Hanna Heinonen, VTL, työskentelee Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtajana ja toimii EU:n rahoittaman Eurochild-verkoston hallituksen jäsenenä. Heinosen mielenkiinnon kohteita ovat lapsen oikeudet, lastensuojelu sekä kansalaisyhteiskuntaan liittyvät kysymykset.
Heinonen kirjoitti Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjaan lastensuojelusta ja keskittyi erityisesti lapsen edun käsitteeseen.
Hän pohtii artikkelissaan osallisuuden toteutumisen, vanhempien ensisijaisen kasvatusvastuun, kodin ulkopuolelle sijoittamisen ja perheiden jälleenyhdistämisen periaatteita. Heinonen esittää, että lastensuojelussa vastavuoroisuuden toteuttaminen vaatii perheiden yhteiskunnallista ja yhteisöllistä tukea ja sosiaalityöntekijöiden syyllistämisen sijaan poliittisten päättäjien ja johdon vastuunottoa.
Millaisia haasteita lastensuojelulla on nyky-yhteiskunnassa?
“Lastensuojelun haasteet ovat nykyään hyvin samankaltaisia kuin ennenkin”, sanoo Hanna Heinonen.
Hänen mukaan yhteiskunnassa tulee aina olemaan lapsia, joista omat vanhemmat eivät pysty pitämään syystä tai toisesta huolta.
“Tällöin yhteiskunnan pitää kantaa vastuu siitä, että kaikki lapset saavat osakseen sitä suojelua mikä heille kuuluu”, Heinonen painottaa.
Iso haaste tulevaisuudessa on Heinosen mukaan se, kuinka saataisiin vähennettyä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrää.
“Tärkeä tavoite on, että vanhemmat ja lapset saisivat tuen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja lapselle luonnollisessa kehitysympäristössä”
Myös asiakasmäärien kasvu on Heinosen mukaan haasteellista, mutta siihen on pyritty puuttumaan esimerkiksi sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain uudistuksilla.
Miksi asiakkuuksia on siirretty lastensuojelusta sosiaalihuoltoon?
“Asiakkuuksien siirtämisen tavoitteena on se, että lapset ja perheet saavat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oikeanlaista tukea”, Heinonen valaisee.
Asiakasmäärien siirtämisellä lastensuojelusta sosiaalipalveluina saatavien palvelujen piiriin pyritään parantamaan tarjottavan avun oikeanlaisuutta ja vähentämään jonottamista.
“Lastensuojelu on ollut jo pitkään viimesijainen palvelu hyvin hankalassa elämäntilanteessa oleville lapsille ja lapsiperheille”, Heinonen sanoo.
Tavoitteena on myös se, että tuki olisi lapsi- ja perhelähtöistä – eli sitä, mitä juuri tietty yksi lapsi tai perhe tarvitsee.
“Ei ole olemassa mitään “standardiapumallia” mitä lapsille ja perheille pitää tarjota, vaan jokainen tilanne ratkaisee millaista tukea ja apua saadaan”, Heinonen painottaa.
“Pulma on myös se, että meillä on paljon hyviä palveluita joihin joutuu jonottamaan pitkään. Lasten ja perheiden tuen tarve on usein niin akuuttia, ettei ole mahdollista jonottaa palveluun esimerkiksi puolta vuotta tai vuotta. Se on ihan kohtuuttoman pitkä aika lasten ja perheiden elämässä.”
Mitä käsite “lapsen etu” tarkoittaa?
“On tärkeää määritellä tilannekohtaisesti, mitä lapsen etu milloinkin tarkoittaa”, Heinonen muistuttaa.
Lastensuojelun on tärkeää perustua ihmisoikeussopimuksiin ja erityisesti lapsen oikeuksien sopimukseen. Yksi keskeinen periaate siinä on lapsen etu.
“Käsite on laaja ja jos sitä käytetään abstraktisti niin se ei aukene kenellekään. Ei lapsille, perheille eikä yhteistyötahoille.”
Tämän vuoksi Heinonen peräänkuuluttaa “lapsen edun” konkretisoimista ja esiintuomista.
Heinosen mukaan englannin- ja ruotsinkieliset käsitteet “the best interest of the child” ja “barnets bästa” kuvaavat lapsen kannalta parasta ratkaisua ehkä yleisesti ottaen selkeämmin.
“Joskus on tärkeää pohtia, onko esimerkiksi tapaamisista vanhempien kanssa enemmän haittaa kuin hyötyä.”
Lapsen edun toteutuminen tarkoittaa, että lapsi on itse mukana prosesseissa ja tulee kuulluksi huolimatta siitä, minkä ikäinen hän on.
“Sama koskee vanhempia ja läheisiä, heidät pitää ottaa mukaan työskentelyyn.”
Millaisia haasteita lastensuojelulla on tulevaisuudessa?
“Lastensuojelun kannalta isoja haasteita tulevaisuudessa on se, miten onnistumme säilyttämään osaavan ja ammattitaitoisen henkilöstömme”, sanoo Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen.
“On varmasti yksi haastavimmista tehtävistä olla töissä lastensuojelussa.”
Heinosen mukaan lastensuojelun tulevaisuus täytyy rakentaa vaikuttavien käytäntöjen varaan, joita saadaan selville tutkimuksen avulla.
“Meidän täytyy panostaa siihen, kuinka saamme hyödynnettyä tutkimustietoa vaikuttavista käytännöistä.”
Hänen mielestään yksi työntekijöiden ja asiakkaiden kannalta tärkeä parannuskohde on yhtenäiset laatukriteerit.
“Tällä hetkellä lastensuojelu on rakentunut epätasa-arvoisesti lasten ja perheiden näkökulmasta. Palvelut rakentuvat ja vaihtelevat sen kunnan käytäntöjen ja toimintojen kautta, jossa he sattuvat asumaan.”
“Lastensuojelu kuuluu kaikille”
Vuonna 2007 lastensuojelulakiin tuli uudistus, jonka tarkoituksena on laajentaa lastensuojeluvastuuta myös lastensuojelun ulkopuolisille sosiaalipalveluille.
“Silloin tehtiin todella paljon töitä sen eteen, että kaikki toimijatahot ja palvelut ymmärtäisivät tärkeän tehtävänsä osana lastensuojelua”, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen kertoo.
Valitettavasti lastensuojelutilastoissa näkyy edelleen tapauksia, joissa perheet eivät ole saaneet tarpeeksi apua riittävän varhaisessa vaiheessa.
Heinosen mukaan asiassa on kuitenkin menty eteenpäin.
“Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä esimerkiksi paljon kaivattua kotipalvelua pystytään nyt tarjoamaan entistä paremmin niille, ketkä sitä tarvitsevat.”
Sote- ja kuntauudistusta Heinonen pitää isona mahdollisuutena, jotka voivat auttaa yhtenäistämään lastensuojelun käytäntöjä.
TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN
Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen