Petra Salovaara ja Tiina Lehto-Lundén

Petra Salovaara, YTM, työskentelee sosiaalityöntekijänä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin palveluksessa. Hänen erityisenä mielenkiinnonkohteena on työelämä ja siinä erityisesti työhyvinvoinnin, kuntoutuksen ja osatyökykyisyyden kysymykset.

Tiina Lehto-Lundén, VTM, toimii sosiaalityöntekijänä Pelastakaa Lapset ry:n Etelä-Suomen aluetoimiston tukiperhetoiminnassa. Lehto-Lundén on tohtorikoulutettavana Helsingin yliopistossa. Hänen väitöstutkimuksen aiheena on tukiperhetoiminta lastensuojelun avohuollon asiakaslasten kokemuksellisuutena.

Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjassa Salovaara ja Lehto-Lundén tarkastelevat sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin yhteyttä työhyvinvointiin. Ammatti-identiteetti muotoutuu sosiaalityössä reflektiivisesti: Sosiaalityöntekijä havainnoi yhteiskunnan kehitystä ja pyrkii ymmärtämään sitä. Sen lisäksi hän tarkastelee omaa toimintaansa kriittisesti.

Sosiaalityön yhteiskunnallisen tehtävän ymmärtäminen ja oman toiminnan tavoitteiden ja eettisyyden pohdinta ovat edellytyksiä vahvistuvalle ammatti-identiteetille, joka puolestaan tukee työhyvinvointia ja edellytyksiä jaksaa työssä. Kirjoittajat tarjoavat ammatti-identiteetille määritelmän, joka sisältää sosiaalityön tietoperustan, ammattitaidon sekä ammattieettisyyden.

Ammatti-identiteetin vaikutus työhyvinvointiin

“Ammatti-identiteetti on laaja kokonaisuus, joka muodostuu pitkänä prosessina työssäolon aikana”, Tiina Lehto-Lundén sanoo.

Hänen mukaansa ammatti-identiteetti tukee työhyvinvointia antamalla vahvan pohjan sille, miten työtä tehdään.

“Sosiaalityötä kohdistuu usein monia erilaisia vaatimuksia. Jos työntekijällä ei ole selkeää käsitystä siitä, miten ja miksi työtä tehdään, se altistaa helposti työuupumukseen”, Salovaara lisää.

Salovaara muistuttaa, että ammatti-identiteetin tulee olla paitsi vahva, myös joustava: “Sosiaalityössä kohdattavat tilanteet ovat hyvin erilaisia, joten rooliristiriitaa ei saa syntyä.”


Miten yhteiskunnassa tehtävät leikkaukset näkyvät sosiaalityössä?

“Leikkaukset näkyvät sosiaalityössä välittömästi”, toteaa Petra Salovaara.

Tiina Lehto-Lundén lisää, että välittömien vaikutusten lisäksi niillä on myös vuosikymmeniä kestäviä kerrannaisvaikutuksia.

“90-luvun lama ja silloin tehdyt leikkaukset näkyvät edelleen sosiaalityössä”, Lehto-Lundén sanoo.


Vaikuttaako nykyinen leikkauspolitiikka sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin?

“Leikkaukset vaikuttavat suoraan sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointiin”, Petra Salovaara sanoo.

Tutkimusten mukaan asiakasmäärien nousu ja asiakkaiden ongelmien monimutkaistuminen kasvattaa sosiaalityöntekijöidn työpaineita huomattavasti.

“Yksi tilannetta parantava ja tarpeellinen keino on työnohjaus”, Tiina Lehto-Lundén toteaa.

Lehto-Lundénin mukaan reflektiivisyydelle pitäisi olla aikaa koko ajan, ei vai kerran kuukaudessa.

“Muuten tulee varmasti ylikuormitusta, kun asiakasmäärät ovat isoja ja kunnat tekevät tiukkoja päätöksiä.”


Mitkä tekijät edesauttavat sosiaalityöntekijän työhyvinvointia?

“Sosiaalityössä on paljon työhyvinvointia edistäviä tekijöitä”, sanoo Petra Salovaara.

Salovaaran mukaan ne liittyvät usein työyhteisöön ja asiakastyöhön.

“Asiakkaan kohdalla nähdyt edistysaskeleet ovat iso osa työn antoisuutta.”

Tiina Lehto-Lundénin mukaan työ itsessään on työhyvinvointia edistävää, paineet tulevat usein työnantajan suunnalta.

“Joudutaan helposti eettisiin dilemmoihin ja haasteisiin, kun tarvittavaa apua ei pystytäkään tarjoamaan.”


Työntekijäpula johtuu työn kuormittavuudesta ja työntekijöiden vaihtuvuudesta

“Ongelmana on oikeasti työn kuormittavuus ja siitä johtuva työntekijöiden vaihtuvuus, eikä niinkään pula pätevistä työntekijöistä”, Petra Salovaara sanoo.

Salovaaran mukaan esimerkiksi Helsingissä voi olla toimipisteitä, joissa virkaiältään vanhin on ollut kyseisessä paikassa vasta vuoden töissä.

“Vaikka koulutuspaikkoja lisättäisiin kuinka, se ei riittäisi tasaamaan työntekijöiden vaihtuvuutta.”

Salovaara muistuttaa, että kyseessä on myös epäilemättä hyvin kallis ongelma.


Sosiaalityön kehittäminen

Sosiaalityön kehittäminen on Petra Salovaaran mukaan perustunut viime aikoina hyvin pitkälti projektipohjaisuudelle: “Helposti käy kuitenkin niin, että kehittämisprosessi jää erilliseksi itse työstä, eikä muuta toimintatapoja.”

Salovaara sanoo, että monesti projektin loppuessa myös siinä tehty kehittäminen loppuu, eikä juurru organisaatioon.

“Itse toivoisin keskustelevampaa ilmapiiriä työpaikkojen, yliopistojen ja kehittämistyötä tekevien tasojen välillä”, Tiina Lehto-Lundén lisää.

Hän painottaa, että sosiaalityö ei kehity ilman tutkimustoimintaa eikä ilman kehittämistoimintaa, mutta ne eivät voi olla irrallisia asioita.

“Myös ruohonjuuritason ääntä tulee kuunnella.”


Sosiaalityön nykytilanne

“Itse olen ainakin todella tyytyväinen ammatinvalintaani”, Tiina Lehto-Lundén avaa.

Hänen mielestä keskustelua pitäisi kuitenkin käydä enemmän työnantajien ja työntekijöiden välillä, jotta esimerkiksi kasvavista asiakasmääristä ja toimintatavoista päästäisiin yhteisymmärrykseen.

“Välillä on hankala uskoa kaikkea negatiivista puhetta sosiaalityöstä, kun katsoo oman työyhteisön positiivisuutta”, Petra Salovaara sanoo.

Hänen painottaa, kuinka valtavasti sosiaalityössä on potentiaalia ja mahtavia ihmisiä.

“Ollaan ylpeitä siitä, että ollaan sosiaalityöntekijöitä”, Lehto-Lundén hymyilee.

TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN


Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen