Category Archives: Ilmiöt

Kirjoittajavieras: Lemmikkien kanssa hotellilomalla

Vierailemme usein koiriemme kanssa hotelleissa koiranäyttelymatkoillamme. Minulle onkin kertynyt lukuisia kokemuksia hotellimajoituksista lemmikin kanssa.

Koirien yleistyessä karvaisina perheenjäseninä on niitä alettu huomioida yhä enemmän myös perheen lomamatkan osallisina. Koiramyönteinen kulttuuri on uinut Etelä-Euroopan maista vähitellen myös Suomeen, mikä on tuonut positiivisia vaikutuksia koiran kanssa matkustamiseen. Suomessakin koira pääsee yöpymään hotelliin. Lue myös aiempi blogikirjoitus Lemmikkilomailusta Maltalla ja Tahkolla.

Koirat hotellivieraina

Koirat hotellivieraina

Koirallisia asiakkaita houkutellaan hotelleihin eri tavoin. Suosioon ovat nousseet lemmikistä veloittamattomat hotellit sekä erilaisia ”kaupanpäällisiä” tarjoavat hotellit.

Olen näyttelyreissuillamme yöpynyt useissa eri hotelleissa, niin Suomessa kuin ulkomailla. Valitessani sopivaa hotellia näyttelymatkoille kiinnitän yhdessä perheenjäsenten kanssa huomion erityisesti siihen, kuinka koiraystävällisiä hotellit ovat. Ensiksi tietysti varmistan, että koirat on sallittuja. Seuraavaksi katse kääntyy hotelleihin, jotka eivät veloita koirista erillistä maksua. Jos kaksi hotellia pystyy tarjoamaan samalla hinnalla samanlaisilla puitteilla olevat huoneet, voiton vie se, kumpi pystyy antamaan lemmikeille ”lisäpalveluita” tai ”kaupanpäällisiä” kuten namipussin tai pyyhkeen ja juomakupin huoneeseen (helpottaa kovasti, ettei niitä tarvitse tuoda kotoa asti).

Lemmikki kilpakentällä

Lemmikki kilpakentällä

Ajelin muutamia viikkoja sitten Joensuuhun kaksipäiväiseen koiranäyttelyyn. Matka oli pitkä, mutta myös näyttelypäivä venähti iltaan. Saapuessamme Sokos Hotel Vaakunaan meidät otettiin koirinemme vastaan lämpimästi, vaikka viipottajia pyörikin jaloissa viisi kappaletta. Ensimmäiseksi jokainen pieni sai vastaanotosta oman ”pussukan”, josta hotellihuoneessa tarkastelun jälkeen paljastui paljon erilaisia laadukkaita nameja, kakkapusseja sekä ohjelappunen, jossa oli lähimmän eläinlääkärin, koirapuiston sekä ulkoilumahdollisuuksien koordinaatit. Näitä paketteja oli jaettu viikonlopun koira-asiakkaille jo ilmeisen paljon, koska illalla saapuessamme saimme viimeiset valmiit paketit. Koirista olisi normaalisti veloitettu 10 euron maksu, mutta sitäkään meidän ei tarvinnut maksaa pienten koiriemme kanssa. Koirat herkkuja syöden vietimme rauhallisen ja erittäin rentouttavan yön Sokos-hotellin siistissä huoneessa. Ehdottomasti lähtisimme uudestaankin tällä ”karvaisten lapsiemme” kohtelulla sinne yöksi.

Hotelliketjut huomioivat lemmikkiasiakkaat – pieni lisämaksu

Koirat ovat tervetulleita mainoksien mukaan myös mm. kaikkiin Rantasipi-hotelleihin ja – kylpylähotelleihin. Niinkin tervetulleita, että jokainen karvainen ystävä saa huhujen mukaan oman pienen paketin, joka sisältää mm. puruluita. Lemmikkimaksu on 10 euroa per huone, per yö. Lemmikkilisämaksu on huonekohtainen. Samalla maksulla huoneessa voi majoittua useampi kuin yksi lemmikki. Opas-, avustaja- ja virkakoirat majoittuvat maksutta.

Rantasipi-ketju tekee yhteistyötä mm. Suomen Kennelliiton, Suomen Kissaliiton ja Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kanssa. Välillä koiranäyttelyiden sivuilla on mainos Rantasipi-hotelleista ja mahdollisesti myös koodi, jolla saa jonkun prosenttiosuuden alennusta yöpymisestä hotellissa näyttelyviikonloppuna.

Raumalla näyttelymatkalla ollessamme majoituimme pienemmän majoitusketjun hotelliin. Sokos-hotellista poiketen täällä kaikki ei mennytkään niin nappiin. Varatessamme huonetta meille lupailtiin esimerkiksi kylpyammetta huoneeseen. Lisäksi koirille olisi pitänyt olla mm. juomakuppi huoneessa. Sitä varten lemmikeistä piti ilmoittaa etukäteen. Oli suuri pettymys saapuessamme, ettei kylpyammetta ollutkaan. Tämä oli pettymys, sillä ammeessa rentoutumista ja koirien pesua oli odotettu hartaasti. Koiria ei siis oltu huomioitu mitenkään. Laitoimme asiallista palautetta tästä eteenpäin, mutta vastauksen oltua tasoa ”voi-voi” päätimme olla majoittumatta jatkossa kyseisen ketjun hotelleihin. Lupausten ja todellisuuden ristiriita oli valitettava.

Ihanat koirat rannalla

Ihanat koirat rannalla

Ulkomailla matkustaessa hotellimajoitusta on ollut laidasta laitaan. On ollut siistejä huoneita upeilla näköaloilla (mm. Viru-hotelli Virossa), mutta myös sviittejä likaisilla kylpyhuoneilla ja torakoilla (Narvassa, Viron ja Venäjän rajalla). Baltian maissa koiriin suhtaudutaan yleensä positiivisesti ja ne otetaan majoittumaan, mutta niistä saatetaan pyytää merkittäviäkin lemmikkilisiä (esimerkiksi 20 euroa per koira).

Lisää aiheesta myös YLE-uutisissa.

Teksti ja kuvat: Amanda Jääskeläinen, amanda.jaaskelainen@gmail.com

Amandan blogi: Kennel Pretty Wild

Foto 3 Koira koulutuksessa

Yhteiskuluttajuutta ja -kehittelyä – Co-consumer and co-creation

PETNETS-hankkeessa on pureuduttu lemmikinomistajan ja lemmikin väliseen suhteeseen Tarkastelussa ovat olleet sekä kulutus että siihen liittyvät arjen verkostot ja palvelupolut. Jo heti projektin alussa pohdimme sitä, kuka on kuluttaja, asiakas ja loppukäyttäjä lemmikkialalla. Ajattelu siirtyi nopeasti siihen, kuka itse asiassa kuluttaa palveluita ja tavaroita – rahankäytöstä päätökset tekee lemmikinomistaja, ei loppukäyttäjä (lemmikki). Tosin rahankäyttäjiin ja -päättäjiin lukeutuvat myös lemmikkien ”kummit”, ”isovanhemmat” ja ”sisarukset”, siis koko perhe ja ystäväverkosto.

Lemmikkikuluttamisen kautta avautuu uudenlainen näkökulma yhteiskuluttajuuteen. Lemmikki on kanssakuluttaja – co-consumer – joka vaikuttaa yllättävän moneen päätökseen kotitaloudessa. Kuten loppuseminaarissa siteerattu lemmikinomistaja pohtii: ”Kannattaako tässä 55–60-vuoden iässä asuntoa valitessa painottaa esteettömyyttä vai koiralle mieleisiä asioita. No mitenkä luulette että kävi? Priorities!!” PETNETS-tutkimuksen (Kylkilahti et al. 2015) mukaan lemmikki vaikuttaa asumispäätösten lisäksi jopa puolison ja ammatin valintaan. Kuluttaja ei siis tee valintoja vain siitä, mitä ruokaa lemmikille ostetaan, millainen vakuutus hankitaan tai mitkä seikat ovat tärkeitä eläinlääkäriä valittaessa. PETNETSin kulutustutkijat ovatkin päätyneet käsitteellistämään ilmiötä kanssa- ja/tai yhteiskuluttaja -käsitteen (co-consumer) kautta. Tässä lähestymistavassa on pyritty eroon perinteisestä kahden toimijan välisestä vuorovaikutussuhteesta – kuluttajan ja palvelutarjoajan (yritys) rinnalla ja ajatuksissa kulkee myös lemmikki.

Tassuterapeutti ja kuntovalmenteja – Co-producer and Co-experiencer

Liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa palveluntarjoaja on yleensä yritys tai jokin muu yhteisö (esim. kansalaisjärjestö). Lemmikkikulusta tutkiessamme ymmärsimme, että myös itse lemmikki on merkittävä palveluntarjoaja omistajalleen ja perheelleen. Lemmikki tuottaa päivittäin hyvinvointipalveluja. Kuluttajat kuvasivat lemmikkiään tassuterapeutiksi, henkilökohtaiseksi valmentajaksi (personal trainer), terveydenhoitajaksi, hengenpelastajaksi ja liikuntaterapeutiksi. Lemmikillä on monia rooleja, kuten omistajat kuvaavat: ”Kissa on toisinaan kotisairaanhoitaja, toisinaan lapsi ja toisinaan ystävä” ja ”Koira, joka on tuki, turva ja seuralainen niin TV:n edessä kuin lenkilläkin.”

Lemmikki on myös merkittävässä roolissa, kun palvelujen laatua arvioidaan. Eläinlääkäri menee vaihtoon, jos lemmikki ei pidä hänestä. Palveluntarjoajan ja lemmikin välinen suhde on näin merkityksellinen. Tämä on tullut esiin myös osin hankkeessa innovoidussa Dogroom-palvelussa. Mustin ja Mirrin Hanna Sieppi on korostanut, miten ”Koiran nautinto on merkittävä osa omistajan palvelukokemusta”. Myös palveluprosessin läpinäkyvyys (transparency, Prahalad & Ramaswamy 2004) on tärkeä osa kuluttajakokemusta. Sieppi kertoi hankkeen loppuseminaarissa, miten palvelua jatkuvasti kehitetään asiakaspalautteen pohjalta (Ramaswamy & Gouillart 2010). Menestyvä yritys kuuntelee asiakkaitaan ja yhteiskehittää palveluja heidän kanssaan.

Co-creation – kuluttaja-, tutkija- ja yritysverkostot resurssina innovoinnissa

Yhdessä tekeminen ja kehittäminen olivat PETNETS-hankkeen keskeinen menetelmä ja tavoite. Resurssina ja tiedon lähteenä ovat toimineet niin yrityksen edustajat, heidän asiakkaansa, tutkijat kuin lemmikki ja/tai hänen perheenjäsenensä. Verkostoja on laajennettu myös sosiaalisen median kautta. Yksi keskeisimmistä ”opeista” hankkeessa on ollut, että vain oppimisen (olipa se sitten kokeilu, tutkimustieto, teoria, japanilainen liiketoimintamalli) kautta voidaan luoda uutta. Ensimmäisenä muuttuu ajattelu ja vasta sitten käytännöt. Tämä näkyi hankkeen loppuseminaarissa, jossa innovoitiin kuluttajien ja liiketoimijoiden rooleissa uusia palveluideoita – kohti pienimuotoista kokeilua. Hankkeessa mukana olleet yritysedustajat rajasivat tottuneesti kokeiltavan kokoisia ideoita ja suunnittelu ei edennyt liian pitkälle. Kokeilun kulttuuri ja siitä oppiminen ovat työkaluja, joilla uutta liiketoimintaa voi synnyttää ilman suuria alkuinvestointeja.

Kohti muita toimialoja

Yksi keskeinen tulosten siirrettävyyden mittari on se, miten tieto, osaaminen ja ymmärrys siirtyvät toimialojen välillä. PETNES-hankkeen loppuseminaarissa kuluttaja- ja yritysverkostoja testattiin uusilla toimialoilla, kuten puutarha-, ruoka- ja matkailuala sekä vapaa-ajan asuminen. Lapissa olisi tarvetta mökinvuokrauspalveluille, jotka tarjoavat city-koiralle miellyttävän ja sopivan ympäristön. Kaupunkikoira ei ole tottunut luonnon ääniin ja tuoksuihin. Kanssakuluttajan (co-consumer) ideaa voi siirtää myös autoiluun, pyöräilyyn, veneilyyn, moottoripyöräilyyn ja vaikkapa lapsiperheen kesäloman suunnitteluun. Kaikki sellainen liiketoiminta, jossa on useampi kuin yksi toimija ja jossa pitää huolehtia toisesta (mm. lapsi, ikäihminen) ihmisestä tai huomioida muitakin kuin individualistinen kuluttaja, istuu mukavasti co-consumerin teoriaan.

PETNETS Loppuseminaari poytakuva 2015 PIEN

Tekes-rahoitteisissa hankkeissa projektin tulokset ovat julkisia ja saatua osaamista tulisi välittää eteenpäin. PETNETS-hankkeen blogitekstit, tutkimusjulkaisut sekä osallistujayritysten uusi osaaminen (mm. kulutustutkimustieto, liiketoimintamallit, verkostoitumisen merkitys, kokeilun kulttuuri, Japani-case) palvelevat jatkossa sekä suuren yleisön (blogit, julkaisut) että pienemmän yleisön (yritysosaaminen) tarpeita. Palveluajattelu kasvun moottorina saatiin juurrutettua yritysten ajatteluun. Keskeinen tiedon ja osaamisen eteenpäinvientikanava ovat myös tutkijat, joiden osaaminen syvenee ja opetuksen kautta uusi tieto välittyy tulevaisuuden osaajille. Myös koulutustilaisuudet yritysten ja muiden toimijoiden kanssa edistävät tulosten siirrettävyyttä. Hankkeen tutkijoilla on sekä lemmikkialan että kuluttajalähtöisen liiketoimintaosaamisen resursseja. Olemme käytössänne!

Teksti: Minna Autio ja Jaakko Autio

Lähteet

Kylkilahti, Eliisa, Syrjälä, Henna, Autio, Jaakko, Kuismin, Ari & Autio, Minna (2015) Understanding Co-consumption Between Consumers and Their Pets. International Journal of Consumer Studies.

Prahalad, C. K. & Ramaswamy, Venkat (2004) The Future of Competition: Co-Creating Unique Value With Customers. Harvard Business Review Press. Boston.

Ramaswamy, Venkat & Gouillart, Francis (2010) The Power of Co-Creation: Build It with Them to Boost Growth, Productivity, and Profits. Free Press. New York.

Suomella ja Ruotsilla yhteiset lemmikkitoimialan kotimarkkinat

Viime aikojen uutiset lemmikkimarkkinoilta kertovat nopeasta muutoksesta ja kasvusta. Vähittäiskaupan ja palvelusektorin toimijaverkostot ovat lähestymässä yhä tiiviimmin näkemystä, jossa suuret kotimaiset toimijat eivät ole yksin riittävän suuria ja kilpailukykyisiä. Lemmikkitoimiala näyttää toimivan edelläkävijänä palveluliiketoiminnan nopeassa kansainvälistymisessä.

Musti ja Mirri siirtyi vuonna 2010 yrityskaupan myötä pääasiassa Pohjola Capital Partners Oy:n (myöhemmin Vaaka Partners) omistukseen. Vuonna 2012 Musti ja Mirri osti ruotsalaisen Grizzly Zoon. Tämän kaupan myötä yritys otti ensimmäiset askeleensa naapurimaan markkinoilla.

Mustin ja Mirrin asema Ruotsin lemmikkimarkkinoilla vahvistui edelleen, kun ruotsalainen pääomasijoittaja EQT osti yrityksen suomalaiselta Vaaka Partnersilta vuoden 2014 lopulla. Tuoreimpana uutisena on ruotsalaisomisteisen Zoo Support Scandinavia Ab:n siirtyminen Mustin ja Mirrin omistukseen huhtikuussa 2015. Kaupan tuloksena Zoo Supportin omistuksessa olleet franchise-ketjut Arken Zoo ja Djurmagazinet siirtyivät Mustille ja Mirrille.

Syyskuussa 2013 tiedotettiin suomalaisen eläinlääkäriketju Univetin sekä Mustin ja Mirrin tiivistyvästä yhteistyöstä. Yhteistyösopimuksella haluttiin tarjota lemmikinomistajille aikaisempaa kattavampia palveluita ja tuotteita lemmikin kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen.

Suomalainen eläinlääkäriketju Animagi ja ruotsalaisen Evidensia djursjukvårdin omistama suomalainen Univet-ketju tiedottivat 21.4.2015, että kilpailuviranomainen on hyväksynyt yrityskaupan, jonka myötä Animagi siirtyy Evidensian omistukseen. Kaupan myötä syntyi Animagin ja Univetin muodostama Suomen suurin eläinlääkäripalveluiden verkosto, jolla on tällä hetkellä 55 klinikkaa. Osaamisen keskittyminen parantaa monipuolisen palveluvalikoiman tarjoamista koko maassa. Evidensia-konsernilla on nyt yli 130 klinikkaa ja sairaalaa Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Tanskassa.

Sekä Musti ja Mirri että eläinlääkäriketju Evidensia ovat ruotsalaisen EQT-pääomasijoittajan omistuksessa, joten jää nähtäväksi, alkaako tästä koko toimialan kokoaminen ”saman katon alle”. Vähittäiskaupan ja palveluliiketoiminnan yhdistäminen toisi pohjoismaisille markkinoille entistä vahvemman toimijan.

Lemmikkimarkkinoiden tasainen kasvu saa nykyiset sijoittajat varmasti etsimään lisää kiinnostavia lemmikkitoimijoita omaan salkkuunsa. Voidaan myös pohtia sitä, miten keskittyminen vaikuttaa kivijalkakaupan ja verkkokaupan kehittymiseen Pohjoismaissa. Uusia kohteita saattaa myös tulla lemmikkien muoti- ja premiumsektorilta, muista hyvinvointipalveluista tai lemmikkiruokamarkkinoilta.

Ehkäpä kasvua aletaan hakea pian myös Pohjoismaiden ulkopuolelta – tai miksei kokonaan uusilta toimialoiltakin, esimerkiksi vakuutusmarkkinoilta, joilla Musti ja Mirri on käynnistänyt yhteistyön suomalaisen LähiTapiolan kanssa.

Teksti: Jaakko Autio

Digitaalista verkostoitumista lemmikkimarkkinoilla

Vuonna 2014 perustettu suomalainen Morrr Oy lanseerasi joitakin viikkoja sitten kansainvälisesti ensimmäisenä lemmikinomistajille suunnatun sähköisen palvelualustan. Palvelun tarkoituksena on auttaa lemmikinomistajaa pitämään paremmin huolta lemmikistään. Lemmikinomistajat kohtaavat vuorovaikutteisella, verkostomaisella areenalla palveluntarjoajat eläinlääkäreistä aina koiraystävällisiin kahviloihin.

facebook-ads_0000_01

Morrr Oy:n taustalla vaikuttaa Petnets-hankkeessakin mukana oleva Orion Oyj. Morrrissa on myös seurattu tiiviisti Petnets-hankkeen tutkimustuloksia. Morrr Oy:n lehdistötiedotteessa maaliskuun lopulla siteerattiin Suvi Nuutista, joka kirjoittaa Petnets-hankkeessa valmistuneessa tutkielmassaan ”Koiranomistajat kulutusvalintoja ja vakuuttamista järkeilemässä: laskelmointia, rutiinia ja turvanhakuista keskittämistä”: ”Trendi on, että lemmikkiomistaja investoi yhä enemmän lemmikkiinsä.” Lemmikkimarkkinat ovatkin viime vuosina olleet tasaisessa kasvussa, mikä on myös huomattu julkisuudessa lukuisissa lehtikirjoituksissa (mm. Kauppalehti Optio 6/2015).

Morrr-palvelu kehittyy nopeasti. Huhtikuussa Morrr julkaisi mobiilisovelluksen iPhonelle ja kevään aikana myös Android-sovelluksiin. Jatkossa palvelu muistuttaa muun muassa lemmikin rokotuksista ja ajanvarauksista eläinlääkärille. Se on siis samalla sekä reaaliaikainen lemmikin hyvinvointia tukevia asiantuntijapalveluita tarjoava foorumi että sähköinen potilaskortti.

Asiantuntijapalvelut toimivat videoneuvotteluyhteydellä. Morrrin markkinointijohtaja Maria Estlander kertoo asiantuntijapalveluiden toiminnasta: ”Videoneuvontapalveluun osallistuvat sopimuskumppanimme arvioivat ja auttavat avuntarpeen kartoittamisessa. Videoyhteyden kautta palvelu on mutkaton ja toimiva. Yhteyden jälkeen kuluttaja saa palveluntarjoajalta muistiinpanot, joiden avulla asiakas voi itse kartoittaa lemmikin avuntarvetta vielä tarkemmin.” Estlander kuvaa asiantuntijoiden valintaa: ”Arvioimme asiantuntijamme tarkasti kartoittamalla heidän mainettaan toimijoina ja olemalla yhteydessä muihin alan asiantuntijoihin ja asiakkaisiin.”

Videoneuvonta on yksi työkalu muiden joukossa. Valtaosa asiantuntijapalveluista toteutetaan jatkossakin paikan päällä, kasvotusten. Tähän Morrr tarjoaa muun muassa nettivaraus- ja maksuratkaisuja. Videoneuvonta on osa palvelukokonaisuutta, helppo ratkaisu saada kotisohvalta neuvoja ennen kuin pakkaudutaan autoon ja lähdetään tapaamaan asiantuntijaa.

facebook-ads_0007_08

Asiantuntijapalveluiden tarjoamisen lisäksi Morrr.com toimii ”Näytä kartalla” -osion kautta erilaisten lemmikkipalveluiden löytämisen apuvälineenä. Sieltä löytyvät lähimmät lemmikkitarvikeliikkeet, trimmaajat, eläinlääkärit ja jopa koiraystävälliset kahvilat. Tässä osiossa rekisteröityneet käyttäjät (ja heidän lemmikkinsä) voivat myös arvostella foorumille rekisteröityneitä palveluntarjoajia ja muita toimijoita.

Kolmantena ominaisuutena on ”Lue blogeja”-osio. Blogissa tarjotaan tietoa lemmikin kanssa elämisen helpottamiseen, siellä haastatellaan alan toimijoita ja hyödynnetään myös ulkopuolisia, kansainvälisestikin johtavia lemmikkibloggaajia. Blogi-osio on vielä testivaiheessa. Tavoitteena on, että järjestelmällisen julkaisutoiminnan vaiheeseen päästään vielä kevään aikana, jolloin uutta sisältöä julkaistaan päivittäin.

Tuoreissa blogikirjoituksissa tunnetut poliitikot esittelivät eduskuntavaalien alla elämäänsä lemmikeidensä kanssa. Politiikanteko on jätetty blogikirjoitusten ulkopuolelle. Mukana ovat muun muassa Kike Elomaa ja hänen koiransa Marski ja Sylvi-Tuulikki, Olli Rehn koiransa Sessin seurassa sekä Johanna Sumuvuori kertomassa omasta lemmikkihistoriastaan. Vaalien alla blogikirjoituksilla oli Maria Estlanderin mukaan yhteensä yli 100 000 näkijää.

facebook-ads_0002_03

Maria Estlander Morrrista kuvaa palvelua sen täydessä toimintavalmiudessa seuraavasti: ”Tulevaisuudessa Morrrin palvelusta löytyy apu kaikkeen eli kaikkien alojen asiantuntijat ovat tavoitettavissa palvelumme kautta. Tarjoamme markkinapaikkana, toimijoiden ja kuluttajien yhdistäjänä, niin laajan asiantuntemuksen, että lemmikin tarpeet koko elämänkaaren ajalle täyttyvät Morrrin kautta.” Estlander jatkaa: ”Morrr helpottaa lemmikinomistajan elämää ja edistää lemmikin hyvinvointia tarjoamalla kokonaisen ’palvelupaketin’, johon lemmikinomistajalle kertyy tieto lemmikin koko elinkaaresta. Palvelu muistuttaa lemmikinomistajaa esimerkiksi tulevista eläinlääkärikäynneistä, kuten rokotuksista. Lemmikinomistajan täytyy vain muistaa mennä lemmikkinsä kanssa lääkäriin – ja siitäkin palvelu muistuttaa!”

Morrr.com on jo ensimmäisten toimintaviikkojen aikana koonnut lukuisia palveluntarjoajia yhdelle foorumille. Tällä hetkellä palvelu keskittyy Ruotsin ja Suomen markkinoille. Yrityksellä on toimipisteet Helsingissä ja Tukholmassa.

Teksti: Jaakko Autio

Kolmas ikä – Mitä lemmikkieläinliiketoiminta voi oppia ikääntymisen organisoitumisesta ja organisaation ikääntymisestä

Lemmikkimaailmassa ikääntymiseen liittyvät kysymykset ovat tulleet julkisen keskustelun aiheiksi. Eläinlääkäriyritysten mainonnassa esimerkiksi koiran ”kolmas ikä” ja varautuminen senioriuteen on viime aikoina ollut ajankohtainen teema. Taustalla on luonnollisesti se, että terveydenhoidon kehittyminen on nostanut lemmikkien ikää ja siten myös luonut uusia markkinoita alan toimijoille. Seniorilemmikit alkavat rakentua osaksi omistajan kolmatta ikää, johon yhä useammin lukeutuvat itsensä hemmottelu ja hyvinvointiin liittyvät harrastukset. Kyselytutkimuksemme mukaan yksi kysytyimmistä koiramaailman palveluista on fysioterapia ja hieronta. Myös koirien hemmotteluhoidot ovat siis käynnistymässä. Ikä ei ole este nautiskelulle.

Associate professor Kathleen Riach australialaisesta Monash Universitystä piti 23.10.2014 Göteborgin yliopiston Kauppakorkeakoulussa esitelmän aiheesta “From individualised age to organized ageing – understanding age inequality through organizational practices and cultures”. Luento järjestettiin Ruotsin ikätutkimusverkoston (AgeS) syystapaamisen yhteydessä. Esitys keskittyi pohtimaan lähinnä ikää työelämää ja organisaatiota määrittävänä tekijänä, mutta sen kautta syntyi ajatuksia myös lemmikkialan toimijoiden ja organisaatioiden kehittämiseen.

Göteborgin yliopiston päärakennus

Göteborgin yliopiston päärakennus

Johdatteluna aiheeseen Riach pohti ajallemme tyypillisiä iättömyyden korostamista, kulutuskulttuurin luomaan ”anti-age” -painetta ja kuolemattomuutta. Myös iän ilmaiseminen ja ilmaisemattomuus tuottaa meille vaikeuksia (esim. ”näyttää nuorelta” tai ”vanhentunut”). Ikä (age) ja ikääntyminen (ageing) voidaan käsitteellisesti ymmärtää hyvin eri tavoin biologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti; ikääntyminen on myös suhteellista ajassa ja tilassa (vrt. käsitteet ”vanhempi” ja ”nuorempi”).

Organisoitunut ikääntyminen (ageing as organized)

Ajankohtaiset trendit hallitsevat usein keskustelua iästä, jolloin huomio saattaa kiinnittyä epäolennaiseen. ”Ainutlaatuiset” yksilöt sekä poikkeama kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ikäodotuksista hämärtävät ajatteluamme. Erityisesti ”kolmas ikä” – keski-iän ja vanhuuden välinen aika – mullistaa iän ymmärtämistä. Kolmannen iän yksilöllistyminen (aktiivisuus, parantunut terveys, menestyminen, harrastaminen jne.) haastaa eläkeikää lähestyviä ihmisiä suhteessa tulevaan ja suhteessa vanhuuteen. Iän ymmärtämistä ja määrittämistä värittävät kuhunkin elinkaaren vaiheeseen yleisesti liitetyt kulttuuriset merkitykset. Mikä oikeastaan on hyväksyttyä missäkin iässä?

Myös lemmikinomistajien ikääntyminen on noussut osaksi lemmikkeihin liittyvää julkista keskustelua, jossa pohditaan ikääntymisen vaikutuksia käytännössä ja eettisesti. Esimerkiksi Japanissa on jopa suunniteltu ikääntyvien ihmisten lemmikinomistamisen rajoittamista, koska yhä useammin törmätään orvoksi jääneisiin lemmikkieläimiin. Toisessa vaakakupissa on tosin lemmikin vitaalisuus ja ”ikuinen nuoruus”; lemmikin tarjoama arkipäivän seura ja ulkoilutuksen tuoma sosiaalisuus pitävät yllä aktiivisuutta ja tarjoavat usein hyväksi havaittua läheisyyden terapiaa.

Organisaation ikääntyminen (organizational ageing)

Yrityselämässä ikä ja ikääntyminen ovat jatkuvasti esillä. Riach esitteli organisaatioiden ikääntymistä aluksi vampyyri-vertauksella, jossa ikä aiheuttaa yhteisössä erilaista toiseuden kokemista ja toisten ihmisten ”vaanintaa”. Karl Marxilta lainattu vampyyrisitaatti (vapaasti suomentaen ”vampyyri ei luovuta ennen kuin uhri on kokonaan imetty kuiviin”) johdatti puheen yritykseen kuolemattomuuden symbolina. Yritykset elävät arvoistaan (vrt. Walt Disneyn henkilöityminen), mutta jotkut kuitenkin kuolevat (esim. Lehman Brothers). ”Ikuisen elämän” puolesta joudutaan tekemään uhrauksia, mistä ikääntyvät työntekijät jatkuvasti muistuttavat, uhreina.

Organisaation uusiutuminen (regeneration) on keino, jolla yritykset pyrkivät säilymään kuolemattomina. Yrityksen jatkuva uudelleenbrändääminen (esim. retrobuumi) ja tasapainoilu yrityksen historian vahvuuksien kanssa ylläpitävät taistelua organisaation ikääntymistä vastaan. Yrityksissä on tyypillistä tuottaa työntekijöille ”sisäisen lapsen” -kokemuksia, joka heijastaa vallitsevaa kulttuurista re-orinteetiota: esim. kierrätys (recycle), uudelleenkeksiminen (reinvention) ja uudelleensyntyminen (reborn).

Elinkaaren ja iän rakentamista liikennemerkissä

Elinkaaren ja iän rakentamista liikennemerkissä

Organisaation uudistaminen ikääntymisen kautta ja iän merkityksen keksiminen uudestaan haastavat yritysten liiketoimintamallien kehittämisen. Riachin esiin tuoma neofilia, jatkuva fetissinomainen rakkaus kaikkeen uuteen, kuvaa yrityksen jatkuvaa muutosta, uuden ja oudon etsimistä sekä tulevaisuusorientaatiota. Yrityksessä tämä näkyy tarpeena saada ”uutta verta” organisaatioon. Ehkä tulevaisuus kuitenkin sulauttaa ikääntymisen, jos ikä kyetään näkemään organisatorisen tiedon kasaantumisena. Työssä ikäneutraalius voisi poistaa ikään (ja sukupuoleen) liittyvän ryhmien epätasa-arvoisen kohtelun ja marginalisoinnin. Organisaation tulisi olla varuillaan ”ikäloukuista” ja hakea ikääntymisestä uudenlaista dynamiikkaa.

Kuten edellä kävi ilmi, lemmikkiliiketoiminnassa iästä on tullut yksi merkittävä markkinoiden uudistamisen merkki. Käytännössä olemme pohtineet erilaisissa työpajoissa yritysten osallisuutta lemmikin koko elinkaareen. Esimerkiksi koiraa hankittaessa sitoudutaan pitämään huolta lemmikistä keskimäärin 10–12 vuotta. Ikääntyminen ja iän tuominen entistä tärkeämmäksi osaksi liiketoimintaa myös lemmikkieläinmarkkinoilla voi kehittää paitsi palvelutarjontaa myös harrastusta yleisemminkin.

Teksti: Jaakko Autio

Koirien päiväkodit tarjoavat hoitoa, virikkeitä ja helpotusta arkeen

Ruotsissa lainsäädännöllä vaikutetaan Suomea tiukemmin lemmikkien elinolosuhteisiin ja arjen rutiineihin (ks. lisätietoa ruotsiksi). Säädökset ovat vaikuttaneet myös siihen, että markkinoille on tullut uusia palveluja lemmikeille ja niiden omistajille. Esimerkiksi koiraa on ulkoilutettava Ruotsissa joka seitsemäs tunti ja pentua tai seniorikoiraa vielä useammin. Vuonna 2008 kiristetyn lainsäädännön näkyvin seuraus on lemmikkipäiväkotien määrän nopea kasvu. Yksin Göteborgin lähistöllä koirille tarkoitettuja päiväkoteja on puhelinluettelohaun perusteella lähes 30, eri puolilla kaupunkia ja lähiseutuja. Varovaisesti arvioiden päiväkodeista on tullut varteenotettava palveluliiketoiminnan muoto. Osa päiväkodeista on järjestäytynyt Ruotsin koirapäiväkotiyhdistykseen (Sveriges Hunddagisförening).

Koirien päiväkoteihin tutustuminen osoittaa palvelutarjonnan monipuolisuuden. Kiinnostavaa on, että ainakin yhdellä haastattelemistamme päiväkodeista on kolme toimipistettä, joissa on päivittäin 30, 25 ja 60 hoitokoiraa. Valtaosa päiväkodin asiakkaista tulee siis hoitoon päivittäin. Aivan kuten lapsille, myös koirille on päiväkodeissa omat ryhmänsä, joissa ne viettävät aikaansa tuttujen koirakaverien kanssa.

Ruotsin lainsäädäntö on otettu koirien päiväkodeissa tarkkaan huomioon. Koiria ulkoilutetaan kahdesti päivässä: tunti ennen lounasta käydään pidemmällä lenkillä ja iltapäivällä lyhyemmällä kävelytyksellä. Lemmikeille järjestetään myös aktivoivia harjoituksia, tarjotaan koulutusta ja leikitään kehittävillä leluilla. Koirat saavat myös jatkuvasti leikkiä keskenään.

Koirien päiväkodit tarjoavat joustavan palvelun asiakkailleen. Useimmat niistä ovat avoinna aamukuudesta iltaseitsemään. Hoitoon liittyvät kustannukset saattavat kuitenkin rajoittaa asiakaskuntaa. Päiväkotipaikan kuukausimaksu on yleisesti noin 3000 kruunua eli noin 320 euroa. Maksu on hieman korkeampi kuin lapsen kuukausittainen päivähoitomaksu Suomessa. Helsingissä kokopäivämaksu on enimmillään 283 euroa.

Lemmikin päivähoitopaikan saaminen ei kuitenkaan ole Ruotsissa aivan yksinkertaista. Osa päiväkodeista hyväksyy ainoastaan naaraskoiria. Myös rotu voi olla rajoite, sillä osa päiväkodeista ottaa hoitoon vain sellaisia koirarotuja, joita niiden henkilökunta tuntee. Niin ikään vilkkaan ja paljon liikuntaa tarvitsevan Jack Russelin saaminen hoitoon ei ole välttämättä helppoa. Isommissa päiväkodeissa rajoituksia vaikuttaa kuitenkin olevan huomattavasti vähemmän kuin pienissä. Tämä johtunee eroista henkilökunnan määrässä.

Myös Suomessa on tarjolla lemmikkien päiväkotipalveluja, mutta lainsäädäntö ei meillä ohjaa käytäntöjä kuten Ruotsissa. Suomessa päivähoidon kuukausimaksu vaihtelee noin 300 eurosta lähemmäs 600 euroa. Perheellisille, joilla myös lapset ovat päivähoidossa, päiväkotien kuukausimaksut saattavat muodostua varsin korkeiksi. Hankaluuksia saattaa tuottaa myös se, etteivät koirapäivähoitolat sijaitse lähellä lasten päivähoitoa. Kustannusten ohella lemmikkihoitopalvelujen saatavuus ja sijainti voivat siis rajoittaa niiden käyttöä.

Niin Suomen kuin Ruotsin osalta näyttää siltä, että koirapäiväkotien toiminta ei jatkossa rajoitu vain päivähoitoon ja ulkoiluttamiseen. Päiväkodit ovat laajentumassa hyvinvointikeskuksiksi, joiden yhteydessä tarjotaan päiväkodin omia tai niiden kumppanien palveluja. Hoitopäivään voidaan yhdistää esimerkiksi koulutuspalveluja, trimmausta, fysioterapiaa ja eläinlääkäripalveluja. Osa koirapäiväkodeista toimii jo nyt koirapensionaatteina, joihin lemmikin voi jättää hoitoon yöksi tai esimerkiksi omistajan matkan ajaksi.

Teksti: Jaakko Autio

Puetut hauva-vauvat – sukupuolentutkimusta lemmikeistä

Iloksemme olemme saaneet huomata, että PETNETS-hankkeen ohella lemmikkikulutus on saanut osakseen tutkimuksellista mielenkiintoa myös muualla Suomessa – hiukan yllättävilläkin tutkimusaloilla. Sukupuolentutkimuksen ja kulutustutkimuksen intressit ovat kohdanneet kuluneen vuoden aikana muutamaan otteeseen (ks. blogiteksti Sukupuolentutkimuksen näkökulmia lemmikkieläinliiketoimintaan). Vuoden aikana on myös julkaistu Annamari Vänskän (Turun yliopisto) artikkeli ”New kids on the mall: babyfied dogs as fashionable co-consumers” (abstraktiin) kansainvälisessä tiedelehdessä Young Consumers. Vänskä oli esitelmöimässä tutkimushankkeestaan otsikolla ”Uudet vauvat – pikkukoirien sukupuolittamista vaattein” Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja Hankenin järjestämillä Sukupuolentutkimuksen päivillä 2014 – Raha, seksi ja valta 21.marraskuuta.

Pukemisilmiön tausta ovat tuttu: koirat ovat näkyvä osa tämän päivän kulutuskulttuuria niin Suomessa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Iso-Britannissa kuin Yhdysvalloissakin. Toisaalta Vänskä viittasi myös menneeseen: koirien asema on ollut oli varsin näkyvä jo 1800-luvulla ja esimerkiksi hoveissa koiria on puettu jo aikoja sitten.

Miksi koiraa puetaan? Vänskän mukaan pukemisen merkitys on viestiä koiran vaarattomuudesta; pukemalla materialisoidaan tunnesidettä lemmikkiin. Hän näkee myös, että sukupuoli on keskeistä ratkaistaessa sitä, miten koiraa pitäisi pukea.

Lemmikki on ei-eläin

Vänskä tarkastelee koirien objektivointia posthumanistisessa viitekehyksessä. Posthumanismilla tarkoitetaan tässä sitä, että lemmikki on ihmisestä riippuvainen olento, eivätkä eläimet näin ollen asetu ihmisyyden ulkopuolelle. Posthumanismia perustellaan muun muassa eläinten oleellisella osalla ihmisten historiassa. Koirasta on tehty ihmisen perheenjäsentä erilaisin käytännöin, esimerkiksi nimeämällä ja ottamalla eläin ulkoa sisälle kotiin. Ihmisen ja koiran välinen suhde on vahvasti emotionaalinen, eivätkä käsitteet kuten vauva ja perhe rajaudu tarkoittamaan ihmisiä. Tämä voidaan havaita arkisessa kielenkäytössä; myös useat PETNETS-lemmikkikyselyn vastaajat kuvailivat sanallisesti lemmikkiään lapseksi, vauvaksi, perheenjäseneksi tai ystäväksi – siis käsitteillä, joilla lähtökohtaisesti on viitattu ihmisolentoihin.

Vänskä toteaakin, että lemmikkikoirista puhuttaessa ei välttämättä puhutakaan enää eläimistä. Lemmikki on eläimeen nähden etuoikeutettu ja läheinen suhde ihmiseen määrittää lemmikkiä. Eläimenä lemmikki on ikään kuin ”alennettu” ja sen eläimellisyys on ainakin osittain ”poissaolevaa”, sen sijaan lemmikki on riippuvainen olento. Ja tämä riippuvaisuus määrittää myös lemmikkeihin kohdistuvaa kulutusta. Lemmikin tehtävä on olla ihmisen seurana, tehdä ihmisestä ihminen. Sillä on kyky herättää vahvoja tunteita: positiivisten tunteiden välittäjänä koira on rakkauskone.

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Vastuullista lemmikkikulutusta?

Lemmikit, lemmikkeihin liittyvä kuluttaminen ja moninaiset lemmikkeihin liittyvät ilmiöt ovat usein eettisen ja vastuullisen pohdinnan kohteena. Esimerkkeinä mainittakoon Helsingin eläinsuojeluyhdistys, HESY ry:n ja Suomen kennelliiton ovat vastikään tekemä kannanotto koiranjalostuksen ja liian kapean geenipoolin vaaroista sekä Seppo Turusen haastattelu, jossa hän kohahdutti pari vuotta sitten esittämällä lemmikinpidon ylipäätänsä olevan epäekologista ja epäeettistä.

Tarkasteltaessa kuluttamisen vastuullista yleisemmin, voidaan sen todeta olevan melkoinen ristiriitaisuuksien viidakko. Ensinnäkin, tutkimukset ovat jo vuosikymmeniä todenneet, että kuluttajilla on pääsääntöisesti asennetasolla halua ja arvostusta vastuullisia valintoja kohtaan, mutta useinkaan nämä vastuulliset asenteet eivät näyttäydy ostoskoreissa. Tulos on niin tavanomainen, että on alettu puhua ”green gap” –ilmiöstä (mm. McDonald et al. 2012, Black 2010), jossa asenteet ja käyttäytyminen ovat ristiriidassa. Petnets-projektissa kerätystä kvantitatiivisesta aineistosta nähdään, että valtaosa vastaajista piti esimerkiksi kotimaisuutta (75 %) ja luonnonmukaisuutta (84 %) tärkeinä tekijöinä lemmikinruokintavalintoja tehdessään. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka moni todellisuudessa ostaa pääsääntöisesti luonnonmukaista ja kotimaista ruokaa lemmikilleen?

Toiseksi vastuullisuuden ristiriidat kytkeytyvät siihen, että vaikka pyrkisikin kuluttamaan vastuullisesti, kuluttaja on usein ymmällään siitä, mikä olisi kaikkein vastuullisin valinta; koiranomistaja voi tuskailla vaikkapa sen suhteen, onko lähiteurastamolta haettu ihmisen käyttöön kelpaamaton puhdas lihatuote ympäristölle kuormittavampi kuin Yhdysvalloissa valmistettu, pakattu ja sieltä kuljetettu vähemmän proteiineja sisältävä valmisruoka?

Kolmanneksi, ristiriitaisuuksien lähteenä voi olla myös se, että vastuullisuus itsessään on hyvin monisyinen ilmiö, siinä on useammanlaisia ulottuvuuksia, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa. Pyritäänkö esimerkiksi toteuttamaan ekologisesti vastuullisia valintoja vai sosiaalista vastuullisuutta? Sosiaalisen vastuullisuuden sisällöksi voisi lemmikkikontekstissa tulla vaikkapa asianmukainen koiranjätöksistä huolehtiminen kaupunkialueella tai paikallisten toimijoiden ja pienyrittäjyyden kannattaminen lemmikkikulutusvalinnoissa.

Tyypillisimmin lemmikkikulutustutkimuksessa korostuu se, että vastuulliseksi toiminnaksi mielletään lemmikistä ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen. Esimerkiksi vastajulkaistussa Kulutustutkimus.Nyt-lehden artikkelissamme, nousi esiin altruistinen arvo tärkeäksi tutkimustulokseksi, jonka mukaan monet lemmikinomistajat kertoivat sijoittavansa jopa enemmän rahaa lemmikin kuin oman itsensä hyvinvointiin. Vastaavasti vastikään bloggasimme oletettavasti yleistymässä olevasta lemmikkien terveysteknologiasta. Usein vastuullinen toiminta siis paikantuu kohteisiin, jotka koetaan henkilökohtaisella tasolla merkityksellisiksi, lemmikinomistajilla se voi saada sisällökseen vaikkapa rahan lahjoittamisen sellaiseen hyväntekeväisyyteen, joka tukee koiratarhoja tai kodittomia koiria.

Neljänneksi vastuullisuuden ristiriitaisuudet näkyvät kuluttajan arkisissa neuvotteluissa. Lemmikille tehtävien kulutusvalintojen vastuullisuutta voidaan arvioida suhteessa esimerkiksi halpaan hintaan, tuotteen laadukkuuteen tai ostamisen ja käyttämisen helppouteen. Laadullisessa haastatteluaineistossamme vastuullisuus tai ekologisuus sinänsä keräsi vain vähän suoria kannanottoja, erityisesti siitä keskusteltiin suhteessa kuluttamisen turhuuteen ja tarpeelliseen, useat haastateltavat kokivat, että haluavat ostaa lemmikilleen vaan tarpeellisia ja välttämättömiä kulutuskohteita, eivätkä ”hassata ylenpalttiseen”. Kierrätys ja erilaiset kirpputorit myös lemmikkitavaroiden parissa näyttävätkin kasvattavan suosiotaan. Väitöskirjassani nostinkin esiin, että suomalaista lemmikkikulutusta näyttäisi osaltaan luonnehtivan turhan kuluttamisen välttäminen.

Toisaalta tutkiessamme välttämätöntä kuluttamista nuorten aikuisten kontekstissa kävi ilmi, että lemmikit itsessään ja niille kuluttaminen koettiin usein välttämättömäksi kuluttamiseksi. Voidaankin lopulta nostaa esiin lukuisat tutkimustulokset siitä (kts. lisää esim. Beck & Katcher 1983; Hines 2003), millaisia terveysvaikutuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiä lemmikit omistajilleen tuovat ja pohtia lemmikkeihin liittyvää vastuullisuutta myös siltä kannalta, mitä hyvää lemmikit pelkällä läsnäolollaan omistajilleen tai esimerkiksi terapia- tai kaverikoirina tuovat.

Lisää aiheesta voit lukea joulukuussa ilmestyvästä kuono.fi:n ja Lemmikin yhteisnumerosta!

Lähteet:
Beck, A. M., & Katcher, A. H. (1983). Between Pets and People. The Importance of Animal Companionship. New York: Putnam.
Black I. (2010). Editorial: Sustainability through Anti-Consumption. Journal of Consumer Behavior, 9, pp. 403-411.
Hines, L. M. (2003). Historical perspectives on the Human-Animal Bond. American Behavioral Scientist, 47(1), pp. 7–15.
McDonald S., Oates C.J., Panayiota J.A, Young W. & Hwang K. (2012). Individual strategies for sustainable consumption. Journal of Marketing Management, 28, pp. 445-468.

Teksti: Henna Syrjälä

Göteborgilaista koiranelämää kaduilla ja kapakoissa

Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli lemmikkien osalta hiljainen. Vähitellen aikataulut alkoivat käydä yksiin koiranulkoiluttajien kanssa. Ruotsin tiukka säädös koirien ulkoiluttamisesta vähintään joka seitsemäs tunti ilmeisesti näkyy siinä, että joku perheestä ulkoiluttaa lemmikkejä mahdollisimman myöhään ennen töihin menoa. Toinen ulkoilutuspiikki on varhainen iltapäivä.

Tyypillisen göteborgilaisen koiranulkoiluttajan kädessä näyttää olevan yhden hihnan sijasta vähintään kaksi, jopa kolmekin nelijalkaista. Göteborgilainen koira kulkee silmiinpistävän usein myös irrallaan ilman hihnaa. Eräänä päivänä isäntä oli ulkoiluttamassa kahta vapaana juoksevaa isokokoista setteriä polkupyörällä ja koirat ohittivat kadulla vastaantulijat vapaasti, sieltä, mistä vapaata tilaa vauhtia pysäyttämättä löytyi. Koirat käyttäytyivät kuitenkin ystävällisesti, aivan kuten ruotsalaisen koiran kuuluukin.


Ruotsissa joka kolmannessa kotitaloudessa on jokin lemmikki, koira tai kissa taas joka neljännessä. Lemmikkien määrästä Ruotsissa on monenlaista tietoa. Uusimman ”virallisen” tiedon mukaan koiria on noin 784 000 ja kissoja 1 159 000. Kissojen määrä on laskusuunnassa. Vertailuna Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan koiria oli 630 000 vuonna 2012 ja kissoja 592 000. Suomi on siis Ruotsiin verrattuna vahva koiramaa.

Koirarotujen suhteen Ruotsi muistuttaa hyvin paljon Suomea (ks. Henna Jyrinki ja Pirjo Laaksonen 2007). Noutajat, metsästykseen käytetyt jämtlanninpystykorvat, saksanpaimenkoirat, shetlanninlammaskoirat ja chihuahuat ovat molemmissa maissa kärkikymmenikössä (ks. taulukko alla). Ruotsissa myös kaupunkikulttuuriin kuuluvat spanielit mahtuvat 10 suosituimman rodun joukkoon. Vaikka villakoirat eivät ole 20 suosituimman rodun listalla, törmää tyypillisen ruotsalaisiin mustakarvaisiin puudelivanhuksiin tuon tuostakin. Kaupunkikuvassa isokokoisia, metsästyskoiratyyppisiä rotuja ei juuri näy.

Suurin osa ruotsalaisista koirista (68 prosenttia) elää aikuiskotitalouksissa, ja lapsiperheiden koiramäärä on viime vuosina laskenut. Tilanteen voi aistia myös käytännössä: koira on tavallinen vieras olutravintoloissa kahden aikuisen seurassa. Suomeen verrattuna koira on todellakin yleisempi näky pubeissa ja baareissa. Näyttää siltä, että Ruotsissa tulkitaan paljon Suomea väljemmin sitä, millaisissa tiloissa voidaan sekä käsitellä ruoka-aineita että toivottaa lemmikit tervetulleiksi. Varsinaisissa ruokaravintoloissa koiria ei ole näkynyt. Ehkäpä siinä on kysymys enemmän omistajien omasta rauhasta, tai ruokaravintolat yksinkertaisesti kieltävät lemmikkien tuonnin.


Erityisen koiraystävälliseksi Göteborgin kaupunkia ei voi sanoa, sillä koirapuistoja tuntuu olevan harvemmassa kuin Suomessa. Myös lemmikkitarvikeliikkeitä on vaikea löytää keskusta-alueelta. Kuitenkin koirat ovat tiiviimmin läsnä osana kaupunkikulttuuria. Eräänä aurinkoisena aamuna kadulla näkyi valokuvaustilanne, jossa ammattikuvaaja oli valaistusmiehen kanssa kuvaamassa hyvin harjattua ja kauniiksi ehostettua tiibetinspanielia. Spanielinarttu oli kuulemma rotunsa muotovalio. Kuvaus oli siis tarkoitettu nartun ”mallikansion” uudistamiseen.

Kenties kyse on turvallisemmasta yhteiskunnasta tai hyväuskoisuudesta, sillä göteborgilaisten ruokakauppojen edustoilla näkyy yllättävän paljon yksinäisiä koiria odottamassa emäntäänsä tai isäntäänsä saapuvaksi. Koirat kuitenkin näyttävät tyytyväisiltä ja ihmiset huomioivat niitä. Vaikka koiria on Ruotsissa suhteessa väkimäärään Suomea vähemmän, ruotsalaiset nelijalkaiset ovat ainakin tarkkailijan silmissä aktiivisemmassa roolissa.

10 yleisintä koirarotua Ruotsissa 2013, rekisteröinnit
(suluissa rodun sijoitus Suomessa 2013)

1. (1.) Labradorinnoutaja 2275
2. (4.) Jämtlanninpystykorva 1935
3. (5.) Kultainen noutaja 1809
4. (3.) Saksanpaimenkoira 1339
5. (10.) Chihuahua, pitkäkarvainen 1320
6. (14.) Cockerspanieli 1047
7. (15.) Cavalier kingcharlesinspanieli 1034
8. (7.) Shetlanninlammaskoira 916
9. (12.) Chihuahua, lyhytkarvainen 913
10. (11.) Norjanhirvikoira 797

Lähde: Svenska Kennelklubben ja Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry

Teksti: Jaakko Autio

Koirien aktiivisuusmittari enteilee lemmikkien terveysteknologian yleistymistä

Mittaatko sykettä, liikkumista tai lepoa jollain teknisellä laitteella? Julkaisetko lenkkipolkusi reitin sosiaalisessa mediassa? Nykyisin lähes kaikkea ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa voidaan mitata, seurata ja jakaa kotioloissa. Terveysteknologia ei kuitenkaan ole ainoastaan ihmisten yksinoikeus, vaan markkinoilla on myös lemmikkieläimille suunniteltuja mittausvälineitä. Olen hankkeen tutkijan ja aktiivisen koiraharrastaja Henna Syrjälä kanssa testanneet viime keväästä lähtien omilla koirillamme Whistle -aktiivisuusmittaria. Käytössä Whistle on osoittautunut koukuttavaksi lemmikin aktiivisuuden seurantavälineeksi, joka avaa näkymän koiran päivärytmiin ja sen muutoksiin.

Whistle toimii samaan tapaan kuin ihmisten aktiivisuusmittarit, se mittaa liikuntaa, liikunnan intensiivisyyttä sekä lepoa minuutin tarkkuudella. Laitteen uusimmassa versiossa on lisäksi paikannustoiminto, joka piirtää koiran sijainnin ja liikkeet karttapohjalle. Kaulapantaan kiinnitettävä Whistle päivittää keräämänsä tiedot langattomasti älypuhelinsovellukseen, jossa tietoja voi selata ja julkaista esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä. Lokitietoja voi myös täydentää kuvin ja tekstein. Kun Whistle -sovellus on asennettu esimerkiksi ulkoiluttajan älypuhelimeen, jää sovellukseen merkintä myös siitä, kenen kanssa ja millaista (juoksu, kävely, uinti, leikki) liikuntaa on harrastettu. Sovellusta voi käyttää näin esimerkiksi perheen sisäiseen yhteydenpitoon. Tiedot liikkumisesta ja levosta päivittyvät sovellukseen silloinkin, kun koira jää yksin kotiin esimerkiksi työpäivän ajaksi. Koiran puuhastelua voi siis tarkastella myös etänä.

Koiratutkia, paikannusjärjestelmiä ja koirakameroita on ollut tarjolla esimerkiksi metsästyskäyttöön jo pitkään, mutta Whistlen ensisijainen tarkoitus on edistää koiran hyvinvointia sekä vahvistaa omistajan ja lemmikin välistä suhdetta. Taustalla on tarve ymmärtää lemmikkieläintä, sen vointia ja tarpeita. Koirien ylipaino-ongelmien ja liikuntaelinsairauksien yleistyessä laite opastaa säännölliseen ja tavoitteelliseen liikkumiseen, mutta myös riittävään lepoon. Samalla se kannustaa myös lemmikin omistajaa liikkumaan. Sovellus antaa palautetta ja tekee koosteita niin päivittäisestä, viikoittaisesta kuin kuukausittaisesta aktiivisuudesta. Sovellus onnittelee, kun liikuntatavoitteisiin päästään sekä muistuttaa, kun tavoitteista jäädään. Se tarjoaa lisäksi vertailutietoa saman rotuisten, kokoisten ja ikäisten koirien saamasta liikunnasta ja levosta.

Molemmille testaajille Whistlen käyttö on muodostunut arkiseksi: päivän päätteeksi on mielenkiintoista selata päivän tapahtumia ja lisätä merkintöjä vaikkapa harrastuksista tai annetuista lääkkeistä. Laite myös helpottaa ajankäytön suunnittelua esimerkiksi koulutusharjoitteissa. Henna myös yhdistelee toisella sovelluksella omasta liikkumisestaan keräämiään tietoja Whistlen tietoihin. Laitteen keskeinen puute on juuri kerätyn tiedon rajallisuus ja se, ettei sovellus keskustele muiden sovellusten kanssa. Hyötykäyttö esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa edellyttää, että omistaja tekee lisäksi muistiinpanoja harjoitusten vaativuudesta ja luonteesta. Olisi myös mielenkiintoista, jos esimerkiksi oma kalorikulutus tai syke olisi mahdollista liittää Whistlen tietoihin. Koira ja omistaja voisivat harjoitella tavoitteellisesti yhdessä!

Whistle on toistaiseksi saatavilla vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta valmistajan mukaan saatavuutta laajennetaan jatkossa. Myös kilpailijoita laitteelle on jo ilmennyt. Esimerkiksi kehitysvaiheessa oleva Fitbark -aktiivisuusmittari mahdollistaa ihmisen ja koiran liikkumiseen liittyvien tietojen yhdistämisen. Jää nähtäväksi, miten teknologia yleistyessään muuttaa eläimen ja ihmisen välistä suhdetta tai lemmikinomistajien arkea. Syveneekö ymmärrys esimerkiksi koiran käyttäytymisestä tai sen muutoksista? Muuttuvatko eläinlääkärin diagnoosit tai suositukset jotenkin? Katoaako ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta jotain olennaista, jos sitä tarkkaillaan lisääntyvästi teknologian välityksellä? Nyt markkinoilla olevat laitteet ovat vasta ensimmäinen askel lemmikkien terveysteknologian yleistymisessä. Koirapuistoissa ja harjoitusleireillä tekniset laitteet tuntuvat ainakin herättävän kiinnostusta.

Teksti: Ari Kuismin