Category Archives: Japani

Yhteiskuluttajuutta ja -kehittelyä – Co-consumer and co-creation

PETNETS-hankkeessa on pureuduttu lemmikinomistajan ja lemmikin väliseen suhteeseen Tarkastelussa ovat olleet sekä kulutus että siihen liittyvät arjen verkostot ja palvelupolut. Jo heti projektin alussa pohdimme sitä, kuka on kuluttaja, asiakas ja loppukäyttäjä lemmikkialalla. Ajattelu siirtyi nopeasti siihen, kuka itse asiassa kuluttaa palveluita ja tavaroita – rahankäytöstä päätökset tekee lemmikinomistaja, ei loppukäyttäjä (lemmikki). Tosin rahankäyttäjiin ja -päättäjiin lukeutuvat myös lemmikkien ”kummit”, ”isovanhemmat” ja ”sisarukset”, siis koko perhe ja ystäväverkosto.

Lemmikkikuluttamisen kautta avautuu uudenlainen näkökulma yhteiskuluttajuuteen. Lemmikki on kanssakuluttaja – co-consumer – joka vaikuttaa yllättävän moneen päätökseen kotitaloudessa. Kuten loppuseminaarissa siteerattu lemmikinomistaja pohtii: ”Kannattaako tässä 55–60-vuoden iässä asuntoa valitessa painottaa esteettömyyttä vai koiralle mieleisiä asioita. No mitenkä luulette että kävi? Priorities!!” PETNETS-tutkimuksen (Kylkilahti et al. 2015) mukaan lemmikki vaikuttaa asumispäätösten lisäksi jopa puolison ja ammatin valintaan. Kuluttaja ei siis tee valintoja vain siitä, mitä ruokaa lemmikille ostetaan, millainen vakuutus hankitaan tai mitkä seikat ovat tärkeitä eläinlääkäriä valittaessa. PETNETSin kulutustutkijat ovatkin päätyneet käsitteellistämään ilmiötä kanssa- ja/tai yhteiskuluttaja -käsitteen (co-consumer) kautta. Tässä lähestymistavassa on pyritty eroon perinteisestä kahden toimijan välisestä vuorovaikutussuhteesta – kuluttajan ja palvelutarjoajan (yritys) rinnalla ja ajatuksissa kulkee myös lemmikki.

Tassuterapeutti ja kuntovalmenteja – Co-producer and Co-experiencer

Liiketaloustieteellisessä tutkimuksessa palveluntarjoaja on yleensä yritys tai jokin muu yhteisö (esim. kansalaisjärjestö). Lemmikkikulusta tutkiessamme ymmärsimme, että myös itse lemmikki on merkittävä palveluntarjoaja omistajalleen ja perheelleen. Lemmikki tuottaa päivittäin hyvinvointipalveluja. Kuluttajat kuvasivat lemmikkiään tassuterapeutiksi, henkilökohtaiseksi valmentajaksi (personal trainer), terveydenhoitajaksi, hengenpelastajaksi ja liikuntaterapeutiksi. Lemmikillä on monia rooleja, kuten omistajat kuvaavat: ”Kissa on toisinaan kotisairaanhoitaja, toisinaan lapsi ja toisinaan ystävä” ja ”Koira, joka on tuki, turva ja seuralainen niin TV:n edessä kuin lenkilläkin.”

Lemmikki on myös merkittävässä roolissa, kun palvelujen laatua arvioidaan. Eläinlääkäri menee vaihtoon, jos lemmikki ei pidä hänestä. Palveluntarjoajan ja lemmikin välinen suhde on näin merkityksellinen. Tämä on tullut esiin myös osin hankkeessa innovoidussa Dogroom-palvelussa. Mustin ja Mirrin Hanna Sieppi on korostanut, miten ”Koiran nautinto on merkittävä osa omistajan palvelukokemusta”. Myös palveluprosessin läpinäkyvyys (transparency, Prahalad & Ramaswamy 2004) on tärkeä osa kuluttajakokemusta. Sieppi kertoi hankkeen loppuseminaarissa, miten palvelua jatkuvasti kehitetään asiakaspalautteen pohjalta (Ramaswamy & Gouillart 2010). Menestyvä yritys kuuntelee asiakkaitaan ja yhteiskehittää palveluja heidän kanssaan.

Co-creation – kuluttaja-, tutkija- ja yritysverkostot resurssina innovoinnissa

Yhdessä tekeminen ja kehittäminen olivat PETNETS-hankkeen keskeinen menetelmä ja tavoite. Resurssina ja tiedon lähteenä ovat toimineet niin yrityksen edustajat, heidän asiakkaansa, tutkijat kuin lemmikki ja/tai hänen perheenjäsenensä. Verkostoja on laajennettu myös sosiaalisen median kautta. Yksi keskeisimmistä ”opeista” hankkeessa on ollut, että vain oppimisen (olipa se sitten kokeilu, tutkimustieto, teoria, japanilainen liiketoimintamalli) kautta voidaan luoda uutta. Ensimmäisenä muuttuu ajattelu ja vasta sitten käytännöt. Tämä näkyi hankkeen loppuseminaarissa, jossa innovoitiin kuluttajien ja liiketoimijoiden rooleissa uusia palveluideoita – kohti pienimuotoista kokeilua. Hankkeessa mukana olleet yritysedustajat rajasivat tottuneesti kokeiltavan kokoisia ideoita ja suunnittelu ei edennyt liian pitkälle. Kokeilun kulttuuri ja siitä oppiminen ovat työkaluja, joilla uutta liiketoimintaa voi synnyttää ilman suuria alkuinvestointeja.

Kohti muita toimialoja

Yksi keskeinen tulosten siirrettävyyden mittari on se, miten tieto, osaaminen ja ymmärrys siirtyvät toimialojen välillä. PETNES-hankkeen loppuseminaarissa kuluttaja- ja yritysverkostoja testattiin uusilla toimialoilla, kuten puutarha-, ruoka- ja matkailuala sekä vapaa-ajan asuminen. Lapissa olisi tarvetta mökinvuokrauspalveluille, jotka tarjoavat city-koiralle miellyttävän ja sopivan ympäristön. Kaupunkikoira ei ole tottunut luonnon ääniin ja tuoksuihin. Kanssakuluttajan (co-consumer) ideaa voi siirtää myös autoiluun, pyöräilyyn, veneilyyn, moottoripyöräilyyn ja vaikkapa lapsiperheen kesäloman suunnitteluun. Kaikki sellainen liiketoiminta, jossa on useampi kuin yksi toimija ja jossa pitää huolehtia toisesta (mm. lapsi, ikäihminen) ihmisestä tai huomioida muitakin kuin individualistinen kuluttaja, istuu mukavasti co-consumerin teoriaan.

PETNETS Loppuseminaari poytakuva 2015 PIEN

Tekes-rahoitteisissa hankkeissa projektin tulokset ovat julkisia ja saatua osaamista tulisi välittää eteenpäin. PETNETS-hankkeen blogitekstit, tutkimusjulkaisut sekä osallistujayritysten uusi osaaminen (mm. kulutustutkimustieto, liiketoimintamallit, verkostoitumisen merkitys, kokeilun kulttuuri, Japani-case) palvelevat jatkossa sekä suuren yleisön (blogit, julkaisut) että pienemmän yleisön (yritysosaaminen) tarpeita. Palveluajattelu kasvun moottorina saatiin juurrutettua yritysten ajatteluun. Keskeinen tiedon ja osaamisen eteenpäinvientikanava ovat myös tutkijat, joiden osaaminen syvenee ja opetuksen kautta uusi tieto välittyy tulevaisuuden osaajille. Myös koulutustilaisuudet yritysten ja muiden toimijoiden kanssa edistävät tulosten siirrettävyyttä. Hankkeen tutkijoilla on sekä lemmikkialan että kuluttajalähtöisen liiketoimintaosaamisen resursseja. Olemme käytössänne!

Teksti: Minna Autio ja Jaakko Autio

Lähteet

Kylkilahti, Eliisa, Syrjälä, Henna, Autio, Jaakko, Kuismin, Ari & Autio, Minna (2015) Understanding Co-consumption Between Consumers and Their Pets. International Journal of Consumer Studies.

Prahalad, C. K. & Ramaswamy, Venkat (2004) The Future of Competition: Co-Creating Unique Value With Customers. Harvard Business Review Press. Boston.

Ramaswamy, Venkat & Gouillart, Francis (2010) The Power of Co-Creation: Build It with Them to Boost Growth, Productivity, and Profits. Free Press. New York.

Palvelukulttuuria tutkimassa Japanissa, Etelä-Koreassa ja Suomessa

Petnets-hankkeen kansainvälisestä yhteistyöyliopistosta (Kyoto University) oli kolmen viikon ajan vierailulla tutkija Nao Sato. Järjestimme 13.3.2015 japanilais-eteläkorealais-suomalaisen kulutustutkimusseminaarin, jossa tutustuimme kolmen esityksen kautta kiinnostaviin, ajankohtaisiin palvelu- ja kulutuskulttuurisiin ilmiöihin.

Japanilainen Nao Sato esitteli sushiravintoloiden palvelusta tehtävää tutkimusta, jota Kioton yliopiston Design Schoolissa tehdään yliopistonlehtori Yutaka Yamauchin johdolla. Esityksessään Customer’s Evaluation of Service Interaction Situations in Japanese Sushi Restaurants tutkija Sato kertoi, miten he ovat tutkineet sushiravintoloiden asiakasarvioita sekä asiakkaan ja sushikokin välistä vuorovaikutusta ravintoloissa. Erityisesti fine dining -tason sushiravintoloissa kuluttaja ei voi tilatessaan tietää, minkä hintaisia kokin luomukset lopulta ovat. Tärkeää onkin kuluttajan ja chefin välinen vuorovaikutus ja luottamus. Ravintolassa ilmapiiri on kuitenkin jännitteinen ja kuluttajan ja kokin välillä on pelitilanne, joka saa asiakkaan hermostumaan: ”I do not calm down because of tension-filled atmosphere.” Sushikokkien työlle omistautumista arvostetaan ja jännittyneisyys luo myös myönteistä asiakaskokemusta. Intensiivinen vuorovaikutus on emotionaalista, kuten asiakas kuvaa: ”The relationship between sushi chef and customer is like a love.”

Kuluttajien arvioita japanilaisessa ”Tabelog”-ravintola-arviointijärjestelmässä (vrt. eat.fi) analysoidessaan tutkijat löysivät kiinnostavan tuloksen: korkeamman hintaluokan ravintoloissa tyytyväisyys ruokaan ja palveluun saturoituu, eli arviot eivät nouse, vaikka ravintolan taso periaatteessa nouseekin. Toisaalta harvemmin hintavammissa ravintoloissa ruokailevat arvioivat tason korkeammalle kuin niissä usein ruokailevat kanta-asiakkaat. Näin kuluttajan osaamisella, kompetenssilla on merkitystä – taitava kuluttaja arvostaa taitavaa kokkia ja asiakaspalvelutaidoilla on vähemmän merkitystä. Kuvaa tästä suhteesta saa esimerkiksi elokuvasta Jiro Dreams of Sushi (2011), jota Sato käytti esityksessään esimerkkinä sushikokin arvostuksesta.

Kuluttajaosuuskunnat eteläkorealaisen vähittäiskaupan muutoksessa

Kuluttajaekonomiassa vierailevana tutkijana toimiva Suji Lim (Incheon National University, Jangan University, South Korea) esitteli ajankohtaisia, pääosin vähittäiskauppaan ja kaupan palveluihin liittyviä tutkimusteemojaan. Tällä hetkellä Suji Lim tutkii eteläkorealaisia kuluttajaosuuskuntia, jotka ovat saaneet runsaasti lisää jäseniä ruokaskandaalien ja geenimuuntelun vastustuksen takia.

Hän on laajentamassa tutkimusta kansainväliseen vertailuun suomalaisen osuustoiminnallisen vähittäiskaupan kautta. Kiinnostavana erona näyttäytyi osuustoiminnan korkeampi aatteellisuus ja yhteistoiminnallisuus Etelä-Koreassa. Eteläkorealaisten kulutusosuuskuntien oman brändin alla olevissa tuotteissa korostuu ekologisuus, lisäaineiden ja prosessoinnin minimoiminen, ruuan turvallisuus sekä luottamus tarjolla oleviin tuotteisiin. Yhteisinä periaatteina Suomen ja Etelä-Korean välillä Lim näki muun muassa eettisyyden, avoimuuden, sosiaalisen vastuullisuuden ja välittämisen. Mahdollisena tulevana tutkimussuuntana Lim esitti myös jakamis- ja kiertotalouden tutkimuksen. Erityisesti Suomessa kehitellyt Siivouspäivä ja Ravintolapäivä rinnastuivat Limin ajatuksissa paitsi kirpputoreihin myös mm. kansainväliseen suurmenestykseen Airbnb:hen.

Lemmikki kuluttajan rinnalla

Petnets-hankkeen tutkijat Eliisa Kylkilahti ja Jaakko Autio esittelivät hankkeen viimeisimpiä tutkimustuloksia otsikolla Co-consumer journey – Service design perspective. Esityksessä tarkasteltiin sitä, miten lemmikinomistaja neuvottelee lemmikkinsä (kanssakuluttaja/co-consumer) kulutusta erilaisissa palvelukohtaamisissa. Analyysissä mukana olleiden noin 50 haastateltavan tarinoista on muodostettu lemmikille kolme erilaista kanssakuluttajuuden ”roolia”: välittäjä (perinteinen palvelukulutuksen lähestymistapa), kokija (lemmikin kokemus ratkaisevaa palvelukohtaamisessa) ja palveluntarjoaja (lemmikki hyvinvoinnin tuojana omistajalleen).

Kun palvelumuotoilua lähestytään co-consumerin kautta, perinteiset lähestymistavat eivät ole riittäviä, vaan palvelupolkua tulisi lähestyä sekä kuluttajan että lemmikin tarpeiden ja kokemusten kautta. Lemmikin kokemukset vaikuttavat myös siihen, että perinteinen palvelukulutuksen polku muuttuu usein lineaarisesta, ketjumaisesta yhden yrityksen palvelutarjooman kuvauksesta usean palveluntarjoajan verkostomaiseksi ketjuksi. Kuluttajalle polku voi kuitenkin näyttäytyä vapauttavana ja elämyksellisenä, koska riippuvuus yhdestä palveluntarjoajasta vähenee ja kanssakuluttaja nousee ratkaisevampaan rooliin.

Palvelukulttuurin ja -kulutuksen ilmiöiden kansainvälisissä vertailuissa tulevat erot saavat tutkijan helposti hämilleen. Lemmikkikulutuksessa erot eri maiden välillä tuntuvat olevan yllättävänkin pieniä vaikka palveluvalikoimassa onkin eroja. Sen sijaan esimerkiksi japanilaisen sushiravintolan kokkivetoisessa palvelukulttuurissa kuluttajalta vaaditaan taitoa ja kokin arvostamista eikä kuluttaja olekaan se, jota palvellaan ja kumarretaan; tämä saattaa tuntua suomalaisesta häkellyttävältä. Kuitenkin siinäkin kuluttajat vertaavat vuorovaikutussuhdetta luottamukselliseen rakkaussuhteeseen. Vieraista palvelukulttuureista oppii yllättäviä asioita.

Teksti: Jaakko Autio

Kuluttajien verkostot liiketoimintaverkostoina -työpajan antia

PETNETS-hankkeen toimijat kokoontuivat 11.3.2015 pohtimaan, mitä yhdessä on tehty, luotu ja saavutettu. Hankkeen tutkijat Eliisa Kylkilahti, Jaakko Autio, Reetta Maila ja Otto Mäkelä alustivat siitä, miten lemmikkieläinliiketoiminnan hanke (project journey) on edennyt kulutustutkimuksen ja verkostoliiketoiminnan teorioihin pohjautuen. Yritysedustajat puolestaan kertoivat siitä, miten he ovat kokeneet yhteistyön yliopistojen kanssa sekä siitä, millaisia konkreettisia palveluinnovaatioita ja verkostoja hankkeen aikana on syntynyt.

Hanke on tuottanut tieteellisiä julkaisuja, joiden tuloksia on esitelty johtoryhmän kokouksissa sekä yrityskohtaisissa työpajoissa. Kulutustutkijat ovat kehitelleet co-consumerin (kanssakuluttaja) käsitettä, jonka avulla on voitu aikaisempaa paremmin ymmärtää asiakkaiden tarpeita, toiveita sekä päätöksentekoprosessia. Lemmikki – kanssakuluttajana – osallistuu aktiivisena toimijana palveluiden hankintaan, arviointiin sekä erityisesti kokemiseen. Tästä käytännön esimerkki on PETNETS-hankkeen aikana innovoitu Dogroom-palvelu.

Mustin ja Mirrin Hanna Sieppi kertoi, miten hankkeen MIND-työpajassa luotiin väite ”Lemmikeille voi tarjota hemmottelu- ja hyvinvointipalvelua”, jota testattiin heti käytännössä. Mikkelin toimipisteessä kokeiltiin 69 euron hemmottelupakettia, jossa koira pestiin, sen turkkia hoidettiin, kynnet leikattiin sekä tassut hierottiin ja rasvattiin. Kukaan ei aluksi uskonut näin ”hulluun” ideaan. Kokeilu kuitenkin onnistui. Yllätys oli myös se, että palvelunkäyttäjiksi valikoitui oletettujen pitkäkarvaisten, trimmausta vaativien rotujen lisäksi myös lyhytkarvaisia, hemmottelua kaipaavia koiria.

Nopea kokeilu haastaa toimijoiden luutuneita ajatuksia sekä antaa uutta ymmärrystä ja tietoa asiakastarpeista. Tällä hetkellä Mustilla ja Mirrillä on neljä Dogroomia, joissa tarjotaan mm. turkinhoitopalveluja ja kehitetään uusia palvelukonsepteja. Lemmikinomistajat arvioivat Dogroomin kulutuskokemusta sen perusteella, miten koira suhtautuu hoidon jälkeen Mustin ja Mirrin toimipisteeseen. Teoria kanssakuluttajasta saa vahvistusta. Lemmikin oma arvio palvelukokemuksesta ja suhde palveluntarjoajaan ovat tärkeitä, koska ”Koiran nautinto on merkittävä osa omistajan palvelukokemusta”, kuten Hanna Sieppi tiivisti.

Yritysten edustajat painottivat kuluttajan arjen ymmärtämistä ja kanssamatkustamista. He määrittelivät tehtäväkseen helpottaa kuluttajan arjen sujumista – mielellään 24/7. Yritykset ovatkin kehittäneet liiketoimintamallejaan siten, että asiakas saavat palvelut ”Yhden katon alta”. Tähän ajattelutapaan tutustuttiin hankkeen aikana japanilaisessa lemmikkitarvikeketju AEON PET Companyssa, jossa liiketoiminta perustuu ajatukseen ”We are trying to support that humans and animals enjoy happy life together” (ks. kuva alla). Yritys tarjoaakin asiakkailleen muun muassa ruoka-, vaatetus-, trimmaus-, koulutus-, vakuutus- ja asunnonsuunnittelupalveluja (lue myös aiemmat blogimerkinnät AEON petistä ja WAON-kanta-asiakaskortista täällä, lemmikkikuluttajan arjen verkostosta Japanissa täällä ja lemmikin elinkaaripalveluista täällä). Kuluttajan arjen ja sosiaalisten verkostojen ymmärtäminenonkin ensisijaista, kun yritykset pyrkivät tuottamaan kokonaisratkaisuja asiakkailleen (ks. esitys  ja artikkeli kuluttajan arvopolusta).

Aeon Pet slogan Japan

Hankkeen aikana osallistujayritykset ovat aktiivisesti miettineet omia olevassa olevia verkostojaan, hankkeen aikana syntyneitä sekä tulevaisuuden uusia verkostoja. Esimerkiksi Musti ja Mirri tekee yhteistyötä LähiTapiolan kanssa myymällä heidän vakuutuksiaan ja toimimalla läheisessä yhteistyössä Univet-eläinlääkäriaseman kanssa. Jatkossa haasteena onkin ymmärtää yhä paremmin kuluttajan palvelupolkuja, joihin verkostomainen liiketoimintaa integroituisi entistä kiinteämmin. Kuten yritysedustajat totesivat, olisi hyvä nähdä oman liiketoimintamallinsa yli ja ohi – laajentaa näkökulmaa.

Yhteistyön kehittymistä on hankkeen aikana edistänyt kasvokkainen vuorovaikutus, henkilökohtaiset kontaktit sekä yhdessä tekeminen. MIND-innovaatiotyöpajoissa on yhteiskehitelty, sparrattu ja kokeiltu. Erilaisten toimijoiden mukana olo on nostanut ideoiden tasoa. Reetta Maila kertasikin Lainakoira- ja Vetmob -kokeilujen antia Dogroomin rinnalla. Jokainen kokeilu on tuottanut nopeasti ja pienellä rahalla uutta ymmärrystä kuluttajien arkielämän kysymyksistä.

Yritykset kokevat haasteena sen, miten jatkossa pystytään säilyttämään ja ylläpitämään hankkeen aikana saatuja tietoja, taitoja ja käytänteitä ketterästä palvelujen kehittämisestä. Esille nousivatkin kaikki ne onnistumiset, joita ei välttämättä osata juhlia – jaettu ilo on tärkeä osa verkostoitumista. Kuten Otto Mäkelä esityksessään tiivisti: ”Jokaisen toimijan tulisi nähdä itsensä voittajana verkostossa”.

eteenpain

Yliopistollista tutkimusyhteistyötä on voitu hyödyntää yrityksissä myös ideoiden eteenpäinviemisessä nopeutetulla aikataululla – vetoamalla ”Kun meillä on tämä yliopiston tutkimusprojekti, niin …”. Hankkeen päättymisen jälkeen yritykset toivovat myös tämän yhteistyön jatkuvan, esimerkiksi työskentelemällä opiskelijoiden kanssa. Yritykset – tutkijoiden yllätykseksi – näkivät juuri yliopistot osana uutta verkostomaista liiketoimintaansa. Tieteellinen tutkimus ideoiden ja innovaatioiden yhteiskehittelyssä antaa vankan pohjan kokeiluille. Myös tulosten siirrettävyys tarvitsee teoreettista näkemystä, kuten co-consumer-käsitteen kehittäminen hankkeen aikana.

Teksti: Minna Autio, Jaakko Autio & Eliisa Kylkilahti

Lemmikkikuluttajan arjen verkosto Japanissa

Lemmikkitoimialalla ketjuuntuminen ja palveluiden keskittyminen ovat edenneet viime vuosina huimaa vauhtia niin lemmikkitarvikeliikkeiden kuin eläinlääkäriasemienkin osalta. Kehitys on ollut samansuuntaista sekä Suomessa että Japanissa, jossa markkinoilla hallitsevan AEON petin alaisuudessa toimii myös maan suurin eläinlääkäriketju.

Japanilaisen lemmikkikuluttajan arjessa palveluiden ketju näkyy selvästi. Esimerkiksi hankkiessaan pennun lemmikkiliikkeestä kuluttajalle tarjotaan myös vakuutusta osana ”pentupakettia”. Söpöjen pentujen lisäksi liikkeessä asioivan kuluttajan nähtävillä on muun muassa trimmauspalveluita, eläinlääkäripalveluita, koirien koulutuspalveluita ja sisustussuunnittelua; kaikki osana myymäläkokemusta.

Kun lemmikkiliikkeiden palvelukokonaisuuteen lisätään vielä WAON-kortilla käytettävät palvelu, onnistuu AEON pet olemaan läsnä lemmikkikuluttajan arjessa varsin kokonaisvaltaisesti.

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Lemmikkiseuraa lemmikittömille

Japanissa lemmikkikulutuspalveluita on tarjolla myös lemmikittömille ihmisille. Oman lemmikin hankkiminen ei kaikille ole mahdollista, vaikka eläinseuraa toisinaan kaipaisikin. Japanissa ihmiset ja eläimet voivat viettää aikaa toistensa seurassa esimerkiksi kissakahvilassa. Suomessa lemmikittömän eläinystävällä on toistaiseksi ollut melko rajalliset mahdollisuudet viettää aikaa lemmikkieläimen seurassa.

Japanissa lemmikin omistamiseen liittyy haasteita, jotka ovat tuttuja myös Suomessa: on pieniä asuntoja, vuokra-asunnossa ei ole sallittua pitää lemmikkiä ja allergiat rajoittavat oman lemmikin ottamista. Lisäksi työpäivät ovat pitkiä ja työhön saattaa kuulua paljon matkustamista, jolloin omasta lemmikistä huolehtimiseen ei jää riittävästi aikaa. Voi myös olla niin, että omassa elämäntilanteessa on haastavaa huolehtia lemmikistä päivittäin, esimerkiksi erilaisten terveys- tai liikuntarajoitteiden vuoksi.

Japanissa lemmikkikuluttajaksi pääsee myös ilman omaa lemmikkiä. Japanissa eläimiä kohtaa lemmikkieläinliikkeissä: esimerkiksi AEON petin liikkeissä on tarjolla kissojen silityspalvelu CatPlus ja koiranpentujakin pääsee ihastelemaan lähietäisyydeltä. Kissakahvilat – ja myös pupu- ja koirakahvilat – ovat varsin suosittuja Japanissa. Kiotossa kissakahvila Nekokaigi on antanut kodin noin kymmenelle kodittomalle kissalle, jotka saavat henkilökunnan lisäksi kahvilan asiakkaista monta huolehtijaa, ruokkijaa ja silittäjää ja vakiasiakkailla onkin omat suosikkinsa kissojen joukossa.

Helsingissä viime viikonlopun PetExpo-messuilla lemmikittömätkin eläinystävät pääsivät silittelemään kissoja, koiria, kaneja, marsuja ja monia muita eläimiä. Lisäksi Suomessa on ainakin muutamia koirakahviloita, jotka mahdollistavat myös lemmikittömien ihmisten ja koirien kohtaamisen. Toistaiseksi kahvilat toimivat kuitenkin lähinnä omistajien keskinäisenä kohtaamispaikkana, eikä lemmikitön kuluttaja voikaan olla varma, että kahvilassa pääsee tapaamaan koiria – tai ainakin on vaikea tietää, mitä koiria milloinkin pääsee tapaamaan.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että lemmikillä on omistaja. Lemmikin omistaminen tuo omistajalleen iloa ja siitä on seuraa, mutta samalla omistajuus on sitovaa ja lemmikistä on myös huolta ja vaivaa. Mutta onko omistaminen lopulta olennaista? Lemmikkieläin voidaan nähdä ystävänä, eikä ystäviä yleensäkään omisteta.

Lemmikeillä voi olla merkitystä ajanvietteenä tai sosiaalisten kohtaamisten välineenä myös niille, joilla ei omaan lemmikkiin ole mahdollisuuksia. Dogiassa tämä huomattu ja he ovatkin kehittäneet DOGIkummi- ystäväpalvelua lemmikkien, omistajien ja lemmikittömien eläinystävien kohtaamisten ja yhdessäolon edistämiseksi. (linkki: www.dogia.fi)

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Pennusta lemmikkivanhukseksi?– Lemmikin elinkaaripalvelut Japanissa

Japanilainen lemmikki on mielikuvissamme muotoutunut Paris Hilton -tyyliseksi blingblingillä stailatuksi chihuahuaksi, Tinkerbelliksi. Mekkoihin, koruihin ja ylipäänsä muodikkaaseen kokonaisuuteen sonnustautunut koira ei toki ole harvinainen näky Japanin suurkaupungeissa, mutta suuri osa koirista kulkee kuitenkin talutushihnassa ilman rihmankiertämää, omassa turkissaan.

Japanissa lemmikki on muuttunut lemmikistä ja ystävästä perheenjäseneksi – lapseksi tai jopa puolison korvikkeeksi. Nuorten japanilaisten on monista syistä entistä vaikeampaa löytää itselleen puolisoa ja erityisesti parisuhteeseen sitoutuminen koetaan jopa mahdottomaksi, esteeksi omalle elämäntyylille. Läheisyyttä tuovatkin lemmikit, joiden kautta koetaan eri elämänvaiheita: syntymä, elämä, vanhuus ja kuolema. Lemmikin syntymäpäivän kruunaa luonnollisesti syntymäpäiväkakku.

AEON Pet -lemmikkitarvikeketju on siirtänyt liiketoimintaansa entistä enemmän elinkaaripalveluihin, joita lemmikinomistajat haluavat hankkia perheenjäsenelleen. Lemmikin voi hankkia myymälätiloissa toimivalta yhteistyöyritykseltä, jonka kautta hoituvat lemmikin pentuvaiheen peruspalvelut, esimerkiksi vakuutus, rokotukset ja mikrosirutus.

Tämän jälkeen työssäkäyvä lemmikinomistaja voi valita joko petsitterin, eli omistajan kotona päivähoitopalvelua tarjoavan hoitajan, tai viedä lemmikinsä pet kindergardeniin, päiväkotiin, jossa lemmikki sosiaalistuu ja saa kommunikoida muiden lemmikkien kanssa noin 7 euron tuntipalkkiota vastaan. Samaan palveluun kuuluu myös koulutus. Todennäköisesti saman palvelun kautta järjestyy tarvittaessa myös käynti konsernin eläinlääkäriasemalla. Palvelut ovat vasta kehittymässä, mutta vauhti on nopeaa.

Huoli ikääntyvien lemmikinomistajien mahdollisuudesta hoitaa omaa lemmikkiään on johtanut pohdintaan, pitäisikö omistajuutta rajoittaa ikääntyvän väestön osalta. Uutena huolena on lemmikkien keski-iän nousu, mihin on vaikuttanut eläinlääkinnän kehittyminen. Palvelutarjonnassa juuri ikälemmikeille (senior pets) onkin alettu tarjota erityisiä terveydenhoito-, huolenpito- ja dementiapalveluita.

Kun lemmikin viimeinen matka koittaa, myös hautaamiseen on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja. Hautaamisen voi järjestää eri kirkkokuntien siunausmenojen mukaan. Eri lähteiden perusteella buddhalaisväritteinen toimitus on kuitenkin suosituin – kukapa ei haluaisi perheenjäsenelleen mahdollisuutta jälleensyntymään. Oikea tapa siirtyä tuonpuoleiseen on rakkaudenosoitus.

Teksti: Jaakko Autio

Waon! – Hau!

Petnets -hankkeen tutkijat osallistuivat tutkimus- ja aineistonkeruumatkalle Japaniin 14.–20.3.2014. Tutkijat vierailivat Japanin suurimman lemmikkitarvikeketjun AEON PET Co., LTD pääkonttorissa sekä Aqua City -kauppakeskuksen AEON PET -myymälässä.

Kuullessasi virvoitusjuoma-automaatilta koiran haukahdusta muistuttavan waon-äännähdyksen tiedät olevasi Japanissa. Ääni tulee siitä, että joku käytti juuri yhden maailman suurimman vähittäismyyntiketjun AEONin vuonna 2007 lanseeraamaa sähköistä rahakorttia. Waon-sanalla on perijapanilaiseen tyyliin (ainakin) kaksi merkitystä. Koiran haukahduksen lisäksi sana tarkoittaa harmoniaa. Olisiko niin, että japanilainen pääsee myös kuluttamalla tasapainoon maailman peruselementtien kanssa?

Vaikka lemmikkitarvikeketju AEON PET Co., LTD valjasti kortin vasta maaliskuussa 2014 palvelemaan omaa asiakastietojärjestelmäänsä, kortin maskotti on ollut jo ennen sitä sympaattisen näköinen valkoinen koira, jonka kaulassa on väljä punainen panta, toinen Waonin tunnuksista. Japanilainen söpöilyn kulttuuri kortin suunnittelussa saa hyvälle tuulelle.

Voisiko suomalaisella kanta-asiakaskortilla olla vaikkapa erillinen tili kullekin perheen lemmikille? Vai pitäisikö lemmikkialalla kanta-asiakkuus alkaa rakentaa lemmikin, ei lemmikinomistajan varaan? Mustille haukahtava ja Mirrille maukaiseva kortti? Ainakin iloisesti äännähtävät kortit toisivat kivaa vaihtelua kassapalvelutilanteisiin, joissa nykyään keskitytään lähinnä lakisääteisesti tarjoamaan asiakkaalle kuittia sekä kysymään ”Oliko kanta-asiakaskorttia?”

Teksti: Jaakko Autio

Senior Pets – ikääntyvät lemmikit Japanissa

Petnets -hankkeen tutkijat osallistuivat tutkimus- ja aineistonkeruumatkalle Japaniin 14.–20.3.2014. Matkan aikana vierailtiin Japanin eläinlääkäriliitossa, maan suurimmassa lemmikkitarvikeketjussa (AEON PET Co., LTD) sekä lemmikkivakuutusyhtiössä (Anicom Holdings, Inc.). Lisäksi kerättiin muuta tutkimusaineistoa, kuten valokuvia.

Japanin matkaaja kohtaa ensimmäisen lemmikkieläimiin liittyvän palvelun laskeuduttuaan Tokion tai Osakan kansainväliselle lentokentälle. Kenttien yhteydessä toimii lemmikkihotelli, johon lemmikin voi jättää hoidettavaksi. Tarjolla on niin täysi- kuin puolihoitoa ja perushuonetta tai sviittiä. Myös kaupunkikuva täyttyy mitä monimuotoisemmista tuotteista ja palveluista: on kissakahvilaa ja koiralainaamoa sekä erilaisia lemmikeille suunnattuja hyvinvointipalveluja ja vaateliikkeitä. Mikäli valikoima Suomessa tuntuu laajalta, on Japani vähintään loikan edellä.

Niin Suomessa kuin Japanissa suosituin lemmikkieläin on koira. Japanissa arvioidaan olevan noin 12 miljoonaa koiraa, kun Suomessa niitä on noin 630 000. Vastaavasti kissoja japanissa on arviolta noin 10 miljoonaa ja Suomessa 592 000. Kun Japanissa asuu 126 miljoonaa ja suomessa 5,4 miljoonaa ihmistä, on koiria japanissa vain hieman vähemmän suhteessa ihmisiin kuin Suomessa. Japanissa koiria on vajaa 10 prosenttia ja suomessa yli 11 prosenttia väkilukuun suhteutettuna.

Suomessa lemmikkien määrä on yhä kasvussa, mutta Japanissa määrä on jo kohdannut huippunsa. 2000-luvun alkuvuosina lemmikit yleistyivät Japanissa voimakkaasti ja niiden määrä ylitti alle 15-vuotiaiden lasten lukumäärän. Suhde kertoo lemmikkien yleistymisestä, mutta erityisesti Japanin väestörakenteen vanhenemisesta. Sekä omistajien että lemmikkien ikääntyminen nousikin matkamme aikana esiin toistuvasti. Tapaamamme lemmikkialan toimijat olivat yhtä mieltä siitä, että Japanissa on odotettavissa lemmikkikannan vanheneminen sekä lemmikkien määrän tasaantuminen tai väheneminen.

Ikääntyvien japanilaisten haluttomuus ottaa lemmikkieläintä selittyy alan toimijoiden mukaan sillä, että lemmikkiä ei haluta jättää orvoksi. Japanilaiset pelkäävät kuolevansa ennen lemmikkiään. Lemmikkieläimillä onkin erityinen asema muihin eläimiin verrattuna, sillä ne nähdään usein täysipainoisina ja rakastettuina perheenjäseninä. Lemmikki myös hankitaan yhä useammin lapsen sijasta. Esimerkiksi homeopaattisten hoitojen ja merkkivaatteiden kautta omistaja voi osoittaa lemmikin jäsenyyttä perheessä. Mielenkiintoisesti lemmikin vakuuttamista ei kuitenkaan toistaiseksi pidetä yhtä tärkeänä kuin ihmisten, ja kaikista lemmikeistä vakuutettuina onkin vain kolmesta neljään prosenttia.

Seuraavassa blogikirjoituksessa perehdymme tarkemmin lemmikeille tarjottaviin tuotteisiin ja palveluihin: miten esimerkiksi lemmikkien ikääntyminen vaikuttaa tuote- ja palveluvalikoimaan Japanissa?

Teksti: Ari Kuismin