Keskiviikkona 3. huhtikuuta julkaistiin tutkija Pasi Saukkosen teos Erilaisuuksien Suomi, Vähemmistö- ja kotouttamispolitiikan vaihtoehdot, jossa hän nivoo yhteen Suomen viime vuosikymmenien kehitystä monikulttuuriseksi maaksi. Saukkosen sanojen mukaan nimittäin ”Suomi on maa, joka on hirveän helppo ymmärtää väärin”. Vallitsevassa keskustelussa monikulttuurisuudesta puhujat puhuvat toistensa ohi.
Suomi on yksi Euroopan multikulturaalisimpia maita, mutta Saukkonen on pyrkinyt selvittämään mitkä ovat vähemmistöjen todelliset oikeudet? Hänen mukaansa poliittisessa toteutuksessa jäädään kauas juhlapuheiden ylevistä tavoitteista. Suomalainen kansallinen identiteetti jakaa ihmisiä edelleen aitoihin ja epäaitoihin suomalaisiin. Media ruokkii myös omalta osaltaan käsityksiä, jotka kuuluisivat menneisyyteen.
Kotipaikkakunnalleni saapuivat ensimmäiset Irakin pakolaiset 1990-luvulla. Nyt asun 600 kilometriä etelämpänä metropolialueella, jossa ei maahanmuuttajia juuri näy. Tuttavani ensimmäinen huomio samalle alueelle muuttaessa oli, että bussissa kaikki olivat valkoihoisia. Tämä on hieman erikoista kaupungissa, jossa puhutaan jo nyt yli 100 kieltä.
Saukkonen kertoo aiemmin pyrkineensä tutkijana pidättäytymään mielipiteistä ja tuottamaan lähinnä luotettavaa tutkimustietoa. Uuden teoksen tekemisprosessin myötä hän tuli siihen tulokseen, ettei tämä riitä ja tulee antaneeksi niin kieli- kuin uskontopoliittisia ehdotuksia, jotka eivät taatusti kaikkia miellytä.
Saukkosen mukaan emme ole koskaan olleet täysin yhtenäinen kansa, mutta olemme ratkoneet asioita hyvin. Toisin sanoen meillä on hyvä traditio sisäisen erilaisuuden organisoinnista, jota voidaan soveltaa myös nykyisiin olosuhteisiin.
Äärioikeistolaisryhmittymään kuuluvien henkilöiden isku kirjanjulkistamistilaisuuteen Jyväskylän kaupunginkirjastossa viime kuussa kertoo karua kieltä monikulttuurisesta Suomesta.
”Se mitä on olla ‘saksalainen’, ‘suomalainen’, ‘britti’, ‘kurdi’ tai vaikkapa ‘eurooppalainen’ muuttuu perinpohjaisesti. ‘Peruslontoolaisella’ on nykyään kenties enemmän yhteistä jonkun frankfurtilaisen tai amsterdamilaisen kanssa kuin Luoteis-Englannin järviseudulta kotoisin olevan toisen Britannian kansalaisen kanssa… voit sanoa minulle mistä olet, mutta minä en osaa sillä perusteella vielä kertoa, kuka ja millainen olet.” (Saukkonen 2013, 168, Kraus 2011)
Tarvitsemme lisää keskustelua, jossa ei olla samaa mieltä.