Perhoskissa ristiselkään
Kanadassa aikoinaan näin aivan ihanan valokuvan perhosta jahtaavasta kissasta, ja melkein otin semmoisen tatuoinnin. En ihan. Nyt voi jo sanoa onneksi.
Lopullinen siunaus
Sillan pulssi sykkii sivuilleen päätöksiä,
joita miesten korkojen kopina ei ohita
, höyheniä,
niitä pöllyttää vällyistään pilvitäti ohut tukka hulmuten
tätipilvi, raskaat takit kuin huomaamatta pyyhkivät
kaiteen tuhansiin avioiliittoihin tarttuneen noen
Kampaaja olkavarteen
Erään lahjakkaan runoilijaystäväni innoittamana lisään blogiini trendikkään aikuisten värityskirja-aiheen. Teemana on piirtää todeksi kaikki ne tatuoinnit, jotka olen suunnitellut ottavani, mutta jokin (järjen?) ääni on sitten tullut vastaan. Sarjan saa avata tämä kampaajalleni omistettu tautointi-idea, joka syttyi erään niistä kymmenistä ellei sadoista erinomaisista leikkauksista jälkeen. Siis Markulle <3.
Se susi
Tuli susi sinun puoltasi
repi kaiken, minä katsoin:
porot makaavat
ja se palasi täysin vatsoin
Ei minulla ole rakennetta, tehtävää tomivaltaa
Nyt porot ovat autiomaa ja se susi sinun puoltasi
susi sinun huoltasi
Ambivalentia
Mini kani karuselli
Koppalakki käyrä hiiri
säpsähdys, tahdoton
toivoton
kuin kaksi kaljaa murtuu sormiesi sively
kaulan jälkeiseen kivikkoon
Juhannusvesi
Tähän ei käärme pysty
juhannusvesi jäätää nännit ja käsien nauhat
maapohjan peittona pohjaton lampi
varo sydäntäsi
Käy sisään, heilauta kauhaa
ja juhannusvesi sähisee polttavana pilvenä kohti kattoa
ihoa
valtakunnan rajoja
Pato
Avaruuskynttilä kukkii kaukana
kesänviileässä konttorissa villapaidat päällä
olemme me
odotamme vuodenajan patoutumista,
aaltoa
Avaruuskynttilä kukkii kaukana
kahlaanko kuivuneen altaan pohjaa,
ilmaa ja tuulta
hiekanjyviä, kuolleita leviä
riitaa tiskeistä
Aurinkoaltaan kätköissä
Kaukana kukkii kynttilä
Padon takana, ei sielläkään, vaan
kaukana, kauempana
kaukana, kauempana
Pilvet on valon altaaton pato,
sateen kiitävä kilpi
Yllätys
mahditon-sametti
sahditon maneetti
voima-kas-kir-vas
kas, kirvesvar-vas
halaa-halot poniin
Rajamaan ilta
Äidit ja isät, siskot ja veljet
hylkäsivät tämän maan
ilmavan oudon maan
jossa kuin jotakin kuin ratkeaa joka kuin-en lokakuun ilta;
satoja, tuhansia i k u i s u u k s i a
käy katua pitkään yöhön
Hänen Korkeutensa
Hänen Korkeutensa jälkeen
tulivat ja menivät –
ja siinä välillä vain yksi silta,
joka vahvana kantoi valhettaan:
nyt olemme yhtä kuin tulta!
Sitä satua kai minä-kulta puolustan, kunnes
viimeinen luuni katkeaa