Kenttätyöt 2009

Kahden vuoden tauon jälkeen projekti palasi kortteliinsa, jossa melkein kaikki oli muuttunut laajan restauraatioprojektin myötä. Marcus Lucretiuksen talon seinämaalaukset oli puhdistettu, seiniä vahvistettu ja katot uudistettu. Jännittävimmät muutokset koskivat maanpinnan tasoa, sillä atriumin lattia oli peitetty betonilla ja siihen oli hahmoteltu projektin tulkintojen perusteella impluvium-allas. Muualla talossa lattioita – tai oikeastaan useimmiten niiden surullisia jäännöksiä – peittäneet maakerrokset oli poistettu ja näkyviin tulleita rakenteita oli suojattu kosteudelta jonkinlaisella kemiallisella aineella. Tavoitteena lienee antaa vierailijoille enemmän ihmeteltävää, mutta laastirakenteiden hauraus ja niiden kuluminen mekaanisesti säiden ja kenkien armoilla huolestuttaa: miten kauan rakenteet kestävät ilman suojaavaa maakerrosta?

Kenttätyöt tehtiin kuitenkin pääasiassa Marcus Lucretiuksen talon ulkopuolella ja tällä kertaa Suomen Kulttuurirahaston tuella. Kauden pääteemaksi otettiin aloitettujen töiden loppuunsaattaminen, mikä tarkoitti kaivauslöytöjen analyysia sekä korttelin luoteiskulmassa sijaitsevan talon IX 3,1-2 kenttätutkimusten tekemistä. Vuonna 2006 talossa oli jo tehty kolmen huoneen rakennusarkeologiset tutkimukset ja nyt puhdistettiin ja analysoitiin 10 jäljellä ollutta tilaa. Varsinaisia kaivauksia ei tehty. Samaan aikaan talossa tehtiin myös seinämaalausten analyysit.

Talo IX 3,1-2 on vanha asuintalo, jonka pääkadun puoleinen osa muutettiin Pompejin viimeisinä aikoina värjäämöksi, jossa värjättiin uudelleen vanhoja kankaita (officina offectoria). Atriumiin (huone 43) rakennettiin tällöin kolme lämmitettävää pataa ja yksi julkisivun huoneista (huone 45) muutettiin kaupaksi. Muut huoneet säilyivät ilmeisesti asuinkäytössä: talon pohjoisreunalla on sarja kauniisti koristeltuja pieniä ja suuria tiloja (huoneet 46, 47, 48, 52), joista koilliskulman huone 52 on ollut kahden ruokailusohvan ruokasali (biclinium). Talossa oli myös puutarha, jota reunusti kahdella sivulla katetut käytävät (huoneet 49-51). Pohjoisosassa oli myös toinen kerros, jonne päästiin talon itäreunalle rakennettujen portaiden kautta (huone 53). Kaakkoiskulmassa taloon on liitetty pientä kaksi huonetta, jotka on tulkittu keittiöksi (huone 54) ja käymäläksi (huone 55).

Talolla on pitkä rakennushistoria, joka ulottuu ainakin 100-luvulle eKr. Puutarhan eteläseinää peittävä ensimmäisen tyylin maalaus on tehty seinälle, jossa on nähtävissä useita rakennusvaiheita. Koilliskulman huoneessa 52 on myös jälkiä aikaisista rakennustekniikoista. Huonejaot pysyivät kuitenkin melko samanlaisina aivan Pompejin tuhoon saakka ja suurimmat muutokset ovat huomattavissa atriumin ja puutarhan ympärillä sijaitsevien huoneiden seinissä. Pohjoisreunan isoja huoneita on hiukan kasvatettu puutarhan suuntaan. Kaupaksi muutetun huoneen 45 julkisivu rakennettiin myös kokonaan uudelleen luultavasti samaan aikaan kun sen käyttö muuttui.

Kiinnostavimmat muutokset sijoittuvat talon itäosaan, jossa lattiatasoja on muuteltu aikojen kuluessa ja huoneet ovat vaihtaneet paikkaa talosta toiseen. Huoneessa 52 on ollut ovi korttelin pohjoispuolen kadulle, mutta ennen kuin tila muutettiin ruokasaliksi, ovi tukittiin ja samalla lattiatasoa madallettiin 80 cm, jolloin päästiin samalle tasolle kuin puutarhassa. Muutamien viitteiden perusteella huoneen 53 alue on saattanut olla osa viereistä taloa IX 3,25, mutta täyttä varmuutta tästä ei voida saada. Huoneet 54 ja 55 sen sijaan ovat todennäköisesti olleet yhteydessä Marcus Lucretiuksen talon huoneeseen 12, sillä niiden välillä on tukittu ovi. Huoneiden lattia on silloin luultavasti ollut 80-100 cm alemmalla tasolla kuin nyt. Nykyisten lattioiden alla on sekä huoneen 54 puolella oleva vesisäiliö että huoneen 55 alla oleva mahdollinen käymälän likakaivo.

Kenttäkausi oli hieman haikea, sillä keväällä näytti siltä että projektin rahoitus loppuisi vuoteen 2009. Onneksi syksyllä saatiin miellyttävä uutinen: Emil Aaltosen säätiö myönsi projektille kolmen vuoden rahoituksen. Tämän turvin koko loppukorttelin kenttätyöt voidaan saada loppuun!

Kenttätyöt 2010

Toukokuussa EPUH suuntasi jälleen Pompejiin saatuaan syksyllä 2010 uuden kolmen vuoden rahoituksen Emil Aaltosen säätiöltä. Tänä aikana tarkoitus on saattaa rakennusarkeologiset sekä seinämaalausten tutkimukset kentällä loppuun koko korttelissa. Työ aloitettiin rakennusarkeologian osalta melko kunnianhimoisella suunnitelmalla: tavoitteena oli tutkia kuukauden aikana kuuden ihmisen voimin 26 huonetta kahdeksassa talossa korttelin länsi- ja eteläpuolella. Seinämaalauksia tutkittiin korttelin kaakkoiskulman leipomossa (IX 3,19-20). Lisäksi analysoitiin kaivauksissa löytyneitä seinämaalausfragmentteja.

Korttelin länsipuolella talot ovat pääasiassa pieniä yksi- tai kaksihuoneisia kauppoja tai kauppojen ja työpajojen yhdistelmiä. Länsipuolella kulkeekin Pompejin pohjois-eteläsuuntainen pääkatu, joten kaupallisten tilojen sijoittuminen juuri tälle puolelle ei ole mikään ihme. Ensisilmäyksellä tilat näyttävät melko epäkiinnostavilta: ei seinämaalauksia, ei näkyviä lattioita, rakenteet pelkkää epämääräisistä kivenkappaleista koostuvaa muurausta. Lattian puhdistus maasta sekä seinien analyysi kuitenkin paljastivat useimmista mielenkiintoisia yksityiskohtia. Talon IX 3,3 kaupan (huone 37) lattia oli koristettua laavasekoitteista laastia ja sen takahuoneesta (huone 39) avautui suuri ikkuna viereisen Marcus Lucretiuksen talon keittiöön. Huoneiden välisen seinän kohdalta paljastui myös täysin aiemmin tuntematon vesisäiliön suu. Talon IX 3,4 takahuoneen (huone 38) yläkerrassa oli käymälä, joka oli ehkä yhteydessä Marcus Lucretiuksen talon suureen likakaivoon.

Kaupasta IX 3,6 (huoneet 35 ja 40) oli joskus päässyt sekä Marcus Lucretiuksen talon atriumiin että saman talon huoneeseen 4. Usein portaiden perustukseksi aiemmin tulkittu rakenne osoittautui miltei kokonaan hävitetyn väliseinän jäänteiksi. Seinässä näkyi selvästi myös pohjoiseen johtaneen oven paikka. Talo IX 3,7 on jatkossa kahden huoneen kokonaisuus, sillä puhdistus paljasti väliseinän jäänteet. Samalla löytyi myös mahdollinen käymälä ja vesisäiliö. Talon takaosassa oli ollut aiemmin vielä pieni huone, mutta väliseinä oli hävitetty jo antiikin aikana. Talon IX 3,8 perällä ollut kaivon tai vesisäiliön suuaukko oli 1800-luvun kaivauksissa jätetty tyhjentämättä ja hohkakivisoran alta paljastui yllättäen noen ja hiilensekainen maakerros. Samasta talosta löydettiin myös lattian alle tehtyjä viemäreitä sekä mahdollinen käymälä. Talo IX 3,9 oli yksi niitä harvoja tiloja, joka ei tarjonnut mitään yllätyksiä!

Korttelin lounaiskulmassa on leipomo sekä kauppa tai baari (talo IX 3,10-12). Leipomon takana on myös kaksi koristeltua huonetta sekä pieni puutarha. Korttelin kulmassa sijaitsevan kaupan/baarin (huone 59) pohjoisseinällä oli jo aiemmin nähty kolme maahan kaivettua varastoastiaa. Puhdistuksessa löytyi vielä kaksi pienempää astiaa. Leipomon puolella ihmeteltiin kovasti vaihtelevia lattiatasoja: myllyn ja uunin alueen (huone 65) eteläosan myllyt oli ympäröity laavakappalein ja lattiapinta putoaa niiden tasosta puolisen metriä matkalla uunin (huone 61) pohjoisreunaan noustakseen jälleen korkeammalle huoneissa 64 ja 66. Huoneesta 65 löytyi lattian alle muurattu vesisäiliö suuaukkoineen. Myös huoneessa 64 tehtiin jotain veden kanssa, sillä sen takaseinässä johti putki puutarhaan. Puutarhan (huone 68) pohjoisreunalla on vesisäiliön suuaukko, jonka itäpuolelta löytyi pieni, matala muurattu vesiallas, josta lähti kaksi putkea kohti puutarhan keskiosaa. Altaan käyttötapa jäi vielä toistaiseksi arvoitukseksi.

Viimeinen tutkittu rakennus oli talo IX 3,13. Sen etuosassa on kauppa (huone 69), joka avautuu korttelin eteläpuolelle olevalle kadulle. Tämä oli myös vilkas kauppakatu päätellen molemmin puolin avautuvista kaupan ovista. Talon keskellä oleva atrium (huone 70) näytti päällisin puolin melko klassiselta tapaukselta: keskellä vesiallas (impluvium) ja sen vieressä vesisäiliö, jonne sadevesi kerättiin. Impluvium kyllä keräsi sadevettä, mutta vesi johdettiin suoraan kadulle viemärikanavia pitkin. Yhteydet vesisäiliöön oli tiukasti suljettu ja ohuen hohkakivisoran alta sen sisältä paljastui maakerros, joka näytti aivan samalta kuin Marcus Lucretiuksen käymälän likakaivosta kaivettu maa. Atriumin muut rakenteet selittivät tilannetta, sillä siellä oli ilmeisesti ollut kaksi ruuanvalmistuspistettä. Näiden jätteet oli heitetty hylättyyn vesisäiliöön. Talon takaosasta paljastui pieni valokuilu (huone 73) ympäröivien talojen takaosien yhteyskäytössä sekä luoteiskulmassa käymälä (huone 72).

Kunnianhimoinen työsuunnitelma toteutui täydellisesti ja tulokset kertovat mielenkiintoisella tavalla korttelin kaupallisesta puolesta ja toisaalta myös pompejilaisten arkielämästä. Tarpeet talojen varustuksen suhteen tuntuvat tutuilta myös nykyajan kaupunkilaisesta: vedensaanti on järjestettävä ja sisäkäymäläkin on mukava olla olemassa. Miltei jokaisesta tutkitusta talosta onkin löydetty useimmiten ennen tuntematon vesipiste sekä sisävessa!

Kenttätyöt 2011

Projektin vuoden 2011 kausi järjestettiin syyskuussa. Jos työsuunnitelma oli edellisellä kaudella ollut kunnianhimoinen, niin vuonna 2011 se ylitettiin huimasti. Rakennusarkeologisia tutkimuksia jatkettiin korttein eteläreunalla taloissa IX 3,14, 15, 16, 17 ja 18. Kenttäkauden lopussa valmistui yhteensä 32 huoneen dokumentaatio. Seinämaalauksien dokumentaatiota korttelissa jatkettiin myös samoin kuin kaivauksissa löytyneiden maalausfragmenttien analyysiä. Pompejin kaivausten varastossa tutkittiin sinne varastoituja puutarhan veistoksia ja Napolin arkeologisen museon arkistoissa jäljitettiin kadonneita maalauksia sekä 1800-luvun kaivausten esinelöytöjä.

Vaikka kaivauksia ei tehtyjään, niin uutta tietoa ja uusia yksityiskohtia tuli esiin päivittäin. Korttelin eteläpuolen talot ovat pääosin työpajojen, kauppojen ja asuintilojen yhdistelmiä. Ne ovat isompia kuin esimerkiksi korttelin länsireunan vastaavat, sillä useimmissa on ainakin kaksi huonetta. Myös kadun eteläpuolella sijaitsevan korttelin IX 2 talot ovat samantyyppisiä ja katu lieneekin olla vilkas kauppapaikka. Ainut poikkeus on vain asuntona toiminut talo IX 3,15.

Työt aloitettiin talosta IX 3,14, jossa on pohjakerroksessa viisi huonetta ja muutamia huoneita yläkerrassa. Kadulle avautuvassa kaupasta (huone 75) löytyi portaikon perustus sekä kotijumalien alttari. Sen pohjoispuolella sijaitsevan tilan (huone 76) länsiseinässä oli matalia syvennyksiä pilarimaisten tukien väleissä – samaa rakennustapaa käytettiin myös muualla tutkimusalueella. Tässä huoneessa lattian puhdistus paljasti lattian alle kaivetun ilmeisesti kokonaisen myllynkiven, jonka yläosan keskelle oli laitettu melkein kokonainen iso saviastia. Löydön tarkoitus jää hämärän peittoon. Talon itäosa koostuu kolmesta pienestä peräkkäisestä huoneesta, joiden yläpuolella oli tiloja. Huoneen 77 luoteisnurkassa oli näkyvill’ yläkerran käymälän viemäriputki ja seinän toisella puolella, huoneessa 78, oli pohjakerroksessa käymälä. Taaimmainen huone (79) jakautui kahteen osaan. Eteläosassa oli muurattu taso länsipuolella ja itäpuolella vesisäiliön suuaukko. maan pinnan tasossa. Saattaa olla että vesisäiliö oli yhteydessä pohjoisosan altaaseen tai säiliöön, mutta yhteyttä ei löydetty. Muurattua tasoa saatettiin käyttää tulenpitoon ja tähän yhdistettyä runsas vedenkäyttö on antanut aiheen arvella että työpajassa on käsitelty metallia. Suoraa todistusaineistoa tästä ei kuitenkaan ole.

Talo IX 3,15 on keskikokoinen asumus, jonka pohjakaava on epäsymmetrinen ja kapea. Lattiapinnat nousevat tasaisesti ulko-ovelta pohjoisosan puutarhaan. Sisäänkäynti (huone 80) oli kapea käytävä, jonka pohjoisreunassa oli käymälä. Yläkerrassa oli luultavasti myös käymälä, jonka lyijystä tehty viemäriputki oli näkyvissä seinässä. Yläkerran käymälä kuului kuitenkin luultavasti taloon IX 3,16. Atrium (suuri 81) oli suuri ja siitä johti aikaisemmin ovet pohjoiseen huoneeseen 94 ja etelään huoneeseen 98. Atriumin keskellä oleva vesiallas ja -säiliö olivat luultavasti ainut korttelin loppuvaiheessa toiminut yhdistelmä – muissa taloissa allas oli lähinnä koriste. Atriumin länsipuolen huoneista osassa oli toisen tyylin koristelut (huoneet 84-87), mutta huoneessa 83 oli vain vaatimattomat maalaukset. Sen sijaan siitä paljastui monimutkainen rakennushistoria, johon kuului mm. oviaukot sekä länteen että etelään. Puutarhan alueelle pääsi kapean käytävän (huone 85) kautta. Puutarhan (huone 90) ympärillä oli kolmiosainen pylväskäytävä, jonka pohjoisosa oli muutettu kahdeksi huoneeksi (91, 92) ja käytäväksi (huone 149). Puutarhan luoteiskulmassa, läntisen pylväskäytävän (huone 89) päässä oli keittiö (huone 93) ja sen yhteydessä käymälä. Huoneesta 149 löytyi vesisäiliön suuaukko. Puutarhan reunoilla kulki leveähkö sadevesikouru – etelässä kivestä, muuten muurattu – ja koillisnurkassa oli kotijumalien alttari, lararium. Pylväät oli tehty tiilestä ja koristeltu ainakin kahdessa eri vaiheessa. Eteläisestä pylväskäytävästä (huone 88) pääsi kolmeen huoneeseen. Läntisin niistä (huone 94) oli iso ruokailutila, jossa oli toisen tyylin maalaukset sekä isolla kukkakuviolla koristeltu laastilattia. Sen vieressä oli pieni, mutta hienosti koristettu huone (95), jonka oven yläpuolella ollut pieni pyöreä ikkuna oli vielä jäljellä. Talon kaakkoiskulmassa oli iso huone (96), joka oli ilmeisesti jaettu kahtia lattiatasosta löytyneen kynnyksen perusteella.

Talo IX 3,15 oli alunperin ollut yhteydessä naapureidensa kanssa eli tukitut oviaukot johtivat taloihin IX 3,14 sekä IX 3,16. Lattiapintojen tasot talojen välillä ovat kuitenkin varsin erilaiset, joten on vaikea ymmärtää miten oviaukot ovat oikeasti toimineet.

Talo IX 3,16 koostui kahdesta huoneesta ja yläkerrasta, jossa oli ainakin käymälä talon IX 3,15 sisäänkäynnin yläpuolella. Yläkertaan johtivat muuratut portaat talojen välillä ja huoneiden 80 ja 97 välillä ollut ohut seinä oli hyvin myöhäinen lisä. Lattian puhdistus etuosan kaupassa (huone 97) paljasti kaksi vesisäiliön aukkoa ja pienen vesikanavan, mutta ei jälkeäkään kaivausraporteissa mainitusta tulisijasta. Takahuoneesta (98) pääsi alunperin talon IX 3,15 atriumiin.

Talo IX 3,17 oli hyvin samantyyppinen kuin talo IX 3,14: iso kauppa etuosassa ja sen jälkeen yksi huone itäpuolella sekä kapea käytävä huoneineen länsipuolella. Kaupasta (huone 99) löytyi muurattu taso sekä vesiallas länsiosassa ja alttari itäreunalla. Kaupan pohjoispuolella sijainnut huone (100) oli ollut aiemmin yhteydessä länteen ja pohjoiseen – eteläosan ovikin oli ollut aivan erilainen aiemmin. Jossain vaiheessa se oli ollut myös osa taloa IX 3,19-20. Länsipuolen ensimmäisessa huoneessa (101) oli hyvin säilynyt yläkerran käymälä ja viemäriputki seinässä. Sen pohjoispäästä alkanut käytävä (huone 102) oli aiemmin ollut yhteydessä taloon IX 3,19-20 ja johti nyt vain pieneen huonetilaan (103), jonka käyttötarkoitus jäi epäselväksi. Molemmista näistä huoneista oli ikkuna taloon IX 3,19-20. Huone 104 oli pieni käymälä – yläkerran käymälä saattoi olla osa taloa IX 3,19-20, sillä talosta IX 3,17 ei löytynyt portaikon jälkiä.

Viimeinen tutkittu talo, IX 3,18, koostui kolmesta tilasta: etuosassa iso kauppa (huone 105) ja sen takana kaksi huonetta (106 ja 107), joista läntisemmssä oli portaiden perustus kohti pohjoista eli taloa IX 3,19-20. Jo aiemmin oli löydetty lyijyinen vesiputki ja jakorasiaksi tulkittu osa siinä kaupan lattiatasosta. Putki johti paineistettua vettä kaupungin vesijohtojärjestelmästä kadulta kohti taloa IX 3,19-20. Jakorasiasta ei lähtenyt haaraa taloon IX 3,18, vaan vesi meni vain kulman isoon leipomoon. Itäpuolisesen takahuoneen (106) itäseinässä oli kolme matalaa syvennystä ja ainakin yksi niistä oli aiemmin ollut oviaukko länteen, huoneeseen 107. Huoneen holvatun katon jäänteet näkyivät myös selvästi itäseinässä. Läntisemmässä takahuoneessa (107) oli edellämainittu portaikon pohja sekä muurattu taso. Huoneen koillisnurkassa olleet rakenteet oli aiemmin tulkittu käymäläksi, mutta puhdistus paljasti että lattian alla kulki taloon IX 3,19-20 kuulunut viemäriputki. Käymälät eivät yleensä sijainneet viemärien päällä vaan erikseen kaivetun likakaivon yhteydessä.

Korttelin länsiosaan verrattuna eteläosassa oli havaittavissa paljon merkkejä pitkästä rakennushistoriasta. Onkin todennäköistä että korttelin länsiosa rakennettiin uudelleen samassa yhteydessä kuin Marcus Lucretiuksen talo. Eteläosa oli säilynyt paremmin vuoden 62 jKr. maanjäristyksessä. Talon IX 3,15 toisen tyylin maalaukset antavat seinille rakennusajaksi 1. vuosisadan puolivälin eKr. tai aikaisemmin.

Kenttätyöt 2012

Projektin toistaiseksi viimeinen kenttätyökausi tehtiin syyskuussa 2012. Työryhmän uusien ja vanhojen opiskelijoiden ja tutkijoiden kohteena oli kaksi jäljellä olevaa taloa (IX 3,19-20; IX 3,23) ja ns. tyhjä tontii (IX 3,21-22) korttelin itäosassa. Rakennusarkeologisia tutkimuksia suunniteltiin 28 kokonaiseen huoneeseen, mutta kaiden lopussa töitä oli thety 42 huoneessa! Seinämaalausten dokumentaatio jatkui viimeisllä huoneilla taloissa IX 3,15 ja IX 3,19-20. Löytöjen ja kaivauksista löytyneiden seinämaalausfragmenttien tutkimuksen saatettiin myöskin loppuun kauden aikana.

Projektin toimistossa Marcus Lucretiuksen talon suuressa pitosalissa (huone 16) touhusi myös vierailevien hankkeiden tutkijoita. Espanjalaiaisen Baskimaan yliopiston (Euskal Herriko Unibertsitatea) ja suomalaisen Metropolia Ammattikorkeakoulun materiaalitutkimuksen taitajia yhdistävä Analytica Pompeiana Universitatis Vasconicae kävi tutkimassa seinämaalausten väriaineita tavoitteenaan tutkia niiden ominaisuuksia sekä ennen kaikkea niiden muuttumista kaivausten jälkeen.

Tanskalainen Pompeii Aerial Survey Project vieraili myös ja kokeili kauko-ohjattavan pienoishelikopterin käyttöä korttelin mittausdokumentaatiossa. Lisäksi projektin tutkijat dokumentoivat osaa korttelin rakennuksista hieman jo tavanomaisemmilla laserkeilauksen keinoilla.

Korttelin kaakkoiskulman iso leipomo (IX 3,19-20) on myös ollut yhteistyön kohteena, sillä roomalaisaikaisen Italian leipomoita tutkiva ranskalainen työryhmä (Pistrina: les boulangeries de l’Italie romaine) oli jo aiemmin tehnyt tutkimuksia leipomon toimintaan liittyvissä tiloissa. EPUHin tutkittaviksi jäi neljä huonetta ja käytävä (huoneet 108-112) kaakkoisosassa, yksi huone (114) leipomon koilliepuolella sekä pieni puutarha (huone 123), sen vieressä oleva käytävä (huone 122) sekä yksi tila (huone 124) leipomon länsiosassa. Huone 108 oli todennäköisesti kauppa, josta avautui ovi korttelin eteläpuoliselle kadulle. Huoneen lounaiskulmasta löytyi mahdollinen alttari (tai muurattu taso) ja itäreunalla oli portaiden jäänteet. Portaiden alla oli nähtävissä siellä olleiden hyllyjen kiinnikkeiden paikat. Kaupan pohjoisosan lattiasta löyti yksi kauden kolmesta kukkakuvioin koristetusta laastilattiasta. Tässä tapauksessa värillisistä kivenkappaleista oli tehty sisäkkäisiä suorakaiteita ja niiden keskellä oli värikkäistä kivistä tehty pieni kukkakuvio. Huone 110 oli alun perin ollut kaksi pientä huonetta, jotka oli myöhemmin yhdistetty. Pohjoisosasta oli ollut ovi länteen, käytävään 111. Eteläosasta löytyi laastilattia, jossa oli toinen kukkakuvio: lattian reunoja kieri pienillä kiven palasilla reunustettu nauha, jonka keskellä oli rivi kukkasia. Kaupan länsipuolella sijaitsevassa huoneessa 109 oli hienosti maalatut seinät a yksinkertainen laastilattia. Kapea käytävä (huone 111) yhdisti kaupan ympäristön huoneet leipomon myllytilaan sekä isoon ja todella hienosti maalattuun huoneeseen 112. Huoneen koristelun aiheena oli Triptolemos, mikä sopiikin leipomoon erittäin hyvin.

Korttelin pohjoisreunalla sijaitseva talo IX 3,23 avautuu hiljaiselle kadulle ja on selvästi ollut vain asuinkäytössä. Sisäänkäynti (huone 146) oli kapea käytävä, jonka itäreunalla oli pieni käymälä (huone 125). Käymälä oli erotettu ilmeisesti loppuvaiheessa pienestä, seinämaalauksin koristellusta huoneesta 126 – maalaukset saattavat olla jopa vanhaa ensimmäistä tyyliä. Julkisivun seinän ja lattian rajassa oli viemäriputken pää, joka saattaisi viitata siihen että huoneessa olisi ehkä käsitelty nesteitä. Julkisivun kolmas huone, 128, oli suuri ja hienosti koristeltu – se saattaa olla ruokasali. Maalaukset voivat olla toista tyyliä. Lattian alla on ehkä ollut vesisäiliö, sillä lattian keskellä oli pyöreä romahtanut osa ja pohjoisseinässä oli nähtävissä putken jäänteet. Huoneesta oli aiemmin päässyt etelään, huoneeseen 129, mutta ilmeisesti loppuvaiheessa tämä ovi oli tukittu ja uusi oli avattu huoneeseen 127. Tämä huone oli osin katoton piha, joka korvasi atriumin. Siinä oli nähtävissä pylväiden perustuksia länsi- ja eteläreunalla eli näissä osissa oli ollut pylväikkö. Laastilattian jäänteitä löydettiin huoneen koillisnurkasta. Kaakkoisnurkassa oli seinässä nähtävissä sadeveden keruuseen käytetyn putken pää ja sen alta löytyi luultavasti huoneen 132 vesisäiliöön vettä kuljettanut kanava. Talon länsipuolella huone 129 avautui viimeisessä vaiheessa keskuspihaan, mutta aiemmin se oli ollut yhteydessä Marcus Lucretiuksen talon pohjoisosan huoneeseen 29. Huoneesta 130 löydettiin kolmas kukkalattia: laastilattiaan oli tehty mustista ja valkoisista kivenpalasista pieniä x-kirjaimen muotoisia ”kukkasia”. Talon eteläosan kaikki kolme huonetta olivat olleet yhteydessä toisiinsa itä-länsisuunnassa jossain vaiheessa. Huone 131 oli viimeisessä vaiheessa mahdollisesti katoton, koska sielä ei löytynyt laastilattioita. Aiemmin sen ja huoneen 132 välissä oli ollut pylväikkö, mutta sen eteläisemmät aukot tukittiin ja pohjoisin jäi oveksi. Lopuksi tämäkin tukittiin. Myös huone 132 saattoi olla katoton, sillä sen nurkasta löyti vesisäiliö sekä laastilattian reunoista matalat vesikourut. Huoneen 132 itäseinässä oli tukittu ovi, joka oli johtanut huoneeseen 133. Tämä oli iso ja hienosti koristeltu alun perin – länteen johtanut ovi tukittiin jo ennen kuin seinämaalaukset tehtiin. Sen sijaan huone oli ollut osa ns. tyhjällä tontilla sijainnutta taloa: sinne pääsi ensin pylväikön läpi. Sitten pylväikön reunat tukittiin ja keskelle tehtiin ovi. Viimeisessä vaiheessa ovi tukittiin ja ilmeisesti pahoin vaurioitunut seinän yläosa rakennettiin kokonaan uudelleen. Ennen viimeistä vaihetta monet talon huoneista olivat siis olleet osia muista taloista. Nykyinen pohjakaava syntyi ehkä vasta vuoden 62 jKr. maanjäristyksen jälkeen kuten Amedeo Maiuri on aiemmin ehdottanut.

Kauden viimeinen tutkimuskohde oli ns. tyhjä tontti tai talot IX 3,21-22 korttelin koillisosassa. Vanhoissa 1800-luvun kaivauskertomuksissa sen mainitaan olleen raunioina ja jätteen peitossa. Tilannetta pahensi edelleen liittolaisten Pompejiin 1943 pudottamat pommit, joista yksi osui kadulle aivan oviaukon 21 eteen ja joka aiheutti tontin eteläosan seinien romahduksen. Vanhojen valokuvien ja Napolin arkeologisessa museossa sijaitsevan, vuonna 1876 valmistuneen Pompejin pienoismallin perusteella näytti siltä että tontin eteläosan seinät olivat olleet melko hyvin säilyneet ja että kaivaus olisi osassa huoneita ulottunut ehkä jopa lattiatasoon saakka. Nyt maakerrokset ulottuivat esimerkiksi huoneessa 141 miltei säilyneiden seinämaalausten katon rajaan saakka. Eteläosassa oli kuitenkin mahdollista paikallistaa suurin osa seinistä ja todeta että talo oli ollut tyypiltään sivuhuoneeton atriumtalo. Etuosassa oli kapean sisäänkäynnin (huone 150) ympärillä kaksi huonetta (151 ja 152). Keskellä taloa oli pitkä ja kapea atrium (huone 153). Sen takana oli kaksi huonetta, 140 ja 141, ennen takaosan puutarhaa (huone 142), jota reunusti kaksi huonetta (143 ja 144). Huone 139 avautui pohjoiseen ja saattoi olla osa taloa IX 3,22. Eteläosan julksivu ja väliseinä talon  IX 3,19-20 suuntaan oli tehty kalkkikivestä pilarien väliin, mikä viittaa varhaiseen ajoituksen. Pohjoispuolella seiniä oli löydettävissä huomattavasti vähemmän paksujen maakerrosten takia. Julkisivun keskiosassa oli luultavasti ollut kolmas sisäänkäynti, joka ei kuitenkaan ollut enää käytössä talojen tuhoutuessa. Sen läheltä löytyi joitain seiniä sekä mahdollinen vesisäiliö. Pohjoinen julkisivu oli ollut maan alla, mutta huonokuntoinen seinä saatiin esiin ja mitattua pohjakaavaan. Ainut huone oli nähtävissä tontin luoteisnurkassa (huone 145). Tonttia peittävät maakerrokset olivat peräisin antiikin ajalta ja sisälsivät talousjätettä eli keramiikkaa ja luita. Pommin räjähdys oli levittänyt eteläosiin ohuen rakennusjätekerroksen. Huoneiden 140 ja 142 välissä saatiin kiinni lattiataso ja samalla saatettiin huomata että maakerrokset erosivat huomattavasti talon etuosan kerroksista. Keramiikkaa ei enää ollut niin kovin paljon ja rakennusjätettä oli enemmän. On luultavaa että 1870-luvun kaivauksissa todella näissä huoneissa (140, 142 ja 144) kaivettiin lattiat esiin. Huoneen 141 maamassat koostuivat aivan löydöttömästä maannoksesta, joka muistutti erehdyttävästi aiemmilta kaivausalueilta löytyneitä puhtaita vulkaanisia kerrostumia – miten tällainen täyte on syntynyt on hämärän peitossa.

Kenttätyöt on nyt saatettu päätökseen ja työryhmän energia suuntautuu julkaisun tekemiseen. Korttelin hyvästeleminen oli katkeransuloinen hetki: töiden valmistuminen oli uskomaton saavutus, mutta samalla on haikeaa tietää että emme ehkä enää koskaan palaa kortteliin kenttätöiden merkeissä.