Tahatonta opiskelua

Elinikäinen oppiminen on käsite, joka on vielä helppo ymmärtää. Entä elinikäinen opiskelu sitten? Tätä olen parin viime päivän ajan miettinyt. Mikä oikein on opiskelua? Kursseilla käyminen on selkeästi opiskelua, mutta miten vaikkapa sanomalehden lukeminen siten, että etsii samalla – tahtomattaankin – työhön sopivaa materiaalia. Onko se opiskelua? Tai jos luen Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmän vinkkejä Facebookissa, voinko ajatella sen opiskeluksi? Jokainen kyllä opiskelee jatkuvasti tahtomattaankin; saa siitä opintopisteitä tai ei.

Tammikuusta 2011 olen toiminut Vantaalla alueellisena verkkopedagogiikan tukihenkilönä. Yhteensä meitä on kuusi jollain tavalla tekniikkaorientoitunutta opettajaa eri luokka-asteilta. Opettajan työn ohessa käytämme yhden päivän viikossa alueen koulujen opettajien tukemiseen. Olemme osallistuneet erilaisiin koulutuksiin, mm. Palmenian järjestämiin. Näistä on herunut jopa opintopisteitä CV:n kartuttamiseksi. Opittuja tietoja sitten välitämme alueemme opettajille monin eri tavoin.

Kursseja enemmän olen kuitenkin varmaan opiskellut ihan ilman opintopistepalkkiota. Hieno termi voisi olla non-formaali opiskelu? Työssä kun on kierrellyt eri kouluissa auttamassa opettajia, on joka kerta saanut itsekin jonkin vinkin tai ajatuksen omankin ammattitaidon kehittämiseen. Keskustelut kollegoiden kanssa ovat myös olleet antoisia. Näitäkin enemmän tunnen kehittyneeni suunnitellessani koulutuksia ja itse tekemällä, yrittämällä ja erehtymällä.

Aikuisopiskelun suurin motivaattori on ehdottomasti opitun suora linkitys työelämään. Kokeilin pari vuotta sitten ranskan-opintoja työväenopiston kursseilla. Opiskelu kuitenkin tuntui jotenkin ylimääräiseltä, joten se jäi. Tvt:n opetuskäytön opit voin ottaa käyttöön työssäni opettajana vaikka heti seuraavana päivänä, ja muille opettajille tiedon jakaminen motivoi myös pitämään yllä ammattitaitoa sekä kehittymään entisestään.

Olen melko nuori opettaja ja jo opinnoissa tutustuin tvt:n eri sovelluksiin (mm. KOO-KIT-opinnot Jyväskylän yliopistossa). Tästä huolimatta tuntuu, että paljon on oppimatta. Valmistumisen jälkeen parin vuoden tauko jätti pienen tyhjiön, jota nyt yritän täyttää. Täytyy vain pitää kaikki aistit avoimina uusille vimpaimille ja kokeilla rohkeasti. Ja kaikkeahan ei tarvitse oppia – ainakaan heti.