Ritva Poikela, VTT, on sosiaalityön yliopistonlehtori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Poikela kuuluu käytännönopetuksen ja käytäntötutkimuksen tiimiin, joka yhdessä pääkaupunkiseudun kuntien kanssa vastaa Heikki Waris-instituutin praksistoiminnasta, eli sosiaalityön käytäntöopetuksesta ja -tutkimuksesta.
Poikelan tutkimusintressinsä kohdistuvat sosiaali- ja terveysalan moniammatillisiin ja -toimijaisiin asiakastyön käytäntöihin erityisesti toimijuuden kehittymisen, oppimisen ja muutoksen näkökulmasta.
Vastavuoroinen sosiaalityö -kirjassa Ritva Poikela tarkastelee Kaija Hännisen kanssa asiakkaan ja ammattilaisten vuorovaikutusta sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä. He lähestyvät vuorovaikutusta dialogisuuden näkökulmasta kulttuurihistoriallisen toiminnan teorian avulla ja jäsentävät vuorovaikutusta systeemisesti rakentuvana kokonaisuutena toiminnan teorian mikroanalyyttisellä otteella.
Kirjoittajat nostavat esille asiakkuusyhteistyön kohtaamisissa vuorovaikutukselle ominaisen toiminnan, merkitysten ja tunteiden rakentumisen toistensa yhteydessä.
Miten sosiaalityön asiakkaan oman toimijuuden kehittymistä voidaan tukea?
“On aina olemassa jokin tarkoitus sille, minkä takia asiakas ja sosiaalityöntekijä on yhdessä”, Poikela muistuttaa.
Poikelan mukaan on tärkeää, että asiakasta kuullaan. Asiakaskohtaamisissa pitää ottaa huomioon toiminta, merkitykset ja tunteet.
“Keskeistä on se, että tarkastelemme välillä meta-tasolla sitä, missä me mennään”, Poikela toteaa.
Sosiaalityön eettisen päättelyn ja toiminnan haasteista
“Työntekijä joutuu vaikeisiin tilanteisiin eettisten kysymysten äärellä,” Ritva Poikela sanoo.
Siksi Poikelan mielestä olisikin tärkeää pitää keskustelua yllä työyhteisöissä.
“Käytännön opetuksessa olen törmännyt eri yhteyksissä siihen, että työpaikoilla puhutaan todella vähän eettisistä asioista”, Poikela toteaa.
Yhdessä puhuminen ja haasteiden ratkaiseminen siirtäisi painolastia yksittäisen työtekijän harteilta pois.
Miten sosiaalityön yhteinen ääni saataisiin paremmin kuuluviin?
“Hyvän asian puolesta tai huonoa asiaa vastaan marssiminen on tarpeellista, mutta sekään ei aina tunnu kantavan”, Ritva Poikela pohtii.
Poikelan mielestä mukana täytyy aina olla konkreettista sisältöä ja selkeää tietoa.
“Näkemäni YLE:n 90-vuotiskeskustelu televisiossa oli pitkään aikaan hyvä keskustelu. Siinä tuli esille monenlaisia näkemyksiä, eikä polarisoitunut pelkäksi juupas-eipäs-väittelyksi.”
Sellainen olisi Poikelan mukaan tervetullutta, mutta hän jää miettimään, mikä foorumi olisi sosiaalityölle sopiva.
TAKAISIN VIRTUAALISEMINAARIIN
Teksti, kuvaus ja editointi: Antti-Juhani Piirainen