MENNYT TULEVAISUUTTA RAKENTAMASSA

04

Kansatiedettä tehdessämme vaikutamme ihmisten ymmärrykseen omasta ja toisten arjesta. Tämä on nähdäkseni itseisarvoisen tärkeä lähtökohta työllemme missä sitä teemmekin. Tutkimuksen vaikuttavuuden pohtiminen herättää kuitenkin miettimään, miten voisimme kansatieteellisen tiedon avulla osallistua vielä aiempaa näkyvämmin ja konkreettisemmin yhteiskunnan eri alueilla käytävään keskusteluun. Tällä vaikuttavuuden kentällä yksi keskeisimmistä anneistamme on ajallisten jatkumoiden ja muutosten ymmärtäminen – tulevaisuuteenkin katsoen.

Lokakuussa toimin turkulaisen kansatieteilijän Jussi Lehtosen vastaväittäjänä. Tutkimuksen kohde eli maaseudun liikkuvat palvelut on ainakin omalla kohdallani nostalgisia tunteita herättävä. Muistan kesäiset päivät mummulan pihalla odottamassa myymäläautoa ja sen tuttua hoitajaa. Kauppa-autolla ei tietääkseni ollut lähettyvillä virallista pysäkkiä, mutta kuski ajoi ajoneuvonsa niin lähelle pihamaata kuin kapea hiekkatie ja sireenipensaat vain sallivat – palvellakseen yhtä asiakasta.

Myös Lehtonen tuntee muistojen ja muistitietoaineiston voiman. Hänelle se kuitenkin on tutkimuksessa ennen kaikkea väline hahmottaa tulevaisuuden palveluiden tarvetta ja mahdollisuuksia. Tämä konkretisoituu työn tulevaisuudentutkimuksellisessa osuudessa, jossa tutkija luo tutkimustuloksenaan skenaarioita vaihtoehtoisille tulevaisuuksille. Miltä esimerkiksi kuulostaisi kirjastoauton kultajäsenyys? Se voisi kattaa ”kirjastoauton kaiken käytön ilmaisesta pullakahvista ääninäyttelijä- ja kirjailijavierailuihin ja täydellisestä kopiopalvelusta uutuuskirjoihin sekä massiivisiin tiedonhaku- ja mediaseurantapalveluihin”. Skenaarioiden todennäköisyydet ovat toki tutkijan arvion mukaan erilaiset. Ne kuitenkin mahdollistavat – ja pakottavat – lukijan tarkastelemaan mahdollisuuksien maailmoja uusista ja yllättävistä näkökulmista.

Toinen syksyn aikana mukanani kulkenut teema, jossa menneisyys on tietoisesti nivottu osaksi tulevaisuuden suunnittelua, on ollut Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston  yhteinen monitieteinen kurssi Suunniteltu ja koettu kaupunki. Yhteistyössä Kaupunkisuunnitteluviraston kanssa opiskelijat tutustuivat yhtäältä Merihaan ja Sörnäisten rantatien menneisyyteen ja toisaalta sen ajankohtaiseen kaavauudistukseen. Alueen historiallisia kerrostumia tulkiten ja ymmärtäen, asukkaita ja muita kaupunkilaisia kuunnellen opiskelijat kehittivät omia konkreettisia ideoitaan tulevaisuuden kaupunkiin. Miten ympäristöön ja sen kerrostuneisuuden ymmärtämiseen vaikuttaisivat esimerkiksi alueen menneisyyttä kuvaavat muraalit? Tai miten kaupunkikanootit (vrt. kaupunkipyörät) muuttaisivat suhdettamme eri kaupunginosiin? Näihin ja moniin muihin opiskelijoiden tulkintoihin ja suunnitelmiin voi tutustua Laiturin posterinäyttelyssä. Kun kurssin viimeisellä tapaamiskerralla kävimme läpi syksyn tapahtumia, oli päällimmäisenä myönteinen kokemus monitieteisten ryhmien yhteistyöstä. Ei hullumpi lähtökohta tulevaisuudelle tämäkään.

Kaiken, mitä teemme, ei tarvitse – eikä pidä – olla tulevaisuudentutkimuksellista. Väitän kuitenkin, että kaikella, mitä teemme, on vaikutusta paitsi nykyisyyteen myös tulevaisuuteen. Mitä paremmin osaamme itse nähdä nämä vaikutussuhteet, sitä paremmat mahdollisuudet meillä on myös aktiivisesti olla osallisia tulevaisuudesta käytävissä keskusteluissa – silloin kun niin haluamme. Kanssatieteilijä-blogi on yksi tapa tehdä kansatieteellistä työtä näkyväksi ja pohtia sen vaikuttavuuden eri tasoja. Tervetuloa seuraamaan ja keskustelemaan!

Lisää aiheesta:

Jussi Lehtonen: Skenaarioita maaseudun palveluista. Kaupat, kirjastot, pankit ja postit historiasta tulevaisuuksiin:  https://www.doria.fi/handle/10024/125357

Suunniteltu ja koettu kaupunki Laiturilla: https://www.youtube.com/watch?v=4DlCNa2wVaY