Olemme nyt Kohti tutkivaa työtapaa –kurssin loppumetreillä. Matka on ollut hyvin opettavainen ja mielenkiintoinen sekä perinteisestä opetustyylistä poikkeava. Innovatiiviset luennot ja ryhmissä toteutetut oppimistehtävät ovat vieneet meidät tutkimuksen tekemisen maailmaan aina tutkimussuunnitelmasta tutkimuksen arviointiin. Pääsimme tutustumaan käyttäytymistieteellisen tiedekunnan tutkijaan Auli Toomiin ja hänen tutkimukseensa opettajan hiljaisesta pedagogisesta tietämisestä, joka toimi kontekstinamme kaikissa oppimistehtävissä. Edellä mainitut tehtävät ja luennot valmistivat meitä tulevaan tutkijatenttiin, jossa tehtävämme oli arvioida Toomin tutkimusta ja verrata hänen valintojaan kurssilla opittuun.
Itse tutkijatentti oli mielestämme lämminhenkinen, jopa miellyttävä tilanne, jossa saimme todellisia vastauksia ja näkökulmia meitä pitkään mietityttäneisiin kysymyksiin. Tilanne soljui eteenpäin mielestämme luontevasti ja oli aidon mielenkiintoinen. Koko syksyn ajan oppimistehtävien eteen tehdyn työn hyöty näkyi tutkijatentissä – koimme pystyvämme sujuvasti keskustelemaan nimikkotutkimuksestamme, joka vielä kurssin alussa oli tuntunut melko vaikeaselkoiselta. Olimme hyvin tyytyväisiä suoriutumiseemme yksilöinä ja ryhmänä. Saimme tarkkailijaryhmältä ja tutkijalta hyvää ja rohkaisevaa palautetta muodostamistamme kysymyksistä ja perehtyneisyydestämme.
Pidimme tutkijatenttiä myös mielekkäänä suoristustapana: se jotenkin käytännönläheisti tutkimuksen tekemistä, kun pääsimme keskustelemaan tutkijan kanssa hänen tekemistään valinnoista, meidän aiheessamme kun oli erityisen suuressa roolissa esimerkiksi aiheen rajautuminen tutkijan oman mielenkiinnon mukaan. Tutkimustenttitilanne tuntui oikeastaan opponoinnilta, jolla tarkoitetaan tutkimuksen tai muun työn arviointia positiivisessa hengessä. Opponentti esimerkiksi pyytää perusteluja tutkijan tekemille valinnoille, etsii työn heikkouksia ja vahvuuksia ja pohtii vaihtoehtoisia tapoja tarkastella tutkittavana olevaa asiaa.
Letkeää sunnuntaita!