Nyt on tutkijatentti takana ja muutenkin alkaa olla p5-kurssi plakkarissa. Ensi viikolla alkaa joulukuu ja yksi lukukausi on jo/taas (uusille/vanhoille opiskelijoille) pian suoritettu. Mutta mitä jäi käteen?

Tämän kurssin keskeinen anti oli ryhmätyöskentelyssä ja oman tutkijan välityksellä kasvatustieteen tutkimusmaailmaan tutustumisessa. Meidän ryhmämme koostui työ- ja opiskelutaustoiltaan mukavan erilaisista palasista ja tämä asetelma sopiikin ryhmätyöhön mainiosti. Jokainen toi omat opiskelu- ja työtaustansa mukaiset näkökulmat mukanaan ja niistä lähtökohdista sitten lähdettiin käsittelemään tutkimusaihettamme tutkijan asettamista näkökulmista. Tuloksena oli varsinainen keitos, jossa oli monta kauhaa, mutta todistimme että ihan kivasti voi kuusi kokkia keittää samaa soppaa ja saada siitä jopa syötävää!

Mina: Verrattuna tätä ryhmätyötä lukion ryhmätöihin suuri ero oli siinä, että lukiossa etsimme vain “sitä oikeata tietoa” ja olimme kaikki yhtä tietämättömiä ja pihalla. Nyt sisällön lisäksi mukana on jatkuvasti myös eri näkökulmat käsiteltävään tietoon, joten vaikka luulisi tietävänsä asiasta jo jotain, niin aina voi oppia uutta katsoessaan asiaa toisesta suunnasta. Oli huippua oppia toisilta ryhmäläisiltä asioita, joita ei itse ollut hoksannut ajatella.

Ukko: Tämän kurssi paras antia oli itselle sisällön sijaan ryhmätyön tekeminen. Vaikka kurssin pituus ja monet pienet tehtävät tuntuivat välillä vähän raskailta, niin ne mahdollistivat kunnollisen ryhmätyöprosessin. Nyt oli aikaa tutustua ryhmän jäseniin ja kokeilla erilaisia rooleja kulloisenkin tehtävän parissa.

Julia: Ennen kurssin alkua hämmästelin sen pituutta, mutta viikkojen ja kuukausien vierähtäessä olen todennut, että juuri pitkään kestänyt yhteistyö on mahdollistanut loistavan ryhmähengen syntymisen, mikä on ollut aivan mahtavaa!

Meira: Meillä oli onnistunut ryhmätyömeininki! Ilmeisesti kaikilla muillakin ryhmillä on ollut, eli kurssi onnistui mahdottomassa: yläasteen traumojen parantamisessa ja ryhmätyön muuttamisessa hyväksi ja mukavaksi oppimisen tavaksi.

Itse tutkimusmaailmaan tutustuminen, varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa opiskeluja, ei ole mikään itsestäänselvyys kaikilla opiskelualoilla. Nyt pääsimme jututtamaan ihka oikeaa tutkijaa, sekä tutustumaan tutkimuksentekoon ihan pohjamutia myöten. Aika hurjaa, koska harvalla uudella opiskelijalla ainakaan on tuskin kovin vahvaa käsitystä siitä, miten tämä ”tutkittu tieto” todella muodostuu. Yleisesti olimme kaikki sitä mieltä, että tutkijaan tutustuminen oli kurssin parasta antia, tietysti vanhojen ryhmätyötraumojen parantamisen lisäksi, ryhmätyöt kun eivät aina osu omalle mukavuusalueelle.

Meira: Kurssi tutustutti tutkimuksen tekemiseen tavalla, joka ylitti teoreettisen opiskelun – ilman, että kuitenkaan teimme varsinaista tutkimusta. Se on yliopistokontekstissa erinomainen saavutus!

Ukko: Tutkijatentti toimi ryhmätyöskentelyn maalina ja sen onnistuminen oli kiinni kaikkien aktiivisesta osallistumisesta valmisteluun ja itse tenttiin.

Lilli: Tutkijatentti oli ihan siisti juttu, vedettiin se läpi rennolla ryhmäfiiliksellä ja hyvin meni!

Pekka: Koen kurssin ohjanneen kiinnostusta eri aihepiirien pariin. Siistiä, että meidän tutkimus osoittautui itselle tosi kiinnostavaksi aihepiiriltään. Vasta aloittaneen kasvatustieteilijän identiteetti on kasvanut taas johonkin suuntaan.

Tällä viikolla päättynyttä viimeistä blogiviikkoa noudatellen tämänkin tekstin teille tuotti:

Mina, Meira, Ukko, Pekka, Lilli ja Julia