Palaverien pelastajat

Hyvät palavereissa istuvat ihmiset – te, joiden työpäivä koostuu aamupalavereista, aamupäiväpalavereista, lounaspalavereista, iltapäiväpalavereista, pikapalavereista, viikonloppupalavereista ja niin edelleen palavereista. Tiedätte keitä tarkoitan, olette varmasti jo tunnistaneet itsenne.

Te muut, joiden ei ole pakko jatkuvasti istua palavereissa, voitte lopettaa lukemisen tähän ja jatkaa onnellista elämäänne.

Palaveri on mielekäs silloin, kun osanottajat keskittyvät siihen mistä on kyse. Tapahtuu rikasta vuorovaikutusta: tieto vaihtuu, väärinkäsitykset korjaantuvat, tiedonmuruset yhdistyvät ja syntyy uutta tietoa, uusia näkemyksiä, uusia ideoita.

Aina vaan ei käy niin. Liian usein käy niin, että palaverissa yksi puhuu ja muut piirtelevät vihkoon, näpräävät puhelinta pöydän alla, haukottelevat salaa sisäänpäin, katselevat ikkunasta ulos ja toivovat että olisivat siellä, tai jossain muualla, missä tahansa muualla.

Tällaiselle tuhlaukselle, tuottavien työntekijöiden ajan ja energian hukkaamiselle, täytyy tulla loppu. Emme kuitenkaan voi kokonaan lopettaa palaverien pitämistä, sillä hyviä palavereja kyllä tarvitaan, niitä joissa ideat sinkoilevat ja visiot lähtevät lentoon.

Kun sinulla on todellinen syy saada ihmiset koolle ja todellinen halu saada jotakin uutta aikaan, palaverilla ei ole vara epäonnistua. Tällöin kannattaa kääntyä ammattilaisen puoleen. Kyllä vaan, nykyaika tarjoaa ammattiapua tällaiseenkin tarpeeseen. Apua tarjoaa henkilö, jota kutsutaan fasilitaattoriksi. Hänen erityinen ammattiosaamisensa kohdistuu ihmisten vuorovaikutuksen edistämiseen.

Valtakunnallisen TAIKA-hankkeen projektipäällikkönä olen muutaman viime vuoden aikana järjestänyt satoja palavereja. Enää en haluaisi järjestää yhtään ilman ammattifasilitoijaa. Nämä tyypit ovat aivan mahtavia; he saavat palaveripaikalle raahautuneet ihmiset nauramaan, keskittymään, intoutumaan, ideoimaan – unohtamaan ajan kulun, ja unohtamaan, etteivät he alun perin halunneet tulla palaveriin.

TAIKA-hankkeessa olemme käyttäneet taiteeseen perustuvaa fasilitointia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuvataiteilija jäsentää asioita piirtämällä samalla kun niistä keskustellaan. Tai teatteriryhmä esittää käsiteltäviä asioita ja tekee vaikkapa ongelmatilanteita näkyviksi. Tai tanssija johdattaa osanottajat vuorovaikutukseen liikeimprovisaation keinoin.

Taidelähtöisen fasilitoinnin yhteys taiteeseen on joskus hyvin löyhä – fasilitaattori käyttää fläppipapereita, post it –lappuja ja tusseja kuten kuka tahansa, mutta tekemisen tavassa on luova vire, joka tarttuu osanottajiin.

Fasilitointi toki maksaa, kuten mikä tahansa ammattilaisen työpanos. Mutta vähemmän se maksaa, kuin muissa mietteissä istuvan osanottajajoukon menetetty työaika.

Oleellinen kysymys ei siis ole, onko minulla varaa käyttää fasilitaattoria, vaan se, että onko minulla varaa jäädä vaille niitä tuloksia, joita hyvin fasilitoitu palaveri voi tuottaa.

Jos on, voit jatkaa palaverielämääsi kuten ennenkin.

Jos ei, voit etsiä sopivaa fasilitaattoria vaikka verkkopalvelusta sovellataidetta.fi. Se on yhteisöllinen verkkopalvelu, joka on tehty osana TAIKA-hanketta. Verkkopalvelu toimii sosiaalisen median periaatteiden mukaisesti niin, että se on käyttäjiensä ylläpitämä ja päivittämä.

Tilaajat löytävät verkkopalvelusta kasvavan joukon palveluja erilaisille ryhmille kuten työyhteisöille. Tarjolla on fasilitoinnin lisäksi koulutus- ja kehittämispalveluja, työnohjausta ja valmennusta sekä niiden tuottajia. Yhteistä palveluntarjoajille on, että he soveltavat palveluissaan taidelähtöisiä menetelmiä.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Etelä-Suomen Sanomissa 5.5.2013.