Monthly Archives: September 2014

Mitä lemmikin pitäminen maksaa?

Petnets-projektin lemmikkikulutuskyselyssä pyysimme vastaajia arvioimaan erilaisia lemmikin pitämiseen liittyviä kuluja. Kysyimme erikseen keskimääräisiä ruokakuluja, lemmikille tarkoitettuun tai lemmikkiharrastukseen liittyvään tavaraan (esimerkiksi varusteisiin, harrastustarvikkeisiin, vaatteisiin, leluihin, kissanhiekkaan) ja palveluihin liittyviä kuluja sekä eläinlääkäri- ja vakuutuskuluja.

Sekä koirilla että kissoilla suurin kuluerä on ruoka. Seuraavaksi eniten rahaa kuluu lemmikeille tarkoitettuihin tai lemmikkiharrastuksiin liittyviin tavaroihin. Koirien eläinlääkärikulut näyttävät olevan selvästi kissoja suurempia. Koiriin kulutetaan muutenkin selvästi enemmän kuin kissoihin. Suurempien ruoka- ja eläinlääkärikulujen lisäksi koiriin kohdistuvaa kulutusta nostaa erityisesti palveluihin käytetty raha.

*Esim. varusteet, harrastustarvikkeet, vaatteet, lelut.*Esim. varusteet, harrastustarvikkeet, vaatteet, lelut.

*Esim. varusteet, harrastustarvikkeet, vaatteet, lelut, kissanhiekka.*Esim. varusteet, harrastustarvikkeet, vaatteet, lelut, kissanhiekka.

Kulutustietoihin tulee suhtautua varauksin. Vastaajilla oli jonkin verran vaikeuksia arvioida keskimääräistä kulutustaan kuukausitasolla. Osa vastaajista oli selvästikin käsittänyt, että kysyttiin koko vuoden kuluja. Ruokakulutietoja on korjattu siten, että tietyn, realistisen kuukausikulutuksen (150 euroa) rajan ylittävät kulut on oletettu koko vuoden kuluiksi. Tässä tapauksessa vastaajan antama tieto on korjattu jakamalla se kahdellatoista. Kaikkia virheellisesti ilmoitettuja kuluja on tuskin tällä menettelylläkään saatu korjattua.

Mediaani lienee tämän aineiston tapauksessa luotettavampi keskiluku kuin keskiarvo, koska yksittäisillä suurilla arvoilla (jotka tässä tapauksessa saattavat olla vastaajan virheitä) on enemmän vaikutusta keskiarvoon kuin mediaaniin.

Teksti: Aija Kaartinen

Koiralle ruokaa lemmikkiliikkeestä, kissalle marketista ja netistä

Petnets-projektin lemmikkikulutuskyselyn mukaan koirien ruoka ostetaan pääosin paikallisista lemmikkien erikoisliikkeistä.

Kissojen ruoka taas hankitaan pääosin marketeista ja päivittäistavarakaupoista sekä netistä.

Ruokaostospaikan valinta on yhteydessä vastaajan tulotasoon: useampi suurempituloisista ostaa lemmikkinsä ruuat erikoisliikkeistä kun taas suurempi osuus pienempituloisista asioi pääosin marketeissa.

Lemmikin ostohinnan ohella lemmikin iällä on yhteys ruokaostospaikan valintaan. Suurempi osuus vanhemmista koirista saa pääosin markettiruokaa, nuoremmista useammat taas lemmikkien erikoisliikkeestä hankittua ruokaa.

Suuri osa vastaajista luottaa oman kokemuksen ohella eläinlääkärin ja eläintenhoitajan neuvoihin lemmikkien ruokinnasta. Useimmat hakevat ruokintatietoa myös internetistä, kasvattajilta, lemmikkitarvikeliikkeiden henkilökunnalta, lemmikkejä käsittelevästä kirjallisuudesta, harrastus- ja rotuyhteisöltä, tuttavien ja sukulaisten suosituksista sekä sosiaalisen median keskusteluista. Myös tuoteselosteita tutkitaan tarkkaan. Ruokinta-aiheiset luennot mainittiin myös tiedon lähteenä.

Kaikissa tuloluokissa suurin osa vastaajista haluaa mahdollisimman edullista ruokaa. Eniten tästä toiveesta joustavia on ymmärrettävästi suurituloisimpien joukossa. Hinnalla on enemmän merkitystä suurten ja keskisuurten kuin pienten koirien ruokaostoksissa. Ruokakulujen mediaani oli koirilla 40 euroa kuukaudessa ja kissoilla 35 euroa kuukaudessa.

Ruuan kotimaisuus ja luonnonmukaisuus ovat useammin valinnan perusteina koiran- kuin kissanruuassa. Sekä kissan että koiran omistajat haluavat laadukasta ruokaa, joka pitää lemmikin hyvinvoivana. Joskus lemmikki tekee ruokavalinnan myös itse – vain tietyt ruuat maistuvat!

Teksti: Aija Kaartinen

Eläinten vallankumousta ei tullut Ruotsin valtiopäivävaaleissa

Eläinten puolue (Djurens parti) asettui ensimmäistä kertaa ehdolle Ruotsin valtiopäivävaaleissa. Puolue sai sunnuntaina (14.9.2014) ääniä kaikkiaan 4093, mikä on 0,7 prosenttia annetuista äänistä. Äänisaalis lähes puolittui tämän vuoden EU-vaaleista, joissa puolue sai 8773 ääntä. Eläinten vallankumousta ei siis tullut ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. Puolue on Ruotsissa ensimmäinen, joka asettaa eläinten oikeudet etusijalle päätöksenteossa. Kansallisen vaikuttamisen lisäksi sen tähtäimessä on päätöksenteko Euroopan unionin tasolla.

Puolueen esikuvana on maailman ensimmäinen eläinten puolue, Alankomaiden Parti voor de Dieren, jolla on vuodesta 2006 lähtien ollut kaksi paikkaa Hollannin parlamentissa. Koska eläimet eivät voi itse edustaa parlamentissa, jossa päätökset niiden elinoloista ja elämänlaadusta suurelta osin tehdään, puolue pitää sitä vastuullisten ihmisten velvollisuutena. Lemmikkieläimet ovat vain yksi pieni osa puolueen agendalla. Vaalimainonta oli kuitenkin, ainakin Göteborgissa, näkyvintä koirapuistojen ilmoitustauluilla ja yleisissä puistoissa.

Puolueen manifestissa korostetaan mm. eläimiä tuntevina ja ajattelevina olentoina. Ihmisten ja eläinten vastakkainasettelun poistaminen ja mahdollisimman luonnollinen eläinten elinympäristö korostuvat myös puolueen ohjelmassa. Lemmikkieläinten elinolojen huomioiminen kaupunki- ja liikennesuunnittelussa on myös nostettu agendalle. Ihmisten itsekkyys ja eduntavoittelu eivät saa asettua sen edelle, että ihmiset ja eläimet tarvitsevat toisiaan.

Ruotsalaiset eläimet eivät kuitenkaan elä vastuuttomassa, epädemokraattisessa tilassa. Kissojen ja koirien hoidolle on oma laki, jota on täydennetty lisäsäädöksellä koirien ja kissojen elinoloista (Statens jordbruksverks föreskrifter och allmänna råd om hållande av hund och katt, 2008). Yksi keskeinen ero Suomeen on, että asetuksen mukaan aikuisia koiria on ulkoilutettava päiväsaikaan joka seitsemäs tunti, pentuja ja ikääntyneitä koiria vielä tiheämmin.

Ruotsissa onkin tämän säädöksen takia alkanut kehittyä lemmikkien päivähoitojärjestelmä. Säädöksessä asetetaankin sekä vaatimukset että taso lemmikkien päiväkodeille. Myös perheiden ajankäyttö ja työrytmi on alkanut ohjautua uudenlaiseksi säädöksen myötä. Lemmikkien päivähoidon järjestäminen tulee varmasti lähivuosina asialistalle myös Suomessa.

Teksti: Jaakko Autio

Toimijoiden suhteet markkinoilla – terveisiä palvelututkimuksen konferenssista

Petnets-projektin kulutustutkijat jalkautuivat viime viikolla (11.–13.9.2014) palvelututkimuksen kansainväliseen konferenssiin Helsingin Finlandia-talolle (24th Annual RESER Conference: Services and new Societal Challenges – Innovation for Sustainable Growth and Welfare). Hankkeessa tehtyä tutkimusta esiteltiin sen nykyvaiheessa, tavattiin tutkijakollegoita ja päivitettiin tietoa siitä, mitä palvelututkimuksen kentällä tapahtuu.

Tutkimuksemme kuluttajan ja lemmikin yhteisestä seikkailusta palvelupoluilla sai palvelututkijoiden keskuudessa kiinnostuneen vastaanoton, lemmikkikulutusta pidettiin suorastaan mehevänä tutkimuskontekstina. Keskustelua syntyi erityisesti lemmikin, kuluttajan ja palveluntarjoajien kolmenvälisestä suhteesta, jossa hahmotamme lemmikin roolin jäsentyvän kolmella eri tavalla: arvon tuottajana, välittäjänä ja kokijana. Esityksen diat löydät alta.

 

Keskustelun ja kommenttien ohella konferenssin antia oli professori Stephen Vargon (University of Hawai’i) keynote-puheenvuoro (ks. lisätietoja sdlogic.net linkitys). Professori Vargo esitti viimeisiä käänteitä keskustelussa palvelukeskeisestä logiikasta (SD-logic). Professori Vargo kuvasi sitä, miten teoriaa on kehitetty muiden tutkijoiden tuomien ”täydennysten” ja esitetyn kritiikin kautta. Professori Vargo osoitti, että teoreettinen kehys on muuntuva ja edistettävissä. Tieteellistä keskustelua tarvitaan, jotta alkuperäiset ideat kehittyvät.

Petnets-hankkeen näkökulmasta palvelukeskeisessä logiikassa olennaista on näkemys toimijoiden (actors) verkostosta. Lemmikkikulutus tarjoaakin hedelmällisen kontekstin ja heijastepinnan professori Vargon teoreettiselle näkemykselle. Perinteisen näkökulman mukaan palvelussa on kyse kahdenvälisestä suhteesta (dyad), vuorovaikutuksesta kahden toimijan välillä, mutta professori Vargo peräänkuulutti kolmenvälisten suhteiden (triad) ja moniulotteisuuden merkitystä. Näin markkinaekosysteemi rakentuu toimijoiden ympärille. Kukin toimija – olipa kyseessä sitten yritys, kuluttaja, lemmikki, harrastuskaveri, perheenjäsen tms. – toimii resurssien yhdistäjänä ja osallistuu vaihdantaan joko taloudellisesti tai sosiaalisesti.

Professori Vargo muistutti myös sosiologisten teorioiden tarpeellisuudesta, kun halutaan ymmärtää markkinoita toimijoiden ympärille rakentuvana kokonaisuutena tai ekosysteeminä. Esimerkiksi käytäntöjen ja instituutioiden tutkimus tarjoaa hyödyllisiä välineitä myös liike-elämän toimijalle ja tutkijalle. Liiketoimintaa ei siis voida erottaa kuluttajan arjesta ja suhteista muihin toimijoihin – sosiaalitieteiden ymmärryksestä.

Sekä professori Vargon puheenvuoron että oman esityksemme jälkeen jää pohdittavaksi edelleen se, kuka voi olla toimija, jonka ympärille markkinaekosysteemi rakentuu? Kuluttaja, yritys – toki. Myös lemmikki elävänä olentona voidaan melko helposti asettaa aktiivisen toimijan aseman – heiluva häntä kertoo innostuksesta. Mutta kuinka pitkälle toimijan käsite venyy ja miten se soveltuu muille toimialoille? Onko esimerkiksi auto käsitettävissä toimijaksi, kun kuluttajan puheessa sille asetetaan tarpeita: pesu ja renkaanvaihto?

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Glocal e-Commerce – verkkokaupan modernit silkkitiet

John Dawsonin (professor emeritus, University of Edinburgh) aamupalaseminaari aiheesta Some trends and myths in international retailing avasi yleisölle kiinnostavia näköaloja vähittäiskaupan globaaleihin trendeihin ja kehitysnäkymiin. Samalla esitys osoitti, että paikallisuus ja sopeutuminen paikallisten kuluttajien vaatimuksiin on tärkeä osa markkinatoimijoiden tämän päivän ja tulevia vaatimuksia.

Myytti siitä, että olisi olemassa yksi ainut toimiva vähittäis- ja verkkokaupan liiketoimintamalli, kumoutui Dawsonin esitelmässä. Eri markkinat, erilaiset kulutustottumukset ja myös erilaiset tuotteet luovat uusia liiketoimintamalleja, joissa esimerkiksi suuret toimijat eroavat vahvasti pienistä, nopeista toimijoista. Usein esimerkkinä toimivan Wal-Martin toiminta ei rakennu samanlaisen mallin varaan kaikilla markkinoilla. Mallia ei enää haeta vain Yhdysvalloista, vaan liiketoiminta sovitetaan paikallisiin olosuhteisiin: ”Adaptation instead of globalization.”

Verkko-ostaminen vaihtelee hyvin paljon maittain. Dawson esitteli ajatuksiaan Paypalin tekemän raportin avulla, jossa kuvattiin rajat ylittävän verkkokaupan nykyajan ”silkkiteitä” (Modern Spice Routes. The Cultural Impact and Economic Opportunity of Cross-Border Shopping, 2014). Erilaisten tuoteryhmien nousu tärkeimmiksi on osittain luonnollista, mutta myös yllättävää. Myös eri asioiden arvostaminen eri maissa on kiinnostavaa: esimerkiksi australialaiset arvostavat enemmän kuljetuksen tehokkuutta kuin tuotteen laatua. Australiassa myös ostetaan paljon kirjoja muista maista, mikä lienee luonnollista, koska suuret englanninkieliset kirjamarkkinat ovat Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa saimme tilaisuuden nostaa Petnets-hankkeen näkökulmasta kiinnostavia teemoja. Kysyimme Dawsonin käsitystä siitä, ovatko tuottajien omat verkkokaupat (esim. vaatebusineksessä H&M) nousemassa entistä vahvemmin vähittäiskaupan ja tukkukaupan kilpailijoiksi. Mikä on esimerkiksi Unileverin omia tuotteita myyvän verkkokaupan asema suhteessa sen vähittäiskauppa-asiakkaisiin? Laajeneeko Nestlén vuoden 2014 alussa Japaniin avattu ensimmäisen KitKat-suklaakauppa maailmanlaajuiseksi menestykseksi?

Dawson piti tuottajan muuttuvaa asemaa tärkeänä ja kiinnostavana suuntana ja nosti esiin espanjalaisen valmisvaateketju Zaran, joka on vahvasti globaali toimija ja myös sen verkkokauppa on kasvussa. On vaikea hahmottaa, onko myyjänä itse tuottaja, koska tuotannon alihankintaketju on laaja ja myynti rakentuu franchise-verkostolle. Käsitteellisesti hän määrittelikin muuttuvia markkinoita sanalla commerce (kauppa, kaupankäynti, tavarakauppa), jossa tuottaja itse rakentaa omat verkostonsa ja siten hallitsee myyntiketjua vaikka onkin lähinnä tavarantoimittaja.

Tiedustelimme myös sitä, miten vähittäiskaupan trendeissä otetaan haltuun kuluttajien erilaiset segmentit. Esimerkiksi Petnets-hankkeen kvantitatiivisesta aineistosta nousee ajatus kissan- ja koiranomistajakuluttajien erilaisesta ostokäyttäytymisestä. Aineistomme kertoo, että koiranomistajat hankkivat enemmän ruokaa ja tarvikkeita kivijalkamyymälöistä, erityisesti erikoisliikkeistä. He ovat myös kissanomistajia useammin autonomistajia, joilla myös muu ostokäyttäytyminen voi rakentua erilaisen toimijuuden varaan. Dawson ei ollut aikaisemmin kuullut tällaisesta ajatuksesta ja innostui siitä. Hän pohti mahdollista uudenlaisen online-toiminnan luomista suomalaisyrityksen kautta eli ulkomaisten verkkokauppakilpailijoiden vyöryn katkaisemista. Voisiko se olla vaikka kotimaisten lemmikkitoimijoiden yhteinen, Suomen markkinoille suunnattu verkkokauppapaikka?

Tulevaisuudessa suuret yritykset voivat entistä enemmän muuttua rakeisiksi, hajota pienempien yksiköiden verkostoksi. Miten osaaminen sitten rakentuu jatkossa? Mitä osaamista tarvitaan? Manageriaalisesti vaaditaan uudenlaista kykyjen dynamiikkaa, jossa hallitaan osaamisen siirtymistä tehokkaammin yrityksen sisällä, lokaalin tiedon ja dynamiikan hyödyntämistä koko globaalissa liiketoiminnassa.

Teksti: Jaakko Autio

Markkinoiden ja kuluttajien muotoilua vähittäiskaupassa

Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoulun Centre for Retailing (CFR) järjesti 16.9.2014 Frukostworkshopin teemasta Some trends and myths in international retailing. Puhujana oli alan johtava tutkija, emeritusprofessori John Dawson (University of Edinburgh). Hän aloitti esityksen toteamalla, että kansainvälisillä markkinoilla toimintaa ohjaa periaate “You need to sell things, before you buy it”.

Dawsonin keskeinen väite oli, että kansainvälinen vähittäiskauppa on uusi teollisuuden ala, koska se kasvaa ekspansiivisesti. Eikä vähiten juuri e-liiketoiminnan myötä. Hän otti esimerkiksi Wal-Martin, joka rakentaa markkinoiden ekosysteemiä – yritys tarjoaa erilaisia myymälöitä (hypermarket, compact hypermarket, supermarket, soft discount, restaurant) kuluttajille. Yritys etsii aktiivisesti uusia asiakkaita esimerkiksi yliopistokampuksilta perustamalla pienempiä, käteviä myymälöitä, joiden valikoima on edullinen ja räätälöity yliopistoyhteisön jäsenille (Walmart on Campus). Yliopistokampuksia maailmassa riittää!

Kansainvälisillä markkinoilla trendinä on paikallinen erikoistuminen. Wal-Mart on Kiinassa erilainen kuin Yhdysvalloissa. Myös englantilainen Ted Baker -brändi on erikoistunut paikallisesti – Pariisin ja Toronton Ted Baker -myymälät ovat erilaisia kuin Lontoossa. Dawson korostikin, että kansainvälisillä markkinoilla menestyvät myös pienet ja keskisuuret yritykset, eivät vain isot toimijat. Voisiko Stockmannin kaltainen kansallinen yritys luoda Tampereen ja Oulun Stockmanneista paikallisesti omaleimaisia?

Dawson esitti kolme alalla vaalittua myyttiä – standardisointi, kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen sekä vahva jalansija ja osaaminen kotimarkkinoilla ennen siirtymistä kansainväliseen liiketoimintaan. Standardisointia on pidetty elinvoimaisena strategiana, mutta esimerkiksi Ikea on profiloinut tuotteittaan erilaisiksi eri maissa. Myös Suomessa Lidlin markkinointi ja brändin rakentaminen pohjaa suomalaisiin myytteihin sekä niiden rikkomiseen. Samalla tavoin McDonald’s on muuttanut lelut kansallisten mieltymysten mukaisiksi. Kuluttajat eivät siis homogenisoidu, vaikka liiketoiminta kansainvälistyy. ”Flexible replication” on Dawsonin mukaan parempi strategia kuin standardisointi.

Kiinnostavin argumentti Dawsonin puheenvuorossa oli kuluttajamarkkinoiden muotoilu. Hän painotti markkinoiden luomista eli tekemistä (Making market), mikä samalla mahdollistaa kuluttajien ”muotoilun”. Pelkkä tyytyväinen asiakas ei riitä. Hän kysyi, halusivatko kuluttajat Ikean Kiinaan. Yritykset eivät näin vastaa kysyntään, vaan luovat uusia markkinoita ja synnyttävät uusia kuluttajia. Samalla ne muotoilevat kuluttajien makumieltymyksiä ja käytäntöjä. Hän nosti esiin espanjalaisten Camper-jalkineiden tuomisen Japanin markkinoille. Oliko kyse kuluttajien halusta vai loiko Camper markkinat ja kuluttajat etabloituessaan Japaniin? Kaipasivatko japanilaiset jalkineita, jotka oli luotu mallorcalaisen maatalousperinteen pohjalta? Vastauksessaan Dawson oli samoilla linjoilla kuin palvelututkimuksen professori Stephen Vargo, joka vieraili Suomessa Reser 2014 (The European Association for Research on Services) konferenssissa syyskuussa: markkinat luodaan.

Kolmas myytti käsitteli näkemystä yrityksen kansainvälistymisestä, jossa kotimarkkinoilta siirrytään lineaarisesti globaaliksi toimijaksi. Nykyisin kansainvälisille markkinoille mennään usein kuitenkin suoraan, ilman välivaiheita, kuten suomalainen peliteollisuus on osoittanut. Myöskään usko vahvaan brändiin ei enää riitä.

Dawson muistutti myös, että kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa niin yritysten kuin kuluttajien toimintaan – “Transactional website does NOT give you a global market”. Kuluttajat eivät voi vapaasti ostaa tuotteita ympäri maailman. Hän tiivisti lopuksi, että kaikki säännöt ja aikaisemmat uskomukset menestyvän bisneksen luonteesta on rikottu. Pienet ja isot toimijat pärjäävät hyvinkin erilaisilla liiketoimintamalleilla.

Teksti: Minna Autio