Category Archives: Kansainvälisyys

Kirjoittajavieras: Lemmikkien kanssa hotellilomalla

Vierailemme usein koiriemme kanssa hotelleissa koiranäyttelymatkoillamme. Minulle onkin kertynyt lukuisia kokemuksia hotellimajoituksista lemmikin kanssa.

Koirien yleistyessä karvaisina perheenjäseninä on niitä alettu huomioida yhä enemmän myös perheen lomamatkan osallisina. Koiramyönteinen kulttuuri on uinut Etelä-Euroopan maista vähitellen myös Suomeen, mikä on tuonut positiivisia vaikutuksia koiran kanssa matkustamiseen. Suomessakin koira pääsee yöpymään hotelliin. Lue myös aiempi blogikirjoitus Lemmikkilomailusta Maltalla ja Tahkolla.

Koirat hotellivieraina

Koirat hotellivieraina

Koirallisia asiakkaita houkutellaan hotelleihin eri tavoin. Suosioon ovat nousseet lemmikistä veloittamattomat hotellit sekä erilaisia ”kaupanpäällisiä” tarjoavat hotellit.

Olen näyttelyreissuillamme yöpynyt useissa eri hotelleissa, niin Suomessa kuin ulkomailla. Valitessani sopivaa hotellia näyttelymatkoille kiinnitän yhdessä perheenjäsenten kanssa huomion erityisesti siihen, kuinka koiraystävällisiä hotellit ovat. Ensiksi tietysti varmistan, että koirat on sallittuja. Seuraavaksi katse kääntyy hotelleihin, jotka eivät veloita koirista erillistä maksua. Jos kaksi hotellia pystyy tarjoamaan samalla hinnalla samanlaisilla puitteilla olevat huoneet, voiton vie se, kumpi pystyy antamaan lemmikeille ”lisäpalveluita” tai ”kaupanpäällisiä” kuten namipussin tai pyyhkeen ja juomakupin huoneeseen (helpottaa kovasti, ettei niitä tarvitse tuoda kotoa asti).

Lemmikki kilpakentällä

Lemmikki kilpakentällä

Ajelin muutamia viikkoja sitten Joensuuhun kaksipäiväiseen koiranäyttelyyn. Matka oli pitkä, mutta myös näyttelypäivä venähti iltaan. Saapuessamme Sokos Hotel Vaakunaan meidät otettiin koirinemme vastaan lämpimästi, vaikka viipottajia pyörikin jaloissa viisi kappaletta. Ensimmäiseksi jokainen pieni sai vastaanotosta oman ”pussukan”, josta hotellihuoneessa tarkastelun jälkeen paljastui paljon erilaisia laadukkaita nameja, kakkapusseja sekä ohjelappunen, jossa oli lähimmän eläinlääkärin, koirapuiston sekä ulkoilumahdollisuuksien koordinaatit. Näitä paketteja oli jaettu viikonlopun koira-asiakkaille jo ilmeisen paljon, koska illalla saapuessamme saimme viimeiset valmiit paketit. Koirista olisi normaalisti veloitettu 10 euron maksu, mutta sitäkään meidän ei tarvinnut maksaa pienten koiriemme kanssa. Koirat herkkuja syöden vietimme rauhallisen ja erittäin rentouttavan yön Sokos-hotellin siistissä huoneessa. Ehdottomasti lähtisimme uudestaankin tällä ”karvaisten lapsiemme” kohtelulla sinne yöksi.

Hotelliketjut huomioivat lemmikkiasiakkaat – pieni lisämaksu

Koirat ovat tervetulleita mainoksien mukaan myös mm. kaikkiin Rantasipi-hotelleihin ja – kylpylähotelleihin. Niinkin tervetulleita, että jokainen karvainen ystävä saa huhujen mukaan oman pienen paketin, joka sisältää mm. puruluita. Lemmikkimaksu on 10 euroa per huone, per yö. Lemmikkilisämaksu on huonekohtainen. Samalla maksulla huoneessa voi majoittua useampi kuin yksi lemmikki. Opas-, avustaja- ja virkakoirat majoittuvat maksutta.

Rantasipi-ketju tekee yhteistyötä mm. Suomen Kennelliiton, Suomen Kissaliiton ja Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton kanssa. Välillä koiranäyttelyiden sivuilla on mainos Rantasipi-hotelleista ja mahdollisesti myös koodi, jolla saa jonkun prosenttiosuuden alennusta yöpymisestä hotellissa näyttelyviikonloppuna.

Raumalla näyttelymatkalla ollessamme majoituimme pienemmän majoitusketjun hotelliin. Sokos-hotellista poiketen täällä kaikki ei mennytkään niin nappiin. Varatessamme huonetta meille lupailtiin esimerkiksi kylpyammetta huoneeseen. Lisäksi koirille olisi pitänyt olla mm. juomakuppi huoneessa. Sitä varten lemmikeistä piti ilmoittaa etukäteen. Oli suuri pettymys saapuessamme, ettei kylpyammetta ollutkaan. Tämä oli pettymys, sillä ammeessa rentoutumista ja koirien pesua oli odotettu hartaasti. Koiria ei siis oltu huomioitu mitenkään. Laitoimme asiallista palautetta tästä eteenpäin, mutta vastauksen oltua tasoa ”voi-voi” päätimme olla majoittumatta jatkossa kyseisen ketjun hotelleihin. Lupausten ja todellisuuden ristiriita oli valitettava.

Ihanat koirat rannalla

Ihanat koirat rannalla

Ulkomailla matkustaessa hotellimajoitusta on ollut laidasta laitaan. On ollut siistejä huoneita upeilla näköaloilla (mm. Viru-hotelli Virossa), mutta myös sviittejä likaisilla kylpyhuoneilla ja torakoilla (Narvassa, Viron ja Venäjän rajalla). Baltian maissa koiriin suhtaudutaan yleensä positiivisesti ja ne otetaan majoittumaan, mutta niistä saatetaan pyytää merkittäviäkin lemmikkilisiä (esimerkiksi 20 euroa per koira).

Lisää aiheesta myös YLE-uutisissa.

Teksti ja kuvat: Amanda Jääskeläinen, amanda.jaaskelainen@gmail.com

Amandan blogi: Kennel Pretty Wild

Foto 3 Koira koulutuksessa

Kuluttajana lemmikinruokamarkkinoilla

Helsingin yliopisto järjesti 4.–6. toukokuuta 2015 yhteiskuntatutkimuksen ja humanististen alojen rajapinnassa liikkuvan ruoka-aiheisen konferenssin Food in Society – Research across the Social Sciences and the Humanities. Vaikka konferenssissa keskityttiin ruuan yleiseen asemaan ja merkityksiin yhteiskunnassa, useissa esityksissä nousi esiin myös eläinten merkitys esim. hyvinvointinäkökulmasta ja lemmikeistä osana perhettä. Sosiologi ja ravitsemustieteilijä Wendy Wills (University of Hertfordshire) oli tutkimusryhmänsä kanssa kiinnostunut lemmikkieläimistä osana kotitalouden käytäntöjä.

Petnets-hanke osallistui konferenssiin esitelmällä Consumers choosing pet food – Financial, nutritional and ecological-ethical considerations. Esitelmässä keskityttiin koiraan ja kissaan kohdistuviin ravitsemuksellisiin kulutuspäätöksiin projektin aikana kerätyn laadullisen haastatteluaineiston (n=50) ja määrällisen kyselyaineiston (n=2522) kautta.

Kotiruoka, valmisruoka ja raakaruoka?

Lemmikinruuan kulutus on kasvanut vakaasti viimeiset vuodet. Samalla myös lemmikinruuan monimuotoisuus on lisääntynyt. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten kotitaloudessa syntyneiden ruuantähteiden ja myös tavallisen kotiruuan antaminen esim. koiralle keskeisenä osana sen ravitsemusta oli hyvin yleistä. Keräämämme aineiston perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että nykyään ihmisille tarkoitetusta kotiruuasta ja tähteistä on tullut suhteellisen harvinaista ja niitä tarjotaan lemmikille lähinnä sattumanvaraisina suupaloina ja täydentävänä ruokavaliona.

Kyselyaineistomme perusteella 70 prosentilla koirista valmis kuivaruoka on tärkein ravinnon lähde, raakaruoka (mm. BARF) vastaavasti noin 20 prosentilla kyselyyn vastanneilla. Kissoilla kuivaruoka on pääasiallinen ruokavalio noin 42 prosentilla, valmis märkäruoka noin 48 prosentilla ja raakaruoka vain 6 prosentilla. Niin kissoilla kuin korillakin täydentävänä ruokavaliona raakaruoka on kuitenkin tärkeässä roolissa.

Lemmikinruuan ostopaikkojen osalta koirat ja kissat eroavat olennaisesti. Kissanomistajista 36 prosenttia ostaa ruuan tavallisesta päivittäistavarakaupasta, kun taas koiranomistajat suosivat lemmikkitarvikeliikkeitä (53 prosenttia). Vain 14 prosenttia kyselyyn vastanneista koiranomistajista kertoi lemmikkinsä pääasialliseksi ruokavalioksi tavallisista päivittäistavarakaupoista ostettavan ruuan. Kissanomistajat suosivat myös verkko-ostamista, sillä yli 27 prosenttia vastaajista osti lemmikinruuan verkkokaupasta.

Lemmikin ruokavalion valintaperusteet ja trendit

Haastatteluaineisto antaa monipuolisen kuvan siitä, millaisia arvostuksia ja trendejä lemmikin ruokavalion valintaan liittyy. Suuri osa haastateltavista kertoi tarinaa vehnän haitallisuudesta koiran ruokavaliossa ja siihen liittyvästä allergisuudesta. Tämä oli myös yleinen perustelu lemmikin raakaruokinnalle (BARF ym. raakaruokinta). Useat haastateltavat kertoivat myös hieman häpeillen lemmikkikoiran ruokavalioon kuuluvasta ”ihmisruuasta”. Esimerkiksi maksalaatikko tuntui olevan monen lemmikin herkkupala, vaikka se ei kuulunut omistajan ns. hyväksyttyihin valintoihin.

Ruokavalion valintaa määrittää myös koiran harrastuneisuus. Metsästyskoirilla ja muilla vakavammin harrastavilla lemmikeillä ruuan ravintosisältöön kiinnitettiin erityistä huomiota mm. riittävän energian- ja proteiininsaannin osalta. Tavalliset lemmikinomistajat tuntuivat luottavan siihen, että valmisruuan koostumus on suunniteltu niin, että lemmikin tasapainoinen ravitsemus on turvattu.

Lemmikin ruokinnassa niin määrällinen kuin laadullinenkin aineisto kertoi kuitenkin siitä, että lemmikki saa sitä, mistä se pitää. Lemmikille myös tarjotaan ”parasta” saatavilla olevaa ruokaa. Tarkempi analyysi kuitenkin paljastaa, että ”paras” ruoka vaihtelee osittain lemmikinomistajan oman varallisuuden mukaan. Toiselle supermarketista ostettu kuivaruoka päihittää halpakaupan ruuan. Lemmikkikaupan premium-tason ruuat taas päihittävät marketruuan. Osa lemmikeistä taas nauttii päivittäin hyvältä lihatiskiltä ostettua laadukasta, ihmisruuaksi tarkoitettua lihaa, raakana.

Ihmisruuan trendit välittyvät myös lemmikin ruokavalioon. Ehkä yllättävintä on, että ihmisten omasta ruokavaliosta tutut trendit luomuruoka ja muut ekologis-eettiset valinnat tuntuivat olevan haastattelututkimuksen perusteella harvinaisia käytännössä, vaikka kyselytutkimuksessa noin 80 prosenttia omistajista mainitsi ne tärkeänä ruuan valintaperusteena. Ruokavalion tärkeimmäksi valintaperusteeksi nousi hyvän laadun rinnalla ruuan terveellisyys lemmikille. Kiinnostavaa on myös raakaruuan suhteellisen pieni osuus pääasiallisena ruokavaliona. Ehkäpä kuitenkin lemmikkien paljon puhuttu raakaruokinta on kasvattanut raakaruuan merkitystä myös ihmisten omassa ruokavaliossa.

Konferenssin järjestivät yhteistyössä Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, opettajankoulutuslaitos ja taloustieteen laitos. Tapahtumaa sponsoroivat Eurokangas ja Tieteellisten seurain valtuuskunta.

Teksti: Jaakko Autio

Suomella ja Ruotsilla yhteiset lemmikkitoimialan kotimarkkinat

Viime aikojen uutiset lemmikkimarkkinoilta kertovat nopeasta muutoksesta ja kasvusta. Vähittäiskaupan ja palvelusektorin toimijaverkostot ovat lähestymässä yhä tiiviimmin näkemystä, jossa suuret kotimaiset toimijat eivät ole yksin riittävän suuria ja kilpailukykyisiä. Lemmikkitoimiala näyttää toimivan edelläkävijänä palveluliiketoiminnan nopeassa kansainvälistymisessä.

Musti ja Mirri siirtyi vuonna 2010 yrityskaupan myötä pääasiassa Pohjola Capital Partners Oy:n (myöhemmin Vaaka Partners) omistukseen. Vuonna 2012 Musti ja Mirri osti ruotsalaisen Grizzly Zoon. Tämän kaupan myötä yritys otti ensimmäiset askeleensa naapurimaan markkinoilla.

Mustin ja Mirrin asema Ruotsin lemmikkimarkkinoilla vahvistui edelleen, kun ruotsalainen pääomasijoittaja EQT osti yrityksen suomalaiselta Vaaka Partnersilta vuoden 2014 lopulla. Tuoreimpana uutisena on ruotsalaisomisteisen Zoo Support Scandinavia Ab:n siirtyminen Mustin ja Mirrin omistukseen huhtikuussa 2015. Kaupan tuloksena Zoo Supportin omistuksessa olleet franchise-ketjut Arken Zoo ja Djurmagazinet siirtyivät Mustille ja Mirrille.

Syyskuussa 2013 tiedotettiin suomalaisen eläinlääkäriketju Univetin sekä Mustin ja Mirrin tiivistyvästä yhteistyöstä. Yhteistyösopimuksella haluttiin tarjota lemmikinomistajille aikaisempaa kattavampia palveluita ja tuotteita lemmikin kokonaisvaltaiseen hyvinvoinnin edistämiseen ja ylläpitämiseen.

Suomalainen eläinlääkäriketju Animagi ja ruotsalaisen Evidensia djursjukvårdin omistama suomalainen Univet-ketju tiedottivat 21.4.2015, että kilpailuviranomainen on hyväksynyt yrityskaupan, jonka myötä Animagi siirtyy Evidensian omistukseen. Kaupan myötä syntyi Animagin ja Univetin muodostama Suomen suurin eläinlääkäripalveluiden verkosto, jolla on tällä hetkellä 55 klinikkaa. Osaamisen keskittyminen parantaa monipuolisen palveluvalikoiman tarjoamista koko maassa. Evidensia-konsernilla on nyt yli 130 klinikkaa ja sairaalaa Ruotsissa, Norjassa, Suomessa ja Tanskassa.

Sekä Musti ja Mirri että eläinlääkäriketju Evidensia ovat ruotsalaisen EQT-pääomasijoittajan omistuksessa, joten jää nähtäväksi, alkaako tästä koko toimialan kokoaminen ”saman katon alle”. Vähittäiskaupan ja palveluliiketoiminnan yhdistäminen toisi pohjoismaisille markkinoille entistä vahvemman toimijan.

Lemmikkimarkkinoiden tasainen kasvu saa nykyiset sijoittajat varmasti etsimään lisää kiinnostavia lemmikkitoimijoita omaan salkkuunsa. Voidaan myös pohtia sitä, miten keskittyminen vaikuttaa kivijalkakaupan ja verkkokaupan kehittymiseen Pohjoismaissa. Uusia kohteita saattaa myös tulla lemmikkien muoti- ja premiumsektorilta, muista hyvinvointipalveluista tai lemmikkiruokamarkkinoilta.

Ehkäpä kasvua aletaan hakea pian myös Pohjoismaiden ulkopuolelta – tai miksei kokonaan uusilta toimialoiltakin, esimerkiksi vakuutusmarkkinoilta, joilla Musti ja Mirri on käynnistänyt yhteistyön suomalaisen LähiTapiolan kanssa.

Teksti: Jaakko Autio

Tutkijat koolla Maltalla: Aiheena perheen ja kuluttajan hyvinvoinnin edistäminen

Kansainvälinen kotitalous- ja kuluttaja-alan asiantuntijaverkosto (IFHE) järjesti yhdessä Maltan yliopiston kanssa kotitaloustieteen konferenssin otsikolla ”Action for Family and Consumer Wellbeing – Home Economics Literacy Bringing Skills to Life”. Osallistujia oli läsnä yhteensä 29 eri maasta, jopa Australiasta saakka.

PETNETS-tutkijatiimi esitti tutkimustuloksia vakuuttamisen teemasta otsikolla: ”Consumers’ and Pets’ Wellbeing: Financial and Medical Safety”.

 

Esitysten teemoina toistuivat ruokaa, vaatetusta, kierrätystä ja lajittelua, energiankäyttöä, terveyttä, taloudenhallintaa ja niukkuudessa pärjäämistä sekä opetusta käsittelevät tutkimukset – esillä oli siis arkielämä kaikessa moninaisuudessaan.

Konferenssin yleisesitelmissä professorit Donna Pendergast ja Kaija Turkki sekä Victoria Thoresen puhuivat siitä, miten kotitaloustieteen kirjallisuuden ja tutkimusten kirjo voi tarjota uusia näkökulmia perheiden ja kuluttajien hyvinvointiin usealla eri elämänalueella – arkielämä ja kuluttajan toimiminen jäsentyy osana laajempaa kokonaisuutta. Professori Turkki korosti, miten kotitaloustieteilijät toimivat yhteiskunnallisessa palveluammatissa yhdessä ihmisten kanssa. Kotitaloustieteilijöistä suurin osa toimii opettajina. Alan haasteena onkin se, miten välittää tietoa ja ymmärrystä eteenpäin, miten opettaa hyvinvointia ja arkielämää. Kasvatustieteellistä tutkimusta tarvitaan, sillä yhteiskunnan työnjako ei ole yksiselitteinen siltä osin, kenen vastuulle kuuluu arkielämän hallinnan opettaminen ja hyvinvointikäsitysten siirrosta huolehtiminen. Perheiden vai yhteiskunnan?

Samat haasteet vallitsevat lemmikkieläinliiketoiminnan kentällä: miten kuluttajat osaavat  huomioida lemmikin hyvinvoinnin arjessa – Suomessa tässä on onnistuttu verrattain hyvin. Myös lemmikinomistaja on hallittava kotitaloutensa voimavaroja (aikaa ja rahaa) siten, että hän kykenee ylläpitämään lemmikkinsä hyvinvointia ja terveyttä. Tässä hallinnan haasteessa lemmikin vakuuttamisesta voi olla apua.

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Göteborgilaista koiranelämää kaduilla ja kapakoissa

Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli lemmikkien osalta hiljainen. Vähitellen aikataulut alkoivat käydä yksiin koiranulkoiluttajien kanssa. Ruotsin tiukka säädös koirien ulkoiluttamisesta vähintään joka seitsemäs tunti ilmeisesti näkyy siinä, että joku perheestä ulkoiluttaa lemmikkejä mahdollisimman myöhään ennen töihin menoa. Toinen ulkoilutuspiikki on varhainen iltapäivä.

Tyypillisen göteborgilaisen koiranulkoiluttajan kädessä näyttää olevan yhden hihnan sijasta vähintään kaksi, jopa kolmekin nelijalkaista. Göteborgilainen koira kulkee silmiinpistävän usein myös irrallaan ilman hihnaa. Eräänä päivänä isäntä oli ulkoiluttamassa kahta vapaana juoksevaa isokokoista setteriä polkupyörällä ja koirat ohittivat kadulla vastaantulijat vapaasti, sieltä, mistä vapaata tilaa vauhtia pysäyttämättä löytyi. Koirat käyttäytyivät kuitenkin ystävällisesti, aivan kuten ruotsalaisen koiran kuuluukin.


Ruotsissa joka kolmannessa kotitaloudessa on jokin lemmikki, koira tai kissa taas joka neljännessä. Lemmikkien määrästä Ruotsissa on monenlaista tietoa. Uusimman ”virallisen” tiedon mukaan koiria on noin 784 000 ja kissoja 1 159 000. Kissojen määrä on laskusuunnassa. Vertailuna Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan koiria oli 630 000 vuonna 2012 ja kissoja 592 000. Suomi on siis Ruotsiin verrattuna vahva koiramaa.

Koirarotujen suhteen Ruotsi muistuttaa hyvin paljon Suomea (ks. Henna Jyrinki ja Pirjo Laaksonen 2007). Noutajat, metsästykseen käytetyt jämtlanninpystykorvat, saksanpaimenkoirat, shetlanninlammaskoirat ja chihuahuat ovat molemmissa maissa kärkikymmenikössä (ks. taulukko alla). Ruotsissa myös kaupunkikulttuuriin kuuluvat spanielit mahtuvat 10 suosituimman rodun joukkoon. Vaikka villakoirat eivät ole 20 suosituimman rodun listalla, törmää tyypillisen ruotsalaisiin mustakarvaisiin puudelivanhuksiin tuon tuostakin. Kaupunkikuvassa isokokoisia, metsästyskoiratyyppisiä rotuja ei juuri näy.

Suurin osa ruotsalaisista koirista (68 prosenttia) elää aikuiskotitalouksissa, ja lapsiperheiden koiramäärä on viime vuosina laskenut. Tilanteen voi aistia myös käytännössä: koira on tavallinen vieras olutravintoloissa kahden aikuisen seurassa. Suomeen verrattuna koira on todellakin yleisempi näky pubeissa ja baareissa. Näyttää siltä, että Ruotsissa tulkitaan paljon Suomea väljemmin sitä, millaisissa tiloissa voidaan sekä käsitellä ruoka-aineita että toivottaa lemmikit tervetulleiksi. Varsinaisissa ruokaravintoloissa koiria ei ole näkynyt. Ehkäpä siinä on kysymys enemmän omistajien omasta rauhasta, tai ruokaravintolat yksinkertaisesti kieltävät lemmikkien tuonnin.


Erityisen koiraystävälliseksi Göteborgin kaupunkia ei voi sanoa, sillä koirapuistoja tuntuu olevan harvemmassa kuin Suomessa. Myös lemmikkitarvikeliikkeitä on vaikea löytää keskusta-alueelta. Kuitenkin koirat ovat tiiviimmin läsnä osana kaupunkikulttuuria. Eräänä aurinkoisena aamuna kadulla näkyi valokuvaustilanne, jossa ammattikuvaaja oli valaistusmiehen kanssa kuvaamassa hyvin harjattua ja kauniiksi ehostettua tiibetinspanielia. Spanielinarttu oli kuulemma rotunsa muotovalio. Kuvaus oli siis tarkoitettu nartun ”mallikansion” uudistamiseen.

Kenties kyse on turvallisemmasta yhteiskunnasta tai hyväuskoisuudesta, sillä göteborgilaisten ruokakauppojen edustoilla näkyy yllättävän paljon yksinäisiä koiria odottamassa emäntäänsä tai isäntäänsä saapuvaksi. Koirat kuitenkin näyttävät tyytyväisiltä ja ihmiset huomioivat niitä. Vaikka koiria on Ruotsissa suhteessa väkimäärään Suomea vähemmän, ruotsalaiset nelijalkaiset ovat ainakin tarkkailijan silmissä aktiivisemmassa roolissa.

10 yleisintä koirarotua Ruotsissa 2013, rekisteröinnit
(suluissa rodun sijoitus Suomessa 2013)

1. (1.) Labradorinnoutaja 2275
2. (4.) Jämtlanninpystykorva 1935
3. (5.) Kultainen noutaja 1809
4. (3.) Saksanpaimenkoira 1339
5. (10.) Chihuahua, pitkäkarvainen 1320
6. (14.) Cockerspanieli 1047
7. (15.) Cavalier kingcharlesinspanieli 1034
8. (7.) Shetlanninlammaskoira 916
9. (12.) Chihuahua, lyhytkarvainen 913
10. (11.) Norjanhirvikoira 797

Lähde: Svenska Kennelklubben ja Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry

Teksti: Jaakko Autio

Kulutustutkimuksen tuulahduksia länsinaapurista

Petnets-hankkeen tutkijat vierailivat viime viikolla (2.-3.10.14) Göteborgissa tapaamassa ruotsalaisia kollegojaan ja keskustelemassa kulutustutkimuksen ajankohtaisista teemoista. Kokoonnuimme yhteiseen seminaariin paikalliseen Kulutustutkimuksen keskukseen, Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoululle.

Keskustelua ruotsalaisten kollegojen kanssa riitti: esittelimme vuoroin meneillään olevia tutkimushankkeitamme sekä niiden tuloksia. Seminaarin aluksi tutkimuskeskuksen johtaja Ulrika Holmberg teki katsauksen keskuksen projektien kirjoon ja teemoihin. Keskeisinä tutkimusaiheina Holmberg mainitsi digitalisaation, kulttuurin, ruoan sekä kansalliset kulutuskäytännöt. Tutkimustuloksia myös julkaistaan ahkerasti. Esimerkiksi ruotsalaisten kulutusta kuvaavia tilastoja julkaistaan vuosittain ilmestyvässä ’Kuluttajabarometrissa’.

Seminaarissa kuulimme tarkemmin kahdesta meneillään olevasta hankkeesta digitalisaatioon ja liikkumiseen liittyen. Hiljattain käynnistyneessä ’Digcon’ -hankkeessa tutkitaan kuluttajien arjen digitalisoitumista eri osa-alueilla. Huomiota kiinnitetään muun muassa sukupuolen ja teknologiankäytön yhteyksiin. Yksi esimerkki arjen digitalisoitumisesta on autovalmistaja Volvon kehittämä mobiilisovellus, jonka tarkoituksena on helpottaa työmatkaliikkumista ja ekologisesti kestäviä tapoja liikkua paikasta toiseen. ’Commute Greener’ -sovellus on esimerkki myös siitä, miten eri teknologioiden yhdistäminen tekee kuluttajien arjesta sujuvampaa.

Kuulimme myös toisesta, pidemmälle ehtineestä hankkeesta. ’Consumer logistics’ -projektissa tutkitaan eri elämänvaiheessa olevien kuluttajien tapoja kuluttaa ja liikkua erityisesti ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Projektissa on tutkittu sitä, miten opiskelijat, lapsiperheet ja vanhukset liikkuvat ostostensa kanssa ja millaisia käytänteitä ostoksilla käymiseen liittyy. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on se, miten arjen erilaiset rytmit muokkaavat kuluttajien tapoja liikkua. Esimerkiksi monille vanhuksille painavien ostosten kanssa liikkuminen voi olla haastavaa, mutta asioiminen on tärkeää vaihtelua arkeen, liikuntaa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Ostosten kanssa ”taiteileminen” on myös erilaista, kun liikutaan polkupyörällä, julkisissa liikennevälineissä, lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa. Petnets -hankkeessa on tullut esiin, miten myös lemmikin kanssa liikkuminen voi olla toisinaan haastavaa. Hankaluuksia voi esimerkiksi aiheuttaa ruokaostoksille poikkeaminen tai yllättävä tarve päästä eläinlääkäriin. Kaikilla lemmikinomistajilla ei ole käytössään autoa ja liikkuminen julkisissa liikennevälineissä voi olla vaikeaa tai mahdotonta.

Helsingin yliopiston tutkijat esittelivät seminaarissa kahta palvelujen kulutukseen keskittyvää tutkimushanketta. Kerroimme Petnets -hankkeesta ja sen toteuttamisesta, sekä esittelimme tilastovertailuja Suomen ja Ruotsin lemmikeistä ja niille kuluttamisesta. Keskustelimme myös hankkeessa saaduista tutkimustuloksista. Ruotsalaiset kollegamme olivat erittäin kiinnostuneita monitieteisestä hankkeestamme sekä lemmikkeihin liittyvän kulutuksen laajuudesta. Keskustelua käytiin erityisesti siitä, millainen asema lemmikillä esimerkiksi perheenjäsenenä on ja miten tuo asema vaikuttaa lemmikille kuluttamiseen. Lisäksi keskustelua herättivät maakohtaiset erot, kuten lainsäädäntö, tarjottavat palvelut ja niiden kysyntä. Ruotsissa on esimerkiksi lainsäädännöllä rajattu aikaa, joksi koiran voi jättää yksin kotiin. Saimme seminaarissa ja sitä seuranneissa keskusteluissa arvokasta palautetta ja kehitysehdotuksia Petnets -hankkeen jatkoa ajatellen.

Lemmikkeihin liittyvän kulutuksen lisäksi esittelimme myös toista tutkimusprojektiamme. Projektissa tutkimme nuoria kuluttajina ja asiakaspalvelijoina. Olemme keränneet tarinoita mieleen jääneistä myönteisistä ja epämiellyttävistä palvelukokemuksista, joita on kerrottu sekä kuluttajien että asiakaspalvelijoiden näkökulmista. Analysoimme, miten nuoret tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi asiakaspalvelutilanteissa. Tutkimusaihe on mielenkiintoinen myös Petnets -hankkeen valossa, sillä kyselytutkimuksemme perusteella juuri nuoret ovat aktiivisia lemmikkiharrastajia ja lemmikkeihin liittyvien palvelujen käyttäjiä.

Vierailu ja seminaari aurinkoisessa Göteborgissa synnytti uusia, raikkaita ajatuksia sekä uutta pontta Petnets -hankkeen syksyyn. Syksyn aikana hankkeessa jatketaan työtä tutkimuksen parissa sekä kehitetään uusia palveluja lemmikeille sekä niiden omistajille.

Teksti: Eliisa Kylkilahti ja Ari Kuismin

Eläinten vallankumousta ei tullut Ruotsin valtiopäivävaaleissa

Eläinten puolue (Djurens parti) asettui ensimmäistä kertaa ehdolle Ruotsin valtiopäivävaaleissa. Puolue sai sunnuntaina (14.9.2014) ääniä kaikkiaan 4093, mikä on 0,7 prosenttia annetuista äänistä. Äänisaalis lähes puolittui tämän vuoden EU-vaaleista, joissa puolue sai 8773 ääntä. Eläinten vallankumousta ei siis tullut ainakaan ensimmäisellä yrittämällä. Puolue on Ruotsissa ensimmäinen, joka asettaa eläinten oikeudet etusijalle päätöksenteossa. Kansallisen vaikuttamisen lisäksi sen tähtäimessä on päätöksenteko Euroopan unionin tasolla.

Puolueen esikuvana on maailman ensimmäinen eläinten puolue, Alankomaiden Parti voor de Dieren, jolla on vuodesta 2006 lähtien ollut kaksi paikkaa Hollannin parlamentissa. Koska eläimet eivät voi itse edustaa parlamentissa, jossa päätökset niiden elinoloista ja elämänlaadusta suurelta osin tehdään, puolue pitää sitä vastuullisten ihmisten velvollisuutena. Lemmikkieläimet ovat vain yksi pieni osa puolueen agendalla. Vaalimainonta oli kuitenkin, ainakin Göteborgissa, näkyvintä koirapuistojen ilmoitustauluilla ja yleisissä puistoissa.

Puolueen manifestissa korostetaan mm. eläimiä tuntevina ja ajattelevina olentoina. Ihmisten ja eläinten vastakkainasettelun poistaminen ja mahdollisimman luonnollinen eläinten elinympäristö korostuvat myös puolueen ohjelmassa. Lemmikkieläinten elinolojen huomioiminen kaupunki- ja liikennesuunnittelussa on myös nostettu agendalle. Ihmisten itsekkyys ja eduntavoittelu eivät saa asettua sen edelle, että ihmiset ja eläimet tarvitsevat toisiaan.

Ruotsalaiset eläimet eivät kuitenkaan elä vastuuttomassa, epädemokraattisessa tilassa. Kissojen ja koirien hoidolle on oma laki, jota on täydennetty lisäsäädöksellä koirien ja kissojen elinoloista (Statens jordbruksverks föreskrifter och allmänna råd om hållande av hund och katt, 2008). Yksi keskeinen ero Suomeen on, että asetuksen mukaan aikuisia koiria on ulkoilutettava päiväsaikaan joka seitsemäs tunti, pentuja ja ikääntyneitä koiria vielä tiheämmin.

Ruotsissa onkin tämän säädöksen takia alkanut kehittyä lemmikkien päivähoitojärjestelmä. Säädöksessä asetetaankin sekä vaatimukset että taso lemmikkien päiväkodeille. Myös perheiden ajankäyttö ja työrytmi on alkanut ohjautua uudenlaiseksi säädöksen myötä. Lemmikkien päivähoidon järjestäminen tulee varmasti lähivuosina asialistalle myös Suomessa.

Teksti: Jaakko Autio

Toimijoiden suhteet markkinoilla – terveisiä palvelututkimuksen konferenssista

Petnets-projektin kulutustutkijat jalkautuivat viime viikolla (11.–13.9.2014) palvelututkimuksen kansainväliseen konferenssiin Helsingin Finlandia-talolle (24th Annual RESER Conference: Services and new Societal Challenges – Innovation for Sustainable Growth and Welfare). Hankkeessa tehtyä tutkimusta esiteltiin sen nykyvaiheessa, tavattiin tutkijakollegoita ja päivitettiin tietoa siitä, mitä palvelututkimuksen kentällä tapahtuu.

Tutkimuksemme kuluttajan ja lemmikin yhteisestä seikkailusta palvelupoluilla sai palvelututkijoiden keskuudessa kiinnostuneen vastaanoton, lemmikkikulutusta pidettiin suorastaan mehevänä tutkimuskontekstina. Keskustelua syntyi erityisesti lemmikin, kuluttajan ja palveluntarjoajien kolmenvälisestä suhteesta, jossa hahmotamme lemmikin roolin jäsentyvän kolmella eri tavalla: arvon tuottajana, välittäjänä ja kokijana. Esityksen diat löydät alta.

 

Keskustelun ja kommenttien ohella konferenssin antia oli professori Stephen Vargon (University of Hawai’i) keynote-puheenvuoro (ks. lisätietoja sdlogic.net linkitys). Professori Vargo esitti viimeisiä käänteitä keskustelussa palvelukeskeisestä logiikasta (SD-logic). Professori Vargo kuvasi sitä, miten teoriaa on kehitetty muiden tutkijoiden tuomien ”täydennysten” ja esitetyn kritiikin kautta. Professori Vargo osoitti, että teoreettinen kehys on muuntuva ja edistettävissä. Tieteellistä keskustelua tarvitaan, jotta alkuperäiset ideat kehittyvät.

Petnets-hankkeen näkökulmasta palvelukeskeisessä logiikassa olennaista on näkemys toimijoiden (actors) verkostosta. Lemmikkikulutus tarjoaakin hedelmällisen kontekstin ja heijastepinnan professori Vargon teoreettiselle näkemykselle. Perinteisen näkökulman mukaan palvelussa on kyse kahdenvälisestä suhteesta (dyad), vuorovaikutuksesta kahden toimijan välillä, mutta professori Vargo peräänkuulutti kolmenvälisten suhteiden (triad) ja moniulotteisuuden merkitystä. Näin markkinaekosysteemi rakentuu toimijoiden ympärille. Kukin toimija – olipa kyseessä sitten yritys, kuluttaja, lemmikki, harrastuskaveri, perheenjäsen tms. – toimii resurssien yhdistäjänä ja osallistuu vaihdantaan joko taloudellisesti tai sosiaalisesti.

Professori Vargo muistutti myös sosiologisten teorioiden tarpeellisuudesta, kun halutaan ymmärtää markkinoita toimijoiden ympärille rakentuvana kokonaisuutena tai ekosysteeminä. Esimerkiksi käytäntöjen ja instituutioiden tutkimus tarjoaa hyödyllisiä välineitä myös liike-elämän toimijalle ja tutkijalle. Liiketoimintaa ei siis voida erottaa kuluttajan arjesta ja suhteista muihin toimijoihin – sosiaalitieteiden ymmärryksestä.

Sekä professori Vargon puheenvuoron että oman esityksemme jälkeen jää pohdittavaksi edelleen se, kuka voi olla toimija, jonka ympärille markkinaekosysteemi rakentuu? Kuluttaja, yritys – toki. Myös lemmikki elävänä olentona voidaan melko helposti asettaa aktiivisen toimijan aseman – heiluva häntä kertoo innostuksesta. Mutta kuinka pitkälle toimijan käsite venyy ja miten se soveltuu muille toimialoille? Onko esimerkiksi auto käsitettävissä toimijaksi, kun kuluttajan puheessa sille asetetaan tarpeita: pesu ja renkaanvaihto?

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Glocal e-Commerce – verkkokaupan modernit silkkitiet

John Dawsonin (professor emeritus, University of Edinburgh) aamupalaseminaari aiheesta Some trends and myths in international retailing avasi yleisölle kiinnostavia näköaloja vähittäiskaupan globaaleihin trendeihin ja kehitysnäkymiin. Samalla esitys osoitti, että paikallisuus ja sopeutuminen paikallisten kuluttajien vaatimuksiin on tärkeä osa markkinatoimijoiden tämän päivän ja tulevia vaatimuksia.

Myytti siitä, että olisi olemassa yksi ainut toimiva vähittäis- ja verkkokaupan liiketoimintamalli, kumoutui Dawsonin esitelmässä. Eri markkinat, erilaiset kulutustottumukset ja myös erilaiset tuotteet luovat uusia liiketoimintamalleja, joissa esimerkiksi suuret toimijat eroavat vahvasti pienistä, nopeista toimijoista. Usein esimerkkinä toimivan Wal-Martin toiminta ei rakennu samanlaisen mallin varaan kaikilla markkinoilla. Mallia ei enää haeta vain Yhdysvalloista, vaan liiketoiminta sovitetaan paikallisiin olosuhteisiin: ”Adaptation instead of globalization.”

Verkko-ostaminen vaihtelee hyvin paljon maittain. Dawson esitteli ajatuksiaan Paypalin tekemän raportin avulla, jossa kuvattiin rajat ylittävän verkkokaupan nykyajan ”silkkiteitä” (Modern Spice Routes. The Cultural Impact and Economic Opportunity of Cross-Border Shopping, 2014). Erilaisten tuoteryhmien nousu tärkeimmiksi on osittain luonnollista, mutta myös yllättävää. Myös eri asioiden arvostaminen eri maissa on kiinnostavaa: esimerkiksi australialaiset arvostavat enemmän kuljetuksen tehokkuutta kuin tuotteen laatua. Australiassa myös ostetaan paljon kirjoja muista maista, mikä lienee luonnollista, koska suuret englanninkieliset kirjamarkkinat ovat Yhdysvalloissa ja Britanniassa.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa saimme tilaisuuden nostaa Petnets-hankkeen näkökulmasta kiinnostavia teemoja. Kysyimme Dawsonin käsitystä siitä, ovatko tuottajien omat verkkokaupat (esim. vaatebusineksessä H&M) nousemassa entistä vahvemmin vähittäiskaupan ja tukkukaupan kilpailijoiksi. Mikä on esimerkiksi Unileverin omia tuotteita myyvän verkkokaupan asema suhteessa sen vähittäiskauppa-asiakkaisiin? Laajeneeko Nestlén vuoden 2014 alussa Japaniin avattu ensimmäisen KitKat-suklaakauppa maailmanlaajuiseksi menestykseksi?

Dawson piti tuottajan muuttuvaa asemaa tärkeänä ja kiinnostavana suuntana ja nosti esiin espanjalaisen valmisvaateketju Zaran, joka on vahvasti globaali toimija ja myös sen verkkokauppa on kasvussa. On vaikea hahmottaa, onko myyjänä itse tuottaja, koska tuotannon alihankintaketju on laaja ja myynti rakentuu franchise-verkostolle. Käsitteellisesti hän määrittelikin muuttuvia markkinoita sanalla commerce (kauppa, kaupankäynti, tavarakauppa), jossa tuottaja itse rakentaa omat verkostonsa ja siten hallitsee myyntiketjua vaikka onkin lähinnä tavarantoimittaja.

Tiedustelimme myös sitä, miten vähittäiskaupan trendeissä otetaan haltuun kuluttajien erilaiset segmentit. Esimerkiksi Petnets-hankkeen kvantitatiivisesta aineistosta nousee ajatus kissan- ja koiranomistajakuluttajien erilaisesta ostokäyttäytymisestä. Aineistomme kertoo, että koiranomistajat hankkivat enemmän ruokaa ja tarvikkeita kivijalkamyymälöistä, erityisesti erikoisliikkeistä. He ovat myös kissanomistajia useammin autonomistajia, joilla myös muu ostokäyttäytyminen voi rakentua erilaisen toimijuuden varaan. Dawson ei ollut aikaisemmin kuullut tällaisesta ajatuksesta ja innostui siitä. Hän pohti mahdollista uudenlaisen online-toiminnan luomista suomalaisyrityksen kautta eli ulkomaisten verkkokauppakilpailijoiden vyöryn katkaisemista. Voisiko se olla vaikka kotimaisten lemmikkitoimijoiden yhteinen, Suomen markkinoille suunnattu verkkokauppapaikka?

Tulevaisuudessa suuret yritykset voivat entistä enemmän muuttua rakeisiksi, hajota pienempien yksiköiden verkostoksi. Miten osaaminen sitten rakentuu jatkossa? Mitä osaamista tarvitaan? Manageriaalisesti vaaditaan uudenlaista kykyjen dynamiikkaa, jossa hallitaan osaamisen siirtymistä tehokkaammin yrityksen sisällä, lokaalin tiedon ja dynamiikan hyödyntämistä koko globaalissa liiketoiminnassa.

Teksti: Jaakko Autio

Markkinoiden ja kuluttajien muotoilua vähittäiskaupassa

Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoulun Centre for Retailing (CFR) järjesti 16.9.2014 Frukostworkshopin teemasta Some trends and myths in international retailing. Puhujana oli alan johtava tutkija, emeritusprofessori John Dawson (University of Edinburgh). Hän aloitti esityksen toteamalla, että kansainvälisillä markkinoilla toimintaa ohjaa periaate “You need to sell things, before you buy it”.

Dawsonin keskeinen väite oli, että kansainvälinen vähittäiskauppa on uusi teollisuuden ala, koska se kasvaa ekspansiivisesti. Eikä vähiten juuri e-liiketoiminnan myötä. Hän otti esimerkiksi Wal-Martin, joka rakentaa markkinoiden ekosysteemiä – yritys tarjoaa erilaisia myymälöitä (hypermarket, compact hypermarket, supermarket, soft discount, restaurant) kuluttajille. Yritys etsii aktiivisesti uusia asiakkaita esimerkiksi yliopistokampuksilta perustamalla pienempiä, käteviä myymälöitä, joiden valikoima on edullinen ja räätälöity yliopistoyhteisön jäsenille (Walmart on Campus). Yliopistokampuksia maailmassa riittää!

Kansainvälisillä markkinoilla trendinä on paikallinen erikoistuminen. Wal-Mart on Kiinassa erilainen kuin Yhdysvalloissa. Myös englantilainen Ted Baker -brändi on erikoistunut paikallisesti – Pariisin ja Toronton Ted Baker -myymälät ovat erilaisia kuin Lontoossa. Dawson korostikin, että kansainvälisillä markkinoilla menestyvät myös pienet ja keskisuuret yritykset, eivät vain isot toimijat. Voisiko Stockmannin kaltainen kansallinen yritys luoda Tampereen ja Oulun Stockmanneista paikallisesti omaleimaisia?

Dawson esitti kolme alalla vaalittua myyttiä – standardisointi, kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen sekä vahva jalansija ja osaaminen kotimarkkinoilla ennen siirtymistä kansainväliseen liiketoimintaan. Standardisointia on pidetty elinvoimaisena strategiana, mutta esimerkiksi Ikea on profiloinut tuotteittaan erilaisiksi eri maissa. Myös Suomessa Lidlin markkinointi ja brändin rakentaminen pohjaa suomalaisiin myytteihin sekä niiden rikkomiseen. Samalla tavoin McDonald’s on muuttanut lelut kansallisten mieltymysten mukaisiksi. Kuluttajat eivät siis homogenisoidu, vaikka liiketoiminta kansainvälistyy. ”Flexible replication” on Dawsonin mukaan parempi strategia kuin standardisointi.

Kiinnostavin argumentti Dawsonin puheenvuorossa oli kuluttajamarkkinoiden muotoilu. Hän painotti markkinoiden luomista eli tekemistä (Making market), mikä samalla mahdollistaa kuluttajien ”muotoilun”. Pelkkä tyytyväinen asiakas ei riitä. Hän kysyi, halusivatko kuluttajat Ikean Kiinaan. Yritykset eivät näin vastaa kysyntään, vaan luovat uusia markkinoita ja synnyttävät uusia kuluttajia. Samalla ne muotoilevat kuluttajien makumieltymyksiä ja käytäntöjä. Hän nosti esiin espanjalaisten Camper-jalkineiden tuomisen Japanin markkinoille. Oliko kyse kuluttajien halusta vai loiko Camper markkinat ja kuluttajat etabloituessaan Japaniin? Kaipasivatko japanilaiset jalkineita, jotka oli luotu mallorcalaisen maatalousperinteen pohjalta? Vastauksessaan Dawson oli samoilla linjoilla kuin palvelututkimuksen professori Stephen Vargo, joka vieraili Suomessa Reser 2014 (The European Association for Research on Services) konferenssissa syyskuussa: markkinat luodaan.

Kolmas myytti käsitteli näkemystä yrityksen kansainvälistymisestä, jossa kotimarkkinoilta siirrytään lineaarisesti globaaliksi toimijaksi. Nykyisin kansainvälisille markkinoille mennään usein kuitenkin suoraan, ilman välivaiheita, kuten suomalainen peliteollisuus on osoittanut. Myöskään usko vahvaan brändiin ei enää riitä.

Dawson muistutti myös, että kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa niin yritysten kuin kuluttajien toimintaan – “Transactional website does NOT give you a global market”. Kuluttajat eivät voi vapaasti ostaa tuotteita ympäri maailman. Hän tiivisti lopuksi, että kaikki säännöt ja aikaisemmat uskomukset menestyvän bisneksen luonteesta on rikottu. Pienet ja isot toimijat pärjäävät hyvinkin erilaisilla liiketoimintamalleilla.

Teksti: Minna Autio