Category Archives: Ekologisuus

Kuluttajana lemmikinruokamarkkinoilla

Helsingin yliopisto järjesti 4.–6. toukokuuta 2015 yhteiskuntatutkimuksen ja humanististen alojen rajapinnassa liikkuvan ruoka-aiheisen konferenssin Food in Society – Research across the Social Sciences and the Humanities. Vaikka konferenssissa keskityttiin ruuan yleiseen asemaan ja merkityksiin yhteiskunnassa, useissa esityksissä nousi esiin myös eläinten merkitys esim. hyvinvointinäkökulmasta ja lemmikeistä osana perhettä. Sosiologi ja ravitsemustieteilijä Wendy Wills (University of Hertfordshire) oli tutkimusryhmänsä kanssa kiinnostunut lemmikkieläimistä osana kotitalouden käytäntöjä.

Petnets-hanke osallistui konferenssiin esitelmällä Consumers choosing pet food – Financial, nutritional and ecological-ethical considerations. Esitelmässä keskityttiin koiraan ja kissaan kohdistuviin ravitsemuksellisiin kulutuspäätöksiin projektin aikana kerätyn laadullisen haastatteluaineiston (n=50) ja määrällisen kyselyaineiston (n=2522) kautta.

Kotiruoka, valmisruoka ja raakaruoka?

Lemmikinruuan kulutus on kasvanut vakaasti viimeiset vuodet. Samalla myös lemmikinruuan monimuotoisuus on lisääntynyt. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kotitaloudessa syntyneiden ruuantähteiden ja myös tavallisen kotiruuan antaminen esim. koiralle keskeisenä osana sen ravitsemusta oli hyvin yleistä. Keräämämme aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että nykyään ihmisille tarkoitetusta kotiruuasta ja tähteistä on tullut suhteellisen harvinaista ja niitä tarjotaan lemmikille lähinnä sattumanvaraisina suupaloina ja täydentävänä ruokavaliona.

Kyselyaineistomme perusteella 70 prosentilla koirista valmis kuivaruoka on tärkein ravinnon lähde, raakaruoka (mm. BARF) vastaavasti noin 20 prosentilla kyselyyn vastanneilla. Kissoilla kuivaruoka on pääasiallinen ruokavalio noin 42 prosentilla, valmis märkäruoka noin 48 prosentilla ja raakaruoka vain 6 prosentilla. Niin kissoilla kuin korillakin täydentävänä ruokavaliona raakaruoka on kuitenkin tärkeässä roolissa.

Lemmikinruuan ostopaikkojen osalta koirat ja kissat eroavat olennaisesti. Kissanomistajista 36 prosenttia ostaa ruuan tavallisesta päivittäistavarakaupasta, kun taas koiranomistajat suosivat lemmikkitarvikeliikkeitä (53 prosenttia). Vain 14 prosenttia kyselyyn vastanneista koiranomistajista kertoi lemmikkinsä pääasialliseksi ruokavalioksi tavallisista päivittäistavarakaupoista ostettavan ruuan. Kissanomistajat suosivat myös verkko-ostamista, sillä yli 27 prosenttia vastaajista osti lemmikinruuan verkkokaupasta.

Lemmikin ruokavalion valintaperusteet ja trendit

Haastatteluaineisto antaa monipuolisen kuvan siitä, millaisia arvostuksia ja trendejä lemmikin ruokavalion valintaan liittyy. Suuri osa haastateltavista kertoi tarinaa vehnän haitallisuudesta koiran ruokavaliossa ja siihen liittyvästä allergisuudesta. Tämä oli myös yleinen perustelu lemmikin raakaruokinnalle (BARF ym. raakaruokinta). Useat haastateltavat kertoivat myös hieman häpeillen lemmikkikoiran ruokavalioon kuuluvasta ”ihmisruuasta”. Esimerkiksi maksalaatikko tuntui olevan monen lemmikin herkkupala, vaikka se ei kuulunut omistajan ns. hyväksyttyihin valintoihin.

Ruokavalion valintaa määrittää myös koiran harrastuneisuus. Metsästyskoirilla ja muilla vakavammin harrastavilla lemmikeillä ruuan ravintosisältöön kiinnitettiin erityistä huomiota mm. riittävän energian- ja proteiininsaannin osalta. Tavalliset lemmikinomistajat tuntuivat luottavan siihen, että valmisruuan koostumus on suunniteltu niin, että lemmikin tasapainoinen ravitsemus on turvattu.

Lemmikin ruokinnassa niin määrällinen kuin laadullinenkin aineisto kertoi kuitenkin siitä, että lemmikki saa sitä, mistä se pitää. Lemmikille myös tarjotaan ”parasta” saatavilla olevaa ruokaa. Tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa, että ”paras” ruoka vaihtelee osittain lemmikinomistajan oman varallisuuden mukaan. Toiselle supermarketista ostettu kuivaruoka päihittää halpakaupan ruuan. Lemmikkikaupan premium-tason ruuat taas päihittävät marketruuan. Osa lemmikeistä taas nauttii päivittäin hyvältä lihatiskiltä ostettua laadukasta, ihmisruuaksi tarkoitettua lihaa, raakana.

Ihmisruuan trendit välittyvät myös lemmikin ruokavalioon. Ehkä yllättävintä on, että ihmisten omasta ruokavaliosta tutut trendit luomuruoka ja muut ekologis-eettiset valinnat tuntuivat olevan haastattelututkimuksen perusteella harvinaisia käytännössä, vaikka kyselytutkimuksessa noin 80 prosenttia omistajista mainitsi ne tärkeänä ruuan valintaperusteena. Ruokavalion tärkeimmäksi valintaperusteeksi nousi hyvän laadun rinnalla ruuan terveellisyys lemmikille. Kiinnostavaa on myös raakaruuan suhteellisen pieni osuus pääasiallisena ruokavaliona. Ehkäpä kuitenkin lemmikkien paljon puhuttu raakaruokinta on kasvattanut raakaruuan merkitystä myös ihmisten omassa ruokavaliossa.

Konferenssin järjestivät yhteistyössä Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, opettajankoulutuslaitos ja taloustieteen laitos. Tapahtumaa sponsoroivat Eurokangas ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.

Teksti: Jaakko Autio

Vastuullista lemmikkikulutusta?

Lemmikit, lemmikkeihin liittyvä kuluttaminen ja moninaiset lemmikkeihin liittyvät ilmiöt ovat usein eettisen ja vastuullisen pohdinnan kohteena. Esimerkkeinä mainittakoon Helsingin eläinsuojeluyhdistys, HESY ry:n ja Suomen kennelliiton ovat vastikään tekemä kannanotto koiranjalostuksen ja liian kapean geenipoolin vaaroista sekä Seppo Turusen haastattelu, jossa hän kohahdutti pari vuotta sitten esittämällä lemmikinpidon ylipäätänsä olevan epäekologista ja epäeettistä.

Tarkasteltaessa kuluttamisen vastuullista yleisemmin, voidaan sen todeta olevan melkoinen ristiriitaisuuksien viidakko. Ensinnäkin, tutkimukset ovat jo vuosikymmeniä todenneet, että kuluttajilla on pääsääntöisesti asennetasolla halua ja arvostusta vastuullisia valintoja kohtaan, mutta useinkaan nämä vastuulliset asenteet eivät näyttäydy ostoskoreissa. Tulos on niin tavanomainen, että on alettu puhua ”green gap” –ilmiöstä (mm. McDonald et al. 2012, Black 2010), jossa asenteet ja käyttäytyminen ovat ristiriidassa. Petnets-projektissa kerätystä kvantitatiivisesta aineistosta nähdään, että valtaosa vastaajista piti esimerkiksi kotimaisuutta (75 %) ja luonnonmukaisuutta (84 %) tärkeinä tekijöinä lemmikinruokintavalintoja tehdessään. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka moni todellisuudessa ostaa pääsääntöisesti luonnonmukaista ja kotimaista ruokaa lemmikilleen?

Toiseksi vastuullisuuden ristiriidat kytkeytyvät siihen, että vaikka pyrkisikin kuluttamaan vastuullisesti, kuluttaja on usein ymmällään siitä, mikä olisi kaikkein vastuullisin valinta; koiranomistaja voi tuskailla vaikkapa sen suhteen, onko lähiteurastamolta haettu ihmisen käyttöön kelpaamaton puhdas lihatuote ympäristölle kuormittavampi kuin Yhdysvalloissa valmistettu, pakattu ja sieltä kuljetettu vähemmän proteiineja sisältävä valmisruoka?

Kolmanneksi, ristiriitaisuuksien lähteenä voi olla myös se, että vastuullisuus itsessään on hyvin monisyinen ilmiö, siinä on useammanlaisia ulottuvuuksia, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa. Pyritäänkö esimerkiksi toteuttamaan ekologisesti vastuullisia valintoja vai sosiaalista vastuullisuutta? Sosiaalisen vastuullisuuden sisällöksi voisi lemmikkikontekstissa tulla vaikkapa asianmukainen koiranjätöksistä huolehtiminen kaupunkialueella tai paikallisten toimijoiden ja pienyrittäjyyden kannattaminen lemmikkikulutusvalinnoissa.

Tyypillisimmin lemmikkikulutustutkimuksessa korostuu se, että vastuulliseksi toiminnaksi mielletään lemmikistä ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen. Esimerkiksi vastajulkaistussa Kulutustutkimus.Nyt-lehden artikkelissamme, nousi esiin altruistinen arvo tärkeäksi tutkimustulokseksi, jonka mukaan monet lemmikinomistajat kertoivat sijoittavansa jopa enemmän rahaa lemmikin kuin oman itsensä hyvinvointiin. Vastaavasti vastikään bloggasimme oletettavasti yleistymässä olevasta lemmikkien terveysteknologiasta. Usein vastuullinen toiminta siis paikantuu kohteisiin, jotka koetaan henkilökohtaisella tasolla merkityksellisiksi, lemmikinomistajilla se voi saada sisällökseen vaikkapa rahan lahjoittamisen sellaiseen hyväntekeväisyyteen, joka tukee koiratarhoja tai kodittomia koiria.

Neljänneksi vastuullisuuden ristiriitaisuudet näkyvät kuluttajan arkisissa neuvotteluissa. Lemmikille tehtävien kulutusvalintojen vastuullisuutta voidaan arvioida suhteessa esimerkiksi halpaan hintaan, tuotteen laadukkuuteen tai ostamisen ja käyttämisen helppouteen. Laadullisessa haastatteluaineistossamme vastuullisuus tai ekologisuus sinänsä keräsi vain vähän suoria kannanottoja, erityisesti siitä keskusteltiin suhteessa kuluttamisen turhuuteen ja tarpeelliseen, useat haastateltavat kokivat, että haluavat ostaa lemmikilleen vaan tarpeellisia ja välttämättömiä kulutuskohteita, eivätkä ”hassata ylenpalttiseen”. Kierrätys ja erilaiset kirpputorit myös lemmikkitavaroiden parissa näyttävätkin kasvattavan suosiotaan. Väitöskirjassani nostinkin esiin, että suomalaista lemmikkikulutusta näyttäisi osaltaan luonnehtivan turhan kuluttamisen välttäminen.

Toisaalta tutkiessamme välttämätöntä kuluttamista nuorten aikuisten kontekstissa kävi ilmi, että lemmikit itsessään ja niille kuluttaminen koettiin usein välttämättömäksi kuluttamiseksi. Voidaankin lopulta nostaa esiin lukuisat tutkimustulokset siitä (kts. lisää esim. Beck & Katcher 1983; Hines 2003), millaisia terveysvaikutuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiä lemmikit omistajilleen tuovat ja pohtia lemmikkeihin liittyvää vastuullisuutta myös siltä kannalta, mitä hyvää lemmikit pelkällä läsnäolollaan omistajilleen tai esimerkiksi terapia- tai kaverikoirina tuovat.

Lisää aiheesta voit lukea joulukuussa ilmestyvästä kuono.fi:n ja Lemmikin yhteisnumerosta!

Lähteet:
Beck, A. M., & Katcher, A. H. (1983). Between Pets and People. The Importance of Animal Companionship. New York: Putnam.
Black I. (2010). Editorial: Sustainability through Anti-Consumption. Journal of Consumer Behavior, 9, pp. 403-411.
Hines, L. M. (2003). Historical perspectives on the Human-Animal Bond. American Behavioral Scientist, 47(1), pp. 7–15.
McDonald S., Oates C.J., Panayiota J.A, Young W. & Hwang K. (2012). Individual strategies for sustainable consumption. Journal of Marketing Management, 28, pp. 445-468.

Teksti: Henna Syrjälä