Leena Eräsaari

Leena Eräsaari on professori emerita Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut vuorovaikutusta katutason byrokratioissa esimerkiksi väitöskirjassaan Kohtaamisia byrokraattisilla näyttämöillä (1995). Eräsaaren kiinnostuksen kohteet liittyvät julkisiin rakennuksiin sekä vuorovaikutuksen tarkasteluun tutkimusotteella, jota voi nimittää symboliseksi interaktionismiksi.

Eräsaari on opettanut ja tutkinut sosiaalityön lisäksi naistutkimusta ja sosiaalipolitiikkaa. Viimeisinä yliopistovuosinaan hän toimi yhteisösosiaalityön erikoistumiskoulutuksen professorina ja pohti erityisesti yhteisösosiaalityön ja NPM-hallinnon ristiriitoja.

Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjaan Leena Eräsaari kirjoitti yhteisösosiaalityöstä. Eräsaari näkee sosiaalityön sosiaalipoliittisessa kontekstissa tapahtuvana, yhteisösuhteisiin vaikuttavana työnä.

Eräsaari tuo esiin sosiaalityöntekijöiden ristiriitaisen roolin, johon kuuluu eettinen ja asiakkaan osallisuutta tukeva toiminta hierarkkisissa ja yhteisöllisyyden merkitystä ymmärtämättömissä työyhteisöissä.

Mitä symbolinen interaktionismi tarkoittaa?

“Interaktionismi tietysti tarkoittaa, että ollaan kiinnostuneita vuorovaikutuksesta”, Leena Eräsaari aloittaa.

Symbolisessa otteessa lähitasolta tarkasteltavan vuorovaikutuksen katsotaan symboloivan isompia asioita.

“Täten yhteiskuntaa koskevia johtopäätöksiä voidaan vetää esimerkiksi muutaman henkilön välisen vuorovaikutuksen tutkimisesta.”


Mitä yhteisösosiaalityöllä tarkoitetaan?

“Yhteisösosiaalityö on vastakkainen lähtökohta yksittäiselle, case workiksikin nimitetylle sosiaalityölle”, emeritaprofessori Leena Eräsaari summaa.

Yhteisösosiaalityössä lähdetään liikkeelle isommasta porukasta ja mietitään yhteisötason interventioita.


 Väitöskirjan jälkeen tapahtunut yhteiskunnallinen muutos

Emeritaprofessori Leena Eräsaari on tutkinut vuorovaikutusta katutason byrokratioissa esimerkiksi väitöskirjassaan Kohtaamisia byrokraattisilla näyttämöillä (1995).

Siinä missä Eräsaari katsoi vielä väitöskirjansa aikana byrokratian estävän vuorovaikutusta, nykyään hän kuuluttaa pysyvyyden ja byrokratian perään.

“Organisaatioissa tapahtuvan pysyvän muutoksen takia meno on mennyt mahdottomaksi. Tarvittaisiin lisää byrokratiaa, jotta varmistetaan organisaatioiden toimintavarmuus.”


Mistä “pysyvä muutos” sosiaalityön organisaatioissa johtuu?

Leena Eräsaari vertaa jatkuvia organisaatiouudistuksia mielellään muotiin, joka vaihtuu niin ikään yhä tiuhempaan tahtiin.

“Simmelin mukaan luokkayhteiskunnassa vaatemuoti määrittyi luokan mukaan. Kun luokkien väliset erot hämärtyvät, myös muodin kierrosta voi tulla hurjaa”,

Eräsaari väittää, että hallintomme on järkyttävässä muodin kierteessä, josta myös organisaatiouudistusten voi katsoa kumpuavan.

“Kun palveluita yksityistetään, samalla katoaa myös niiden pidemmän tähtäimen visio.”


Mitkä tekijät heikentävät sosiaalityöntekijöiden vaikuttamismahdollisuuksia?

“Sosiaalityöntekijöiden suita on tukittu aina”, sanoo emeritaprofessori Leena Eräsaari.

Hänen mukaansa johtoportaalla on tähän kolme erilaista tapaa:
1. Aliresurssointi, jolloin vaikuttamiselle ei jää aikaa
2. Organisaatiomuutokset, jolloin työsuhteen jatkuminen voidaan kyseenalaistaa ja
3. Ongelmien vähätteleminen


Yhteisösosiaalityön erityispiirteitä

“Yhteisöllisen lähestymistavan erikoisuus on, että kaikkien pitää voida tuoda siihen jotakin”, Leena Eräsaari sanoo.

Tällöin ei voi myöskään syntyä hierarkkisuudesta johtuvia eturistiriitoja.

“Ei-hierarkkisessa suhteessa molemmat osapuolet ovat saajia ja antajia, kun taas byrokraattisessa suhteessa toisen osapuolen tehtäväksi jää vain olla kiltti yksilösosiaalityötä tekevälle sosiaalityöntekijälle.”

TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN


Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen