Tasa-arvoiset kaupunkitilat -tiimi finaalitunnelmissa: Pia Olsson, Eveliina Heinäluoma, Liisa Kolehmainen ja Nitin Sood.

Jaettu kaupunki -tutkimushankkeessamme yhtenä tavoitteenamme on selvittää, miten saattaa etnografiseen tutkimukseen perustuvaa tietoa entistä vaikuttavammin päätöksenteon – meidän tapauksessamme nimenomaan kaupunkisuunnittelun – välineeksi. Oli siis luontevaa lähteä mukaan yhteiskunnallisen törmäytyksen kokeiluun, Hack for Societyyn, kun siihen viime keväänä tarjoutui tilaisuus. Varsinaiseen työhön ryhdyttiin syyskuun alussa, ja lauantaina vietettiin kuukauden tiukan työskentelyn päätteeksi kokeilun finaalia, jossa mukana olleet ryhmät esittivät omat ratkaisunsa tutkimukseen nojaaviin haasteisiinsa.

Jokainen tiimi koostui tutkijajäsenestä, päätöksentekijästä eli kaupunginvaltuutetusta ja kahdesta opiskelijajäsenestä. Kuten finaalin tuomaristo totesi, olivat kaikki teemat ajankohtaisia ja tavalla tai toiselle meitä kaikkia koskettavia kysymyksiä. Kahdeksan tiimin joukko prosessoi osallistavaa lähidemokratiaa, muistisairaiden kuntoutusta, hybridiuhkia, saavutettavaa viestintää, oppimisvaikeuksien tunnistamista, tehokkaita terveyspalveluja, tasa-arvoisia kaupunkitiloja ja imitaatiopelin vaikuttavuutta.

Omassa kaupunkitilojen tasa-arvoisuutta pohtivassa tiimissämme ongelmanasettelumme muokkaantui nopeasti alkuperäisestä tiedon saavutettavuudesta lähemmäksi kaupunkilaisten kokemuksia. Tutkimushankkeemme haastateltujen kertomukset oman lähiympäristönsä vaikeasta ennakoitavuudesta, rasismin läsnäolosta ja turvattomuudesta sai ryhmämme pohtimaan, mitä asialle konkreettisesti voisi tehdä. Lähtökohdaksemme nostimme erilaisten kohtaamisten merkityksen asenteiden muuttamiseksi ja tämän kautta turvallisemman ympäristön saavuttamiseksi. Ratkaisuksi hioutui eri asiantuntijaryhmien kommenttien ja nopean kokeilun perusteella sosiaalisesti ja fyysisesti esteettömän tilan sertifiointiprosessi. Suunnitelmassamme oleellista on tilojen ja niihin liittyvien toimintojen arviointi nojautuen kokemusasiantuntijoiden näkemyksiin ja toimenpide-ehdotuksiin sekä tilojen ymmärtäminen kokonaisvaltaisesti sekä niiden sosiaalisten että fyysisten ominaisuuksien kautta.

Hankkeen virallinen osuus päättyi finaaliin, joten nähtäväksi jää, miten sertifiointi-ideamme kantaa tästä eteenpäin. Kannustavaa ja lupaavaa oli kuitenkin paitsi oman ryhmämme into lähteä kohti konkreettista ratkaisumallia myös kaikkien prosessissa mukana olleiden asiantuntijatahojen ja potentiaalisten käyttäjäryhmien osoittama kiinnostus ja kannustus sekä kehitysideat, joita eri vaiheissa saimme.

Yksi Hack for Societyn tavoitteista oli helpottaa ja lisätä eri toimijoiden välistä dialogia, ja sen tavoitteen prosessi uskoakseni kaikkien mukana olleiden osalta saavutti. Omalta osaltani, ryhmän tutkijajäsenenä, työskentely ratkaisumme parissa sai miettimään myös hankkeemme alkuperäistä tavoitetta etnografisen tiedon hyödynnettävyyden lisäämisestä päätöksenteossa. Toki se tuntuu tärkeältä edelleenkin, mutta prosessi herätti ajattelemaan tutkimustiedon vaikuttavuutta myös laajemmin. Vaikka ryhmämme ei – ehkä – puheenamme ollutta yhteiskunnallista yritystä sertifioinnin organisoimiseksi perustaisikaan, jo sen ideointi on nostanut esiin monia, monia yhteistyötahoja ja toimintamalleja, joiden kautta me voimme etnografiseen tietoon perustuvia ratkaisumalleja lähteä edistämään.

Arkeen vaikuttavia päätöksiä tehdään monella tasolla ja taholla. Nämä on hyvä pitää mielessä laajasti, kun haluamme saada tutkimustuloksemme hyödynnetyksi mahdollisimman tehokkaasti. Myös tässä tarvitsemme kykyä dialogiin ja erilaisten toimijoiden lähtökohtien ymmärtämiseen.

Kiitos, Eve, Liisa ja Nitin, yhteisestä haasteesta, yhteisestä ratkaisusta ja ennen kaikkea yhdessä tekemisestä!

Lue myös:

Kolme näkökulmaa Hack for Societyyn: http://hackforsociety.fi/portfolio/kolme-nakokulmaa-hack-for-societyyn/

Hack for Scoety huipentui ratkaisujen esittelyihin: http://hackforsociety.fi/portfolio/hack-for-society-huipentui-ratkaisujen-esittelyihin-voiton-toi-nayttely-muistisairaan-arjesta/