Tasa-arvoraportti 2

Raportti PDF-tiedostona: http://www.helsinki.fi/jarj/polho/Tasa%2darvo/Tasa%2darvoraportti2.pdf

HUOM! Raporttiin kuuluvat liitteet (taulukot ja kyselypohja) puuttuvat vielä tästä versiosta.


Tasa-arvoraportti: Yhteiskuntahistorian pääaineopiskelijoiden kokemuksia tasa-arvosta ainejärjestötoiminnassa

Tämä tasa-arvoraportti perustuu keväällä 2010 yhteiskuntahistorian osaston opiskelijoiden toimesta toteuttamaan tasa-arvokyselyyn, jossa selvitettiin tasa-arvon toteutumista osaston ainejärjestöjen toiminnassa. Työryhmän perustivat Talous- ja sosiaalihistorian (Taso) ja Poliittisen historian (Polho) ainejärjestöjen hallitukset, mutta ryhmän aloitettua toimintansa se ei ollut enää  ainejärjestöjen alainen.. Työryhmän perustamisesta tiedotettiin yhteiskuntahistorian opiskelijoiden omalla yhis-opisk-sähköpostilistalla ja jäsenyys ryhmässä oli avoin kaikille kiinnostuneille.

Toteutettu kysely oli osa kevään 2007 laitoskahveilla käynnistettyä yhteiskuntahistorian osaston opiskelijoiden tasa-arvotyötä. Ensimmäinen kysely osastolla (silloisella laitoksella) toteutettiin vuosina 2007-2009 ja se kartoitti tasa-arvotilannetta yleisellä tasolla. Tasa-arvotyötä on tarkoitus jatkaa suppeammilla kyselyillä, jotka paneutuvat tasa-arvon toteutumiseen tietyillä osa-alueilla.

Kyselyn vastaukset koottiin anonyymisti e-lomakkeella ja niitä käytettiin ainoastaan kyselyn tulokset koostavan raportin kirjoittamiseen. Vastauksia tarkastelivat vain tämän raportin kolme kirjoittajaa. Tämän raportin on tarkoitus auttaa edistämään tasa-arvoa ainejärjestöjen toiminnassa. Kyselyyn tulleet vastaukset esitetään siten, että vastaajien anonymiteetti säilyy.

Tasa-arvotyöryhmään kuuluivat Liisa Ketolainen (työryhmän puheenjohtaja, Taso), Elina Miettinen (Polhon puheenjohtaja 2010), Joonas Kinnunen (Tason puheenjohtaja 2009), Jaana Kiesiläinen (Tason hallituksen tasa-arvovastaava 2009), Lyydia Aarninsalo (Polhon hallituksen tasa-arvovastaava 2010), Ellen Jabai (Tason hallituksen tasa-arvovastaava 2010), Pilvi Ainola (Taso) ja Antti J. Lehtinen (Polho). Raportin kirjoittivat Ketolainen, Kinnunen ja Miettinen.

Kyselyn lukivat ja sitä kommentoivat myös Laika Nevalainen (toinen edellisen tasa-arvoraportin kirjoittajista), Matleena Frisk (Yhteiskuntahistorian osaston tasa-arvovastaava), Valtteri Härmälä (Taso) ja Joonas Martikainen (Polho). Työryhmä kiittää yllämainittuja henkilöitä rakentavasta palautteesta, joka vaikutti kyselyn lopulliseen muotoon. Laika Nevalainen myös organisoi opiskelijoille järjestetyn keskustelutilaisuuden raportin tuloksista kaikkien raportin kirjoittajien ollessa esteellisiä osallistumaan itse raportin esittelyyn. Siitä erityiskiitos.


Taustatiedot

Kyselyyn tuli vastauksia yhteensä 61 kappaletta. Naisia vastanneista oli 32 ja miehiä 29. Vastaajista 39 opiskeli pääaineenaan poliittista historiaa ja 22 talous- ja sosiaalihistoriaa. Jakaumat noudattavat kohtuullisen hyvin yhteiskuntahistorian opiskelijoiden sukupuoli- ja pääainejakaumaa.
Vastaajilta kysyttiin myös ikää sekä opintojen vaihetta. Kolme vastaajaa oli syntynyt ennen vuotta 1980, vuosina 1980-1985 syntyneitä vastaajia oli 20 ja vuosina 1986-1989 syntyneitä 35. Vuonna 1990 tai sen jälkeen syntyneitä vastaajia ei ollut, minkä lisäksi kolme vastaajaa ei ilmoittanut syntymävuottaan. Vastaajista seitsemän oli perusopintovaiheessa, 30 eli noin puolet aineopintovaiheessa sekä 24 maisterivaiheessa.

Osa vastaajista koki tarkan taustatietojen keruun mahdollistavan vastaajan tunnistamisen ja siten anonymiteetin vaarantumisen. Erityisesti mainittiin tarkan syntymävuoden kysyminen. Syntymävuotta tiedusteltiin kyselyssä, koska iän ajateltiin olevan taustamuuttuja, joka saattaa jo itsessään selittää joitakin vastauksia liittyen esimerkiksi tapahtumiin osallistumiseen ja siihen, kuinka läheiseksi opiskelijayhteisön kokee.

Vastaajilta kysyttiin myös, kuuluvatko he tai ovatko he joskus kuuluneet Tason tai Polhon hallituksiin. Vastaajista 41 vastasi kyllä, 20 ei.


Kyselystä

Tasa-arvokyselyssä käytettiin asteikkoa 1 = täysin eri mieltä, 2 = jokseenkin eri mieltä, 3 = ei samaa eikä eri mieltä, 4 = jokseenkin samaa mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Lasketut keskiarvot (KA) viittaavat tähän asteikkoon. Lisäksi kyselyssä oli erilaisia monivalintakohtia sekä avokysymyksiä ja tilaa omille kommenteille.
Joissakin vastauksissa oli yksittäisiin kysymyksiin jätetty vastaamatta, mutta tyhjien vastausten vähäisen määrän takia niitä ei tässä raportissa ole erikseen huomioitu. Yhdessä kysymyksessä oli kolme tyhjää vastausta, kahdessa kysymyksessä kaksi tyhjää vastausta ja kuudessa kysymyksessä yksi tyhjä vastaus.

Tämä raportti noudattaa kyselyn muotoa ja alaotsikoita. Koska sekä ennen raportin kirjoittamista, kyselyvastauksissa että kyselyn jälkeen sitä on toivottu, raportissa on tarjottu tarkkoja tietoja kyselyyn tulleista vastauksista ja jätetty suuri osa tulkinnoista lukijan tehtäväksi. Silloin kun lukuja esim. jonkin muuttujan suhteesta vastauksiin ei ole ilmoitettu, sellaista ei ole merkittävällä tavalla todettu.

Raportin teoreettista viitekehystä ei ole tässä raportissa toistettu, koska raportin nähdään olevan jatkumoa edelliselle yhteiskuntahistorian opiskelijoiden tasa-arvoraportille, josta taustoitus on löydettävissä.


Ainejärjestöjen hallitukset

Kysyttäessä, onko ainejärjestön hallitusta helppo lähestyä, olivat lähes kaikki vastaajat täysin tai jokseenkin samaa mieltä (59/61). Hallitukseen kuuluneet olivat väitteen kanssa vahvemmin (4,2) samaa mieltä kuin siihen kuulumattomat (3,4).

Kyselyssä oli erillinen kysymys ainejärjestöjen hallitusten ympärille mahdollisesti syntyvästä “sisäpiiristä”, koska edellisessä kyselyssä oli käynyt ilmi, että usea opiskelija näin kokee. Lähes puolet vastaajista (28/61) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä ainejärjestöjen hallitusten ympärille muodostuvasta sisäpiiristä. Hallitukseen kuulumattomista 15% (3/20) oli jokseenkin tai täysin eri mieltä väitteen kanssa, hallitukseen kuuluneista taas lähes puolet, 19/41. Eniten eri mieltä väitteen kanssa olivat keskimmäiseen ikäryhmään kuuluneet eli vuonna 1980-1985 syntyneet, joista eri mieltä oli 9/20. Vanhemmasta ryhmästä eri mieltä ei ollut kukaan (tosin ryhmän koko oli vain 3 vastaajaa) ja nuorimmasta ikäryhmästä 13/35. Avokommenteissa moni sisäpiirin tunnustanut kuitenkin kommentoi tilannetta luonnolliseksi eikä itsessään paheksuttavaksi asiaksi. 11/61 vastaajaa oli lisäksi jokseenkin eri mieltä siitä, että kaikilla halukkailla on tasa-arvoiset mahdollisuudet päästä ainejärjestöjen hallituksiin. Kukaan ei ollut täysin eri mieltä tasa-arvoisista mahdollisuuksista. Hallitukseen kuuluneista mahdollisuuksia piti tasa-arvoisina kolme neljäsosaa (31/41) vastaajista, hallitukseen kuulumattomista puolet (10/20). Yhteensä kaksi kolmasosaa (41/61) oli täysin/jokseenkin samaa mieltä mahdollisuuksien tasa-arvoisuudesta.

Ainejärjestöjen tiedotuksesta kysyttiin neljällä kysymyksellä. Väitteeseen tiedotuksen riittävyydestä, selkeydestä, ajantasaisuudesta sekä asiallisesta tyylistä tuli pääasiassa jokseenkin samaa mieltä olevia vastauksia (KA 4,0; 4,2; 4,0; 4,2) Tilanteeseen oltiin siis pääosin melko tyytyväisiä. Eniten kritiikkiä saivat tiedotuksen riittävyys ja ajantasaisuus, joissa viisi ja kuusi vastaajaa olivat jokseenkin tai täysin eri mieltä. Muutamassa avokommentissa tiedotuksen riittävyydestä ongelmaksi mainittiin sähköpostiviestien liian suuri määrä.  Vastaajat, jotka eivät ole kuuluneet hallitukseen, antoivat tiedotuksesta hieman kriittisempiä vastauksia. Suurin ero hallitukseen kuuluneiden ja kuulumattomien välillä syntyi kysyttäessä tiedotuksen asiallisuudesta (KA hallituksiin kuuluvat 4,3; hallituksiin kuulumattomat 3,9).

Vastaukset siihen, onko ainejärjestöjen ja tasa-arvotyöryhmien tekemä työ merkityksellistä,  jakautuivat voimakkaasti sukupuolen mukaan (KA kaikki 4,0; miehet 3,4; naiset 4,7). Naisvastaajista yksikään ei ollut eri mieltä tasa-arvotyön merkityksellisyydestä, miehistä jokseenkin eri mieltä oli 6/29 ja täysin eri mieltä 4/29 vastaajaa. Myös syntymävuosi vaikutti vastauksiin. Nuorin ikäryhmä piti tasa-arvotyötä tärkeimpänä ja vanhin ryhmä vähiten tärkeänä. 1986-89 syntyneistä tasa-arvotyön tärkeyden kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä oli 19/35, vuosina 1980-85 syntyneistä 12/20 ja ennen vuotta 1980 syntyneistä 1/3. Myös opintojen vaihe vaikutti vastauksiin hieman: perusopintovaiheessa olevien vastausten keskiarvo oli 4,1, aineopintovaiheessa olevien 4,2 ja maisterivaiheessa olevien 3,8. Kaiken kaikkiaan puolet vastaajista (30/61) oli täysin samaa mieltä tasa-arvotyön merkityksellisyydestä.

Ainejärjestöjen hallituksiin liittyen tuli 17 avokommenttia, joista yhdeksässä käsiteltiin ainejärjestöjen hallitusten sisäpiiriä. Yksi näki vallitsevan tilanteen huonona asiana, kahdeksan luonnollisena. Luonnollisena tilanteen nähneistä kaksi kuitenkin kommentoi, että tilanteeseen johtaneet rakenteet ovat huonot: hallituslaiset ovat paljon keskenään ja koska yhteisöllisyys on opinnoissa muuten vähäistä, tämän ryhmän asema korostuu. Toisaalta esitettiin, että toimiakseen mikä tahansa järjestö vaatii tällaisen sisäpiirin, ja ongelma asiasta tulee vasta jos ko. joukko saa kohtuutonta etua asemastaan tai toiminta muuttuu hallituksen keskinäiseksi hauskanpidoksi. Tällaisen tilanteen torjumiseksi ehdotettiin tiedostamista, avoimuutta ja tiedotusta.  Lisäksi kahdessa vastauksessa toivottiin kentän laajentamista enenevässä määrin riviopiskelijoiden suuntaan. Hallitukseen pääsyn tasa-arvoisuudesta eräs vastaaja kommentoi, että kaikilla on siihen täydellisen yhtäläiset mahdollisuudet ja kolme totesi, että oma aktiivisuus edesauttaa pääsyä hallitukseen ja se on ok. Toiset kolme vastaajaa olivat sen sijaan sitä mieltä, ettei hallitusvalinta ole reilu tai tasa-arvoinen, vaan sisäpiirillä on matalampi kynnys hakea hallitukseen ja myös helpompi pääsy sinne. Eräässä vastauksessa lisäksi kommentoitiin hallitusten jäsenten olevan etuoikeutettua erityisesti suhteissaan henkilökuntaan ja todettiin, että hallituslaiset täyttävät usein muutkin luottamustehtävät, vaikka olisi koko ainejärjestön edun mukaista laajentaa vaastuupiiriä: “Opiskelijoiden kannanmuodotus tapahtuu pienellä, akateemisesti melko nuorella porukalla.”

Rakenteet saivat kritiikkiä useissa vastauksissa, osassa eksplisiittisesti, osassa epäseuorasti.  Eräs vastaaja totesi lähes kenen tahansa pääsevän hallitukseen virkailijuuden kautta ja ehdotti, että virkailijoita voisi aktivoida esim. ottamalla heitä mukaan hallituksen sähköpostilistoille. Toinen vastaaja totesi, että kaikilla on samanlaiset mahdollisuudet päästä hallitukseen, mutta on huolehdittava siitä, että kaikki myös kokevat niin. Vastaajan mukaan on ollut tilanne, jossa jotkut henkilöt olivat jättäneet hakematta hallitukseen oletettuaan että paikoille on jo paljon muita menijöitä.

Tiedotusta kommentoivissa viesteistä yhdessä todettiin viestejä tulevan liikaa. Kolmessa vastauksessa taas puolustettiin ns. hassutteluviestejä. Yksi vastaaja toivoi hallituksen jäsenten vastaavan heille osoitettuihin viesteihin. Viestien toivottiin myös tulevan paremmissa ajoin.  Polhon hallituksen blogi sai kiittävän maininnan.

Osion vastaukset eivät juurikaan jakautuneet pääaineen tai sukupuolen mukaan. Opintojen vaiheen mukaan ilmeni vaihtelua kysyttäessä tiedotuksen riittävyydestä (KA perus 3,9; aine 3,6; maisteri 3,4). Perusopintovaiheen vastaajat olivat tiedotuksen riittävyyteen tyytyväisiä, ainevaiheen vastaajista kaksi (2/30) oli täysin ja viisi (5/30) jokseenkin eri mieltä. Maisterivaiheen opiskelijoista seitsemän (7/24) oli jokseenkin eri mieltä tiedotuksen riittävyydestä. Tiedotuksen riittävyys sai keskiarvon 3,5. Perusvaiheen opiskelijoista kukaan ei ollut eri mieltä tiedotuksen riittävyydestä. Polholaisista hieman useampi (67%, 26/39) oli tiedotuksen riittävyyteen tyytyväinen kuin tasolaisista (55%, 12/22). Nuorimman ikäryhmän keskiarvo oli 3,8, keskimmäisen 3,2 ja vanhimman 3,7. Tiedotuksen avoimuus sai keskiarvon 3,7. Kukaan ei ollut tiedotuksen avoimuudesta täysin eri mieltä.


Yleisilmapiiri

Yleisesti vastaajat kokivat olevansa tervetulleita ainejärjestöjen tapahtumiin; peräti 59/61 oli väitteen kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä. Perusopintovaiheessa olevista opiskelijoissa yksi oli tyytymätön.
Kysyttäessä voivatko opiskelijat ilmaista vapaasti omia mielipiteitään yksi vastaaja oli täysin ja 12 vastaajaa jokseenkin eri mieltä (KA 3,8). Polholaisista jokseenkin tai täysin eri mieltä oli 11/39 ja tasolaisista 2/29.
Suurin osa vastaajista (51/61) ei ollut kokenut pääaineesta johtuvaa eriarvoista kohtelua ainejärjestöjen tilaisuuksissa. Kuitenkin neljä vastaajaa oli jokseenkin ja kaksi vastaajaa täysin samaa mieltä eriarvoisen kohtelun kokemisesta. Väitteen kanssa erimielisistä polholaisia oli 3/39 ja tasolaisia 3/22, hallituslaisia 3/41 ja ei-hallituslaisia 3/20. Tasolaiset antoivat kysymykseen keskimäärin huonompia vastauksia kuin polholaiset.
Väite ”Koen, että sukupuolella on merkitystä siihen, miten henkilön käyttäytymiseen suhtaudutaan ainejärjestöjen tilaisuuksissa” jakoi vastauksia sukupuolen mukaan (KA kaikki 2,8; miehet 2,2; naiset 3,3). Naisvastaajista kaksi kolmasosaa (20/32) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä väitteen kanssa, miesvastaajista vain kuusi (6/29). Polholaisista eri mieltä oli 21/39 ja tasolaisista 7/22. Perusopintovaiheen opiskelijoista (yhteensä 7 vastaajaa) kukaan ei ollut väitteen kanssa samaa mieltä. Perusopintovaiheessa olevien keskiarvo oli 2,3, aineopintovaiheessa olevien 2,9 ja maisterivaiheessa olevien 2,8.

Yleisilmpiiristä annettiini 29 avokommenttia, joista yhdeksässä kommentoitiin, että ”yleisesti hyväksytystä” tai ”muodissa olevasta” mielipiteestä poikkeavien mielipiteiden ilmaisu ei ole helppoa. Viisi henkilöä toi esiin negatiivisena pienen, mutta äänekkään sisäpiirin (ei sama asia kuin hallitus) voimakkaan vaikutuksen ainejärjestöjen toimintaan ja ilmapiiriin. Useammassa vastauksessa kritisoitiin tätä ns. “julkkiskulttuuria”. Sisäpiiri-ajattelu tuli esille muutamassa vastauksessa myös jakona “meihin” ja “muihin”. Kaksi vastaajaa mainitsi esimerkkinä ainejärjestöjen järjestämän ulkomaanmatkan, jossa majoituspaikan huoneiden jako tehtiin pienen porukan määräyksellä.

Neljässä vastauksessa kritisoitiin ”vihervasemmistolaisuuden” asemaa ainoana hyväksyttynä poliittisena kantana (suoraan 3/29, välillisesti 1/29).
Tason ja Polhon suhdetta kommentoitiin neljässä vastauksessa, joista kahdessa Tason asemaa “kakkosena” pidettiin valitettavana  ja toisaalta kahdessa tilanne nähtiin leikkimielisenä, ei juurikaan ongelmana. Toinen Tason asemaa vähempiarvoisena pitäneistä vastaajista esitti asenteen toistuvan myös opetuksessa, ei vain ainejärjestöjen toiminnassa. Useassa vastauksessa kehuttiin yhiksen yleisilmapiiriä ja yhteishenkeä hienoiksi. Ilmapiiriä pidettiin useammassa vastauksessa suvaitsevaisena, joskin omien mielipiteiden esiintuonti vaatii hieman “kovapäisyyttä” ja kaikkia tilanteita ei pidä ottaa “liian vakavasti”. Yhdessä vastauksessa kuitenkin esitettiin, että tiettyjen henkilöiden käytös tulkittaisiin koulussa kiusaamiseksi. Eräs vastaaja myös totesi, että on vaikea erottaa, mikä on ainejärjestöjen ja mikä oman kaveripiirin kesken tapahtunutta. Kahdessa vastauksessa kirjoitettiin, että “pojilta” siedetään enemmän äänekkyyttä ja “riehuntaa” kuin “tytöiltä”.


Edunvalvonta

Kysymykset edunvalvonnasta saivat eniten ”ei samaa eikä eri mieltä” -vastauksia koko kyselyssä. Tämän voi tulkita tarkoittavan, etteivät vastaajat välttämättä tunne edunvalvontaan liittyviä asioita. Kyselyn toteuttamisen aikaan yliopistouudistus oli näkyvästi esillä ja sen tuomat muutokset ovat saattaneet vaikuttaa asiaan.
Kysyttäessä kokeeko vastaaja voivansa vaikuttaa opintoihinsa kukaan ei ollut täysin eri mieltä, mutta 11 vastaajaa oli jokseenkin eri mieltä (KA 3,6). 16 vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä ja 34 oli jokseenkin tai erittäin samaa mieltä. Ei-hallituslaisista samaa mieltä oli vain 7/20 , kun taas hallituslaisista 27/41.

Väitteen ”Tiedän, mistä ainejärjestöjen edunvalvonnassa ja yliopistoon liittyvissä viimeaikaisissa uudistuksissa on kysymys” kanssa kaksi vastaajaa oli täysin ja 15 osittain eri mieltä. Lisäksi kuusi vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä. Hallituksiin kuuluneiden opiskelijoiden vastausten keskiarvo oli 3,7, hallituksiin kuulumattomien 3,1. Hallituksiin kuuluneista 13 vastaajaa (13/41) oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä, hallituksiin kuulumattomista taas kukaan ei ollut täysin samaa mieltä (0/20), mutta puolet oli jokseenkin samaa mieltä (10/20). Perusopintovaiheessa olevien KA oli 3,1, aineopintovaiheessa olevien 3,5 ja maisterivaiheessa olevien 3,7.
Suurin ero hallitukseen kuuluneiden ja kuulumattomien välillä tuli esiin kysyttäessä opintovastaavien työn merkitystä oman opiskelun kannalta (KA kuuluu tai kuulunut hallitukseen 4,3; ei kuulu tai ole kuulunut 3,2). Kukaan ei ollut väitteen kanssa täysin eri mieltä, mutta 13 vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä. Suurin osa (42/61) piti siis kuitenkin  opintovastaavien työtä merkityksellisenä (Polhon KA 4,0, Tason 3,6). Nuorimman ikäryhmän KA oli 4,0, keskimmäisen ryhmän 3,7 ja vanhimman 3,0.

Ero oli selvä myös kysyttäessä hallinnon opiskelijaedustajien työn merkityksestä yksittäiselle opiskelijalle (KA kuuluu/kuulunut hallitukseen 4,1; ei kuulu/kuulunut 3,3). Yksitoista vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä. Nuorimman ikäryhmän vastausten keskiarvo oli 4,0, keskimmäinen 3,9 ja vanhin 3,0.

Ainejärjestöjen riittävään aktiivisuuteen edunvalvonnassa oltiin keskimäärin tyytyväisiä (KA kaikki 3,7; polho 3,9; taso 3,4). Tasolaisista kaksi (2/22) oli täysin ja kolme (3/22) jokseenkin eri mieltä väitteen kanssa, neljä (4/22) vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä. Polholaisista kukaan ei ollut täysin eri mieltä, neljä (4/39) oli jokseenkin eri mieltä ja kymmenen vastaajaa (10/39) ei ollut samaa eikä eri mieltä. Hallitukseen kuuluneiden keskiarvo oli 3,9 (31/41 samaa mieltä), hallitukseen kuulumattomien 3,2 (7/20 samaa mieltä ja 10/20 ei samaa eikä eri mieltä).

15 vastaajaa kommentoi avovastauksissa edunvalvontaa. Kuudessa vastauksessa toivottiin lisää tietoa edunvalvonnasta, yhdessä lisäksi lisää aktiivisuutta ainejärjestöiltä. Neljä vastaaja halusi hallopedeista lisää tietoa. Lisäksi kaksi vastaajaa totesi, ettei  tiedä edunvalvontaan liittyvistä asioista, muttei varsinaisesti vaatinut toiminnan kehittämistä siten, että tietäisivät. Kolmessa vastauksessa todettiin, ettei hallitusten opintovastaavilla ole riittäviä tietoja tehtävänsä hoitamiseen. Kahdessa näistä kolmesta vastauksesta syyksi mainittiin opintovastaavien nuoruus. Toisaalta kahdessa vastauksessa myös osoitettiin luottamusta yhiksen opintovastaaviin. Yhdessä vastauksessa kommentoitiin, ettei opiskelijoilla pidäkään olla liikaa sananvaltaa opintoihin liittyviin asioissa, vaan asiantuntevat professorit saavat päättää asioista. Toisessa vastauksessa taas todettiin, etteivät opintovastaavat juridisesti ole opiskelijoiden edunvalvojia, jolloin laitoksen/osaston ei ole edes pakko heitä kuunnella. Lisäksi eräs opiskeiljaedustaja totesi, ettei ainejärjestö ollut ottanut häneen kertaakaan yhteyttä.


Häirintä

Suurin osa vastaajista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä (48/61) väitteen ” Mielestäni häirintä on ongelma yhteiskuntahistorian ainejärjestöjen tapahtumissa” kanssa. Keskiarvo oli 1,9. Yksi vastaaja oli täysin (1/61) ja kaksi jokseenkin samaa mieltä (2/61) väitteen kanssa. Nämä kaikki olivat poliittisen historian opiskelijoita, kaksi naisia ja yksi mies. Miesvastaajista 15/29 oli täysin ja 9/29 jokseenkin eri mieltä väitteestä (miesten KA yhteensä 1,7), naisvastaajista 7/32 täysin ja 17/32 jokseenkin eri mieltä (naisten KA yhteensä 2,1). Toisin sanoen naiset kokivat miehiä useammin häirinnän ongelmaksi tapahtumissa. Kymmenen vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä väitteen kanssa.

Kyselyssä kartoitettiin, uskovatko vastaajat häirintätapauksista kertomisen johtavan tuloksiin ja olevan luottamuksellista. Häirintätapauksista kertomisen tuloksellisuuden kanssa yli puolet vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä (38/61), mutta viidesosa (12/61) vastaajista oli jokseenkin tai täysin eri mieltä ja 11 vastaajaa ei ollut samaa eikä eri mieltä. Hajontaa aiheutti jälleen hallitusjäsenyys (KA kaikki 3,5; kuuluu/kuulunut hallitukseen 3,6; ei kuulu/kuulunut hallitukseen 2,1). Perusopintovaiheessa olevien KA oli 3,0, aineopintovaiheessa olevien 3,6 ja maisterivaiheessa olevien 3,5.

Häirinnästä kertomisen luottamuksellisuuteen oltiin keskimäärin tyytyväisempiä, maisterivaiheen vastaajat olivat kuitenkin kriittisempiä luottamuksellisuutta kohtaan (KA kaikki 4,2; perus 4,0; aine 4,5; maisteri 3,8). Nuorimmassa ja vanhimmassa ikäryhmässä KA oli 4,3, keskimmäisessä ikäryhmässä 3,9. Valtaosa (50/61) oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä luottamuksellisuudesta, seitsemän vastaajaa oli asiasta jokseenkin eri mieltä. Kukaan ei ollut luottamuksellisuudesta täysin eri mieltä.

Eri häirinnän lajeista uhkailua ei ollut kokenut kukaan, mutta väheksyvää tai nöyryyttävää puhetta oli kokenut 16/61 vastaajaa. Useimmin koettuja, nähtyjä ja kuultuja häirinnän muotoja olivat väheksyvä/nöyryyttävä puhe, nimittely ja perättömien juttujen levittely.

Seksuaalista häirintää oli kokenut 3 vastaajaa. 12 vastaajaa oli nähnyt seksuaalista häirintää ja 17 vastaajaa oli kuullut tapahtuneesta seksuaalisesta häirinnästä yhiksen ainejärjestöjen tapahtumissa.
Eristämistä oli kokenut 5 vastaajaa, nähnyt 10 vastaajaa ja tapauksesta kuullut 15 vastaajaa.

Kyselyssä tiedusteltiin myös sitä, onko vastaaja itse osallistunut häirintään. Kaksi vastaajaa vastasi kyllä, 42 vastasi ei ja 17 ei osannut sanoa.
Häirintätapauksiin puuttuminen oli valtaosan (51/61) mielestä kaikkien tehtävä. Muutamien mielestä asia kuuluisi hallituslaisten (3 vastaajaa) tai hallitusten tasa-arvovastaavien (5 vastaajaa) vastuulle, kahden (kumpikin miehiä) mielestä taas ei kenellekään. Häirintään puuttumisvastuuseen liittyen vastaajilta kysyttiin myös, pitäisikö hallitusten jäsenten edustaa ainejärjestön tapahtumissa itseään, hallitusta vai molempia. Ideana kysymyksessä oli se, että jos hallituslaisilla ei nähdä velvollisuutta edustaa hallitusta ainejärjestöjen tapahtumissa, heillä ei myöskään voi olla erityistä velvollisuutta puuttua häirintätapauksiin. Suurin osa vastaajista (49/61) oli sitä mieltä, että hallituslaisten pitäisi edustaa sekä itseään että hallitusta, yhdeksän mielestä vain itseään (7/9 polholaisia, hallituskokemus ei vaikuttanut vastauksiin).

Suurin osa vastaajista (47/61) ilmoitti tietävänsä mihin tahoihin häirintätapauksissa voi ottaa yhteyttä.

Kysyttäessä mahdollisen muunlaisen häirinnän kokemisesta, näkemisestä tai kuulemisesta ainejärjestöjen tapahtumissa kuusi antoi myöntävän, kaksi kieltävän vastauksen. Yhdessä vastauksessa mainittiin poliittisesta suuntautumisesta vitsailu ja toisessa ihmisten luokittelu sen perusteella. Yhdessä vastauksessa todettiin, että alastomuus yhdistettynä roisiin kielenkäyttöön voidaan kokea ahdistavana. Eräs vastaaja totesi nimittelyn ja selän takana puhumisen olevan valitettavan yleistä kaikkialla, toinen taas totesi humalatilan vaikuttavan negatiivisesti ihmisten käytökseen.
Häirinnän toistuvuudesta kysyvään kohtaan tuli kymmenen vastausta, joista neljässä häirintää ei pidettynä toistuvana ja kolmessa pidettiin. Lisäksi yksi vastaaja arveli, että joidenkin kohdalla häirintä saattaa olla toistuvaa. Asiattoman puheen mainitsi toistuvana kolme vastaajaa, joista kaksi viittasi väheksyvään puheeseen ja yksi ns.  pahan puhumiseen. Kaksi vastaajaa mainitsi eristämisen jatkuvana. Yksi  vastaaja totesi tiettyjen henkilöiden bilekäytöksen ylittäneen hyvän maun rajat useamminkin.

12 vastaajaa vastasi kysymykseen siitä, millainen tilanne on ollut kyseessä, jos he ovat itse osallistuneet häirintään. Kolme arveli käyttäneensä asiatonta puhetta,  kaksi taas totesi puhuneensa pahaa muista kavereidensa kesken. Yksi vastaaja epäili jättäneensä jonkun ulkopuolelle, eräs toinen taas arveli humalassa käyttäytyneensä mahdollisesti asiattomasti. Yksi vastaaja harmitteli sitä, ettei ollut mennyt väliin häirintätapaukseen. Kaksi vastaajaa myös totesi, että heidän huumorintajunsa voi ymmärtää väärin. Yksi vastaaja kommentoi häirinnän olevan yksilöllinen kokemus, minkä takia ei voida yleistää sitä, mikä on häirintää. Toinen vastaaja totesi samansuuntaisesti, että ulkopuolisen silmin jokin tilanne on saattanut vaikuttaa häirinnältä, vaikka molemmat osapuolet ovat olleet tilanteessa vapaaehtoisesti.

Omia kommentteja häirintään liittyen annettiin 18 kappaletta. Seitsemän vastaajaa totesi, ettei häirintä ole laajamittaista tai ongelma yhiksessä. Näistä seitsemästä kolme kuitenkin totesi, että asiassa pitääkin noudattaa nollatoleranssia. Kuusi vastaajaa mainitsi hämärtävänä tekijänä häirinnän määrittelyn tai rajanvedon epäselvyyden tai totesi häirinnän kokemuksen olevan riippuvainen tapauksesta tai henkilöstä. Nimellistä haukkumista voidaan harjoittaa myös hellittelymielessä osana ryhmäytymistä. Neljässä vastauksessa kommentoitiin normaaliin kanssakäymisen sääntöjen olevan voimassa myös ainejärjestöissä eivätkä kaikki tule toimeen kaikkien kanssa. Hallituslaisten vastuuseen otti kantaa viisi henkilöä. Kolme oli sitä mieltä, että hallituslaisten olisi toimittava esimerkkinä tai avaintilanteissa vastuunkantajina. Kaksi taas kannatti hallituslaisten asemaa yksityishenkilöinä.

Tasa-arvovastaavien roolista tuli myös useita kommentteja. Kaksi vastaajaa huomautti, ettei näillä ole virallista salassapitovelvollisuutta. Kaksi vastaajaa myös totesi tasa-arvovastaavien yleensä olevan nuoria tai alkuvaiheen opiskelijoita, mikä voi vähentää onnistumisen mahdollisuuksia tehtävässä mm. siksi, että vanhojen opiskelijoiden voi olla vaikeampi lähestyä fuksia ja vastaavasti fuksin voi olla vaikeampi puuttua vanhempien opiskelijoiden välisiin tilanteisiin. Yksi vastaaja totesi lisäksi henkilökohtaisten suhteiden vaikuttavan siihen, kuinka suuri kynnys tasa-arvovastaavan lähestymiseen on.  Toinen vastaaja taas totesi luottavansa toiminnan luottamuksellisuuteen. Lisäksi eräs vastaaja totesi ainoan näkemänsä häirintätapauksen tulleen ulkopuolisen osallistujan taholta. Yksi vastaajista pohti, pitäisikö esim. avoimen rasistinen henkilö ottaa mukaan kaikkiin tapahtumiin samanveroisena kuin muutkin. Kyseinen vastaaja totesi, että jonkun henkilön eristäminen voi siten johtua tästä itsestään.

Osassa kommenteista toivottiin, että häirintä olisi kyselyssä määritelty tarkemmin. Asiaa tutkittiin ennen kyselyn teettämistä, mutta sopivaa määritelmää ei löytynyt. Siten se, minkä kokee häirinnäksi, jäi osittain vastaajan päätettäväksi. On myös todettava, ettei häirinnän kokemisaikaa ollut kyselyssä rajattu, eli vastauksista ei voi päätellä onko häirintä koettu kuluvan vuoden aikana vai viisi vuotta sitten.


Tapahtumat

Eniten osallistujia ainejärjestöjen tapahtumista keräsivät bileet (53/61 vastaajaa). Myös työelämä-ekskursiot (43/61), kulttuuritapahtumat (37/61) ja opintoihin liittyvät tapahtumat (36/61) olivat suosittuja. Kolme maisterivaiheen opiskelijaa ei ilmoittanut osallistuvansa mihinkään tapahtumista.

Vastaajilta kysyttiin myös syitä olla osallistumatta ainejärjestöjen tapahtumiin. Eniten vastauksia keräsi ajanpuute (27/61). Vastaajista 11 piti syynä tapahtumien epäkiinnostavuutta, yhdeksän ilmoitti syyksi muiden tahojen järjestämissä tapahtumissa käymisen ja myös yhdeksän vastaajaa piti tapahtumia liian alkoholikeskeisinä (kuusi naista, kolme miestä). Lähes neljännes vastaajista (15/61) taas mainitsi syynä sen, ettei tunne ko. tapahtumissa käyviä ihmisiä. Näistä vastaajista suurimmalla osalla (9/15) oli hallitustausta, eli hallituksen (aikaisempi) jäsenyys ei näyttänyt selittävän tapahtumiin osallistuvien ihmisten tuntemista.

Vastaajista kultturitapahtumiin osallistui yli puolet, 37/61 vastaajaa. Polholaisissa (26/39) ja naisissa (21/32) oli suhteessa hieman enemmän näihin tapahtumiin osallistuvia kuin Tasossa ja miehissä. Merkittävän eron teki myös hallitusjäsenyys: hallituksiin kuuluvista 71%  (29/41) osallistui tapahtumiin, ei-hallituslaisista taas vain 40% (8/20). Myös keskimmäisessä ikäryhmässä kulttuuritapahtumiin osallistumattomia oli enemmän kuin osallistuvia (12/20 ei osallistu).

Bileisiin osallistui selvä enemmistö vastaajista, 87% (53/61). Polholaisista bileisiin osallistui 92% (36/39), tasolaisista 77% (17/22). Nuorimpaan ikäryhmään kuuluvista vain yksi ei ilmoittanut osallistuvansa bileisiin (1/35). Perusvaiheen opiskelijoista bileisiin osallistuvat kaikki vastanneet (6/6), maisterivaiheessa olevista 76% (19/25).

Kaksi kolmesta yhisläisestä ei osallistunut urheilutapahtumiin (40/61). Polholaisten osallistuminen oli 41% ja Tason 23%. Sukupuolten välillä ero oli selvä: vastanneista miehistä osallistuu yli puolet eli 52% (15/29), naisista taas 19% (6/32). Miehet olivat ainoa yksittäinen muuttujaryhmä jossa osallistujia oli enemmän kuin urheilutoimintaan osallistumattomia.  Opintojen vaiheen ja iän noustessa myös osallistuminen urheilutoimintaan väheni. Hallituslaisista urheilutapahtumissa oli mukana 41% (17/41), hallituksiin kuulumattomista 20% (4/20).

Työelämäekskursioihin osallistui 70% vastaajista (43/61).  Polholaisista osallistui 77% (30/39) ja tasolaisista 55% (12/22). Miehistä työelämäekskursioihin osallistui 79% (23/29), naisista 63% (20/32). Nuorimmassa ikäryhmässä oli suhteellisesti eniten työelämäekskursioissa kävijöitä: 80% (28/35). Maisterivaiheen opiskelijoista 56% (14/25) osallistui ekskursioihin. Hallitukseen kuuluvat osallistuvat ekskursioihin hieman useammin (76%) kuin niihin kuulumattomat (60%).
Opintoihin ja edunvalvontaan liittyviin tapahtumiin ilmoitti osallistuvansa 59% vastaajista eli 36/61. Ainejärjestöjen välillä oli osallistumisessa pieni ero (Polho 62%, Taso 55%). Osallistuminen laski selkeästi iän ja opintovaiheen mukana. Hallitusjäsenyys korreloi myös osallistumiseen ratkaisevasti: hallitukseen kuuluvien osallistumisaktiivisuus oli 73%, hallituksiin kuulumattomilla taas 30%.

24 henkilöä kommentoi tapahtumia avokommentilla. Kahdeksassa näistä ilmaistiin tyytyväisyyttä nykytilanteeseen, joko tapahtumien määrään tai laatuun liittyen. Lisää alkoholittomia tapahtumia toivoi kuusi vastaajaa. Kolmessa vastauksessa toivottiin lisää asiakeskustelua sisältäviä tapahtumia, joissakin yleisesti ja yhdessä nimenomaan opintoasioihin liittyen. Tällöin keskustelut voisivat johtaa myös konkreettisiin aloitteisiin esim. osaston suuntaan. Samaten kolmessa vastauksessa esitettiin kehitystoiveita urheilutoimintaan: urheilutapahtumia voisi olla lisää, pallopelien osuus pienempi ja aloitettua suuntausta muillekin kuin vain miehille tarkoitettujen urheilutapahtumien järjestämisessä on kannatettavaa jatkaa.

Yksittäisissä kommenteissa mainittiin myös mm. että bileitä voisi järjestää muuallakin kuin Alinassa tai Kuppalassa (esim. baarikierrokset), että osaston henkilökuntaan tutustuttavat  tapahtumat olisivat toivottavia ja että mukana voisi olla vanhemmillekin opiskelijoille suunnattuja tapahtumia.  Tapahtumien toivottiin myös jakautuvan tasaisemmin vuodelle. Työelämäorientoituneisuus sai kannatusäänen. Eräs vastaaja toivoi kirjakerhon elvyttämistä ja elokuvailtoja, joissa myös keskusteltaisiin elokuvan sisällöstä. Myös lautapeli-illat ja ulkopelit saivat kannatusta yksittäisiltä vastaajilta.

Kommentin mahdollisista muista syistä olla käymättä tapahtumissa antoi 12 henkilöä. Puolet eli kuusi vastaajaa antoi selitykseksi sen, ettei tapahtumissa enää jaksa käydä: ne eivät kiinnosta tai ne on “jo nähty”. Viisi vastaaja koki, että on olemassa piiri, johon he eivät ole tervetulleita. Kaksi vastaajaa mainitsi, ettei heitä kaivata mukaan, kaksi mainitsi poisjäämiselleen syyksi sisäpiirin ja yksi totesi, että tapahtumissa käy vain fukseja ja joitakin toisen vuoden opiskelijoita. Yksi vastaajista kertoi poisjäämisensä syyksi sen, että tapahtumat maksavat liikaa.
Seitsemän vastaajaa antoi yleisiä kommentteja tapahtumiin liittyen. Näistä kaksi kritisoi tapahtumien liiallista alkoholikeskeisyyttä. Yksittäisiä kommentteja tuli toiminnan avoimuuteen (jota toivottiin lisää), ainejärjestöjen järjestämien tapahtumien suureen merkitykseen (ovat tärkeitä), tapahtumissa ilmenevään epätasa-arvoon, uudistusvastaisuuteen ja työelämätapahtumien hyödyllisyyteen liittyen. Eräs vastaaja totesi erilaisia ihmisiä keräävien monipuolisten tapahtumien järjestämisen olevan ainejärjestön paras tapa edistää tasa-arvoa.


Itse kysely

Tasa-arvokyselyitä piti tarpeellisina 42/61 vastaajaa, 12 ei osannut sanoa. Seitsemän vastaajaa ei pitänyt kyselyitä tarpeellisina. Näistä seitsemästä kuusi oli miehiä ja kuusi polholaisia.

Yleisiä kommentteja kyselystä antoi 22 vastaajaa. Kahdeksassa vastauksessa kyselyä kiiteltiin tai pidettiin tärkeänä. Näistä kolmessa ja yhdessä muussa vastauksesa painotettiin lisäksi tilanteen tarkkailun ja tiedostamisen tärkeyttä. Kuusi vastaajaa taas kyseenalaisti kyselyn: kaksi kyseenalaisti koko kyselyn tarpeellisuuden, yksi piti kysymyksiä johdattelevina ja kolme piti kysymyksiä epämääräisinä. Epämääräisinä kysymyksiä pidettiin siksi, ettei kysyttyjen asioiden kokemiselle oltu määritelty minkäänlaista aikarajaa tai häirinnän määrittelyyn ja kokemiseen liittyvän epämääräisyyden takia. Yksi vastaaja myös kyseenalaisti ongelmien liittymisen juuri tasa-arvoon ja ainejärjestötoimintaan. Kaksi vastaajaa pelkäsi tai uskoi tulevansa tunnistetuksi vastaustensa perusteella. Yhdessä vastauksessa toivottiin, että kyselyn tulokset esitettäisiin tulkitsemattomassa muodossa ja että tuloksia saisi kommentoida anonyymisti kirjallisesti. Yksi vastaaja piti kyselyä suppeana siten, että kysymysten olisi pitänyt olla spesifempiä. Eräs vastaaja taas kertoi, että kysely tuli hyvää aikaan ja että näistä asioista on ollut puhetta kavereiden kanssa ja ne häiritsevät useita ihmisiä.

Viidessä kommentissa toivottiin enemmän tietoa siitä, mitä tasa-arvotyö on sekä lisää näkyvyyttä sille; asiasta pitäisi “pitää enemmän ääntä”. Kolme mainitsi erikseen toivovansa, että tasa-arvotyötä jatketaan. Vastaavasti kolme vastaaja toivoi ”vähemmän vaahtoamista”. Yhdessä kommentissa kritisoitiin toimintaa “mukaongelmiin puuttumisesta”. Eräs vastaaja toivoi keskeisten ongelmakohtien esillenostoa. Neljä toivoi tasa-arvotyöhön lisää avoimuutta ja useampi toivoi avoimuutta yleisesti ainejärjestöjen toimintaan.  Yksi vastaaja ehdotti Tason ja Polhon väliseen suhteeseen puuttumista ja yhteisen Yhiksen roolin korostamista. Myös kaikille avoimet tilaisuudet, koulutukset, tasa-arvopäivät, keskustelut, “näkymättömien” käytänteiden saavuttaminen ja ajantasainen tiedotus mainittiin. Yksittäisiä kommentteja oli myös mm. siitä, että tasa-arvotyössä tulisi huomioida myös miesnäkökulma, hallitusurautumisen määrittyminen jo fuksivuoden perusteella on valitettavaa, hallituksen sisäpiiriä olisi hyvä avata, integrointi toimintaan voisi olla tehokkaampaa jo ensimmäisestä vuodesta alkaen ja ettei poliittisia tilaisuuksia pitäisi mainostaa sähköpostitse. Tasa-arvotyö sai useassa vastauksessa myös yleistä kiitosta. Myös selvitystä alkoholin roolista tapahtumissa toivottiin.

Monia asioita selitettiin sillä, että ne ovat osa yhteiskuntaa laajemminkin: alkoholi, pahan puhuminen, sukupuolten eriarvoinen asema ja mielipiteiden ilmaisemisen vaikeus eivät ole vain yhiksessä esiintyviä ongelmia. Vastauksissa ei kuitenkaan otettu kantaa siihen, onko tämä hyväksyttävä peruste tilanteen suvaitsemiselle.