Mihin EVA pyrkii?

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tuorein arvo- ja asennetutkimus ”Sovinnon eväät” uutisoitiin näkyvästi maamme keskeisissä medioissa viime kuussa.

Otsikot toistivat valtaosaltaan uskollisesti EVAn omaa tiedotetekstiä, joka oli kuin räätälöity tukemaan hallituksen yhteiskuntasopimusretoriikkaa: ”Eva:n kysely: Suomalaiset valmiita tinkimään eduistaan kilpailukyvyn vuoksi.” Tai: ”EVA: Suomalaiset tukevat kilpailukykyremonttia.”

Kilpailukykyremontin ohella uutisjutuissa korostettiin sitä, että kansalaiset antavat tukensa hallituksen kaavailemille työmarkkinauudistuksille samoin kuin paikallisen sopimisen lisäämiselle.

YLE jatkoi EVA-uutisointia joitakin viikkoja myöhemmin raportoimalla EVAn tuottamasta ”Laiska jättiläinen” -analyysistä. Uutisessa listattiin muodikkaaseen Buzzfeed-tyyliin ”5 syytä, miksi valtion pitäisi myydä omistustaan”. Pääsanomana oli, että valtio on huono omistaja, joka vie tilaa yksityiseltä yritteliäisyydeltä.

Tiedotusvälineitä seuraavalle yleisölle Eva lienee nykyisin tuttu erityisesti johtajansa Matti Apusen kannanotoista sekä analyyseistaan ja arvotutkimuksistaan, joista raportoidaan ahkerasti.

Näissä analyyseissa ja tutkimuksissa ilmenee EVAn avoimen ideologisen toiminnan ydin. EVA tuottaa tietoa ja aineistoa, jonka tavoitteena ei ole vain heijastaa kansan arvoja ja asenteita vaan ennen muuta edistää hyvinvointivaltion ja sääntelyn supistamista puolustavaa asenneilmastoa.

Sovinnon eväät -raportin kärkenä on, että kansan kriisitietoisuus on korkealla tasolla, ja sen viesti poliittiselle eliitille on selvä: laittakaa Suomen kilpailukyky kuntoon ja ay-liike kuriin!

Johdattelevat kysymykset ja tulkinnat

Kiireen uuvuttamissa toimituksissa ei näyttänyt olevan aikaa kiinnittää huomiota ”Sovinnon eväät” -tutkimuksen ongelmiin, kuten matalaan vastausprosenttiin (22 %) tai johdatteleviin kysymyksenasetteluihin.

Raportissa EVA kartoittaa monen muun teeman ohella suomalaisten suhtautumista hyvinvointivaltioon. Erään kysymyksen muotoiluna oli: ”Yhteiskunnan tuista on tullut saavutettuja etuja, joita käyttävät surutta sellaisetkin, jotka eivät niitä välttämättä tarvitsisi.”

Houkutus vastata kyllä lienee tässä tapauksessa suuri.

Kansalaisten suostuvaisuutta yhteiskunnallisiin reformeihin puolestaan kartoitetaan seuraavalla kysymyksenasettelulla:

”Suomesta on tullut maa, jossa välttämättömienkin uudistusten tekeminen on lähes mahdotonta.”

EVAn tutkimuksesta on helppo löytää muitakin esimerkkejä vastaavista, johdattelevista kysymyksenasetteluista, joita tutkijan tulisi ehdottomasti välttää.

EVAn tutkimuksen ansiona on se, että se tuottaa monien kysymystensä osalta mahdollisuuden kiinnostavaan aikasarjavertailuun suomalaisten suhtautumisesta eri asenneväittämiin. EVA myös lisää tätä nykyä vuosittain toistuviin arvo- ja asennetutkimuksiinsa uusia kysymyksiä ajankohtaisista teemoista.

Omalla tavallaan EVAn ideologiset linjanvedot näkyvät kuitenkin siinä, mitä jätetään kysymättä.

Raportista on esimerkiksi turha etsiä asenneväittämiä koskien suomalaisten suhtautumista omistuksen keskittymiseen, pääomatulojen kansainvälisesti alhaiseen verotukseen tai yritysten hanakkuuteen ohjata voittojaan veroparatiiseihin (joista on keskusteltu jo ennen ns. Panama-vuotoja).

Kansalaisten huoli tuloeroista ja hyvinvointivaltion säilyttämisen tarpeesta noteerataan tuoreessa raportissa, mutta näitä säestetään huomautuksilla julkisen talouden tehostamisvaateesta.

EVA ja paniikki vasemmistosta

Vuonna 1974 perustettu EVA on suomalaisen elinkeinoelämän vaikutusvaltaisin think tank.

Historiantutkija Ville Yliaskan (2014) mukaan EVAn perustamisen taustalla oli suomalaisen elinkeinoelämän hätä vasemmiston noususta. EVAn tavoitteena oli poistaa poliittinen aloitteellisuus vasemmistolta ja nousukiidossa olleelta vihreältä liikkeeltä. Yliaska lainaa toista tutkijaa Jukka Tarkkaa, joka toteaa, että ”teollisuuden terävin kärki” oli tuolloin ”lähes paniikissa”.

EVAn oman historiikin mukaan sen perustamisen pontimena oli ”yhteiskunnan henkisesti lukkiutunut asenneilmasto”, jonka seurauksena yritykset joutuivat toimimaan ja tekemään ”kauas tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä yhteiskunnallisessa ympäristössä, jonka rakenteen määräsivät vanhoihin ideologioihin ankkuroituneet poliitikot”.

Niinpä yksi EVAn keskeisistä ideoista on ollut lisätä elinkeinoelämän vaikutusvaltaa päätöksenteossa ja edistää yleistä ”markkinatietoisuutta”. Tässä toiminnassa se on ollut pitkäjänteinen.

EVAn analyyseissä yhteiskunnalliset ongelmat ovat jo 1970-luvulta alkaen olleet palautettavissa julkisen sektorin kasvamiseen, verotukseen ja valtiobyrokratiaan. EVA käynnisti Suomessa keskusteluja palvelutuotannon yksityistämisestä ja yritysten johtamis- ja toimintamallien tuomisesta julkisiin organisaatioihin. Julkaisujen ja raporttien ohella Eva kurssitti yritysjohtajia yhteiskunnallisia keskusteluja varten Elinkeinoelämän Sirola-opistossa.

Hyvinvointivaltio – ikuinen ongelma

2010-luvulle tultaessa EVAn ydinviesti ei ole muuttunut: suomalaista yhteiskuntaa riivaavat ongelmat juontavat juurensa menetettyyn kilpailukykyyn, paisuneeseen julkiseen sektoriin ja valtion liian suureen rooliin suomalaisessa elinkeinoelämässä.

Taloudellisesti vaikeina aikoina tällaisen ideologisen vaikuttamisen merkitys korostuu. Mistä haetaan uusia ratkaisuja ja ideoita talouspoliittisten ongelmien selättämiseksi, ja kenen näkemyksiä kuunnellaan mediajulkisuudessa, jossa eri tahot pyrkivät hakemaan tukea poliittisille aloitteilleen?

EVAn käsitys omasta tehtävästään on kirkas: ”Yhteiskunnallinen tiedostaminen ja massa-asenteisiin vaikuttaminen äärimmäisellä julkisuudella.” Tätä työtä ei varmasti haittaa se, että eliittitutkimusten mukaan (Ruostetsaari 2014) suomalaiset päätoimittajat ovat nykyisin yhä kokoomuslaisempia ja eliittiryhmien välisessä vertailussa erityisen myötämielisiä uusliberaaleille ajatuksille hallinnasta.

Harva etujärjestö saa näkemyksilleen sellaista mediahuomiota kuin EVA, jonka julkaisujen ydinteemoista uutisoidaan säännöllisesti ja jonka johtajalle on varattu vakituinen kolumnipaikka valtakunnan ykköslehdessä Helsingin Sanomissa.

Timo Harjuniemi & Marko Ampuja

Harjuniemi työskentelee tohtorikoulutettavana ja Ampuja yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.

Lähteet:

Yliaska, Ville (2014). Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990-luvulle. Into-kustannus, Helsinki.

Ruostetsaari, Ilkka (2014). Vallan sisäpiirissä. Vastapaino, Tampere.

 

 

 

 

 

 

 

 

3 thoughts on “Mihin EVA pyrkii?”

  1. Haluan oikaista muutaman faktavirheen tässä sinänsä mielenkiintoisessa kirjoituksessa.

    Kirjoittajat pitävät EVAn Arvo- ja asennetutkimuksen kysymyksenasetteluita ”johdattelevina” ja siksi ongelmallisina. Selvyyden vuoksi todettakoon, että kannanoton sisältävät väittämät ovat asennetutkimuksissa tavallinen kysymysmuoto. Ne ovat aina olleet osa EVAn ja muiden tutkimuksia tekevien tahojen kysymyksenasettelua.

    Väittämämenetelmään kuuluu, että vastaajille esitetään useampia, kannoiltaan erityyppisiä väittämiä. Näin tehdään jokaisessa EVAn arvo- ja asennetutkimuksissa. Toisin kuten kirjoittavat antavat ymmärtää, tämänvuotisessa tutkimuksessa suhtautumista esimerkiksi hyvinvointivaltioon selvitetään sekä sille myönteisillä että kriittisillä väittämillä.

    Kirjoittajat eivät muutenkaan näytä tuntevan EVAn arvo- ja asennetutkimuksia. Niitä on tehty vuodesta 1984 lähtien, ne kattavat suuren määrän yhteiskunnallisia aiheita ja tutkijat hyödyntävät niiden aineistoja laajalti.

    Toisin kuin kirjoittajat otaksuvat, EVAn tutkimuksista löytyy kirjoittajien kaipaamaa tietoa suomalaisten suhtautumisesta omistuksen keskittymiseen, pääomatulojen verotukseen ja veronkiertoon. Tietoihin voi tutustua arvo- ja asennetutkimusten tulosportaali arvopankissa http://www.eva.fi/arvopankki/

    EVAn kaikkien tutkimusten täydelliset datat ovat tutkijoiden saatavilla ja käytettävissä yhteiskunnallisessa tietoarkistossa http://www.fsd.uta.fi/fi/

    Ilkka Haavisto, tutkimuspäällikkö, EVA

  2. Hei,

    kiitos paneutuneesta kommentista kirjoitukseemme! On totta, että
    laajemmin tarkastellen Evan tutkimuksista löytyy monipuolisesti tietoa suomalaisten suhtautumisesta mm. omistuksen keskittymiseen ja hyvinvointivaltioon, minkä olisimme voineet tuoda selvemmin esille.

    Blogikirjoituksemme käsitteli kuitenkin tuoretta Sovinnon eväät
    -raporttia ja sen saamaa mediajulkisuutta. Tässä raportissa oli
    mielestämme kuvaamamme kaltaista yksipuolisuutta, eivätkä sen kysymykset sisältäneet tasapuolisessa suhteessa sellaisia kriittisiä kannanoton sisältämiä väittämiä, jotka olisivat kyseenalaistaneet sitä poliittista linjaa, jota Eva kaikesta päättäen pyrkii myös arvo- ja asennetutkimuksillaan ajamaan. Sama näkyi myös raportin saamassa mediajulkisuudessa.

    Ystävällisin terveisin,
    Timo Harjuniemi & Marko Ampuja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *