Terveydelle vaarallisia tilanteita Shanghaissa

|

shanghai
kuva: Kirsi Kettula. Shanghain ilmanlaatu on terveydelle haitallista

Katson peiliin Kiinassa. Hyvät uutiset: vaaleansininen pukee minua.
Huonot uutiset: vaaleansinisessä yöpaidassani on shanghailaisen sairaalan logo.

Koulutusviennissä kaikki ei aina mene niin kuin Suomessa ja kotoisen toimistopöydän ääressä suunnitellaan. Tämähän on itsestään selvää. Mutta en silti mitenkään osannut varautua siihen, että parin viikon työmatkastani viettäisin neljä päivää sairaalassa. Pitkä lentomatka yhdistettynä lahjakkuuteeni nukkua lentokoneessa saivat aikaan laskimotukoksen sääreeni.

Matkan varsinainen tavoite oli Helsingin yliopiston kansainvälisen ilmanlaatukoulutuksen kehittäminen yhteistyössä Nanjingin yliopiston kanssa. Mutta sen sijaan että olisin vetänyt työpajaa Nanjingissa, makasin nyt sairaalahuoneessani Shanghaissa. Matkaseurueessa olleet työkaverit joutuivat siis organisoitumaan uudelleen ja hoitamaan minunkin osuuteni. Lisäksi yksi työkavereista jäi tuekseni ja turvakseni Shanghaihin. Käytännön asioiden hoitaminen vaikkapa hotellin kanssa – tai myöhemmin avohoitopotilaana Shanghaissa – olisikin ollut aikamoista tuskaa ilman tätä tukea.

Sairaalapäivien edetessä matkan varsinainen teema, Kiinan ilmanlaatu, tuli kuitenkin yllättävällä tavalla konkreettiseksi myös minulle. Shanghain ilmanlaatu heikkeni toisena sairaalassaolopäivänäni terveydelle vaaralliselle tasolle. Työkaveri, joka matkasi tunnin verran kaupungin halki minua tervehtimään, valitteli (yskien) sisään astuessaan vuotavia silmiään ja kutittavaa kurkkuaan. Sairaalan seinien sisäpuolella minä taasen olin – ulkomaailmasta onnellisen tietämättömänä – hengitellyt pelkästään raikasta ja happirikasta ilmaa. Sairaalassa oli mitä ilmeisimmin erinomaiset ilmansuodattimet!

Ilmanlaatuun liittyvät myös sisäilman laatu ja sen terveysvaikutukset. Myös näitä tutkitaan Helsingin yliopistossa, ja ne ovat myös osa vientiin rakennettua koulutuspakettia (lisätietoja: https://blogs.helsinki.fi/airquality/). Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle. (Ja tutustua sairaalamuotiin eri maanosissa.)

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula on aitiopaikalla kokemassa suomalaisen koulutusviennin arkea ja juhlaa Palmenian koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

Miksi kiinnostua sosiaalihuollosta?

|

nalle_lapsi

Sosiaalihuoltolaki uudistui 1.4.2015. Sote-sotkun jalkoihin jäänyt uudistus ei ole ihan vähäpätöinen asia Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa, vaan koskettaa meistä jokaista ennemmin tai myöhemmin. Ellei suoraan niin välillisesti, vähintäänkin veronmaksajana, mutta useimmiten myös palvelujen käyttäjänä.

Huomattava määrä kuntien henkilöstöstä työskentelee sosiaali- ja terveyssektorilla ja yhä useammin sosiaalipalveluja tuotetaan myös yksityisesti. Sosiaalihuoltoa ovat niin kotipalvelu, vanhustenhuolto, lastensuojelu, isyysasiat kuin päihdetyökin, muun muassa. Sosiaalipalvelujen kirjo on laaja ja moninainen. Kaikkiin sosiaaliturvamenoihin valtakunnallisesti käytettävä rahasumma on valtava, yli 63 miljardia euroa vuodessa. Summa muodostaa kolmanneksen bruttokansantuotteesta.

Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä kunnat joutuvat miettimään palvelujen järjestämistä uudella tavalla. Erityisen suuri muutos on lapsiperhepalvelujen kohdalla. Kun Suomessa on lastensuojelun asiakkaana nyt noin 90 000 lasta, eli lähes joka kymmenes lapsi, tulee tilanne muuttumaan radikaalisti. Sosiaali- ja terveysministeriön visiona on lastensuojelun asiakkaiden määrän väheneminen kolmannekseen parin vuoden kuluessa ja kuntien yleisten perhepalvelujen huomattava lisääminen.

Sosiaalihuoltolain uudistus koskettaa myös laajaa joukkoa lastensuojelun ja lapsiperhepalveluiden yhteistyökumppaneita: terveydenhuoltoa, opetustointa, erityisesti varhaiskasvatusta ja oppilashuoltoa. Yhteistyövelvoitteet tulevat lisääntymään ja uudenlaisia toimintatapoja joudutaan opettelemaan useimmissa kunnissa.

Eri alojen ammattilaisilla pyöriikin mielessä runsaasti avoimia kysymyksiä liittyen vastuisiin ja velvollisuuksiin tässä uudessa tilanteessa. Näitä asioita olemme käyneet koulutuksissamme läpi nyt jo muutaman kuukauden ajan, ja sama tahti jatkuu. Kysymykset ja pohdinnat ovat osin samoja eri puolilla maata, osin erilaisia, riippuen kuntakoosta ja seutukuntien tilanteesta.

Monialainen yhteistyö ja palveluketjujen rakentaminen asiakaslähtöisesti (ei organisaatiolähtöisesti) estää jatkossa asiakkaan pompottelun eri hallintokuntien välillä. Mutta onko ammattilaisilla riittävästi tahtoa ja valmiuksia tehdä monialaista arviointia ja suunnittelua yhdessä? Miten asiakas ja hänen läheisverkostonsa saadaan mukaan työhön? Joillakin paikkakunnilla yhteistyö yli sektorirajojen on luontevaa työn arkea jo nyt, kun taas toisilla yhteistyötä hankaloittavat raja-aidat, jotka ovat usein olemassa tiedon puutteen tai väärinkäsitysten vuoksi. Tämän vuoksi on elintärkeää kouluttaa eri alojen ammattilaisia yhdessä.

Jottei liian helpolla päästäisi, samaan aikaan tai lähiaikoina astuu voimaan tukku muitakin lakeja. Esimerkiksi asiakirjojen kirjoittamisesta – ja tätä työtä sosiaalihuollossa todellakin riittää – säädetään sosiaalihuollossa lailla ensimmäistä kertaa. Asiakkaan itsemääräämislaki odottaa uutta eduskuntaa ja ripeää käsittelyä siellä. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki astuu voimaan ensi vuoden alussa, ja tekee sosiaalihuollon ammateista yhtä suojattuja ja rekisteröityjä kuin terveydenhuollon ammateista. Ja taustalla häämöttää iso sote-uudistus, jonka sisältöjä ei vielä kukaan tiedä. Tätä kaikkea seuraamme tarkoin ja erittäin suurella mielenkiinnolla, ja tarjoamme räätälöityä koulutusta ja kehittämispalveluja asiakkaidemme tueksi.

Kirjoittajat Päivi Sinko ja Johanna Vaitomaa ovat lastensuojelun ja sosiaalihuollon kouluttajia.

Educa-mässan – Inte bara godis och broschyrer utan också samhällelig växelverkan

Image

Reply

Bild: Anne Karkulahti

Bild: Anne Karkulahti

Ett nytt år är alltid en ny chans sägs det. Detta år tog Palmenia svenska chans på att medverka på Educa-mässan. Redan i tidigt skede ifjol bokades ett utrymme från Svenska hörnan där Helsingfors universitet skulle presentera sin verksamhet.

Sedan började planeringen kring mässan. Vem skulle hålla anföranden på scenen och hur skulle vi presentera vår verksamhet? Hurdant material ska vi ta med oss? Vilka affischer, broschyrer, godis och ja… vilken färgs tejp ska vi fästa allt material med? Det dök upp en hel del frågor inför mässan. På torsdagen såg allt sedan färdigt ut inför mässa. Nu var vi redo.

Jag har medverkat på Educa-mässan varje år sedan 2012, då Palmenia har haft en monter tillsammans med Öppna universitet ”på den finska sidan”. Så att le och berätta om Palmenias verksamhet var i sig inget nytt för mig. Däremot var Svenska hörnan en ny bekantskap.Där fanns vi tillsammans med Öppna universitetet.

Jag hade lite stereotypiskt tänkt att ”alla känner alla” och att man ”stöter på bekanta” i hörnan, det vill säga att den finlandssvenska gemenskapen skulle vara packad till en hörna. Visserligen var det roligt att träffa sin gamla klasskompis från gymnasiet som stod och berättade om sin organisations verksamhet i montern bredvid, stöta på kursdeltagare från de utbildningar jag själv koordinerat, lärare som undervisat mig och samarbetspartners från undervisningssektorn.

Jag var ändå överraskad att Svenska hörnan inte alls var så isolerad för svenskspråkiga som jag tänkte. ”Språkduschen” som bl.a. Folktinget, Sydkustens landskapsförbund och Kulturfonden ansvarade för lockade även finskspråkiga till hörnan. I tillägg till godisskålen var flera också intresserade att höra om vår verksamhet. Så hörnan blev mer eller mindre tvåspråkig, som åtminstone jag ser som positiv utveckling. Kanske vi nästa år också får utveckla en språkdusch för vår egen monter.

För att sammanfatta Educa-mässan ser jag den som ett bra forum för samtal mellan universiteten, utbildningsaktörerna och lärare. En av Helsingfors universitets främsta uppgifter är samhällelig växelverkan och egentligen tänker jag att mässor som Educa är en bra arena för denna grunduppgift. Det är ett bra forum att träffa alumner, höra om de utmaningar som existerar i det praktiska arbetet och vice versa berätta om forskningsresultat som stöder arbetet.Då detta sker på ett mera informellt sätt, finns det också en chans för att innehållet blir levande i vardagen.

Tiden visar om den chans vi tog var värd all möda och besvär. Efter två intensiva dagar, får vi packa upp vårt material, lägga till nya prenumeranter på vår e-postlista och fortsätta vardagen och det nya året. Vi ses igen om ett år!

Kaija Junttila arbetar som planerare och utbildare på Palmenia.

 

”Ledarskapet- en tur till framtiden”

|

Johanna Ekström-PartanenDenna höst har Palmenia arrangerat en svenskspråkig pilotutbildning tillsammans med Helsingfors stad med målsättning att stödja ledarskapet hos daghemsföreståndare. Daghemsföreståndarna är en grupp som inte, så som t.ex. rektorerna, behöver ha en formell behörighet för att kunna verka som föreståndare. De flesta har en barnträdgårdslärarutbildning i grunden och fått utveckla sina ledarskapsfärdigheter via sitt arbete. Bland annat därför finns det ett behov av utbildning som stöder föreståndarna i sitt ledarskap.

Utbildningen bestod av närstudiedagar med expertinlägg och gruppcoaching som stöd för utvecklingsarbetet. Teman som behandlades var bl.a. strategiskt ledarskap i daghemsmiljö, kunskapsledarskap, välmående på arbetsplatsen samt mångkulturalitet. Då det är av stor betydelse för föreståndarna att ha möjlighet till erfarenhetsutbyte och få idéer och stöd av varandra reserverades tid även för det kollegiala stödet. Helheten var uppbyggd som en processutbildning där de behov som fanns hos deltagarna beaktades.

Under utbildningens gång har det i flera olika sammanhang framkommit diskussion kring att det är viktigt att kritiskt granska enligt vems behov strukturerna i daghemmen är planerade. Med denna fråga inledde bl.a. professor emerita Gunilla Dahlberg från Stockholms universitet sitt inlägg med rubriken Mångkulturalitet och hundraspråkighet. Är strukturerna planerade så att de vuxna skall ha det bra och att arbetstrivseln på daghemmet är hög? Är de planerade enligt föräldrarnas önskemål, eller utgår vi alltid ifrån barnens? Alla deltagarna var överens om att det är barnen som står i centrum, har vi glada och nöjda barn har vi också en personal som är glad och nöjd och vice versa. Dahlberg kallade även daghemsverksamheten för demokratins vagga och enligt henne är det oftast så att vi inte är medvetna om hur stor betydelse en välfungerande dagvård egentligen har för samhället i stort.

Utbildningen avslutas med ett slutseminarium den 10.12.2014 som är öppet för alla som är intresserade av utveckling av daghemsverksamheten. Mirjam Kalland verkar som gästföreläsare och deltagarna i utbildningen presenterar utbildningens resultat. Läs mer om seminariets innehåll samt om själva utbildningen här.

Johanna Ekström-Partanen, Planerare

Keltaista puuroa Pekingissä

|

Beijing 251114Peking kietoutuu savusumuun. Kuva: Kirsi Kettula

Pekingin ilman laatu on puhuttanut sekä Kiinassa että sen ulkopuolella. Kun Helsingin yliopiston Science in Dialogue -delegaatio laskeutui Pekingiin aikaisin maanantaiaamuna, vastassa oli kuitenkin miellyttävä yllätys: aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäinen ajatus olikin, että aurinkolasit jäivät kotiin. Ne eivät olleet päällimmäisenä mielessä, kun pakkasin matkalaukkuja Suomen marraskuisessa harmaudessa.

Pekingin kuulaasta syyssäästä nauttiessamme matkaseurueen ilmakehätieteilijät antoivat kuitenkin ennakkovaroituksen lähestyvästä saastepilvestä. Parin päivän sisällä Peking olisi peittymässä savusumuun.

Saapuva saastepilvi? Maallikkona kuvittelin, että kaupungin ilmansaasteet ovat paikallisia ilmiöitä, ja että ne riippuvat kaupungin sisäisen liikenteen ja teollisuuden päästöistä. Kysyin asiaa täällä Pekingissä ilmakehätieteiden jatko-opiskelija Laura Riuttaselta.

Paikallisten saasteiden lisäksi Itä-Aasian yllä velloo ”brown cloud”, jota Laura kutsuu keltaiseksi puuroksi. Kyseessä on valtava saastepilvi, joka on syntynyt saastepäästöjen yhteisvaikutuksena. Se kulkeutuu ilmavirtojen mukana paikasta toiseen. Pilven liikkeitä seurataan satelliittikuvien avulla. Tätä puuroa me nyt odotamme Pekingiin.

Tiistaiaamu valkeni jo hieman usvaisempana, ja puoleen päivään mennessä savusumu muistuttaa näkyvyydeltään kotoisia marraskuun sumuja, vaikka auringon pitäisi paistaa säätiedotusten mukaan pilvettömältä taivaalta. Hotellihuoneessakin leijailee lievä savun haju, vaikka ikkunat ovat tiiviisti kiinni.

Helsingin yliopiston ilmakehätieteilijät ovat maailman huippua. He ovat valmistelleet Kiinan olosuhteisiin Air quality in a changing world -ilmanlaatukoulutusta, joka lähestyy suurkaupunkien ilmanlaatua suomalaisten asiantuntijoiden osaamisen kautta.

Koulutuksen ensiesittely on huomenna Science in Dialogue -tapahtumassa. Täällä Pekingin tihenevässä savusumussa ymmärrän syvemmin työn merkityksen.

Helsingin yliopistosta osallistuu kolmisenkymmentä asiantuntijaa Pekingin yliopiston kanssa keskiviikkona 26.11. järjestettävään Science in Dialogue -tapahtumaan. Painopistealat ovat ilmanlaatu, opetus ja oikeustieteet. Kirsi Kettula on mukana koulutusviennin asiantuntijana.

Kirsi Kettula Twitterissä @kettulak