

(photo from the previous trip to Amsterdam)